lauantai 18. lokakuuta 2014

Potutuslauantai osa 65

Voi mikä suru-uutinen läjähti päätteelle, kun minulla oli blogistania auki. Blogikamu Paavo oli lähtenyt sateenkaarisillalle haukkumaan ja vain kolme vuotiaana, sniis. Itse olen jo monta kertaa kerennyt vollottaa ajatukselle, että tulevaisuudessa Ossia ei enää ole, siis etukäteen. Voitteko kuvitella? No toisaalta yksi vanha työkaverini teki niin vanhan koiransa kanssa, että hän päätti etukäteen päivän, jolloin hän lopettaa koiransa ja sitten hän itki viikon etukäteen, siis suri etukäteen. Kun päivä koitti, niin se ei ollutkaan enää niin järjettömän surullinen. Koira ei ollut varsinaisesti sairas, mutta alkoi olla niin vanhuudenheikko, ettei juuri kyennyt paljoonkaan.

Voi kun minun tyttö kasvaisi henkisesti aikuiseksi. Hän oli ollut miesystävänsä kanssa syömässä ja ollut liian lähellä jotain isoa ja kuumaa grillivarrasta. Sillä seurauksella, että hänen silmänsä olivat kuivuneet ja turvonneet kuumuudesta niin pahasti, että hän joutui käymään lääkärissä, tai oikeastaan sairaalassa. No arvatkaapa soittiko hän asiasta? No eipä tietenkään, mutta miesystävä soitti ja käytti englanniksi sanaa injured, ei edes slightly injured, tai sanonut, että "do not worry". Arvatkaapas sainko melkein sydänhalvauksen, noin kuvaannollisesti ja kiljuin puhelimeen, että onko tyttö sairaalassa, vai mikä oikein on tilanne? Paljon helpommalla olisin päässyt, jos tyttö itse olisi soittanut ja kertonut, että ei suurempaa hätää.

*linkki* Opettaja tyrmistyi vanhemman viestistä. "En hyväksy jälki-istuntoa. Lapsellani on lupa tupakoida." Haloo. Kyseessä taisi olla kahdeksasluokkalainen. Siis onkohan kersa silloin 14-vuotias? Kyllä minä ainakin ehdottomasti kieltäisin 14-vuotiaan tupakoinnin. Teksti viestissä oli kyllä sen verran tönkköä, että olisikohan kersa itse lainannut vanhempansa kännyä.

*linkki* Whats app-viesti kylvää kauhua. Joopa joo. Kaikkea sitä saakin lukea ja samalla olla onnellinen, että kännyköitä ei ollut omassa nuoruudessa. Onneksi tyttökin oli jo aika vanha saadessaan ensimmäisen älypuhelimensa. Nyt niitä tuntuu olevan jo ihan alakoululaisia myöten. Tyttökin tokaisi Pariisissa metrossa, että tämä on jo onneksi sen verran vanha omppupuhelin, etteivät varkaat ole kiinnostuneita siitä ja voi metrossakin katsoa esimerkiksi karttaa, jos on tarvis. Kysyin, että mistä ne näpistelijät sen mallinkin erottavat ja tyttö vastasi, että ei ihan tarkkaan tiedä, mutta kuulemma erottavat onko uusin, vaiko vuoden vanha malli. Hieno homma, minun kuusi tai seitsemän vuotta vanha Nokia ei siis olisi kelvannut kenellekään. Eihän se ole edes älypuhelin. Pelittää kuitenkin, vaikka ikää löytyykin.

Wuhhahhaa. Sanaa viski ei saa mainita blogeissa samassa yhteydessä kuin Olut-expoa. *linkki* Viski nousi ihmisten huulille SOME:ssa. *toinen linkki* Olut-expo 2014. Minä nyt vastarannan kiiskenä uhmaan tuotakin kieltoa ja johdatan muutaman lukijan kenties paheiden teille. Minähän bloggaan vain lähes omaksi ilokseni ja joidenkin lukijoiden suureksi suruksi, enkä saa mainostuloja. Olut-expo kyllä jää minulta väliin. Olen näet tasapuolisesti sekä oluen, että viinin ystävä. Kumpaakin juon muutaman lasin vuodessa. Viinikiintiö melkein täyttyi Pariisin matkalla:) Ai niin lisäksi vielä: *linkki* Uusi alkoholilaki hämmentää. En nyt ole kauheasti perehtynyt vanhan ja uuden lain sisältöihin ja eroihin, mutta mielestäni on ainakin hyvä, ettei mainontaa saa kohdentaa nuoriin.

Hei voittekos kuvitella, Martat ovat kehittäneet niin sanotun "aikuispaketin", joita kotoaan pois muuttava nuori voi tilata Marttojen postimyynnistä. Periaatteessa idea on oikein hyvä, mutta ovatko kotoaan muuttavat nuoret nykyään niin urveloita, etteivät saa itse kerättyä noita kimpsuja ja kampsuja itselleen? *linkki* Marttojen aikuispakkaus. Ei sen puoleen minä tunnustan nyt avoimesti, että en osannut kotoa pois muuttaessani kutoa villasukkia, joten sen puoleen kaikkein ihanin asia tuossa paketissa on villasukat, tietty käsin kudotut.

Mutta hei, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloisempaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta, toivottelevat M-L ja Ossi.

Näin lopuksi, minun pitää kertoa minun viikon hyvä työ. Poimin äitini vanhainkodin keittäjälle ison ämpärillisen suppilovahveroita. Olin kysynyt etukäteen, että huoliiko hän ja hän lupasi ottaa. Vanhainkodin väellä on ensi viikolla syysjuhlat, johon keittäjä tekee sienikeiton minun poimimista suppiksista.



8 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar18. lokakuuta 2014 klo 16.14

    No huhhuh, olisin minäkin kiipeillyt seinillä, jos olisin tuollaisen viestin saanut lapseni silmien tilasta! Hyvää tarkoittava poikaystävä raukka yritti parhaansa mukaan pitää sinut ajan tasalla.
    Ovat nykynuoret usein uusavuttomia kotoa muuttaessaan. Minäkään en kotona mitään joutunut tekemään, kun näppärä äitini osasi kaiken paljon paremmin eikä edes kaivannut apua esim. keittiössä. Sanoi vain, että annas kun minä itse. En kyllä kaivannut mitään marttojen ohjeita kun omaan talouteeni muutin. Minusta oli vain jännää tehdä kaikenlaista itse ja onnistuin useimmiten yrityksen ja erehdyksen kautta.
    Yhdestä asiasta olen satavarma: minusta ei olisi tullut hyvä opettaja. Pinna on aivan liian lyhyt sellaiseen työhön. Olisin saattanut saada potkut aika nopeasti, koska olisin todennäköisesti ilmoittanut oppilaiden vanhemmille, että heidän tehtävänsä on opettaa kersoilleen peruskäyttäytymismallit.

    Onpa ollut upean aurinkoinen päivä! Mukavaa viikonloppua Ossilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttöni taisi ajatella, että hemoheikko äiti voi paremmin, kun hän ei soita. Väärin ajateltu vain.

      Minä jouduin jo aika pienenä tekemään paljon asioita itse, kun äitini oli muutamaan kertaan pitkät ajat sairaalassa.

      Koulun tehtävä on opettaa ja siinä sivussa vähän kasvattaa. Kasvatusvastuu on kodeilla ja on tosi surkeaa kasvatusta sallia nuoren tupakointi. Tuntuu, että opettajat ovat ihan puun ja kuoren välissä, kun olen kuullut mitä ihmeellisimpiä asioita, mitä vanhemmat vaativat koululta. Monet asiat ovat kääntyneet ihan päälaelleen.

      Mukavaa viikonlopun jatkoa teille!

      Poista
  2. Tuo olj surulline uutinen tuo Paavon lähtö...ikäkaverj vielä. Kyllä tulj surullinen olo. Ja itkettihhii.
    Tiälä oes mamma kansa ollu hepulissa tuommosen uutisen jäläkee. Minkä vävys soetti. Onneks sitä isompata hättee ee sittä liene ollu.

    Vanahemmat on sysännä kasvatusvastuun koolulle. Ja sittä nilittäävät ku sielä annettaa siäntöjä. Pikkumurusijaha ee sua kieltee mistää ku tulloo niitä raomoja. Sano äet. Kummaks on männynnä mualima.
    Ja suurin osa nykynuorista varmaa tarvihtoo jonnii seleviitymispakin. Ku eevät ossoo mittää.Taekka jottii ossoo ,issoen osa ee.
    Mukavata pyhäpäevän jatkoo Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä blogistaniassa sattu sekä ikäviä uutisia, että mukavia uutisia. Sitä mukaa kun oikeassa elämässä.

      Eihän se kasvatusvastuu voi siirtyä koululle. Koulun vastuu on opettaa. Vai ei saisi murusia kieltää, kyllä saa!

      Kun minä muutin kotoa, keräilin joitain tavaroita mukaani, vaan en paljoa. Ehkä tuollainen nuoren aikuisen survival kit on tarpeen. Savoon terveisii!

      Poista
  3. Voi noita lapsia! Haluavat säästää vanhempiaan, mutta usein menee pieleen juuri siksi. Muistan omasta lapsuudestani, minulla kun oli paljon vanhempia veljiä. Toinen heistä asui Ruotsissa ja kuulin pihalla leikkiessäni talon yhdeltä tytöltä, että veljeni oli joutunut moottoripyöräonnettomuuteen. Juoksin heti kotiin kertomaan äidilleni, että Seppo-veli on sairaalassa. Äiti juoksi kiireen vilkkaa tytön äidin luo kysymään lisää ja niinhän se oli. Tieto siitä oli jotakin kautta saapunut, ympyrät lienevät olleet silloin aika suppeat Turussakin.
    Veli selvisi arpien kera onnettomuudesta, oli halunnut olla huolestumatta kotiväkeä.
    Semmoisia ne lapset ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eihän niitä vanhempia saa, eikä voi huolestuttaa. Vaan pieleen menee joskus. Minäkin muistan, kun olin takapenkkiläisenä yhden tyttökaverini kyydissä ja prätkä kaatui liikkeelle lähdettäessä. Polvi tuli niin maar kipeäksi, mutta ihan ensimmäiseksi en sitä huudellut, kun kotiin menin. Sitten äärettömän varovaisesti kerroin, että kaaduttiin prätkällä. Pakko oli, kun ei ontumatta pystynyt kävelemään. Onneksi ei luita murtunut siinä keikassa.

      Onneksi se sinunkin veljesi selvisi rytäkästä. On nuo moottoripyörät omalla tavallaan vaarallisia, vaikka eiväthän ne kimppuun hyökkäile. Sitä vaan on prätkällä aina siinä huonommassa asemassa, kun ovathan ne vähän suojattomia. Lämpöiseen Saksaan terveisii.

      Poista
  4. Oli kyllä todellinen pommi toi Paavon lähtö sateenkaarisillalle, en yhtään osannut odottaa...aivan liian aikaisin.

    Hui, siinä on varmaan tyttäresi silmiä kirvastellut, mutta onneks ei kuitenkaan isompaa hätää ollut, siis pahaa kolaria tms. Toivottavasti hän sai hyvät rohdot simmuvaivoihin.

    Aivan järjetöntä tuo vanhempien tupakan salliminen teineilleen, ei voi ymmärtää. Sen nyt jotenkin käsittää, että teini salaa kokeilee, mutta että sallitaan, ymph!

    Heheh, saattaahan noi aikuispaketit jollekin nuorelle olla nykypäivänä tarpeen, kun eivät kaikkia "kortteja" saa enää kotoaan (vrt. tuo edellinen tupakansallija-vanhempi).

    Mukavaa alkavaa viikkoa Ossilaankin!
    PS. Ahkera oot ollu noitten sienien kanssa, kyllä saajan kelpaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan täysin samaa mieltä kanssasi. Sen nyt tietää, että teinit kokeilevat ihan kaikkea, mutta kaiken ei pidä olla sallittua.

      Aikuispaketti, kaikki tarvittava tarvekalut samassa paketissa. Voisipa sitä aikusutta oikeasti hankkia jostain, muullakin kuin pelkällä kokemuksella.

      Sienien poimimisesta olen itsekin ylpeä. Huomenna on asukkaiden syysjuhla. Alkuruokana tiataa olla sitä suppilovahverosoppaa. Ellille Ossi-pusut ja terveisii.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.