maanantai 3. lokakuuta 2016

Ossin aatoksia osa 44


Kyllä voi sitten mäyräkoiran elämä olla joskus tylsää. Teimme eilen maten kanssa lenkin ja se yritti kuvata noita kolmea kaurista, jotka varmasti näkyy selkeästi tuosta seuraavasta kuvasta. Oli niitä kolme. Yksi naaras tämänvuotisten kaksosvasojen kanssa :)

Jos joku näkee ne tuosta kuvasta, joka on otettu kännykällä, niin onnea. Ovat ne kauriit siinä ihan keskellä kuvaa, siinä varjossa. Uskokaa pois. Kauriit näkee suurentamalla kuvan:) Matella ei ole yleensä ikinä kameraa mukana. Kännykkä on aina mukana, kun matte pelkää, että se kaatuu joskus, eikä pääse ylös, tai jalka menee poikki, tai jotain hirveää sattuu. Minä, Ossi karkaan, tai jotain muuta....

Tässä alakuvassa on yksi valkkari, elikkä valkohäntäpeura. Kolme niitä loikki, mutta yksi hönö pysähtyi kurkkimaan. Sekin on tossa ihan keskellä, toi ruskea läntti. Ainoa syy, miksi matte on alkanut miettiä älypuhelinta, on sen älypuhelimen hyvä kamera. Se kamera kulkisi sitten aina matkassa, kun kännykkä olisi joka tapauksessa mukana.
 Tämä on noin 40 metrin päässä oleva

hirvi. Älkää välittäkö. Ei mattekaan olisi nähnyt sitä, jos se hirvi ei olisi vähän liikahdellut. Toi alempi kuva on ihan äärimmilleen suurennettu kuva tuosta edellisestä. Se hirvi on siinä vasemmassa alakulmassa. Tuo leikattu ruohoalue on meidän tonttia. Se oli aikaisemmin sellaista niittypeltoa ja maten miäs alkoi vaan ajaa sitä ja nyt se on ruohikkoa. Matte on vähän nenä vinossa, kun kaikki niittyperhoset katosivat, mutta onhan se tietty siistimmän näköistä, kun se on ajettua. Miäs ajaa sen ruohikon sillä Avantillaan. Ei kait kukaan jaksaisi ajaa sitä käsin, tai siis pienellä ruohonleikkurilla. On sitä alaa sellainen reilu tuhat neliötä, ehkä 1500 neliötä.
 Tuossa pylvään päässä on käpytikka. Kaikki eläimet ovat täällä jotenkin hassun kesyjä. Mitähän tuommoinen puhelinpylväs on korkea? Siinä me maten kanssa tapitettiin sitä tikkaa ja se vaan jatkoi nakutteluansa. Ei tuolla kuvalla kyllä ihan Suomen luontokuvakilpailua voitettaisi:)
 Onneksi matte sentään osasi ostaa minulle, Ossille miehekkään kokoisen luun. Mäyräkoiralle sopivan mittaisen. Luu on 65 cm pitkä ja just sopiva tälläiselle miehekkäälle uroolle, kuin mitä minä, Ossi, olen:) En ole muuten yhtä isoa nähnyt edes jouluna.

Ossilasta terveiset kaikille!

8 kommenttia:

  1. No iha esinnä pittää kehuva tuo luu! Jo on sittä kommee pötkylä! :) Tuon kansa männöö aeka hyvästi. Kyllä niitä elukoeta nuissa kuvissa näky :) Onse vuan harmi ettee tiälä oo ennee tuommosija. Suet ja ilivekset on syönnä kaekki. Oeshan nuo nättijä katella. Etkö haakkunna niitä yhtää? Mukavata päevee Ossilaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossia ei jostain syystä ole hirvi kauheasti kiinnostanut koskaan. Jos se on ihan sattunut näkemään hirviä, niin sitten on pari haukahdusta irronnut. Valkohännät ja metsäkauriit taas on tehnyt Ossin ihan hurjaksi, mutta nyt tuuli vika suunnasta.. Luusta tuli niin sanotusti aarre vähäksi aikaa. Ossi ei ole tainnut vielä nirskauttaa sitä ees. Mukavaa loppupäivää teille Savoon kanssa!

      Poista
  2. Hauskat kuvat :) Ja onpa tosiaankin oikea mahtiluu Ossilla. Minuakin kiinnostaa haukuitko Ossi niitä elukoita? Minä olisin varmaan ensin mennyt ihan sanattomaksi ja sitten virittänyt ilmoille melkoisen haukkusarjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaurislaumaa olis ehkä haukuttu, jos Ossi olis havainnut. Ne tulevat kuitenkin tuolta metsästä eikä meidän tiellä ollut hajujälkiä. Sitten elukat olivat varmaan tuulen alapuolella, niin ei Ossin nenuun tullut hyviä haisuja. Ei siis haukuttu ja kuten Iivarille kerroin, hirven jälkíä Ossi ei ole juuri koskaan haukkunut. Terkut teille kans Ossilasta.

      Poista
  3. Tattis kommetista. Oli taas telepatiaa ilmassa: mä olin just ollu täällä lukemassa Ossin kuulumisia mutt en sitt jääny kommentoimaan. Ja sitt ku menin takas omille sivuille pienen blogikierroksen jälkeen niin kas! sulta oli tullut kommentti.
    Mä en pääse Rostan neulontailtaan ku on muuta menoa,yhteensä 4 menoa olis mutta kinnaskurssi vie nyt voiton.
    Mukavia syyspäiviä teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa yksi ilta vain lueskelin kaikkia blogeja ja sitten vähän kävin kommentoimassa. Ihan karmee kun syksy alkoi, ei saa mitään aikaiseksi. Täytyy katsoa, mille illalle Rosta osuu. Neulakintaat vaatisi multa hieman enempi kuin yhden kurssin :)



      Poista
  4. On se hyvä asia, että on olemassa sellaista kuin mielikuvitus. Se auttaa noiden kuvien katselussa. :)
    Onneksi Ossin komea luu on niin mahtavaa kokoa, ettei tarvita edes mielikuvitusta saati suurennuslasia, kiikaria...
    Hyvää syksyistä viikonloppua Ossilaan täältä Wuppelasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mielikuvitusta noissa kuvissa vähän tarvitaan ja suurentamista. LUuhun onneksi ei tarvitse suurennuslasia. Se on sen verta jämäkkä, ettei kulkeudu yläkertaan muuta kuin avustuksella. Terveiset Saksaan täältä Ossilasta.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.