Riistaa tähtäimessä

Mieheni asensi takapihallemme riistakameran ja tässä saalista:

Tänään aamulla neljä kaurista

Eilen oli valkohäntäpeurojen vuoro

Ai, että näitä kuvia on hauska seurata. Niitä oli kymmeniä... Tässä pari teidän iloksenne. Jos joskus tulee oikein hulppeita otoksia, niin laitan teille lisää. Nämä ovat niitä "possuja", jotka käyvät syömässä kaikki omenapuumme, kirsikkapuumme, perunoiden varret ja kukkaset. Arvatkaas, miksi meillä ei enää kauheasti laitella viljeltyjä kasveja... Kauriinhan saisi possauttaa omalta tontilta. Mies, vaikka on kova metsästäjä ei suostu ampumaan pihakauriita. No meillä on lemmikkinä Ossi ja tälläisiä villejä lemmikkejä:) Lisäys 26.9: Nuo kuvat saa sitten aika isokokoisiksi, jos haluaa:)

Syyskuisena lauantaina

Aikku kirjoitti blogissaan tyhjästä pedistä. Nuorimmainenkin kun muuttaa. Minä voisin kirjoittaa tyhjästä huoneesta, jota ainakaan vielä en voi sisustaa vierashuoneeksi, enkä ottaa ihan omaankaan käyttöön. Tytär kun käy satunnaisesti kotona. Saas nähdä kuinka käy, kun kohta kurssit loppuvat. Yksi jakso on koulua jäljellä. Maanantaina on viimeinen  YO-aine, jonka arvosanaa tytär koettaa korottaa. Ruotsin kieli kuulemma meni aika hyvin. Ihme miten nuo taloudelliset porkkanat pistävät yrittämään. 

Työelämässä joku on tutkinut, että rahallinen palkankorotus motivoi vain ihan hetkeksi. Toisaalta rahapalkkion hetkellinen vaikutus tässä YO-kokeessa on vaikuttanut merkittävästi tytön kiinnostukseen ruotsin kielen lukemiseen. Saattaa olla, että sillä odotettavissa olevalla pienellä rahapalkkiolla on aika suurikin merkitys arvosanaan.

Ossi kuvattuna heinäkuussa ja kuva on Main ottama. Käytän hyväkseni Main lupaa julkaista muutamia Ossin kuvia. Heinäkuu alkaakin olla taas muisto vain. Juuri nyt Ossi vetelee selkäni takana sikeitä unia karhuntaljan päällä.

Tämä petuniakin on jo muisto vain. Se odottelee kiikuttamista kompostiin. Kaunis kukkakuvakin on Main ottama. Minä se odottelen edelleen, jotta saisin aikaiseksi digikameran käyttöönoton...

Ensi kuussa onkin valtavasti työsarkaa. Äitini muuttaa todennäköisesti lopullisesti vanhainkotiin ja isälleni on löydyttävä pienempi asunto ja hänetkin on muutettava. Kamalaa, kun katoaa sellainen oma-aloitteisuus. Isäni on kuitenkin vasta 72 vuotta vanha, eikä hänellä ole mitään muistisairauksia tai muuta sellaista. Hän ei vain haluaisi muuttaa. Tätini on 79-vuotias. Hän asuu vielä omillaan, on todella hyvässä kunnossa ja pää toimii partaveitsi. Hän totesi minulle tuossa taannoin "vanhemeninen on ihan kenkkua". Tosin hän käytti hieman julkaisukelvottomampaa sanaa:) Heh. Satuitteko muuten lukemaan Iltalehdestä seuraavaa uutista:

"Hymiön syntyhetki voidaan jäljittää minuutilleen. Pittsburghin yliopiston professori Scott Fahlman lähetti 19. syyskuuta 1982 kello 11.44 sähköpostiviestin, jossa oli ensimmäinen sivuttainen hymymerkki."

Tätä fysiikan professoria on siis syyttäminen, että käytämme nykyään, ainakin sähköisessä viestinnässä:) :) hymiöitä niin paljon kuin vain kerkiämme. Toisaalta hymiöt ovat mukavia ja maailma voisi olla hitusen tylsempi paikka ilman näitä hauskoja merkkejä. Mukavaa viikonloppua ja hymyilkää myös oikeasti!

Syksyä kohti

Terveiset kaikille lenkiltä, joka oli Ossin mielestä aivan liian lyhyt. Ihanassa syksyisessä metsässä olisi voinut kävellä vaikka kuinka pitkän lenkin - siis Ossi:) Tuossa kuvassa uhitellaan, jollekin hajumerkkinsä jättäneelle. En tiedä ovatko muut urokset yhtä hassuja kuin tämä meidän. Se potkii takajaloillaan, hyppii ja pomppii neliraajahyppyjä ylös ja alas ja säestää tätä tapahtumaa hirmuisella uhitteluhaukulla.

Ensi viikolla alkaa matonkudonta. Pellavalangat odottavat ja sormet syyhyävät päästä kangaspuihin käsiksi.

Juu, nämä räpellykset ovat mittakaavapiirroksia. Minulta ovat raidoitusideat nyt aika vähissä, vaikka niitä raidoituksia on ääretön määrä. Jos jollakin on kaunis raidoitus mummon, äidin tai itse kutomassa kaksivärisessä matossa, niin ottakaa valokuva ja lähettäkää tuonne minun sähköpostiin, tai pistäkää omaan blogiinne ja vinkatkaa täällä:) Olisin niin kiitollinen.....

Mitäs sitten muuta? Miestuttavamme kasvain osoittautui vaarattomaksi harvinaiseksi vaivaksi nimeltään Bakerin kysta, jossa polvinivelestä rasituksessa valuva neste muodostaa ison rakkulan pohkeeseen. Operoitavaksi menee jossain vaiheessa polvi, joka on vaurioitunut joskus urheillessa. Mieheni työkaverin rintasyöpä leikataan ihan näinä päivinä. Toivottavasti hänkin selviää ja mahdollisimman pienin vaurioin. Muistakaa kaikki keski-ikäiset naiset käydä mammografiassa, kerran vuodessa taitaa olla suositus. Kaikille mukavaa viikonjatkoa!

Elokuun viimeisiä päiviä

Viimeisistä vadelmista sain aikaiseksi muutaman purkin ihan oikeaa hilloa. Älysin olla lisäämättä vettä ja käytin hillosokeria. Lopputulos siis vadelmahilloa eikä vadelmakastiketta.

Näin ihanan kuvan Mai otti Ossista käydessään meillä 24.7.

Syksy tulee ja kesä on auttamattomasti ohitse. Ei voi mitään. Täytyy kääntää ajatukset syksyisiin asioihin kuten oopperaan, sukan kutomiseen ja kenties muutaman hyvän kirjan lukemiseen. En siltikään aio lukea enää yhtään inhokkikirjailijani Kauranen-Saarikoski-Snellmanin kirjaa. 

Löysin hauskan ajatelman Jarkko Laineen Häijyjen ajatusten sanakirjasta: "En koskaan lue kirjaa ennen kuin arvostelen sen; sellainen tekee niin ennakkoluuloiseksi" (englantilainen kirjailija Sydney Smith). Hain kyllä ihan tarkoituksella yhtä toista ajatelmaa, mutta en löytänyt sitä. Se menee jotakuinkin näin: "Jos tuhat sontakärpästä osuvat läjään yhtäaikaisesti, niin voivatko ne olla väärässä?" 

Jos sanataituri Jarkko Laine eläisi ja jostain minulle käsittämättömästä syystä kirjoittaisi kirja-arvostelun Anja Snellmanin kirjasta, niin tuon arvostelun haluaisin lukea. Kirjaa en tulisi lukemaan. Hei kaikille (mäyrä)koiraihmisille ja muillekin tietysti ihania elokuun loppupäiviä. Nyt Ossi esittää pontevasti halunsa päästä ulos....

Ossin aatoksia osa 11

Tänään on kaunis kesäinen päivä vielä täälläkin. Olisipa ensi viikon torstainakin. Rantasauna lämpiää silloin vanhoille työkavereilleni. Tosin yksi heistä soitti minulle tänään ja ilmoitti, ettei pääsekään tulemaan. Oli tosi harmissaan. Hän soitti nimittäin Töölön sairaalasta, jonne oli joutunut eilisen polkupyörällä kaatumisensa jälkeen. Siis lisää huonoja uutisia tuttavapiiristä. Onneksi oli mennyt vain käsi. Käsi oli kipsattu ja leikattu. Etupyörä oli livennyt pois pientareelta ja sitten oli menty polkupyörällä metsään hallitsemattomasti. No ainekset vakavampaakin onnettomuuteen olivat olemassa. Ambulanssihoitajat olivat olleet tyytyväisiä, että ystävälläni sentään oli ollut pyöräilykypärä päässä. Muistakaa siis kaikki: pyöräilykypärä päähän. Tässäkin onnettomuudessa oli sellainen väistötilanne. Vastaantuleva auto väisti kolmea pyöräilijää liian kauas toiselle puolelle ja ystäväni väisti vastaantulevaa autoa - ikävin seurauksin.

Raitis ilma on uuvuttanut Ossin aika täydellisesti. Tupsluurit ovat poikaa..

Voi ei. Taas tuo nainen sährää tuon kännykkänsä kanssa. Näin yrmeältä näyttää herännyt Ossi:). No ehkäpä tuo jaksaa jo pienen hetken päästä lähteä lenkille. Tänään koiraherra joutuu tyytymään vain ja ainoastaan minun lenkkiseuraani. Miehellä on työn puolesta iltameno.

Sitten tulee pieniä, tai oikeastaan vähän isompiakin purinoita. Luin äsken nimittäin Iltalehdestä uutisen, jossa kerrottiin, että synnytyspelkoiset äidit aloittavat tupakoinnin sen takia, että syntyvä lapsi olisi pienempi. Minun piti oikein lukea uutinen pariin kertaan. Täysin epätodellista. Itse poltin aikoinani ja kun aloin odottaa kauan kaivattua tytärtämme lopetin samana päivänä tupakoinnin, kun sain tietää odottavani lasta. Omaa terveyttäni en ajatellut polttaessani, mutta en kuuna päivänä olisi voinut myrkyttää sisällä kasvavaa lastani. Olen melko sanaton ajatellessani tupakoinnin syytä tässä tapauksessa. Heh. Itselleni olen antanut luvan poltella pikkusikareita joka kerta kun käyn Afrikassa:) Teimme sinne matkan mieheni 50-v syntymäpäivillä viisi vuotta sitten. Varovaisesti ajatellen ehkä voimme käydä toisenkin kerran Afrikassa. Yksi tuttavamme muutti juuri Ghanaan. Hän kävi siellä lomamatkalla viime vuonna, ihastui maahan ja ilmeisesti johonkin tummaan naiseen ja päätti muuttaa Ghanaan. Aika rohkea temppu 52-vuotiaalta mieheltä.

Elokuuta mennään....

Voiko näin herttainen Ossimme kiristää hermoja?

Ihan oikea vastaus on KYLLÄ. Nyt on nähkääs niin, että täällä jossain lähistöllä on juoksuaikainen naaraskoira. Tämä meidän hormonihirviö inisee, vinkuu ja haukkua räksyttää sekä sisällä, että tuolla pihalla ja mikä pahinta ulvoo. Ääntelyihin ei auta minkäänlainen kielto. Ossin pienen pään on täysin sekoittanut jonkun tytön ihanainen tuoksu. Minähän en tiedä  mikä tämä viehko yksilö on ja sentään tiedän ja tunnen lähiseudun koirat. Tänne on nyt jonnekin lähistölle muuttanut uusi, tuntematon tuttavuus. No onneksi tuota olotilaa Ossilla ei kestä montaa päivää:) Ei ole koirankaan elämä helppoa.

Tänään on sitten täälläkin ollut aika viileää. Syksy tulee, ei voi mitään. Nyt saisi ilmat ihan pikkuisen lämmetä. Minun perinnesaunailtani on vasta 23. päivä torstaina. Tytärkin on lupautunut tulemaan ja onneksi jokainen kutsun saanut pääsee tulemaan. 

Tytär pääsi autokoulun kirjallisesta kokeesta ensimmäisellä läpi. Häntä kovasti jännitytti ja jopa stressasi kyseinen koe. No se on nyt ohitse ja jossain vaiheessa sitten insinööriajo. Tytön autokoulu on kestänyt ja kestänyt.

Mitäs muuta? Ei muuta kuin ikäviä uutisia. Yhdellä perhetutullamme on jalassa joku ihmeellinen kasvain. Leikataan ensi viikolla. Ultrassa oli todettu, että ei ainakaan rasvapatti. Toivotaan, ettei mitään kovin vakavaa. Sitten yhdellä mieheni työkaverilla, minun ikäisellä naisella, todettiin rintasyöpä. Havaittu ihan rutiinitarkastuksessa. Eläköön kuitenkin mammografia, jonka avulla kasvain havaittiin pienenä ja toivottavasti sellaisena, ettei ole kerinnyt lähettää etäpesäkkeitä.

Kaikille kuitenkin oikein mukavaa viikonloppua! Nauttikaa kesän viimeisestä kuukaudesta. Syksy tulee, huoks.

Ossin aatoksia osa 10

Tästä ja eilisestä päivästä näyttää tulevan kesän lämpimimpiä päiviä. Ossikin on siirtynyt puoliksi varjoon. Ossi on sen verran hömelö koira, että sen joutuu ottamaan välillä väkisin sisään, ennenkuin se paistuu ulkosalla.

Itse istuin torstaina iltapäivällä tässä kuistin täysin varjoisassa päässä ja luin loppuun Stieg Larssonin Tyttö joka leikki tulella, tämän Millenium-sarjan toinen osa. Kolmas osa olisi vielä luettavana. No nämä kirjat ovat sellaisia aika nopeasti luettavia, vaikka jokaisessa onkin reilut 600 sivua. Niitä on ihan pakko lukea pitkä pätkä kerrallaan. Täytyy sanoa, että pidin ensimmäisestä osasta eniten. Tämä toinen osa oli kovin väkivaltainen. Kolmannesta osasta en osaa sanoa vielä oikein mitään. Sitä on luettuna noin sata sivua ja se on ihan suoraa jatkoa kakkoselle. 

Ihanan rauhallisen lukemistuokioni Ossi keskeytti säntäämällä raivoisasti haukkuen autotallin taakse. Kesämökkinaapurimme olivat jossain vaiheessa tulleet ja mies oli tonttinsa rajalla jotain risuja rapsimassa. Hain Ossin nopeasti takaisin kuistille, sitä myöten sisälle, ja pyytelin samalla mieheltä jälleen kerran anteeksi koiramme raivoisaa käyttäytymistä. Mies on eläkkeellä oleva Teknillisen korkeakoulun vanha professori ja pelkää koiria ihan hillittömästi. Siis riippumatta koiran koosta, rodusta ja siitä kuinka koira käyttäytyy. Ossihan ei miehiä kohtaan käyttäydy todellakaan kovin kauniisti. Täytyykin tarkistaa, että Ossin pihafleksissä ei ole mitään kulumia. Se olisi katastrofi, jos se naru katkeaisi silloin, kun Ossi säntää tonttimme rajalle. Sen fleksin painoraja on muistaakseni jotain 30-40 kiloa, joten sen puolesta ei pitäisi olla huolta.

Blogikaveri Maikin käväisi kylässä Helsingissä käydessään. Ossi oli aika myyty, kuten aina nähdessään koirista pitäviä naisia. Seuraavan kerran kun Mai tulee Helsinkiin päin Artun ja Bassen kanssa, niin minä menen moikkaamaan näitä suloisia koiraherroja.

Kaikille mukavaa viikonloppua!!