perjantai 11. maaliskuuta 2011

Hiljaiseloa


Ossi ja minä vietämme muutaman viikon varmastikin hiljaiseloa. Aloitin kutomaan kangaspuilla keittiöömme mattoa ja siinä onkin suururakka. Aina muutaman sentin kutomisen jälkeen totean virheen jonka jälkeen puretaan, kudotaan ja taas mahdollisesti puretaan. Tuo porsaan punainen pinkki on muuten todellisuudessa vaaleanharmaan roosaa. Ei todellakaan tuollaista pinkin sävyistä:( Kun saan suururakkani valmiiksi päivittelen elostamme vähän enemmän. Kevät taitaa kyllä olla ainakin huhtikuussa ennenkuin reilut kolme metriä tuota mattoa on valmiina. Mallin nimi on joku "Haltijavuoren ruusukasmatto" mutta käytän eri värejä ja joudun mallinkin muokkaamaan kun alkuperäisessä mallissa on noin 1,8 metriä ja minun keittiö tarvitsee reilun kolmen metrin pätkän. Ossi sentään pääsee lenkille mutta voi olla, että minun hermot ovat menneet tuon maton kutomisen jälkeen. Haukkasin ehkä liian vaikean palan mutta sisu ei anna periksi.



9 kommenttia:

  1. Hyvännäköistä kudelmaa tulee! Ja kyllä se siitä valmistuu pidempikin matto;)
    Muutaman maton oon minäkin kutonu...

    Hyvää viikonloppua ja Ossille rapsutuksia!

    VastaaPoista
  2. Hienoa mattoa, ja minusta pinkki väri on vaan plussaa :)
    Hyvä että Ossi laittaa sinutkin välillä liikkeelle, ettet ihan tuskastu kutomiseen. Lopputulos on kyllä hieno, kärsivällisyys ja taidot palkitaan vielä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kannustuksesta Sirpa ja Mai. Kyllä se Ossi onneksi laittaa liikkeelle ja sinne kutomistuvalle joutuu aina ajelemaan autolla. Että kiirettä pitää. Näinhän sitä sanotaan, että eläkkeellä kiireet lisääntyvät:)

    VastaaPoista
  4. Käsityöt ovat kivoja, usein tulee kudottua (ei, en osaa sanoa sitä neulomiseksi, vaikka niin kait se oikeaoppisesti pitäisi) kun katselee telkkaa...riippuu ihan katsottavan ohjelman mielenkiinnosta, että putoaako välillä silmukka vai ei ;) Yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut, ettei mitään kovin hankalaa kirjoneuletta kannata väkertää jos katsoo jotakin monimutkaisen juonikuvion elokuvaa...saattaa, meinaan, tulla kuviosta aika mielenkiintoinen! =)

    VastaaPoista
  5. Mukavaa, että olet avannut tämän blogin. Täytyypä ajan kanssa tutustua tarkemmin: kiva seurata teidän kuulumisianne! Oma blogini on jäähyllä toistaiseksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

    VastaaPoista
  6. Hieno matto tulossa ja on hyvä, että Ossi-herra ulkoiluttaa sinua kutomisen ohessa. Täytyyhän sitä saada raitista ilmaa välillä.

    VastaaPoista
  7. Kivan näköistä mattoa tulossa, sama kuvio löytyy yhdestä villapaidasta jonka tein lapselle. Oli niin suuritöinen, että harmitti kun jäi liian äkkiä pieneksi. Onneksi matto kestää kauemmin! Itse olen kutonut yhden maton, siitä mäyräkoira jyrsi reunan...

    VastaaPoista
  8. Vähän helpotin tuota mattoa elikkä he jotka ovat kutoneet kangaspuilla: teen tuota palttinaa keskemmälle hieman pitemmät pätkät ja sinne tänne tuollaisen vihreän kuvioraidan (säännöllisesti toki). Ei kerta kaikkisesti pinna kestä tehdä tuollaisia tiheitä koristeraita pätkiä.

    Maria: minä kyllä sanon kutomiseksi sekä kangaspuilla että puikoilla kutomista. Olkoonkin sitten väärä käsityötermi!

    Anna: tervetuloa kurkkimaan Ossia näin virtuaalisesti.

    Olli: Kumpiko oli iloisempi koira vai emäntä kotiinpaluusta:)

    Sohvi: Ossille olen kutonut omia, sellaisia simppeleitä mattoja kolme sekä sen yhden vaahtokumilla pehnmustetun makuualustan. Niitä ei ole vain vähän jyrsitty vaan ne ovat täysin pilkottu atomeiksi. Onneksi Ossi on toistaiseksi jättänyt nuo meidän oikeat matot rauhaan. Tosin vaatinut vähän sanomalehdellä muistutusta että niitä EI saa jyrsiä sekä pientä uhkailua että mäyräkoirastakin voi tehdä rukkasia, tai mattoja.

    VastaaPoista
  9. Kyllä se Olli oli ehkä iloisempi jälleennäkemisestä. Emäntä oli niin nuutunut 12 tunnin matkustelun jälkeen... Olli puolestaan oli nukkunut autossa onnellisena siitä, että oli päässyt miehen mukaan.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.