Ossi, elämäni koira 14.5.2003-13.10.2017

Ossi nukutettiin ikiuneen eilen kello 21.30. Ossi sai torstai-iltana jonkun järkyttävän kohtauksen, sydänkohtaus, tai mikä liene, eikä se siitä palautunut enää ennalleen. Kun mies tuli perjantai-iltana  töistä, päätimme, että nyt on aika tehdä kaverille viimeinen palvelus. 

Ossi oli siis mukavan hyväkuntoinen torstai-iltaan asti ja perjantaina kohtauksen jälkeisenä päivänä se vain käveli ympäri alakertaa, eikä oikein tuntunut tuntevankaan minua, eikä miestä. Heti kun mies tuli töistä perjantai-iltana, ilmoitin, että nyt ei tuo koira saa kärsiä enää minuuttiakaan ja veimme sen siis päivystävälle yksityiselle eläinlääkärille, jolle saimme ajan varattua puoli kymmeneksi.

Nyt on olo tyhjä ja äärimmäisen surullinen, mutta toivon ainakin, että itku muuttuu jossain vaiheessa kauniiksi muistoiksi Ossista, joka oli paras koirakaverini yli neljäntoista vuoden ajan.

Ossila vaikenee blogin osalta nyt, mutta koetan seurata teitä, jotka vielä blogianne päivittävät. Haikeat jäähyväiset Ossilasta.

Kuka ymmärtää mäyräkoiraa?

Minä olen tutustunut yhden mäyräkoiran, eli Ossin sielunelämään jo hieman yli 14 vuoden ajan. Joskus tuo mäyräkoira todella hämmentää minun ajatusmaailmaani.

No, eihän koiran ajatusmaailma ole lähellekään samanlainen kuin ihmisen, vaikka koirat ihan todistetusti tuntevat samoja tunteita kuin ihminenkin, mutta silti varmaan hieman eri lailla.

Yksi asia, joka on ihmetyttänyt minua jo pitkään on se, että kun laitoimme Ossille kun se oli kipeä, jo aikaa sitten, juomakupin keskelle olohuoneen lattiaa, juu luitte oikein, keskelle olohuoneen lattiaa, (joka sinänsä on hirmu typerää) niin nykyään Ossi haluaa juoda vetensä vain siellä. Autsch. Ossilla on ihan samanlainen kippo ruokakipponsa vieressä, mutta vesi maistuu paremmalta olohuoneen kiposta. Vaikka vaihdan joka päivä veden myös ruokakipon viereiseen vesikippoon, niin vesi ei kelpaa siellä.

rrrakas vesikipponi

Aikaisemmin se rakas vesikippo sijaitsi yläkerrassa. Lenkin jälkeen Ossi säntäsi aina yläkertaan juomaan. Jotenkin ajattelin, että se ihastus siihen vesikippoon johtuu sen koosta. No, ostin kaksi pientä vesikippoa ja samanlaisia jopa, että Herra Ossi saisi juoda pienestä kiposta. No, nyt sitten vesi kelpaa vain keskellä olohuonetta :).

Luin jostain hauskan kirjoituksen, että polkupyöräily pitäisi asettaa luvanvaraiseksi. Ei, kun se pitäisi kieltää ehdottomasti joiltakin kansalaisilta. Ainakin niiltä suikkapäisiltä, yleensä miehiltä, jotka kiitävät tuolla mutkaisella Långvikin tiellä lähes neljääkymppiä rinnakkain, varmistaen sen, että ei heistä ainakaan kovin helposti pääse ohitse. Tulisipa kohta kylmä, niin fillaristitkin katoaisivat. Tuo Hirsalan tie on älyttömän mutkainen, niin mutkainen, että ei niistä fillaristeista ole helppo päästä ohitse. Ajattelen kuitenkin aina omaa ja fillaristienkin turvallisuutta. Jos mopoauto sattuu eteen, niin siitä on ihan turhaa edes ajatella mennä ohitse. Pyrinkin ajoittamaan kaupassakäyntini aina siten, ettei lukion mopoautoilijat ole a) päässeet vielä koulusta b) ovat jo hyvää aikaa sitten päässeet koulusta. Täällä jossain heitä asuu muutama, jotka käyvät tuota Masalan lukiota ja ajavat sitten tuota Hirsalan tietä kotiinsa.

Minä aina katselen liikenteessä niitä hassuja ostettuja rekkarikilpiä. Jotkut ovat ihan hauskoja, kuten yksi taksi täällä Kirkkonummella. Kuskin tai omistajan lempinimi lienee Eddi (EDD-1). Tuossa pari päivää sitten ajellessani motaria kotio päin, niin näin punaisen Audin, jonka rekkari oli BOS-100. Voi hyvät hyssykät ajattelin mielessäni. Toivottavasti en nyt saa syytettä kunnianloukkauksesta, mutta toistaiseksi en ole nähnyt vielä tuolle vertaansa vetävää, nimittäin tyhmyydessä.. On varmaan todella hyvä pomo :)

Mutta eipä tällä kertaa ihmeellisempiä Ossilasta. Jos on lomat niin sanotusti lusittu, niin koettakaahan jaksaa töissä. Iloista alkavaa viikkoa täältä meiltä, Ossilasta.

Ihan tavallinen torstai

Muuten ihan tavallinen torstai, paitsi että, pakana sentäs, minun fysioterapeuttini peruutti aamulla hieronta-aikani. Hieronta on asia, joka tekee torstaipäivistä huippuhienot ja nyt joutui toteamaan, että tulikin ihan tavallinen päivä. Sitten joutui lisäämään yhden vuoden profiiliinkin. Hitsin pimpulat. No vuodet menee ja ikää tulee...

Tässä minun rakas päätähtönen, vähän kuva tärähtäneenä. Ossi imuroi kitusiinsa juuri "iltakarkin", elikkä sydänlääkkeensä. Onneksi ne ovat sellaisia tabuja, että ne menevät paremmin kuin monet "herkkupalat"

Kyllä kelpaa tyttären joskus tehdä kattauksensa... Olen ostanut hänelle ihastuttavia Aurora-laseja, jokaista laatua tusinan. Nyt on shamppanjalasit, punaviinilasit, valkoviinilasit ja olutlasit. Aika nopeasti sain kerättyä kaikki. 

Tämä "hullutus" iski, kun kävin Billnäsin Antiikkitapahtumassa ja siellä oli yhdellä ruotsalaisella antiikkikauppiaalla tusina noita olutlaseja. Sitten löysin Tori.fi:stä punaviinilasit ja ihanaakin ihanammasta Retronomi-liikkeestä, Helsingistä Retronomi, shamppanja- ja punaviinilasit. Yksi ihana vanha työkaverini toi tyttärelle tuliaisiksi neljä shamppanjalasia tullessaan saunailtaan. Wau! Jos joku hallitsee hyvin kattauksen, niin voisi kertoa minulle, mihin järjestykseen asetellaan lasit. Shamppanjalasi on varmaankin ulommaisena, tai sisimmäisinä, kun tervetuliaismaljahan tarjotaan ensimmäisenä. Voi tietty olla, ettei shamppislaseja kateta lainkaan ruokapöytään...

Olen hillonnut lasit tyttärelle olohuoneemme kaappiin. Onneksi kaappi on umpitammea ja samoin hyllyt kanssa, ettei pitäisi ainakaan hyllyjen pettää.

Paasaan aina liikennesääntöjen rikkomisesta ja kaikista muista törkeyksistä, joita liikenteessä myös tehdään. Pari viikkoa sitten meinasin tipauttaa silmät päästäni, kun ajoin kotiin päin Kirkkonummelle moottoritietä pitkin. Moottoritien pientareella ajoi keski-ikäinen nainen polkupyörällä. Voi jee. No sehän on todella sallittua. Välillä ihmettelee mitä asioita ihmisten päässä oikein liikkuu ja kaiken kukkuraksi Espoonlahdesta Lauttasaareen asti kulkee se ihana Rantaraitti. Ei ole ihan tästä elämästä, että joku uuvatti ajaa motaria pitkin fillarilla. No, toivottavasti oli ihan viimeinen kerta, kun tämä rouva ajeli moottoritiellä polkupyörällä. Nimittäin, jos meinaa vähänkin vanhemmaksi elää.

No, eipä Ossilasta kummempaa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja palailemme taas langoille jossain vaiheessa. Nyt taidan käyttää Ossia vielä pihalla, jos tuo suostuu uniltansa heräämään!

Ossilan kuulumisia

Ossi kuvattuna pari tuntia sitten. Katse on hyvin "Ossimainen". Maailman menoa tarkastellaan kuistilta pitäen. Keli on vähän nahju, kostea, mutta lämmin. Ei kuitenkaan kovin mukava.

 Miäs aikoo jäädä kahden vuoden päästä eläkkeelle ja osti itselleen pienen kalastusveneen. Hän meinaa myös anoia jäsenyyttä tuolta Långvikin venekerhosta, jotta saisi tuolle laituripaikan. Vene on juuri niillä rajoilla, että sitä pystyy vielä hyvin kuljettamaan trailerilla, mutta kuitenkin sen verran painava, tonnin verta, että ei sitä joka vesillelaskun kera viitsisi ees taas hinata tuonne veneiden laskurampille. Onhan siinä trailerissa jonkun sortin vinssi, mutta muistan, kun miähellä oli aikoinaan sellainen pienempi vauhtihirmu, niin oli se varsinaista sähellystä laskea se vene aina veteen ja sitten kiskoa ylös traileriin. Tuo on oikein soma, vaikka itse en ole vene-, enkä meri-ihminen laisinkaan. No, ehkä minä kerran kesässä voin miähen kanssa ajella johonkin saareen ja ottaa piknik-eväät matkaan.

No, nyt on Suomessa tapahtumut ensimmäinen terrori-isku. Järjetöntä Turun puukotustragediaa tutkitaan kahtena terroristisena murhana ja kahdeksana terroristisena murhanyrityksenä. Minun piti oikein netistä selvittää itselleni, mikä ero on järjettömällä isolla väkivallanteolla ja terrorismilla. Terrorismilla "yritetään pelon avulla vaikuttaa yleiseen päätöksentekoon".

Koetetaan itse kukin taas selvitä ensi viikosta ja pidetään huolta toisistamme ja karvakavereistamme. Terkut Ossilasta. Palaamme taas, kun on jotain asianpoikasta.

Rantis

Tervehdys kamut. Käytiin maten kanssa tänään taas vaihteeksi ELLin luona, kun yskä ei nyt ota oikein laantuakseen. Viime kerralla kun oltiin, niin sain sellaisia tabletteja, jotka alkoi pissittää kauheesti, mutta ELL sanoi, että se on tarkoituskin.

Tänään se Ell antoi minulle kuurin antibiootteja, kun se sanoi, että minulla saattaa olla lievä keuhkoputken tulehdus. Sitten se ELL kyllä sanoi, että mun sydän on liian suuri ja painaa keuhkoputkea jonkin verran. Höh, no mä keskityn nyt ottamaan mollikkaa. Nythän olen ihan puolivarjossa... ELL sanoi, että muuten olen erityisen hyvinvoivan näköinen. Ei pieniä sydänvikoja lasketa. Tassu vähän hidastuu ja lenkki lyhenee, mutta kun olen ihmisen iässä kuulemma melkein satavuotias, niin aika harva heistäkään maratonia juoksee.

Miäs on tehnyt hurjan homman tuolla meidän rantasaunalla. Oikeastaan hänen koko kesälomansa on kulunut tuon möksän kunnostuksessa, sisältä päin ja sitten siihen on valettu vähän lisää perustaa ja tällä kertaa silleen oikeaoppisesti, betoniraudan kanssa ja sitten sitä vanhaa betonijalkaa on kiristetty ulkoapäin sellaisella metallipannalla. Kyllä se sauna nyt kestää seuraavatkin kakskytä vuotta. Me nimittäin kunnostimme sen ensimmäisenä vuonna tämän tontin ostamisen jälkeen ja sanoisin, että siinä oli ihan järkky homma. Tuosta möksästä oli katto romahtanut alas ja siihen tehtiin uusi katto. Sitten saunaa paneloitiin sisältä jonkin verran ja saunaan laitettiin uusi kiuas. Minä petsasin koko pienen mökin ja maalasin nuo valkoiset kulmalaudat. Katsotaan miten paljon siitä hommasta jaksan tehdä ensi kesänä. Se oli varmaan kesä 1991, koska sitten seuraavana kesänä aloinkin odottaa meidän rakasta tytärtä.

Ensi viikolla minun pitää käydä ihan hirmuisesti kopistelemassa tuolla laiturilla. Tuo madon näköinen on nimittäin rantakäärme, joka ottaa aurinkoa. Se oli tosi pieni, mutta en minä sitä kovin lähelle päässyt, kun se luiskahti tuolta raosta ilmeisesti siihen ponttoonin päälle. Hetken päästä, kun olin poistunut laiturilta, se oli toisella puolella lekottelemassa. Sitten kun alkoi tuulla, se katosi. Minun jokavuotiset saunavieraat tulevat ensi viikon torstaina ja veikkaan, että yksikään ei mene uimaan, jos tuollaisen jättimadon näkevät :)

Eipä Ossilasta sen kummempia. Oikein mukavaa viikon jatkoa ja viikonloppua. Me palaamme Ossin kanssa taas, kun on jotain asiaa. Terveiset Ossilasta!

Perjantaiehtoota Ossilasta

Minä en yleensä ikinä julkaise pissauskuvia Ossista. Tämä on todennäköisesti ainoa poikkeus. Ostin Ossille Virkkalan ihanasta uudesta kirpparikahvilasta Ossille uuden kissan. Se on taas niin rakas, että se kissa piti ottaa pihapissalle matkaan :)

Jos satutte ajelemaan Lohjan Virkkalassa jostain syystä, niin poiketkaa Kirpparikahvila Murussa. Aivan valloittava paikka. Käytin siellä tunnin aikaani, kun äitini oli kampaajalla. Sain Ossille kolme uutta pehmolelua, joista kissa yläkuvassa ja itselleni ihanat munkkikahvit. Tosi mukavasti sisustettu pienen pieni kahvila. Toivottavasti pysyy pystyssä, niin voin toistekin käydä sieltä hakemassa pehmoja. Tosin Ossi sai kissasta muovisilmän irti ja se silmä oli Ossilla jo nikerrettävänä, kun kuulin, että nyt Ossi syö jotain "ei niin kovin terveellistä". No, sain silmän kaivettua Ossin kitusista ja toisen silmän irrotin pehmokissasta ihan itse saksilla. Kylläpä lapsille tehdään heiveröisiä leluja. Eivät kestä mäyräkoirankaan leikkiä.

Nyt minulla viheltää verenpaineet sellaisissa lukemissa, etten uskalla mitatakaan. Kuulin radiouutisissa ja saman myös telkkarin alueuutisissa, että Espoossa ja Hesassa ja joissain muissakin paikoissa testataan kunnan lähihoitajilla sellaista älypuhelinsovellusta, joka avaa asiakkaiden ovet sillä älypuhelinsovelluksella. Kuulostaa tosi hienolta. Asia, joka sai minut ihan raivon partaalle oli se, kun joku päällikkö sanoi, että "kun asiakkaat ovat niin huonokuntoisia, etteivät pääse avaamaan ovia itse." Mitä helvettiä??? Anteeksi, en yleensä kiroile, en ainakaan blogissani, mutta nyt ei sanat enää riitä... Mitenkä huonokuntoisia ihmisiä oikein makuutetaan ihan kotihoidossa? Jos ihminen ei pääse avaamaan ovea ihan itse, niin eiköhän hän kuuluisi jo ihan muuhun, kuin "laajennetun kotihoidon" piiriin?

Oikein hyvää viikonloppua Ossilasta.

Potutuslauantai osa 100

No, se tuli sitten Halla-Ahosta Persujen puheenjohtaja. "Mestari" on saanut väkensä vakuutettua. Sanonko minä, missä herran pitäisi istua, sen sijaan, että edustaa Suomea meppinä? Ihminen, joka kirjoittaa, että Mohammed pitää pienistä lapsista, mutta vähän väärällä tavalla ja musliminaisia saa raiskata. No molemmista teksteistä kamalassa "ajatustenvirtablogissaan" hän on saanut jonkinlaisen rangaistuksen, viimeksi sakkoja. Mutta siellä se vaan istuupi, joo, siellä Euroopan Parlamentissa. Vähän niinkuin "paska Junttilan tuvan seinässä", joka on ikivanha sanonta. Kaiken lisäksi hän on pettänyt vaimoaan, niin, että on saanut aikaan viidennenkin lapsen. No, se Halla-Ahosta. Suomalainen politiikka särkee muutenkin vähän päätä, että eipä tuo nyt sitä kauheasti enää voi suurentaa. Meillä on miähen kanssa ihan oma lempparinimi herralle. Vaihtakaa a-kirjainten tilalle u:t, niin saatte meidän lempparinimen.

Tämä on se perspektiivi, josta Ossista saa aina helpoiten kuvan. Nytkin herralla on ihan järkky kiire sisään. Sillä on sellainen pehmo-oravan poikanen suussaan ja hoppu päästä tuhoamaan sitä on kova. Nyt olen keksinyt paikallisen kirpparin, josta saa eurolla vanhoja pehmoleluja. Toivottavasti joku tuo kohta lisää. Tosin jäi sinne yhteen koriin vielä niitä euron ja puolen euron leluja, vaikka taisin minä neljä jo niitä ostaa. Toivottavasti lelujen pienet, edelliset omistajat eivät ala nähdä painajaisunia. Lelut kun kokevat karmivan kohtalon, jossa ihan ensin niiltä lähtee silmät päästä...

Hahaa orava. kohta lähtee silmä

 Kävin tänään Riihimäen Lasitapahtumassa vanhan kaverini kanssa. Tämä oli kolmas kerta, kun korkkasimme kesän alun kesäretkellä Riihimäelle. Pieni Kleopatra-kokoelmani sai viidennen jäsenen. Olen uhkaillut miehelleni, että kerään kaikki viisitoista mallia. Se olisi aika helppoa, jos vaihtelisi väriä, mutta minulle kelpaa vain tämä ihana "myrkyn" vihreä.

Ihana vihreä Kleopatra

Ostos ei potuta lainkaan. Pitää taas alkaa kirjoittaa näitä lauantaiosioita, ettei päähän keräänny liikaa harmituksia :)

Mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, aurinkoista ensi viikkoa täältä Ossilasta.