Äitienpäivänä

Äitienpäivälahjaksi sain mieheltäni ihan aidon Harlikkapossun. Aivan ihana. Hihkuin kuin pieni lapsi, kun hän näytti sitä minulle netissä ja kysyi pidänkö:). Possu on noin 8,5 cm pitkä ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus on olla lokasuojankoriste. Tosin tämä possu on käyttämätön ja se päätyi minun possuhyllyyn, eikä miehen Harlikkaan.

Täällä on ihan vihreää,

ja tässä saman koivun lehtiä lähempää

ja on sopivan lämmintä Ossillekin vartioida pihalla nahkaluuta.

Kaunista sunnuntaita ja äideille hyvää äitienpäivää!!

Pientä iltapuuhaa

Siinä on sitten reilut neljä kiloa korvasieniä. Noin paljon en ole eläissäni nähnyt muualla kuin torimyyjän pöydällä. Naapurini toi minulle. Nyt sitten pitää ryhtyä keittelemään ja pilkkomaan. Paljon on paljon, ja minulla on vain neljän litran kattiloita. Vähintään kahteen kertaan nuo herkulliset, myrkylliset sienet on keitettävä, ennenkuin se myrkky on (varmasti?) hävinnyt. Gyromitriini taisi olla sen myrkyn nimi....

Kaikille hyvää Valtakunnallista koiranpäivää

Eilen paistoi aurinko ja tässä meidän lämpöhakuisemme keittiön aamuauringossa. Tämä ihana termi lämpöhakuinen lainattu Kauniin Nellin kirjoituksesta. Luulen, että kaikki nämä meidän mäyrikset kuuluvat näihin "lämpöhakuisiin". Tänään sitten sataakin vettä ja on oikea koiranilma - vaan ei mäyräkoiran.

Tässä sitten toinen lämpöhakuinen. Mieheni uusi lelu. Huomenna on rekisteröintikatsastus. Kyllä on vietetty autotallissa iltoja senjälkeen, kun tuo Harley Davidson vuosimallia 1996 tuotiin Virosta reilu kuukausi sitten. Miten nuo miehet voivat muuttua ihan pikkupojiksi? Ei mies pyörään mitään ihmeempiä ole tehnyt. Varustanut sellaiseksi, että pitäisi kelvata Suomen katsastusviranomaisille. Mutta pyörästä kuulemma tulee "projektipyörä". Siis odotettavissa paljon autotalli-iltoja. Toinen moottoripyörä ei juurikaan rassailuja kaipaa.

Kaikille koirille ja erityisesti mäyräkoirille sekä heidän omistajilleen mukavaa Valtakunnallista koiranpäivää! Ps. Yksi asia minua harmittaa: Blogger on muuttanut muotoaan enkä edes kerinnyt oppimaan sitä vanhaa formaattia.

Hupsista

Aika menee taas kuin siivillä. Parissa viikossa on ollut appi-ukon 80-vuotissyntymäpäivät, jotka mieheni sisko järjesti. Kiitos hänelle, että jaksoi järjestää. Minulla oli viikko sitten maanantaina silmäleikkaus numero kaksi. Tämä leikkaus tehtiin sitten nukutuksessa. Silmien yhteisnäköön on nyt korjattu kaikki se, mitä leikkauksilla ikinä voidaan tehdä. Mukavalle apelleni kudoin vihreät "kevätvillasukat" lahjaksi. Ihmiselle, jolla on ihan kaikkea ei oikein muuta voi antaa. Tyttäreni teki aivan ihanan kuvakavalkadin hänen ja vaarin yhteisistä mukavista hetkistä.

Tässä ovat uusimmat possuostokseni. Tarttuivat käteen Katajanokan antiikkimessuilta. Eiväthän possut mitään antiikkia ole, mutta miellyttivät taas  "possusilmääni". Vaaleampi possu on sellaisen pienen nyrkin kokoinen ja kivaa krakkeloitua lasitettua keramiikkaa. Tumma possu on sitten "krouvimpaa" työtä, mutta sillä on niin ihana ilme, etten voinut vastustaa sitä. 

Tämän mielettömän suloisen virkatun possun voitin http://amalianaarteet.blogspot.com/

tirppa-arvonnasta. Anu tekee myös myyntiin älyttömän hienoja hopeakoruja. Käykää katsomassa. Possu pääsi minun possuhyllykkööni.

Tässä sitten toistaiseksi vaarallisinta mitä Ossi on ikinä syönyt. Kuivettunut kynsiliimapullo oli jäänyt minulta matalalle pöydälle ja siitä tipahtanut lattialle. Olin yrittänyt korjata erittäin pahasti lohjennutta kynttäni kynsiliimalla ja siihen settiin kuuluvalla korjauspulverilla, joka sitten hiotaan tasaiseksi. No päädyin kuitenkin leikkaamaan kynnen niin lyhkäiseksi kuin sielu sieti. Eilen sitten kuulin televisiota katsoessani nassutusta joka aina tietää Ossin kohdalla h u o n o a. Kamalan karjaisun pelottamana Ossi syöksyi aulaan ja minä korjasin huolestuneena pois liimapullon palasia. En tiedä onko omaa kuvitelmaani,  mutta mielestäni Ossi on ollut tänään hieman vaisumpi kuin tavallisesti. Ossihan hyvin mielellään tuhoaa kaiken mielenkiintoisen joka on tippunut lattialle.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja vahtikaa mäykkyjänne paremmin kuin minä!

Ja ihan silkkaa käsityötä

Ylpeänä esittelen: siinä se on. Melkein kahden kuukauden iltojen uurastus. Tyttäreni pusero valmiina:) Hihat ovat sitten millilleen yhtä pitkät. En vain saanut aseteltua puseroa ihan kunnolla tuohon olohuoneen lattialle.

Valmis pusero

Tässä sitten kaverini 50-vuotispäivälahja. Ripsiliina, 2,7 metriä pitkä. Kuva ei   ihan tee oikeutta liinalle. Se on omasta mielestäni aika hieno. Olen vähän kääntänyt sitä päistä jotta näkee, että sitä voi käyttää kummin päin vain. Tässä liinaa pikkuisen reilu metri.

Yksityiskohta reunasta, jotta näkee vähän sitä kuviota.

Eipä tässä sunnuntai-iltana muuta. Ossi kuorsaa jo tuossa selkäni takana. Aikku taisi kirjoittaa jossain, että koirat nukkuvat 75% vuorokaudesta. Se on paljon mutta varmaan pitää paikkansa. Minusta tuntuu, että Ossi nukkuu aina silloin kun sitä ei erityisesti aktivoi johonkin:). Terveisiä kaikille Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 5

Lyhyt kertomus siitä, kuinka Ossista tuli täydellinen miesvihaaja - valitettavasti.


Oli ihan loppusyksy vuonna 2004 ja olin menossa Ossin kanssa iltalenkille. Kun on pimeää niin täällä meilläpäin on pimeää. Lähimmät katuvalot ovat reilun kahden kilometrin päässä. Vuonna 2004 olin vielä täysin terve ja hoidin iltalenkitykset oikein mielelläni. Tuolloin Ossi oli noin puolitoistavuotias.


Ensimmäisessa mutkassa, noin kahdensadan metrin päässä talostamme Ossi alkoi vetää hullun lailla pellolle ja sai hurjan haukkukohtauksen. Haukkuminen ei ollut ajohaukkua ja kiskoinkin sitten Ossia takaisin tielle. Nähnyt en mitään vaikka minulla oli tehokas otsalamppu.


Yhtäkkiä, lähes vierestäni kuului miehen möreä ääni: "Iltaa". Vastasin samoin vakken heti tunnistanutkaan, että siellä oli "herra Huu", naapurimme muutaman kilometrin päästä. Arvatkaas pelästyinkö? Noin 600 metrin päässä meiltä yksinasuva naisnaapuri oli sanonut minulle, että "herra Huu" käy pimeällä kurkkimassa hänen ikkunoistaan. Kävelimme "herra Huun" kanssa postilaatikolle ja sanoin hänelle, että olisi suotavaa kävellä näin pimeänä vuodenaikana otsalampun kanssa, jotta pimeässä näkisi vastaantulevat. Siihen "herra Huu" ei kuitenkaan sanonut mitään.


"Herra Huu" on eläkkeellä oleva ja ihan naimisissa mutta en koskaan ole erityisesti hänestä pitänyt. Vielä vähemmän sen jälkeen kun törmäsimme pimeydessä. Ossi vihaa "herra Huuta" ja saa hirvittävän haukkukohtauksen hänet tavatessamme joskus lenkillä. Kaikenlisäksi Ossin miesviha on laajentunut niin, että saamme olla hieman varovaisia kun meille tulee vieraita. Esittely pitää tehdä varovaisesti. Tuossa pari päivää sitten putkimies meinasi tuta Ossin hampaita eteisessämme. Mieheni sai estettyä juuri ja juuri Ossia puremasta. Ossi oikeasti hyökkäsi tämän miehen kimppuun. Ilmeisesti pelästyessään jotenkin.


En tiedä voiko tuolle Ossin miesvihalle tehdä yhtään mitään muuta kuin suorittaa esittely varovaisesti. Kun Ossi on hyväksynyt miespuolisen vieraan, Ossi kyllä muistaa hänet myös seuraavan kerran ja osaa olla yhtä rakastettava kuin perheenkin kesken. "Herra huuta" Ossi ei tule hyväksymään koskaan mutta eipä tarvikaan, koska "herra Huu" ei meillä kyläilekään.

Awardeja ja "tunnustuksia"

Tämän hauskan tehtävän sain annamarilta ja siitä nyt kiitosta vaan:). 


1) Olen suuri eläintenystävä. Tämä on niin suuri itsestäänselvyys meille täällä mäykkyblogeissa pyöriville, että taidan kirjoittaa kahdeksan totuutta itsestäni. Asioita, jotka ehkä olette tienneet tai sitten ette. Lemmikeillä kyllä pitää mielestäni olla karvapeite ja käärmeitä kammoksun. Itse asiassa sen verran, että se jarrutti ensimmäistä Afrikan-matkaani siihen saakka kunnes mies täytti 50. Possuista ja norsuista pidän vaikka niillä se karvapeite onkin vähän vähäisempi.Minipossua haaveilin pitkään ihan lemmikiksikin.


2) Olen muuttanut Kirkkonummelle kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran      vanhempieni kanssa ja toisen kerran mieheni kanssa.


3) Minulla on aika harvinainen veriryhmä AB Rh+. Valitettavasti en saa enää luovuttaa verta.


4) Nuorempana naisena omistin ihan itse kolme moottoripyörää. Tosin en   yhtäaikaisesti. Kuutiot kasvoivat tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen pyörä oli ns "piikki" eli 125 cc, seuraava oli 250 cc ja viimeinen oli jo 600 cc. Liikennevaloissa oli hauska tarkkailla miesten ilmeitä...


5) Olen mieheni kanssa käynyt 24:ssä maassa yli 80:ssa kaupungissa.


6) Olen saanut virvelillä yli yhdeksänkiloisen hauen. Pankaahan naiset paremmaksi:) Tuosta kalasta olisi moni kalamieskin jo kateellinen!


7) En pidä sivistyssanojen käytöstä. Suosin suomalaista versiota tai kiertoilmaisua, jos vain mahdollista.


8) Kerään possuaiheisia esineitä. Tosin kokoelmani on vielä pieni. Ehkä noin kolmisenkymmentä possua. Tosi keräilijän mielestä varmaankin olematon ja sana kokelma pitäisi laittaa lainausmerkkeihin.


Nyt lähden tutkimaan mitä te blogikamut olette tunnustaneet. Piti vielä lisäämäni, että tunnustaa saa nyt kuka vaan. En haasta varsinaisesti ketään.