Yhtä juhlaa

Keskiviikkona 5.12 oli sitten tyttäreni ja noin kolmenkymmenen muun nuoren lakituspäivä. Täytyy sanoa, että juhla oli kaunis ja onneksi joiltakin osin muuttunut omista lakkiaisistani. Enää ei tarvinnut kuulla kaikkien oppilaiden yleisarvosanoja (yllätyksekseni yleisarvosanaa ei edes mainita YO-todistuksessa) ja muutenkin tämä tilaisuus oli jollain lailla kevyempi, kuin oma juhlani keväällä 1980. Onneksi oma selkänikin oli jo sitä mieltä, että pääsen mukavasti kävelemään. Menimmekin yhdessä oman appiukkoni kanssa sitä lakitusta katsomaan. Tyttäreni oli sitä mieltä, että vaarin on tultava kun oma isä oli työmatkalla.


Lauantaina juhlistimme tyttäreni lakkia kotosalla noin 25 ystävän ja sukulaisen kanssa. Sain aikaiseksi aika mukavan kylmän ruokalistan. Koska tyttäreni halusi jotain pientä kylmää suupalaa ruokalista oli seuraava: Veuve Cliqot shamppanjaa, sitrussavulohta Siuntion mainiosta kalasavustamosta, savulohipasteijoita samasta paikasta, sienipiirakkaa, kylmää marinoitua peuranpaistia, villisiankinkkua ja savustettua lammasta, salaattia, lohivoileipäkakkua ja makeat kakut Kakkugalleriasta. Kakkugalleria on juustokakkuineen ehdoton suosikkini pääkaupunkiseudun konditorioista.

Annamari kirjoitteli erilaisista suoloista, joten laitanpa nyt kuvan siitä (ainoasta) erikoissuolasta joka löytyy kaapista ja jota käytin peuranpaistin liemimarinadissa. Marinadi ja paistotapa sopii ihan varmasti kaikille naudankin uunipaisteille:

2,5 litraa vettä, 0,5 dl merisuolaa, 5 laakerinlehteä ja erilaisia pippureita pari ruokalusikallista. Minä lisäsin liemeen vielä lihaliemikuution ja yrttiliemikuution. Pippureita laitoin ainoastaan rosé-pippuria, koska tämä suolaseos sisältää cayennepippuria jo itsessään. Suolan olen saanut joululahjaksi kälyltäni ja veikkaan, että se kestää kauan taloudessamme:). Uunipaisti jätettiin mittarin avulla hieman punertavaksi ja pistettiin jäähtymään mausteliemeen ja jääkaappiin. Hyvää tuli. Tein paistin jo torstai-iltana myöhään, joten se sai maustua reilun puolitoista vuorokautta.

Sienipiirakankin valmistus onnistui, kiitos hyvän reseptin, jonka sain ystävättäreltäni. Jaan sen tässä teille, koska mielestäni hyvää kannattaa jakaa eteenpäin. Alkuperää en oikeasti tiedä, joten jos joku tunnistaa reseptin, niin laitetaan nyt tähän, että "alkuperäinen lähde ei tiedossa":

Pohja:

125 gr voita

2,5 dl vehnäjauhoja

1/2 teelusikaa suolaa

1/4 dl kylmää vettä

Täyte:

1 litra tuoreita tatteja paloina. Minä käytin kaksi rasiaa (2*350 gr) tuoreita jumboherkkusieniä.

1/2 purjoa silputtuna

1 tlk ranskankermaa (minä laitoin smetanaa)

2 munaa, yrttisuolaa ja viherpippurirouhetta (minä laitoin mustapippuria). 

Jauhot, suola ja voi nypitään ryynimäiseksi seokseksi, lisää vesi ja sekoita. Vuoraa matala voideltu vuoka taikinalla ja paista pohjaa n. 225 asteessa kymmenen minuuttia. Kannattaa pistellä hieman haarukalla, ettei nouse esipaiston aikana. On sitten takuuhyvää, jos sattuu pitämään sienistä:)

Ruskista sienet ja purjo voissa. Lisää hieman soijaa ja sitruunanmehua paistamisen loppuvaiheessa, jäähdytä ja sekoita ne loppujen täyteaineiden kanssa ja kaada seos vuokaan. Jatka paistamista uunissa vielä noin puoli tuntia.

Ossikin käyttäytyi hienosti juhlien aikana. Pelkäsin, että joudun laittamaan sille kuonokopan. Kummityttöni 1-vuotias poika aiheutti vähän väristyksiä (siis minussa), mutta onneksi Ossi otti rennosti, vaikka poika nykikin Ossia korvista:). Tässä Ossi kesällä. Voi kesää kaivaten, täällä järkyttävien hankien keskellä. Miten voi olla mahdollista, että me olemme saaneet taas tälläiset hanget? Tämä lumi olisi hyvin voinut sataa kaikille niille, jotka kaipaavat hiihtämistä. No onhan tuossa kuuden kilometrin päässä tietysti Peuramaan hiihtokeskus, jossa omistaja on varmaan ihan tyytyväinen. Pääseväthän ihmiset sinne laskettelemaan. Nyt me lähdemme Ossin kanssa päivälenkille. Terveisiä kaikille Ossilasta!!