Perjantaiehtoota Ossilasta

Me olemme Ossin kanssa viettäneet täällä Ossilassa varsin rauhaista eloa. Toisin sanoen emme ole tehneet juuri mitään erikoista. Oikeastaan emme ole tehneet edes mitään vähemmän erikoista. Suurin piirtein olemme "olla möllötelleet" :)

Tänään sentään kävin äitiäni katsomassa. Sen vieraskäynnin sentään saan tehtyä joka perjantai. Pitäähän omaa äitiä vähän ilahduttaa ja viedä uusimmat viikkolehdet ja syötäväksi tuoreita hedelmiä.

Tuossa joku päivä sitten törmäsin Facebookissa ryhmään "Vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia". Alaleukani meinasi loksahtaa sijoiltaan. Mitähän ihmeen vastustamista siinä on? Normi aviopari, naispari tai miespari, so what. Kyllä lain edessä nais- ja miespareille mielestäni kuuluu ihan samat oikeudet kuin heteropareillekin. Esimerkkinä mainittakoon perimisoikeus, jos näin halutaan testamentilla määrätä. Jos joku pappi vetää herneen nenäänsä siitä, ettei halua vihkiä näitä vähemmistöpareja, niin sekin on hänen oikeutensa. Täytyykin kysyä yhdeltä tuttavaltani, joka on naispappi, että suostuisiko hän vihkimään vähemmistöpareja. Mikäli häntä yhtään 40 vuoden kaveruuden jälkeen tunnen, niin vastaus on kyllä.

Jos joku lukijoistani vastustaa tätä lakia, joka on eduskunnassa käsittääkseni hyväksytty, niin kertokoon minulle, koska haluaisin tietää edes joitain syitä kyseisen lain vastustamiseen.

Tässä blogini päätähtönen, kuvattuna eilen talomme nurkalla. Kyllä alkaa näyttää syksyiseltä, kun puut alkavat varisuttaa lehtiään. Koivut alkavat olla jo kokonaan tyhjiä. Iso vaahteramme pitää vielä tiukasti kiinni lehdistänsä.

 Tämän kuvassa näkyvän koirien pehmolelun ostin tänään Kirkkonummen uudesta Tokmanni-myymälästä. Tokmanni avasi oikein jättikokoisen myymälän tänne torstaina ja ajattelin uteliaisuuttani käydä katsomassa myymälää. Iso on ja siisti ja täynnä kaiken maailman tavaraa. Ostin jättikokoisen säkin talous- ja vessapaperia ja jopa minä, joka olen täysin kaikista hinnoista tietämätön älysin, että 16 rullaa talouspaperia ja 24 rullaa veskipaprua yhteensä kympillä on edullinen:). Ossi on tietysti aivan myyty uuteen pehmoonsa ja mikä parasta, pehmo on jo valmiiksi litteä. Ei sisällä sitä hirveää valkoista mössöä lainkaan. Siis sitä, joka on koiralle epäterveellistä nieltynä ja täyttää koko latian.

Mukavaa viikonloppua, minä otan tuosta Ossin kainaloon ja katson tuleeko televisiosta mitään katsomista.

Tänään kaikki on toisin

Tai sanotaanko, tänään kaikki on jo paremmin. Tyttö ja poikkis tulivat, poikkis lähti jo 5.9 takaisin Pariisiin ja viime keskiviikkona vein tytön lentokentälle. Yliopisto nääs kutsuu tyttöä taas ja opiskelut alkavat nyt maanantaina. Kävellessäni terminaalin käytävää takaisin parkkipaikalle silmäni muuttuivat kahdeksi valtavaksi Niagaran putoukseksi. Se on aina se lähdön hetki, joka kirpaisee niin valtavasti. 

Meillä oli oikein mukavaa, ei suurempia "draamoja" ja miäskin piti viikon lomaa. Yhtenä päivänä kävimme Turussa, Turun linnassa, sekä lounaalla. Tunnustan, että käynti Turun linnassa oli ensimmäinen tutustumiskäyntini linnassa. Turussa olen käynyt muutaman kerran. Hienohan tuo linna on ja hienosti restauroitu.

Tässä me olemme Ossin kanssa päiväkävelyllä, hmm taisi olla toissapäivänä, kun vielä paistoi aurinko noin kirkkaasti.

Onko Notte mennyt?

Olisiko sittenkin Stella, kun ollaan ihan hollilla?

Stellaaaa?

Naapureidemme tontti rajoittuu kävelytiehemme ja Stella on kolmevuotias cairnterrieri, oikea ilopilleri, Ossin mielestä joskus liiankin riehakas vanhalle papalle. Naapurilla on lisäksi aivan ihastuttava töpöhäntäinen Australian kääpiöpaimenkoira. No, on se kuitenkin melkein pienen saksanpaimenkoiran kokoinen, että ei se nyt ihan mikään kääpiörodun edustaja ole. Se koira, nimeltään Toro, on uros ja se suhtautuu aika suojelevasti tähän Stellaan, joten omistajan on otettava uros kiinni silloin, kun joskus törmäämme lenkeillämme. Se Toro on yksi parhaiten koulutetuista koirista, jonka olen ikinä tavannut.

Hei minun on jaettava teille pari juttua, joille hihittelin itsekseni: *linkki* naisen orgasmi ja kahdeksan muuta hyödytöntä ominaisuutta, joita et enää tarvitse. Hyvät naiset, kiinnittäkää sitten huomiota listan kohtien lukumäärään. Pienenä ihastelin tätini miehen kykyä osata heilutella korviaan ja yhden kerran aikuisena manasin häntäluun tarpeettomuutta. Hyppäsin nimittäin vanhan Jeeppini puskurilta alas, enkä ottanut tarpeeksi etäisyyttä ja häntäluuni tömähti siihen puskuriin. Voi vitsit, että sattui ja pari viikkoa. Ensimmäiset päivät istuessa teki todella kipeää.

Rakkaat blogikamut. Oletteko ikinä kuulleet *linkki* kassaraivosta? No minulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Olen kyllä kuullut liikenneraivosta ja someraivosta, mutta että vielä kassaraivoakin on olemassa. Eipä taida olla niin pientä asiaa, etteikö siitä jotkut saa riitaa aikaiseksi.

Nyt Ossi ilmoittelee, että on päivälenkin aika. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 43

Kun lenkki on tehty ja kävelty pari kilometriä ei voisi kotitie vähempää kiinnostaa. Alan siis jäkittää. Välillä pysähdyn ja haistelen joka ainoan ruohon. Onneksi tuolla mattella on aika lehmän hermot minun kanssani. Sitä sanaa pitää kovasti painottaa, koska muuten se on kovasti sellainen nollasta sataan kiihtyvä tyyppi. Lähes kaikissa asioissa. Minun kanssani hän jaksaa aika paljon ja on aikas kärsivällinen. Samalla, kun minä jäkitin, mami nyppi joka paikasta mistä näki, niin pujoa, joka on viheliäinen kasvi,*linkki* pujo. On niitäkin kuulemma vielä jäljellä, vaikka tämä meitin kävelytie alkaa olla aika pujovapaa. Matte on kaksikymmentä vuotta kitkenyt niitä, kun hän inhoaa pujoja ja lupiineja, jotka vievät elintilan kaikilta niittykukilta.

Tuonne meidän ison hiekkatien varteen rakennetaan uutta taloa ja siitä tulee ihan valtava. No mies on kuuluisa kirurgi omalla alallaan Suomessa ja ehkä yksi pari sitten tarttee ison talon, mutta mamin mielestä se on jättisuuri. Saa nähdä minkä näköinen talosta tulee. On kyllä aika hyvä, kun lähistöllä on eläinlääkäriä ja ihmislääkäriä:), jos jotain ihan hätätapausta tulee.

Matte tässä viime perjantaina kiltteili, kun tuo otti yhden karkulaiskoiran kiinni. Sen koiran nimi on Kille ja matte tietää missä se asustaa. Se voi olla, että Kille vähän leikki vaan. Minullakin oli tapana karkailla alle kaksivuotiaana, mutta sitten minut pistettiinkin sellaiseen liekaan, ettei se ole enää katkeillut. No, Kille oli vissiin metsästyskoulutuksessa, tai sitten se oli muuten vaan päättänyt ottaa niin sanotusti "Ritolat" ja lähtenyt karkuteille. Siinä se pyöri tiellä vähän pallo hukassa, ihan kotinsa lähellä, mutta oli vähän kuitenkin maten mukaan pois jengoiltaan ja maten oli pakko houkutella se leikkimään kanssaan ja sitten Matte vei Killen sen oman kodin naapurille, joka pisti Killen hihnaan. Sitten kun matte meni takaisin autolleen, niin tietä pitkin tuli Killen isäntä juosten ja kysyi onko näkynyt tiellä juoksevaa koiraa. Matte sanoi, että Kille on kotosalla jo. Kyllä oli Killen isäntä helpottunut. Niin Kille on pieni Múnsterin seisoja ja näyttää *linkki* tältä. Aina kun me tapaamme, niin me pysymme eri puolilla tietä, kun me vähän rähisemme toisillemme. Sitten, kun matet ovat tarpeeksi kauan jutelleet keskenään, niin mekin lakkaamme haukkumasta toisillemme. Mutta ei meitä nuuskutteluetäisyydelle päästetä. Mutta luulen, että minä, Ossi-kingi päihittäisin sen nuoren kaipparin ihan mennen tullen.

Eipä tässä kummempia Ossilasta, terveisiä teille vaan kamut.

Ossin aatoksia osa 42

Meillä on kotona matot lisääntyneet kolmella käytävämatolla,

 minun, Herra Ossin, takia.

 Nyt eivät tassut lipsu parketilla, kun kuljen kahden ison maton väliä.

 Näillä uusilla matoilla on kiva kyhnytellä ja

kieriä.

 Ruokakupillekin pääsen taas ihan vaivatta. Matte löysi netistä sellaisen suomalaisen mattoliikkeen, joka pätkii käytävämattoja tilauksen mukaisesti määrämittaiseksi. Löytyy sieltä liikkeestä muitakin mattoja. *linkki* Mattokotiin-liike toimii Riihimäellä.

 Kodinhoitohuoneen väylälle mamma laittoi tuollaisen itse kutomansa maton.

Matte kävi perjantaina ostamassa Liedosta tuollaisen vasemmanpuoleisen Taisto Kaasisen sian. Ajoi pöhkö 150 kilometriä autolla, kun ei uskaltanut ottaa sitä possua postissa. Sanoi iskällekin, että nuo ovat sen verta harvinaisia, että se possu ei saa mennä rikki. Tuo vihreä on sieltä Fiskarsin antiikkipäiviltä. Vaikka ei nuo possut ole yksikään vielä sataa vuotta, joka on sen antiikin yksi määre. Nuo etummaiset possut ovat Arabian taideteollisuusosastolta noin vuodelta 1939-42. Tuon Gunvor Olin-Grönqvistin possun ikää mami ei oikein tiedä. Se on noin 1960-70 luvulta, luultavasti.

Matte ja iskä tajusivat, että minä, Herra Ossi, olen alkanut liukastella liukkaalla laattalattialla ja parketilla. Joku voisi sanoa heitä hömelöiksi, kun ostavat minua, Herra Ossia varten omia mattoja. Minä, Herra Ossi, olen sitä mieltä, että he ovat molemmat suuria koiran ystäviä.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa Ossilasta.

Ossin nimipäivä

Uutiset maailmalta ovat niin kauheita, ettei niihin uutisiin edes jaksa ottaa kantaa. Ranska, Ranska, Belgia, Ranska, autsch. Onneksi voi palata näihin oman elämän mitättömän pieniin ympyröihin. Alati mieltä kalvaa vain se, että tytär sattuu asumaan Pariisissa.

Ossillamme on tänään nimipäivä. Niin on tietysti kaikilla muillakin Osseilla ja kaikilla pikkupojilla, joiden nimi sattuu olemaan Ossi, joten hirmuisesti nimpparionnea ihan kaikille Osseille. Kolmetoista vuotta sitten Ossi nimi ihmislapsilla oli tosi harvinainen. Nyt se nimi taitaa olla yleistynyt. Ossin nimeämisen taustat voitte lukea *linkki* täältä.

Vai kalkkunaleikettä olisi pala tarjolla.

No, ehkä minä juuri ja juuri jaksan kammeta itseni ylös, tuumaa Ossi. Kuva otettu hetkeä ennen kalkkunaleikkeen katoamista:)

Miäs pesee ikkunoita. Kiitos sille jollekin, joka on keksinyt tuollaisen moottoroidun ikkunanpesemishärpäkkeen. Me laskimme ensiksi suurin piirtein mitä tulisi maksamaan, jos tilaisi ammattilaisen pesemään ikkunat, kerrankin. Siinä tuli jälleen kerran hinta vastaan. Nopeimmaltakin ammattilaiselta menee kaksi kokonaista työpäivää tämän talon ikkunoiden pesuun.Pestäviä pintoja on yli kaksisataa, kun ikkunat ovat kolmilasiset ja aukeavat. Vaikka työstä saa sen kotitalousvähennyksen, niin silti tulee kalliiksi. Miäs tekee nyt pesua tuollaista pari ikkunaa per päivä vauhdilla.

Autoni ei mennyt katsastuksesta läpi ja on nyt sitten huollossa ja takajarrut vaihdetaan. On se hyvä, että Suomessa on tarkat katsastusmiehet. Mistä sitä muuten voisi itse tietää, että jarrupalat ovat finaalissa? Viime vuonna autoon laitettiin etujarrut ja sekä taakse, että eteen jarrulevyt. Se oli kallista lystiä, mutta ne jarrupalat eivät maksa kovinkaan paljoa. Ensi viikolla voi mennä näyttämään katsastusinssille, että kunnossa on.

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille Ossilasta.

Lauantaiehtoota Ossilasta

Teimme tänään miähen kanssa "kesäretken" Fiskarsin Antiikkipäiville. Ostin tuon vasemman puoleisen lasimaljan. Näettekös yhtäläisyyden Tornado nimiseen maljakkooni? No suunnittelija on sama eli Tamara Aladin. Malja on tehty joskus 1970-luvun alussa. Siitä tulee hedelmäkippo keittiön pöydälleni. Olen siis niin ihastunut tuohon vihreään, ettei oikein tosikaan. Lupasin ostaa Fiskarsista kaverillenikin jonkun Aladinin maljakon, jos löytyy "sopuhintaan". No yksi vihreä maljakko löytyi, mutta oli mielestäni liian kallis, joten jätin ostamatta. Aika hyvin tiedän noiden Aladinin kippojen "markkinahinnan", kun olen niitä hintoja nyt jonkin aikaa seuraillut. Se maljakko löytyy kyllä yhdestä keskustan liikkeestä, jonka nimen ilmoitin kaverilleni. Kun se maljakko on paketoitu ja kuljetettu takaisin kaupunkiin, niin se voi lähteä siihen hintaan johon yritin sitä tinkaista:).

 Miäs osti itselleen vanhan messinkisen, pienen perhokelan. Kela jopa toimii ja on esineenä ihan kaunis. Sitten miäs osti myös tuollaisen vanhan, taitettavan puumitan. Siinä mitassa on sentit ja toisella puolella tuumat. Kymmeneen senttiin asti saa mitattua millimetrin tarkkuudella.

 Minä löysin vielä Taisto Kaasisen Arabian sian. Tätä possua olen salaa havitellut muutaman vuoden. Olen niin iloinen possulöydöstäni. Hinnastakin sain vähän tingittyä, en paljoa, mutta kympin kuitenkin. Oli mukavaa jutella sen myyjän kanssa pieni hetki. Tämmöisessä keräämisessä on kivaa aina jutella niiden myyjien kanssa. Ostotapahtuma on paljon hauskempi, kuin pelkkä nettitilaus.

 Mittaustulos: noin 19 senttimetriä. Lainaus Designmuseon sivulta: " Näitä veistoksia on ollut tuotannossa Arabian taideteollisuusosastolla 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Sika on myös esiintynyt suomalaista designia esitelleessä julkaisussa Creative Hands of Finland vuodelta 1952."

Tässä meitin "possu" Kuvat otettu toissapäivänä. Aamukymmeneltä aurinko paistaa tähän autokatoksen nurkkaan, 

Kuva Ossista 1

mistä Ossi tietysti haluaa päästä nauttimaan.

Kuva Ossista 2

Kello 15 auringon säteet osuvat vielä kuistille. Välissä on otettu päikkärit mamin kanssa sisällä:)

Terkut Ossilasta ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa!

Ossin aatoksia osa 41

Kolmetoista vuotta vanha kaivuri pelittää vielä erinomaisesti.

 Vai mitäs tykkäätte kamut? Vanha porraskivi melkein näkyvissä. Mami sanoi, että tuosta kaivuusta on jopa hyötyä, kun mullaksi maatuneet puiden lehdet tuli melkeen kaikki pois kiven päältä:)

Nyt nukutaan hetki auringossa. Ai että on ihanaa. Mamin huomautus: Ossia suurempaa "auringonpalvojaa" on koirista vaikea löytää. Ossi älyää kyllä siirtyä varjoon sitten ennen läkähdystä.

 Tämä hännän huiske meinaa nyt sitä, että kuulin iskän äänen. Ei se iskä vie minun luuta, vaikka vähän nyt varmistan, ettei luu katoa mihkään.

Tämmöisiä ihanuuksia nämä meidän karvaiset kaverit ovat: *linkki* Koira pelasti omistajansa tulipalosta.

Heippa kamut ja aurinkoista viikonvaihdetta, sekä terkut Ossilasta kaikille!