keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Yhtä juhlaa


Keskiviikkona 5.12 oli sitten tyttäreni ja noin kolmenkymmenen muun nuoren lakituspäivä. Täytyy sanoa, että juhla oli kaunis ja onneksi joiltakin osin muuttunut omista lakkiaisistani. Enää ei tarvinnut kuulla kaikkien oppilaiden yleisarvosanoja (yllätyksekseni yleisarvosanaa ei edes mainita YO-todistuksessa) ja muutenkin tämä tilaisuus oli jollain lailla kevyempi, kuin oma juhlani keväällä 1980. Onneksi oma selkänikin oli jo sitä mieltä, että pääsen mukavasti kävelemään. Menimmekin yhdessä oman appiukkoni kanssa sitä lakitusta katsomaan. Tyttäreni oli sitä mieltä, että vaarin on tultava kun oma isä oli työmatkalla.


Lauantaina juhlistimme tyttäreni lakkia kotosalla noin 25 ystävän ja sukulaisen kanssa. Sain aikaiseksi aika mukavan kylmän ruokalistan. Koska tyttäreni halusi jotain pientä kylmää suupalaa ruokalista oli seuraava: Veuve Cliqot shamppanjaa, sitrussavulohta Siuntion mainiosta kalasavustamosta, savulohipasteijoita samasta paikasta, sienipiirakkaa, kylmää marinoitua peuranpaistia, villisiankinkkua ja savustettua lammasta, salaattia, lohivoileipäkakkua ja makeat kakut Kakkugalleriasta. Kakkugalleria on juustokakkuineen ehdoton suosikkini pääkaupunkiseudun konditorioista.

Annamari kirjoitteli erilaisista suoloista, joten laitanpa nyt kuvan siitä (ainoasta) erikoissuolasta joka löytyy kaapista ja jota käytin peuranpaistin liemimarinadissa. Marinadi ja paistotapa sopii ihan varmasti kaikille naudankin uunipaisteille:

2,5 litraa vettä, 0,5 dl merisuolaa, 5 laakerinlehteä ja erilaisia pippureita pari ruokalusikallista. Minä lisäsin liemeen vielä lihaliemikuution ja yrttiliemikuution. Pippureita laitoin ainoastaan rosé-pippuria, koska tämä suolaseos sisältää cayennepippuria jo itsessään. Suolan olen saanut joululahjaksi kälyltäni ja veikkaan, että se kestää kauan taloudessamme:). Uunipaisti jätettiin mittarin avulla hieman punertavaksi ja pistettiin jäähtymään mausteliemeen ja jääkaappiin. Hyvää tuli. Tein paistin jo torstai-iltana myöhään, joten se sai maustua reilun puolitoista vuorokautta.


Sienipiirakankin valmistus onnistui, kiitos hyvän reseptin, jonka sain ystävättäreltäni. Jaan sen tässä teille, koska mielestäni hyvää kannattaa jakaa eteenpäin. Alkuperää en oikeasti tiedä, joten jos joku tunnistaa reseptin, niin laitetaan nyt tähän, että "alkuperäinen lähde ei tiedossa":

Pohja:

125 gr voita
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 teelusikaa suolaa
1/4 dl kylmää vettä

Täyte:

1 litra tuoreita tatteja paloina. Minä käytin kaksi rasiaa (2*350 gr) tuoreita jumboherkkusieniä.
1/2 purjoa silputtuna
1 tlk ranskankermaa (minä laitoin smetanaa)
2 munaa, yrttisuolaa ja viherpippurirouhetta (minä laitoin mustapippuria). 

Jauhot, suola ja voi nypitään ryynimäiseksi seokseksi, lisää vesi ja sekoita. Vuoraa matala voideltu vuoka taikinalla ja paista pohjaa n. 225 asteessa kymmenen minuuttia. Kannattaa pistellä hieman haarukalla, ettei nouse esipaiston aikana. On sitten takuuhyvää, jos sattuu pitämään sienistä:)

Ruskista sienet ja purjo voissa. Lisää hieman soijaa ja sitruunanmehua paistamisen loppuvaiheessa, jäähdytä ja sekoita ne loppujen täyteaineiden kanssa ja kaada seos vuokaan. Jatka paistamista uunissa vielä noin puoli tuntia.

Ossikin käyttäytyi hienosti juhlien aikana. Pelkäsin, että joudun laittamaan sille kuonokopan. Kummityttöni 1-vuotias poika aiheutti vähän väristyksiä (siis minussa), mutta onneksi Ossi otti rennosti, vaikka poika nykikin Ossia korvista:). Tässä Ossi kesällä. Voi kesää kaivaten, täällä järkyttävien hankien keskellä. Miten voi olla mahdollista, että me olemme saaneet taas tälläiset hanget? Tämä lumi olisi hyvin voinut sataa kaikille niille, jotka kaipaavat hiihtämistä. No onhan tuossa kuuden kilometrin päässä tietysti Peuramaan hiihtokeskus, jossa omistaja on varmaan ihan tyytyväinen. Pääseväthän ihmiset sinne laskettelemaan. Nyt me lähdemme Ossin kanssa päivälenkille. Terveisiä kaikille Ossilasta!!

16 kommenttia:

  1. Onnittelut niin uudelle YO:lle kuin vanhemmillekin! Kyllä se herkistää mielen, kun lapsi saavuttaa tavoitteensa, siitä sitten vaan aloittamaan aikuisen ihmisen elämää. Ossikin on varmaan ylpeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos HooPee. Olin kyllä liikuttunut, kun näin sen tyttöni ilon ja hymyn hänen saadessaan lakkinsa. Onneksi en sentään alkanut poraamaan:)

      En tiedä millaisia tunteita koirat kokevat, mutta minä ainakin olin ylpeä Ossista, ettei se suuremmin riehunut ja räyhännyt, eikä varsinkaan napsaissut sitä pientä poikaa. Ehkä Ossikin oli ylpeä, mistä sen nyt tietäisi?? Terveisiä teille Hampuriin.

      Poista
  2. Onnea! :) Kyllä oli varmasti upea tilaisuus :)

    Aikamoinen ruokalista, vaikka mitä herkkua! :) Ja hienoa, tietty, että Ossikin oli niin virittäytynyt juhlatunnelmaan, että pienen vieraan tunkeilukaan ei haitannut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta. Juu koulun juhla oli ihana. Siellä oli oppilaiden bändi ja heidän esitys oli hieno. Uusien ylioppilaiden puhe oli erinomainen ja humoristinen. Rehtorin puhe oli hmm, no sanoisinko kuivakka, mutta kyllä hän kauniisti toivotti oppilailleen hyvää elämää.

      Olin niin iloinen, ettei Ossi saanut mitään hepuleita siitä pienestä poitsusta. Koira, varsinkin Ossi voi olla kuitenkin arvaamaton. Laikkupojille terveisiä.

      Poista
  3. Onnittelut täältäkin tytölle ja vanhemmilleen! Kyllä tuollaiset tilaisuudet on niin herkistäviä, että mä ainakin olisin itkeä tillittänyt. Tarjottavatkin näytti listattuna tosi herkullisilta. Itse tosin en voi syödä raakaa lihaa ja kaikki missä liha on jäänyt sisältä punaiseksi on mulle raakaa. Se vaan aiheuttaa mulle niin ällön olon. Mutta tuota sienipiirakkaa vois joskus kokeilla, vaikuttaa herkulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta teillekin. Minäkään en syö juurikaan raakaa lihaa, mutta väitän, että paistini oli niin hennonpunertava, ettei sitä moni juuri huomannut:) Olen pistänyt monta kertaa "medium"-pihvin lisää paistettavaksi eri ravintoloissa, kun minulla ja kokilla ravintolassa on ollut eri näkemys. Nykyisin otankin pihvit ravintolassa täysin kypsänä:) Sienipiirakka, jossa on smetanaa ja voita on juuri niin hyvää, kuin vain voi olla. Suosittelen. Ellille Ossilta nenäpusuja.

      Poista
  4. Onnea vielä koko perheelle! <3

    Mua täällä vähän hihityttää, kun luen tuota kunnioitettavaa listaa "pienistä" suolapaloista!! :D Sanoin Aikullekin, että pieni suolapala meillä tarkoittaisia kahta lajia pasteijoita. ;D

    Mutta siis, HYVILTÄ tarjoilut kuulostaa, tosi hyviltä! Kyllä varmasti vieraille maistui ja saivat vatsansa täyteen! :P

    Minäkin tykkään tosi paljon Kakkugallerian kakuista, NAM!

    Kiitos sienipiirakkaohjeesta. Menee varmasti kokeiluun!

    Minäkin olen ylpeä Ossista! Hieno homma, että pärjäsitte noin hyvin! (En uskalla edes ajatella, miten Peppi olis käyttäytynyt vastaavassa tilanteessa.. KÄÄK!)

    Nyt saatte rauhoittua kunnolla joulun odotukseen, kun olette selvinneet juhlista ja kotikin on valmiiksi siivottu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Tyttäreni halusi aluksi "jotain, esimerkiksi paahtopaistia" ja kun pakkasessa oli sekä peuran paisteja, että jättikokoinen villisiankinkku, niin ajattelin, että ne sopivat metsästäjän tyttärelle:)
      Heh. Oikeasti. Minulle tuli mieleen, että tämä sienipiirakka voisi olla lähtöisin vaikka sinun ruokaperjantaista:)Piirakka ei kaipaa ihan hirmuisesti tuunausta, mutta ehkä sinä siihen jotain keksit. Resepti tuli minun kaveriltani joka ihan takuuvarmasti ei lue ainuttakaan koirablogia,mutta on kyllä sitten muuten ihan huipputyyppi ja on hänellä joskus hoidossa hänen aikuisen tyttären chihuahua.

      Luulen, että Ossi jotenkin hämmentyi vieraspaljoudesta ja osasi olla räyhäämättä. Tosin vieraissa nyt ei ollut montaakaan, jota Ossi ei olisi joskus aikaisemminkin nähnyt. Suurinta ärsytystä herätti minun 79-vuotias tätini. Tosin hän ei ole milläänlailla "eläinihminen".

      Parasta siivouksen kannalta on se, että suurin siivous on oikeasti tehty. Pieni imurointi jouluksi, vähän pölyjen pyyhkimistä ja avot, se on siinä meidän joulusiivous. Sitten voikin käydä kaatamassa kuusen jostain tuolta pihalta ja kantaa paikalleen:) Tytöille pusuja Ossilta.

      Poista
  5. Voin kuvitella kauniin kotinne, nuo kaikki mielikuvituksella ja maulla valitut herkut ja ihmiset juhlakuosissa, upeaa :) Onnittelut vielä tytölle ja vanhemmille.
    Huipusti onnea Ossillekin, joka tajusi juhlan arvokkuuden ja viihtyi huomion kohteena. Pienellä ihmiselläkin oli juhlaa, kun sai kokeilla, kuinka lujassa mäyräkoiran korva oikein on ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai paljon.

      Mitenhän saisi Ossille kehut ja onnittelut välitettyä? Mäyräkoiran korva saattaa olla aika tiukassa. Onneksi oli silloin tyttäreni kummitäti mennyt väliin. Nuori äiti ei ollut tajunnut. Jossain olisi voinut tulla se Ossin raja vastaan, eikä olisi ollut kivaa lähteä pojan naamaa tikkaamaan Jorviin..Huh. AB:lle rapsutuksia, M-L ja Ossi

      Poista
  6. Minä vollotin kun poika pääsi ylioppilaaksi, tunnustan ihan näin julkisesti. Olin niin ylpeä. Poika on fiksu mutta muista syistä johtuen yo -lakin saaminen venyi joten se tuntui erityisen hienolta.

    Ole varonut päästämästä Nelliä pienten lasten luo vaikka se olisi äärimmäisen innostunut. Juuri sen innokkuuden vuoksi voisi käydä huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen vollottanut kaikki kevät- ja joulujuhlat, joten nyt kun sattumalta istuin ihan tytön takana, niin ajattelin että voisin jättää kyyneleet pois ja vain koettaa hymyillä ilosta:)

      Itse asiassa Ossi vihaa vain aikuisia miehiä, mutta kyllä minä olen ollut hyvin varovainen myös pienten lasten kanssa. En vain kerinnyt vahtimaan kaikkea ja koko ajan, joten onneksi tosiaan tyttöni kummitäti oli tilanteen tasalla. Pitemmän päälle Ossilta olisi voinut hermot revetä.. Nellille Ossi-pusut:)

      Poista
  7. Voi kun Ossi on ollut kiltti! <3 Joskus koirat taitaa aavistaa, että toinen on syyntakeeton.

    Teillähän on ollut hienot juhlat ennen joulua. Jäikö paljon syötävää?

    Lunta tulee täällä kaakossakin, sanoisinko että tarpeeksi ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tosiaan suhteellisen tervepäiset koirat aavistavat sen toisen "syyntakeettomuuden". Sitten kuitenkin minä ajattelen, että ihan kaikki eläimet saattavat olla arvaamattomia.

      Loppuruokia on tuhottu pitkin viikkoa ja Ossi on herkutellut villisialla.. Soisin jo tuon lumentulon loppuvan. Päivän aikaan sitä valkoista sössöä on tullut sellaiset reilu 15 cm (ainakin) tuolle meidän pikkutielle. Onneksi tuttu trakukuski lupasi pyyhkäistä pois lumet isolla lingolla. Huh helpotusta

      Poista
  8. Onnea vielä yhden kerran ja voi juku, mitkä tarjoilut teillä on ollut. Minulla nousi vesi kielelle, ei kerran vaan toisenkin... kyllä siinä on hyvä ollut ylioppilasta juhlistaa.

    Hyvää viikonloppua ja toivottavasti lumentulo alkaa jo vähentyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä kerran. Juhlat onneksi onnistuivat ihan kaikin puolin. Valitettavasti lunta tulee TAAS. Ossi kävi juuri viimeisellä iltatirauksella ja totesin, että se lumi jota piti tulla Länsi-Suomeen sataa MYÖS TÄNNE. Voihan itkut. Lumen määrä kun jo riittäisi... Oikein mukavat viikonloput teillekin.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.