Marraskuusta

Testasin saako Ossista kännykällä kuvaa illalla. On se juu tuossa kuvan keskellä.

Marraskuu on ihan ehdottomasti vuoden kamalin kuukausi. Mikähän siitä tekee niin ilottoman ja masentavan. En tiedä. Jotenkin ei tekisi mieli käyttää sanaa masentava, koska olen marraskuussa aina vain väsynyt. Tavallistakin väsyneempi. Kaipaisin jonnekin missä on lämpöä ja valoa. Sellainen lähes plus 25 olisi terää. Voisi istua (puoli)varjossa ja nauttia lämmöstä. Minähän en nauti auringon ottamisesta, mutta lämmöstä nautin sitäkin enemmän. Minä voisin oikein hyvin asua lähes puolet vuodesta jossain lämpimässä maassa. Täytyy oikeasti pistää mietintämyssyyn tuo asia.

Kävin tänään ostamassa meidän herralle uuden fleksin ja uudet valjaat. Vanha fleksi sanoi yhteistyösopimuksena  irti, hajosi ihan totaalisesti. Se liina ei suostu keriytymään sinne sisälle. Vihdoin ja viimein on joku älykäs keksinyt, että sen fleksin kädensijan ei totisesti tarvitse kasvaa koiran koon kasvaessa. Ne fleksithän menevät koiran painon mukaan. Tämän fleksin pitäisi kestää 50 kiloa, mutta on silti pieni ja siro. Vaikka joskus soisi tämänkin asian olevan näin. Minusta ei ole mitään hirveämmän näköistä kuin pienet lapsoset taluttelemassa isoa koiraa. Tuommoinen labradorinnoutajan kokoinen koira ei todellakaan pysy pienellä lapsessa käsissä, silloin kun se päättää tempaista. Eikä ne koirat yleensä tottelekaan pieniä lapsia. Valjaat joudun tosin vaihtamaan huomenna yhtä kokoa pienempään.

Ossinkin "tyttöystävä", sellainen iso musta labbisnarttu ei pysyisi edes sen emännän käsissä. Se koira totteleekin paremmin isäntäänsä ja näyttääkin siltä, että emäntä menee tämän koiran perässä ihan riepunukkena. Onneksi se on naaras, eikä näin ollen aiheuta suurta vaaraa Ossille:), päin vastoin. Molemmat koirat ovat hyvin ilahtuneita, aina kun tapaavat.

Kyllä muuten vakuutusyhtiöitä vedätetään ja kunnolla. Loppujen lopuksi jouduimmekin maksamaan vain kahdensadan omavastuun ja ne uudet pikkuvessaan tulevat kalusteet. Alunperinhän puhe oli kymmenen prosenttia laskuista, mutta sitten, kun vielä asiaa kyselin, niin käsittelijä ilmoittikin tehneensä jonkin virheen ja me maksamme vain sen vakuutuksen omavastuun. Huh. No, vakuutusyhtiölle remppa on tullut maksamaan melkein 16400,- ja vielä on jokunen lasku minun "kirjanpitoni" mukaan tulematta. Aivan järjetön summa, mutta ei voi mitään. Ison firman miehet olivat ihan mielettömän ammattitaitoisia ja ystävällisiä, sekä aikaansaapia. Jos me olisimme itse teettäneet remontin, olisi vakuutusyhtiö luultavasti selvinnyt paljon pienemmällä kustannuksella. Koska he ilmoittivat tämän ison yrityksen heidän yhteistyökumppanikseen, minä ajattelin sitä isoa yritystä käyttää. Siistiä jälkeä tuli.

 Että semmoista tällä kertaa Ossilasta. Oikein mukavaa viikon alkua kaikille.