keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ossin aatoksia osa 48

Moi vaan kamut, te, jotka vielä käytte joskus moikkaamassa. Tässä minä olen sellaisilla ettosilla. Aina joskus pitää köllöttää selälläänkin ja vähän venytellä.

Pienet päikkärit tekee terää. Matte ei huolinut viereen. Kuulemma häiriköin.
 Toi matte sanoo, että olen huononäköinen. Ei pidä paikkaansa. Minun lähinäkö on vähän huonontunut ja se on semmoinen puolesta metristä alle. Kauas mä näen yhtä hyvin kuin ennenkin. Äskenkin hoksasin kaksi Pekka-peuraa tuolla ylärinteessä, eikä matte tajunnut ollenkaan, kun meinasin suorittaa mun ajokoiran virkaa. Ei itse nähnyt niitä, ennenkuin lähtivät liikkeelle. Eihän sekään näe niitä kirjaimia. Aina pitää nykyään olla lukurillit nenällä, jotta näkee lukea.
Tässä on hyvä haju...
Matte: katselin äsken ohjelmaa Etelä-Koreassa tehtävistä koirien kloonauksista. Yritys järjesti kilpailun Iso-Britanniassa ja voittajakoira kloonattiin. Voittaja oli 11-vuotias Winnie, mäyräkoira, lyhytkarvainen. Eihän siinä mitään, mutta kyllä jäi ristiriitainen tunne ohjelmasta. Geneettisestihän se koira on sama, täysin sama. Silti siitä ei tule samaa koiraa. Kasvatus ja muut ympäristötekijät ratkaisevat, minkälainen siitä koirasta loppujen lopuksi tulee. Siinä ohjelmassa oli kolme kloonattua jotain pientä puudelia, joista yksi oli käytökseltään ihan hirviö. Yritti purra jokaista lähestyvää kättä ja haukkua räksytti. Kaksi niistä kolmesta oli normaaleja suloisia koiria. Itse en voisi kloonata omaa elämäni koiraa, vaikka siihen tarjoutuisi tilaisuus. Ossi on Ossi. Huomenna tytär tulee viikoksi Suomessa käymään. Etäomistajakin näkee Ossin.

Terveiset Ossilasta ja oikein mukavaa helatorstaita.

8 kommenttia:

  1. Ossi, juu, kylhän me se tiietään, että hajuaisti on, ainaskin koirille, tärkeempi kuin näkökyky. Sulla onkin mukavaa tiedossa, kun etäomistaja saapuu sua hoivaan ja rapsuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu haisuaistihan se on tärkein. Kyllä mun häntä vipatti vielä, kun etäemäntä saapui ovesta. Terkut teille Tuulipojat.

      Poista
  2. Ei se kamalasti haittaa, vaikka näkö vähän heikentyy iän myötä. Täyssokeakin koira pärjää tutussa ympäristössä. Me ollaan tavattu muutaman kerran sokea kääpiösnautseri lenkeillä. Ei kauempaa arvaisi mikä puute sillä on, tepsuttaa reippaasti ja haistelee maastoa kuten näkevätkin. Ja onhan meillä sentään hyvä ulkonäkö, joka vain paranee vuosien saatossa.
    Erittäin hienoa laatuaikaa teillä tiedossa, kun tytär saapuu viikoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin olemme tavanneet Ossin kanssa täysin sokean westien. oli oikein suloinen koira ja eli 17-vuotiaaksi. Pärjäsi kuulemma kanssa hyvin ja reippaili perheen parin muun koiran kanssa. Tutuissa paikoissa pärjäsi oikeinkin hyvin. Kerran oli kuulemma juostessaan tömäyttänyt päin isoon kiveen, joka on heidän pihallaan. On ihanaa, kun tytär tuli viikoksi vsiteeraamaan. On sitä lasta aina vähän ikävä.

      Poista
  3. Päikkärit on tärkeä osa päivää :) Tiitukin nukkuu suurimman osan päivästä, varsinkin jos ulkona on huono ilma.
    Tuo näkö taitaa heikentyä ite kelläkin! Ja kyllä tosiaan täysin sokea koirakin pärjää, meillä oli Noona sokea eikä siitä äkkiä huomannut ollenkaan ettei hän näe.
    Leppoisia kevätpäiviä Ossilaan :) Muiskuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään otti mattekin päikkärit. Meni eilinen niin myöhään, kun haettiin tytär kentältä ja sitten juteltiin ja istuttiin keittiössä. Heikkenee se joo näkö, lukurillit tarttee ei mahda mitään. Muita laseja en enää tarvitse, kun noita kierosilmiä on nyt leikattu yhteensä neljä kertaa. Vaikka olen nähnyt, että sokea koira pärjää, niin silti toivoisin, että Ossilla säilyy näkö viime hetkiin. Tiitulle Ossi-pusuja kanssa.

      Poista
  4. Päikkärit pitää aina nukkua, muuten ei jaksa touhuta illalla ja yöllä! Ja tuolleen selällään on tosi mukava huilata. Onneksi sun matte oli sitä mieltä, ettei haluaisi sua kloonattavan, ei meidän äippäkään haluaisi minulle tehtävän niin. Kun en se kuitenkaan olisi minä. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI kauheaa Eka, et kai sä touhuskele yöllä? Meillä kyllä nukutaan yöllä, sen lisäksi, että päikkäreitä nukutaan. Me nukumme Ossin kanssa yhteiset päikkärit aina torstaisin. Silloin matolla on hieronta ja se löysyttää. Ei olisi kloonikoira sama luonteeltaan. Voisi jossain vaiheessa tulla paha mieli, kun tuli tehtyä moinen temppu. Ei vakuuttanut ohjelma. Enkä tiedä, mitä hyötyä siitä oikein olisi. Vähän friikki ajatuskin. Mutta silti täyttä totta kuuluisan Dolly-lampaan jälkeen.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.