Ei hikistä vaan sateista heinäkuuta:(

Toistaiseksi on heinäkuun alku ollut melkoisen kosteaa. Harmillista, minä kun olen auringon ystävä. Myös Ossi rakastaa aurinkoa. Tänään on muuten Ossin ja Ossianin nimipäivä, joten onnea vaan kaikille sen nimisille koirille, sekä tietysti sen nimisille ihmisille.


Tässä Ossi lempipaikallaan, juuri kämmertämässä ylös lempiasennostaan, joka häiriytyi, kun naapurin snautserit aloittivat haukun pihallaan.

Missä kaikki pehmusteet ja viltit? Riekaleina, sanoisin minä. En ole kerinnyt tänä vuonna kutoa Ossille omaa mattoa ja vanhat on poistettu käytöstä, ennenkuin ne poisrevityt matonkuteet aiheuttavat pahempia vatsaongelmia kuin oksentamista.


Meillä oli viikonloppuvieraita.Mäyräkoira Ollin Aikku ja Aikun mies. Oikein mukavaa oli, mitä nyt Ossi vähän haukkui Peteä. Ei osaa tuo koira olla sitten yhtään vieraskorea. Päinvastoin, Ossi käyttäytyi paljon huonommin kuin yleensä. Onneksi ei sentään kokeillut purukalustoaan. Huoks. Turvallista loppumatkaa motoristeille!!


Huomenna menen Ateneumiin hyvän ystävättäreni kanssa katsomaan Helene Schjerfbeckin näyttelyä. Eipä luulisi heinäkuussa olevan Ateneumissa jonoja.

Hikistä heinäkuuta.....

Tuossa kuvassa on sitten minun loppukesän urakkaa.  Voipi olla, että siirtyy ensi kesäänkin. Nimittäin eiväthän tuossa ole ne kaikki. Talon reunustalle on jo kasattu iso kasa pöllejä halkomiskoneella halottaviksi. Nämä pöllit kuvassa aiheuttavat lisäksi painollaan pienen lisäongelman. Mieskään ei oikein tahdo jaksaa kantaa näitä sen vaadittavan 50 metriä tuonne talon seinustalle. Siinä on nimittäin oikeasti jyrkkä ylärinne ja yksi pölli painaa sellaisen reilut 30 kiloa. Minun oli kuulkaas pakko käydä punnitsemassa yksi pienempi tuossa liiterin vieressä ja se painoi 26 kiloa:) Kun saan ne seinustalla lojuvat pöllit halottua, niin tarvitsee ehkä ottaa käyttöön sähkövinssi. Nyt kaikki luulevat, etten ole tehnytkään mitään. Liiteri on kuulkaas yli puolillaan halkoja. Nämä kun on halottu, niin meillä on polttopuuta muutamaksi vuodeksi.

Ovat painavia

Ensi kesän projekti on talon maalaus. Luultavasti otamme maalausporukan maalaamaan. Hieman oli suunnitelmissa maalauttaa talo jo tänä vuonna, mutta onneksi emme aloittaneetkaan. On ollut tämä alkukesä sen verran kostea, ettei olisi tullut talon maalauksesta mitään.

Ossi vetelee sikeitä selkäni takana. Lääkekuuri taisi kuitenkin ottaa aika koville. Huomaan, että Ossi on ollut selkeästi väsyneempi. Tai sitten se on ikä, joka alkaa poikaa väsyttää.




Ensi viikonloppuna saamme prätkäileviä blogikavereita Oulusta. Tervetuloa Aikku ja Petsku. Kirkkonummen mutkaisimmat tiet odottelevat. Kaikille erinomaisen ihanaa heinäkuuta!

Juhannuksen jälkeistä aikaa

Tänään oli sen verran märkää, että Ossi päätti katoksen riittävän  päivälenkiksi. Auton alla oli mukamas turvallisinta 

eikä missään nimessä katoksesta ainakaan poistuta.

Ossin lääkekuuri on nyt kestänyt viikon. Tassu alkaa selvästi parantua. Vanha vaiva, eli polkuanturoiden välien tulehdus. Tassuja on kylvetetty joka toinen päivä, syöty antibioottia ja kortisonia, jotta kutina helpottuisi. Antibiootit haisevat ihan kamalalta. En yhtään ihmettele, että Ossi ei halua niitä syödä. Sellaista makkara- tai juustopalaa ei ole olemassakaan, joka peittäisi sen tabletin hajun. Ossi hyvin epäluuloisena tutkii kaikki palaset, joita tarjotaan lääkkeen annon jälkeen. Tämä sen varmistamiseksi, että ne lääkkeet todella menevät alas kurkusta. Ossi on nimittäin mestari piilottelemaan lääkkeitä ja tutkin vielä ikenet varmuuden vuoksi pariin kertaan. Muuten saattaa se pilleri löytyä lattialta. Tassukylvetyskin aiheuttaa inhon väristystä Ossissa mutta kylppäriin sen nyt saa silti houkuteltua:) Onneksi lääkekuuria ei ole enää kuin viikko. Hiphurraa sille. 


Huomenna tyttökin palaa kolmen viikon reissultansa. Mukavaa on ollut mutta mukava on tulla kotiinkin. Huomenna kuulen sitten kolmen viikon kertomukset. Tekstiviestejä on sentään tullut päivittäin ja on tyttö kerran soittanutkin. Mutta kyllä äidille ainakin kerkisi tulla ikävä.

Ossin aatoksia osa 9

Kauniista ilmasta huolimatta minähän aion viihtyä sohvalla tänään.

Mukavasta asennostani en tingi. Nyt kun taas pitkästä aikaa olen saanut hypätä tänne...

Voi apua. Mamikin huomasi sen. Sen pienen otuksen, josta on keskusteltu. Punkin ja silmäkulmassa. Teen parhaani, ettei tuo eukko satuta minua. Älä edes kuvittele nyppääväsi sitä, kun se punkki on oikeasti melkein minun silmässäni!

Sait sen siis sittenkin nyppästyä. Kaikkine jalkoineen, jotka heiluivatkin vielä. 


Näytin saalistani Ossille. Autsch, mihin paikkaan se olikaan pureutunut. Ihan silkkaa tuuria, että sain sen irti. Ei näköjään auta X-spottikaan aina. Eihän siitä ole kuin muutama viikko, kun sitä laitettiin. Ossi taitaakin olla oikea punkkimagneetti.

Ossin aatoksia osa 8

Tässä kuvassa ainoa ajatus Ossin päässä on se, että tuota tyhmää karjuvaa eukkoa en tottele. Juuri tavattiin mielenkiintoisia koiria. Ei narttuja, mutta kaksi aikoinaan leikattua urosta, lapinkoiria. Ne eivät Ossin mielestä olleet järin harmillisia. Poikien välistä ystävyyttä ei Ossin mielestä ole olemassa. Muut urokset ovat sen mielestä aina vihollisia - valitettavasti.

Eilen kävimme mieheni kanssa ERÄ-messuilla. Tämä on perinne. Olen käynyt kyseisillä messuilla monen monituista kertaa. En nyt ihan alusta saakka kuitenkaan. Kyseiset messut järjestetään Riihimäellä joka toinen vuosi ja nämä ovat järjestyksessä kahdennetkymmenennet. Siis niitä on järjestetty jo 40 vuotta. Ja messut ovat aika isot. Tosin on siellä monenlaista muutakin kuin metsästykseen ja kalastukseen ja retkeilyyn liittyvää. Näin esimerkiksi paistinpannun joka oli mielestäni metka. Siitä sai sen pannun puuvarren pienellä kädenliikkeellä irti ja pannu oli sitten valmis uuniin tai tiskikoneeseen. En nyt kuitenkaan ostanut. Mutta ehkä seuraavalla kerralla, kun paistinpannuja pitää uusia. Kävin tietysti katsomassa koirat ja voi, että oli soma karkkari. Kyseessä oli uros mutta valitettavasti se näytti ihan nartulta, joten niin sanottu "urosleima" oli kyllä hakusessa. Ikää en kylläkään kysynyt, mutta eihän se pään muoto nyt valitettavasti juurikaan muutu. Toivottavasti omistaja ei lue tätä. Soma ja söötti se koira kyllä oli.

Sitten purpatusta ja oikeastaan vähän enemmänkin. Eilisellä runsaalla ulkoilulla oli haittansa. Naama paloi:) No onneksi se ei ole monen päivän juttu ja tähän naamaan sentään kärsii kasvorasvaa vielä tunkea. Laitetaan rasvaa oikein urakalla, niin ehkä ei iho kesi.

Tänään olen kuunnellut uutisia enemmänkin. Perussuomalaisten yksi "viisas" kansanedustaja sai sitten vanhoista blogikirjoitteluistaan vaivaiset sakkotuomiot. Joku mitättömät muutamankymmentä päiväsakkoa. Se tuomio olisi saanut olla moninkymmenkertainen. Tai olisihan se voinut olla ehdotontakin. Ei Suomessa sentään saa sananvapauslain nojalla ihan mitä tahansa kirjoitella. Huoks.

Toinen mitä kummastelin oli joku linnunmunienkerääjä. Siltä ukolta löytyi täytettyjä lintuja sen verran, että niillä sisustaisi varmaan Eläintieteellistä museotakin mukavasti, sekä 35 tuhatta linnunmunaa. Melkoinen määrä syntymättömiä linnunpoikasia. Tietysti osa rauhoitettuja nekin. Osa munista oli ihan tavallisten lintujen. Olisi syytä saada lainsäädäntöön se "törkeä luonnonsuojelurikos", juu. Muutenkin monissa rikoksissa Suomen rangaistukset ovat ihan liian vaatimattomia. Ei sen puoleen, että ne rangaistukset juuri rikoksia estäisivät, mutta olisivatpa kaikki pahoinpitelijät, tappajat ja murhaajat ainakin pitempään poissa normiyhteiskunnasta.

Ässch. Taidanpa alkaa etsiä jotain mukavaa kudinohjetta, ennenkuin hiukseni alkavat käristä... Ihania viikonloppuja. Täällä on ollut tänään mukavan lämpöistä. Toivottavasti lämpö jatkuu ja siirtyisi hieman pohjoisemmaksikin:) 

Ossin aatoksia osa 7

Vedä vaan. Minähän en liiku. Ja sitten mami odotti. Kuka raaskisi kiskoa selkävaivaista koiraa kuin hiekkasäkkiä perässään? En minä ainakaan ja minusta tuntuu, että tuo koira käytti sitä ajatusta härskisti hyväkseen. Varjossa oli mukava löhöillä mutta selkä nyt tuskin enää vaivaa. Varsinkaan kun Ossi esitti tuon makoilun päätteeksi autuaan kierimissession.

Tässä kaksi syytä, miksi minulla ei ole esimerkiksi kärhöjä, eikä niitä rakastamiani pioneja missään: Myyrä ja Ossi. Ossi on vähän vielä parannellut myyrän koloa yrittämällä pyydystää Herra Myyrää:)

Näin ihanasti kukkii jo omenapuu reilun sadan metrin päässä talostamme. Ressukka puu on kasvanut tien viereen, eikä muita omenapuita ole niin lähellä, että se joskus pölyttyisi. Siis se puu sitten vain kukkii eikä tee omenan omenaa.

Meillä on nurmikko ajamatta vielä muutaman viikon. Siellä nurtsin seassa juoksentelee vihervarpusen tämänvuotiset poikaset ja niiden lentoonlähtö on vielä vähän hidasta. Yksi meinasi päästä Ossin suuhun mutta onneksi sain stopattua fleksin.

Ossin aatoksia osa 6

Hyvää kaatuneiden muistopäivää kaikille. Kaikille koirille muuten vaan kaunista päivää. Ainakin täällä etelässä on ollut lämmintä ja kaunista.


"Kaatuneiden muistopäivä on kaikissa Suomen aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, rauhanturvaamistehtävissä kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin kuolleiden, kuten teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden muistoksi vietettävä päivä." (suora lainaus Wikipediasta)


Tässä Ossi "päivystää". X-spottia on laitettu niskaan punkkien estämiseksi. Helsingin Sanomien "Koiran elämää"- blogissa lapinkoira Uula on syönyt kaksi kuukautta antibiootteja borrelioosiin. Voi olla, että Uula syö antibiootteja koko lopun elämänsä. Vielä ei tiedetä. Täytyy seurata asiaa.

Tässä on päivän halkomisurakkani tulos. Halkomiskoneella työ edistyy hitaasti, mutta varmasti, eikä käy kamalan raskaaksi.

Nuo halottavat vaan eivät lopu ihan heti kesken. Kaksi suurta kuusta, keskikokoinen koivu ja sitten tuolla rannassa pari raitaa, jotka mies kaatoi ja pätki tänään moottorisahalla. Kukahan jaksaa raahata ne palaset tänne ylös?
Autsch. Tuossa ja niissä raidan palasissa riittää mukavasti hommaa kesäksi. Sitten, kun nuo kaikki on halottu, on meillä polttopuuta pariksi vuodeksi. Meillähän on kaksi isoa kaakeliuunia olohuoneessa, mutta tunnustan että niitä kakluuneja poltellaan talvisin aivan liian harvoin.

Kaunista sunnuntain jatkoa. Tytärkin tulee tänään kotiin. Hän oli vaarinsa seurana Ruotsissa tätinsä, eli appiukkoni tyttären luona.