Torstai on toivoa täynnä

Otsikko on John Steinbeckin yhden romaanin nimi. Aika montahan kirjaa hänellekin kertyi.

Minulla ja vanhoilla työkavereillani oli mukava torstai-ilta ja ilma oli kaunis. Olemme jo lähes 15 vuotta kokoontuneet kahdesti vuodessa. Keväällä syömään ja elokuussa meille saunomaan. Nyt oli saunaillan vuoro. Tyttökin tuli kaupungista ihan saunailtaa varten. Hän on ollut mukanamme ihan pikkuisesta asti, ehkä 4-vuotiaasta. Neljällä viidestä naisesta on lapsia ja yhteensä meillä on lapsia 10. Yhdellä naisista on neljä lasta, yhdellä kolme ja yhdellä kaksi joten he ovat huolehtineet Suomen asukasluvun säilymisestä huomattavasti paremmin kuin minä. Yksi naisista ei ole koskaan hankkinut lapsia ja on sinkku. Tämä neljän lapsen äiti on jo päässyt isoäidiksi vaikka on vain muutaman vuoden vanhempi kuin minä.

Ossi oli onnesta soikeana kun sai niin paljon huomiota osakseen. Ei oikein koira tiennyt miten päin olisi pyörinyt kun joka puolelta sateli rapsutuksia.

Tässä on kuva meidän rantasaunasta. Ylälauteille mahtuu 4-5 kerrallaan niin ettei varmasti ota kiinni vieressä istujaan.

Tältä näyttää vastaranta laiturilta katsottuna

ja tältä näyttää lampi pituussuunnassa. Kyseessä on nimenomaan lampi kun järven pitäisi olla vähintään kilometrin pitkä ja olen kartalta joskus mitannut, että tämä lampi on noin 800 metriä pitkä ja noin 150 metriä leveä. Vesikin on vähän rusehtavaa kun se on humuspitoista mutta ihan uintikelpoista ja on siinä kalaakin. Itse olen kerran saanut laituriltamme hauen joka painoi lähes 10 kiloa. Ihan täyttä varmuutta ei saatu kun mieheni kanssa pistimme sen ensiksi sellaiseen isoon, monen kymmenen litran saaviin ja sitä kautta takaisin lampeen. Mieheni joka on paljon kalastellut elämänsä aikana, sanoi ettei ole montaa kertaa noin isoa saanut ja otti siitä hauesta erinäisiä mittoja. Hän sanoi, että varmasti painaa yli yhdeksän kiloa mutta vaakaa ei ollut. Tästäkin tapahtumasta on jo 18 vuotta joten hauki on kuollut jo vanhuuteen, jos ei aikoinaan päätynyt vastarannan maiden omistajan iskukoukkuihin.Vanha talonisäntä tapasi pitää talvella tuolla lammella vanhanaikaisia iskukoukkuja pyytiminä.

Katselin tänään tilastoa millä hakusanoilla on blogiini eksytty. Voi niitä raukkoja jotka olivat etsineet matonkutomisohjeita ja päätyivät mäyräkoirablogiin. Nimittäin hakusanalla ruusukasmatto oli tänne päädytty kahdeksalla osumalla. Ja mielestäni sana kirjoitetaan yhteen. Tosin Google ehdotti erilleen kirjoitusta jolloin tulee huomattavasti enemmän käsityöblogeja sekä matonkutomisohjeita. Onko vähemmistö nyt oikeassa vai väärässä kirjoitusasun suhteen? Lisäksi tänne oli päädytty hakusanoilla koiranputkisukat, etniset erityisruokavaliot:), munchen (nimenomaan näin kirjoitettuna!) sekä ossi paasi. Taisi olla kyllä ihan nimihaku kyseessä.

Kaikille hyvää viikonlopun jatkoa!

Koiran ja Ossin käytöksestä

Olli blogissaan pohti koiran käytöstä ja minäkin ajattelin sorkkia samaa soppaa lusikallani. Mikä on koiran huonoa ja mikä mahdollisesti hyvää käytöstä? Osaako koira yleensäkään käyttäytyä? Sehän on koira:) joten kovin ihmismäistä käytöstä siltä ei voikaan odottaa. Onko muuten tottelevainen koira myös hyvin käyttäytyvä koira? Yleensähän näin voisi ajatella. Mutta mikä ihme näissä tottelevaisissa, koulutetuissa koirissa sitten laukaisee esimerkiksi hyvin ei toivotun käyttäytymisen? Tuossa viikko-kaksi sitten poliisikoira hyökkäsi jonkun ihmisen päälle vapaana ollessaan ja taisi purra aika pahastikin. Käyttäytyikö tuo koira huonosti vai mikä oli tuon tapauksen taustalla? Koiran kohtalosta en ole vielä lukenut..

Ja sitten Ossiin. Ossi on puraissut minua kaksi kertaa. Ihan täysin oikeutetusti. Toisen kerran tallasin täysin vahingossa sen jalan päälle ja toisen kerran yritin vetäistä ovea kiinni - Ossin jalka välissä. Minulla on rutkasti nykyisin tuota elopainoa joten ihan varmasti Ossia sattui eikä se oven vetäminenkään kiinni nyt kovinkaan hyvältä sen jalassa tuntunut. Onneksi ei kummankaan jalalle sattunut juurikaan vaurioita. Viime viikolla mieheni ollessa kävelyllä Ossin kanssa tuli naapurin käppänäsnautserit vastaan ja tietysti vapaina. Mieheni esti tulevan tappelun ottamalla Ossin syliin ja kuinkas sitten kävikään. Kun Ossi oli tiukasti kiinni ja yritti rimpuilla vapaaksi niin se nappasi miestäni kädestä. Olen tuossakin tapauksessa sitä mieltä, että kyse ei ollut huonosta käytöksestä vaan jostain vaistonvaraisesta toiminnasta jossa se koki puolustavansa itseään. No edes haavaa ei tullut onneksi ja tappelukin estyi taas kerran......

Koiran puremisen ihan varmasti moni tulkitsee huonoksi käytökseksi. Minusta sekin on tilannekohtaista. Koiran tottelevaisuus ja hyvä käytös eivät ole minusta ihan täysin sama asia.No tätä pohdintaa voisi varmasti jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Aikaisemmin kommentoin Alfien blogiin, että mäyristä on huono kouluttaa. Olen edelleenkin vähän tuota mieltä kun sitten tottelevaiselta koiralta vaatisin huomattavasti enemmän kuin mitä ikinä saisin vastineeksi mäyräkoiralta. Minullahan oli nuoruudessani saksan paimenkoira joka tuli meille valmiiksi huippukoulutettuna. Minä sitten vain treenailin sitä. Ossilla on kyllä treenailtu kaikkea pientä. Osaa se peruskäskyt. Luokse tulokin onnistuu jos ei ole mitään "häiriötekijöitä", kuten keskeneräistä peuran- tai kauriinajoa:) Tästä syystä Ossia ei pidetä irti koskaan kun niitä kauriita ja peuroja näkyy täällä päin ihan joka päivä. Pillillekin yritin Ossia kouluttaa mutta ajossa se olisi yhtä tyhjän kanssa. Voi, voi Ossista olisi tullut hieno ajava metsästyskoira...

Huomenna on sitten mukava päivä. Rantasaunamme lämpiää vanhoille työkavereilleni. Tapaamisesta sitten lisää ehkä ensi viikolla.

Yritin ottaa lenkiltä palatessamme kuvaa talostamme mutta nyt se jäi täysin koivujen pimentoon:)Vähän kattoa ja autokatoksen kulmaa voi nähdä.

Tässä Ossi "raskaan" lenkin jälkeen. En edes viitsi tunnustaa montako sataa metriä sitä huvitti kävellä:)

Tässä on mielestäni yksi kauneimmista männyistä jonka tiedän. Se on varsin erikoinen. Se on juuresta asti kolmihaarainen mutta sitten siinä on matalalta lähteviä oksia kaksi kappaletta jotka oikeastaan tekevät sen viisihaaraiseksi. Ohitamme tämän päivittäin kun se kasvaa tiemme yhdessä mutkassa "mäntymutkassa":) Mitenhän sen saisi siirrettyä pihalle kasvamaan?

Tässä tiemme loppukesäistä maisemaa. Noiden puiden takana on tie jonka toisella puolella lähimmät naapurimme. Taloltamme on sinne noin 600-700 metriä. Talvella talot jopa näkyvät:)

Ensi viikkoon.

Aurinko paistaa ja vettä sattaa....

Eikä kesä ole tulossa vaan menossa.... Potilas Ossi voi jo selkeästi paremmin. Sanoisin, että korvat ovat parantuneet. Niissähän ei ollut kovaa bakteeritulehdusta vaan "hiivaa". No eikös se ole bakteeri sekin? Täytyy kysäistä eläinlääkäriltä kun soittaa niistä allergiatestin tuloksista. Onkohan se "hiiva" yleistäkin miesten korvissa vai onko se niin, että kaikilla miehillä on valikoiva kuulo? Siis myös avo- ja aviomiehillä ja joskus jopa poikaystävillä:)

Ihmeellistä mitä palkitsemisella saakaan aikaan:) Korvatipat ja puhdistus menevät kepeästi kunhan muistaa antaa kolme kertaa jotain herkkua. Ensimmäisellä kerralla Ossin nähdessä pullon ja sitten ruiskaisujen jälkeen:) Tassujen tipottaminen on huomattavasti hankalampaa. Siinä ei palkinnot auta vaan on toimittava nopeasti ja tiukan jämäkästi. Muuten se potilas karkaa tiehensä ja jos siinä tilanteessa niin sanotusti tyrii niin lopputulos on vihainen koira jossain pöydän alla ja tuskastunut emäntä.

Tänään olisin taas ollut menossa Ossin kanssa lenkille mutta se kerta kaikkiaan kieltäytyi. Joku ei nyt pienessä koiran päässä taas hyväksynyt ajatusta:) Mitään kuvaa en siitä myöskään saanut napattua. Sen sijaan saatte ihastella kuistipossuani:

Olenhan tainnut mainita, että olen possufriikki? Syntymäpäivälahjaksikin olen tilannut mieheltä yhden porsliinisen Gunvor Olin-Grönqvistin Arabialle aikoinaan suunnitteleman valtavankokoisen säästöpossun. Nämä possut saavat sitten olla korvikkeena sille ihanalle messinkiselle possupatsaalle joka sattuneesta syystä viime vuonna jäi Amsterdamiin. Minulla kun ei sillä(kään) matkalla ollut neljää tuhatta ylimääräistä. Se oli kyllä yksi ihanimmista possuista jonka olen eläissäni nähnyt. No lottovoitosta voi haaveilla. Vaikka vähän pienemmästä. Esimerkiksi possunkokoisesta:)

Nauttikaahan loppukesän päivistä.

Ikean rottia

Kävimme tytön kanssa tänään Ikeassa, koska tytön piti ostaa muutama pussilakana ja puinen haarukoiden ja veitsien erottelulaatikko. Lisäksi päätin ilahduttaa Ossia muutamalla Ikean pehmorotalla. Toinen musta ja toinen valkoinen.Musta on vielä prikulleen samannäköinen kuin kuvassa. Valkoinen alemmassa, hämyisessä kuvassa on suolistettu.

Ossi oman mattonsa päällä hännättömän ja lähes muutenkin tyhjennetyn rotan vartijana.

Huomenna meillä on Ossin kanssa eläinlääkärissä käynti. Diagnoosi minulla onkin jo. Lievä korvatulehdus ja vähän hankalampi eli oikeassa takatassussa polkuanturan väleissä tulehdus. No huomenna olemme jälleen viisaampia. Lääkitys, tassukylpy ja kauluria tiedossa...

Laiskottelua

Nyt on meillä Ossin kanssa kissan- ei kun siis tietysti mäyräkoiranpäivät. Tytär on ystävättären ja tämän äidin kanssa Nauvossa nauttimassa saaristoelämästä muutaman päivän ja mies lähti moottoripyörällä Baltian maita valloittamaan:) Ai niin ja palan Venäjää kun ajaa myös Kaliningradiin. Takaisin tämä moottoripyöräilijä tulee vasta reilun viikon päästä. Hohhoijaa... Toisaalta olisi mukava jos minäkin mahtuisin tarakalle vielä joskus. Oikeasti ainakin 30 kiloa pitäisi paino tippua että olisi edes teoreettiset mahdollisuudet mahtua sinne takaistuimelle. Kaiken kukkuraksi miehen viimeisin moottoripyöräostos on joku tuhatkuutioinen BMWn enduromalli eli siis tarkoitettu huonoille teille eikä sillä voi myöskään kyydittää. Kertymät pois vyötäröltä!! (tuo "kertymä" napsaistu ihanalta Myrsky-pojalta :) )

Ossi muutoin rahtaa noita kenkiä ihan joka paikkaan minne se meneekin. Sitten ne syödään ja järjestys on tarkkaa. Ensin nikerretään ne nauhat millä se kenkä on kiinni ja sitten päällinen. Pohjat jätetään viimeiseksi.

Huomenna hyvä ystävättäreni uhkasi pyöräillä tänne tuolta noin viidentoista kilometrin päästä. No onneksi pyörä sitten mahtuu maasturiin jos ei jaksakaan pyöräillä takaisin:) Itselleni kävi näin kerran ajat ajat sitten. Tosin asuimme silloin vielä Espoossa. Mies sai hakea takaisin sekä pyörän, että minut.

Sunnuntaina ehkä menen tämän oopperakaverini kanssa kuuntelemaan Raimo Sirkiää ja hänen vaimoaan Cynthia Makrista Kirkkonummen kirkkoon. Saa nähdä saammeko itsestämme niin paljon irti:). Pieni kulttuuripläjäys tekisi juuri nyt terää.

Nauttikaahan lämmöstä! Tosin meillä ilma on ollut kosteaa vaikka ei juuri ole satanut. Lämmöstä en valita mutta tämä kosteus voisi kadota....

Mansikoiden aikaan

Tänään on sitten SE päivä vuodesta. Ai mikä? No mansikoiden pakastuspäivä. Ja se tarkoittaa pakastimen sulatusta kamalalla kiireellä. Illalla yhdentoista aikaan ehkä saan viimeisen marjan mieheni kanssa pakkaseen. Eihän niitä marjoja laiteta kuin kymmenisen kiloa, kaksi laatikollista ja suihin katoaa varmasti muutama litra. Tytärkään ei ole talvella syömässä kuin satunnaisesti. Naapurille tuodaan samalla neljä laatikkoa. Tutulta mansikanviljelijältä, jolta saamme samana päivänä poimitut ja koko päivän meitä kylmässä odottaneet marjat. Pakastimen sulatus olisi tietysti paras tehdä talvella mutta eihän se minulta onnistu. Sitten kun on ikävän asian viimeinen pakko niin sittenhän se tehdään.. :)

Poimin oheisen valkoviinin joistakin näistä lukemistani mäyrisblogeista. Olisiko voinut olla Ollin emäntä joka suositteli tätä? Oikein oli hyvää.

Minä hain pullon Alkosta ihan kysymällä italialaista valkoviiniä jossa mäyräkoiran kuva etiketissä.:) En ole mikään viiniasiantuntija mutta tämä kuului kategoriaan hyvän makuista. Joimme pullon naapureiden kanssa jotka olivat meillä syömässä.

Eilen meillä kävi vieraisilla mieheni sisko joka asustelee perheineen Ruotsissa. Heilläkin on kaksi "pikää koiraa"eli petit basset griffon vendeitä. Hauskoja karvaturreja ja sille nuoremmalle, oikeasti metsästävälle Ossi olisi varmaan kateellinen. Mieheni sisko toi tuliaisiksi litran tetran rosé-viiniä "longue dog".

On niin suosittua kuulemma, että monesta Alkosta loppu. Jos pidätte rosé-viinistä niin kokeilkaa ihmeessä:

Missä on Ossi? No aurinkoa ottamassa tietysti,tietysti. On se siellä, kuvan keskellä:

Nauttikaa kaikki nyt lämmöstä. Helmikuussa tämä on taas muisto vain....

Ossin aatoksia osa 2

Nyt on Ossikin sitä mieltä, että heinäkuun helteet riittivät sille. Se meni vapaaehtoisesti varjoon eikä aurinkoa ottamaan:) Auto olisi syytä pestä. Aijai tuota emäntää!

Hyvät koiraihmiset. Te muutamat,jotka luette minun ja Ossin elämästä. Kun sanotaan, että koirilla ja tietysti joillakin ihmisilläkin on selittämätön "kuudes aisti" niin kertokaahan omia mielipiteitänne mihin Ossin "miehen vapaapäivävainu" voisi pohjautua.

Mieheni nousee joka päivä melko aikaisin ja tekee samat rutiinit ja samassa järjestyksessä. Nousee, keittää kahvin ja menee sikarille parvekkeelle. Sen jälkeen suihkuun, vessaan ja lähtö töihin. Ossi ei reagoi sohvalta mitenkään. Mutta miten käykään kun miehellä on vapaapäivä? Eikä tämä tarkoita viikonloppua vaan joskus miehelläni on vapaapäiviä tai hän työskentelee kotoa käsin. Silloin ja juuri niinä päivinä Ossi ponkaisee ylös, heittäytyy selälleen vessan oven eteen ja alkaa siinä mouruamaan. Äijä, ulos lenkille minun kanssa ja HETI!

Olemme pohtineet tätä mieheni kanssa, että mistä kummasta Ossi voi tietää tämän vapaapäivän etukäteen ja se ei erehdy, ei koskaan. Itse olen tarjonnut hajuaistia jolla Ossi reagoisi esimerkiksi stressihormonin eritykseen. Eli työpäivinä mies tuoksuisi erilaiselta:) Keksittekö muita hyviä ideoita? Ei, emme mieheni kanssa välttämättä keskustele etukäteen niin että "huomenna tai ylihuomennahan sinä sitten jäätkin aamulla kotiin". Minä liputan tämän hajuaistin puolesta. Koirahan haistaa etukäteen esimerkiksi diabeetikon liian alas laskevan verensokerin tai epileptikon mahdollisen tulevan kohtauksen ja nykyäänhän jo koulutetaan koiria varottamaan isäntiään näistä edellämainituista asioista. Oikeaa ratkaisua ei varmasti ole tai en sitä ainakaan saa tietää kun en ymmärrä Ossin juttelusta paljoakaan mutta olisi hauska kuulla mitä ideoita te tarjoaisitte tuohon Ossin vapaapäivän tunnistamiseen.

Oikein mukavaa heinäkuun alkua kaikille!