maanantai 18. helmikuuta 2013

Saukkoja, meilläkö?




Meillä kävi lauantaina koputtelemassa oveen teekkarimetsästäjiä. Kyselivät, että saavatko jättää pihalle auton, kun he ovat menossa tekemään riistakolmiolaskentaa. Sanoivat sitten vielä miehelle terveisiä, kun hän on kova metsästäjä. Nämä samat nuoret miehet kävivät viime elokuussa täyttämässä vesipullonsa meillä ja rupattelivat silloin pienen tovin miehen kanssa. Tai siis ovathan he ainakin kolmekymppisiä, mutta minun silmissäni jo nuoren näköisiä:)

Riistakolmiolaskennassa kävellään tietyn kokoinen kolmio ja lasketaan kaikki havaitut eläimet ja jäljet. Tämän perusteella tehdään sitten riistaeläinkannasta arvio. Yksi Suomen 1600:sta riistakolmiosta sijoittuu hyvin lähelle taloamme ja ilmeisesti Kirkkonummen riistanhoitoyhdistys on kääntynyt näiden teekkarimetsästäjien puoleen saadakseen apua laskennassa. Lisätietoa: Riistakolmiolaskenta 

Kun nämä miehet olivat tehtävänsä tehneet ja kolmion kävelleet, 12 km lumisessa metsässä, tulivat he vielä ilmoittautumaan ja yksi tyrkkäsi korttinsa ja terveisiä miehelle. Minä tietysti uteliaana kyselin, että mitä olivat nähneet. Hyvin vähän kauriin jälkiä. Voi meidän pihakauriit ovat sitten tainneet joutua patoihin, peuran jälkiä ja hirven jälkiä. Ei ilveksiä, saukko mennyt ojanpohjaa pitkin. Vau, saukko. En meinannut uskoa korviani, mutta pitäähän näiden jälkilaskijoiden eläinten jäljet tuntea.



Kun mies tuli iltapäivällä viikon reissusta yhden kaverinsa kanssa, niin kerroin terveiset ja sanoin, että täälläpäin asustelee sitten riistalaskijoiden mukaan saukko. Mies kävi vielä kaverinsa kanssa katsastamassa jäljet ja molemmat olivat myös sitä mieltä, että ojanpohjaa on hipsinyt saukko. Niin se oja on tietenkin jäässä tällä hetkellä. Voi vitsit, nyt on kuulkaas kamera mukana joka  Ossin lenkillä. Kyllä olisi hienoa nähdä saukko. Tässä yksi vähän saukon värinen kaveri:)


Se vetäisee mäyräkoiran naaman vakavaksi, kun joka askeleella voi upottaa eikä etukäteen tiedä. Oikein mukavaa alkanutta viikkoa.

15 kommenttia:

  1. Saukot ovat lisääntyneet ihan täällä kaupunkiympäristössäkin.

    http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/plaanaoja-johdatti-jalleen-saukon-keskustaan/621479/

    En ole luonnossa ikinä saukkoa nähnyt, mutta viime keväänä Ranuan eläinpuistossa ihastelin niitä. Minusta saukoissa ja mäyräkoirissa on jotain samaa vekkuluutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosi hienoa nähdä saukko luonnossa:) Täytyy lumisateen lakattua mennä joku päivä katselemaan, onko se otus mennyt uudestaan:) Lumihangessa loikkiva mäyris on ihankuin saukko:) Terveisiä M-L ja Ossi.

      Poista
  2. Saut ovat suosikkieläimiäni heti mäykkyjen jälkeen! Asuessani joitakin vuosia sitten Savonlinnassa kohtasin kauppatorin rannassa kaksi city-saukkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli varmastikin hauska hetki, kun sait tavata city-saukkoja:) Olisi ihana kun keväämmällä, tai miksei nytkin törmäisin meidän peltosaukkoon.

      Poista
  3. Vau, mitä otusten jälkiä siellä isossa kaupungissa voikaan löytyä :) No, olihan täällä se perässä hiihtelevä kettu, puissa hyppii oravia ja lähistöllä on joutsenten kuuluisia levähdyspaikkoja keväällä. Mutta saukko, se puuttuu :)
    Lumessa kauhova mäyräkoira on tosiaan kuin saukko, vaikka jää varmasti sukkeluudessa toiseksi luonnonvaraiselle veijarille.

    Linnuista puheen ollen, kaulushaikara on yksi eksoottisimpia suomalaisia luonnonääniä, minkä olen livenä kuullut. Älä vaan sano, että teillä on niitäkin, veden lähellä kun asutte :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, kaupungissa. Kyllä minä tätä paikkaa melkein maaseuduksi kutsuisin, vaikka ei ole kuin pikkuisen reilut 30 kilometriä Helsinkiin.

      Voi ei, minä en tunne äänestä mitään muita lintuja kuin käen. Oikeasti. Unkarissa kun olin ratsastamassa olikohan vuonna 2000 tai 2001, istuimme illalla ulkona ja kuuntelimme luonnon ääniä. Satakielen ääni oli mieletön ja sitten kuului jotain ihmeellistä pulputusta. Mietin, että mikähän lintu tuo on, kunnes joku valisti, että se on sammakko. Taisi olla peräti joku mölysammakko:) Voi täällä asustellakin kaulushaikaroita, jos se veden äärellä viihtyy. Täytyy katsoa minkänäköinen lintu se on... Terveisiä

      Poista
  4. Fiksuja teekkarimetsästäjiä, ei sentään teekkariNmetsästäjiä, niinkuin ensin luin ;)
    Kyllä olis hienoa tavata saukko livenä luonnossa. Toivottavasti näette ja saat napattua sen kuvankin tänne meitä ilostuttamaan. Siinä vois Ossikin pikkasen innostua.
    Hih, Ossi on kyllä vähän epäröivän näköinen tuossa kuvassa. Rapsuja Ossille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän on suhde nykyjään diplomi-insinöörikoulutuksessa Aalto-yliopistossa? Olisi sekin kiva tietää:) Olen ihan innoissani tuosta saukosta, vaikka voihan se kävellä merenrantaan asti. Joku sula paikkahan senkin on vissiin löydettävä talvella. Muuten menee hiirien syönniksi talvi ja saattaa olla aika ankeaa. Ossi epäröi siksi, kun oli sellaista hassua vuorotellen kovaa ja vuorotellen ihan pettävää lunta. Ellille rapsutuksia kanssa.

      Poista
    2. Siis mun piti kirjoittaa naisten ja miesopiskelijoiden suhde diplomi-insinöörikoulutuksessa....

      Poista
  5. Minäkin luin teekkariNmetsästäjiä... mistäköhän sekin tuli :)

    Kiva kuva - siitä tosiaan näkee että varovasti mennään eteenpäin. Saukkoja metsästämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun piti oikein katsoa, että olenkohan tehnyt kirjoitusvirheen, mutta ei silmä nyt ainakaan tavoittanut. Mitähän ne teekkariNmetsästäjät ovat? Mies- tai naisdiplomi-insinööriä seurakseen halajavia, vai?

      Hmm. Veikkaan, että kuivalla maalla saukko olisi mäyräkoiran saavutettavissa aika kivuttomasti. Tosin ahdistettuna saukko muuttuu varmaan ärhäkkääksi pedoksi.

      Minä metsästäisin saukon nyt tosi mieluusti kameran linssiin:)

      Poista
  6. Vaude vau, mitä löytöjä teillä siellä Kirkkonummella! Täällä naapurissa on bongattu vain peuroja, kettuja ja kerran tuijotimme tuolla rantaraitilla silmästä silmään supikoiran kanssa. Ystäväni on kyllä Nuuksiossa törmännyt tuoreisiin karhun jälkiin kerran, ne varmisti riistanvalvojakin. Ilmasko hänen koiransa ei suostunut sillä kertaa lähtemään auton luota metsälenkille vaikka omistaja kuinka kiskoi. Oppi terveen läksyn ihminen; kannattaa kuunnella koiraansa. ("Juuri niin" tuhahtelee tossa vieressä Maurikin...). Mukavaa viikonjatkoa Kirkkonummelle, t. Laura ja Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Supikoiria, kettuja, valkohäntäpeuroja, kauriita, ilveksiä ja nyt saukko:O) Olen ihan varma, että joskus täällä köpöttelee karhukin, mutta minä en ole onneksi nähnyt edes jälkiä. Pantasusi jolkotteli jokunen vuosi sitten tuossa Meikonjärvellä ja pisteli suihinsa pari lammasta. Tässä Porkkalanniemellä on niin paljon tyhjää metsää kuitenkin, että mikä ikinä eläin Suomessa esiintyy, sen voi (hyvällä?) onnella nähdä täällä. Kerran lenkillä Ossi yhtäkkiä alkoi pyrkiä miehen syliin ja mies sanoi, että saattoi olla, että näki silloin ilveksen. Kannattaa kuunnella koiraa. Minäkin olen sitä mieltä. Olen muutaman kerran aikoinani jättänyt menemättä metsälenkin, siis erinomaisella säällä, kun Ossi yhtäkkiä kieltäytyi lähtemästä metsään. Se on hyvällä säällä niin poikkeuksellista, että olen ollut sitä mieltä, että se on vaistonnut, että nyt ei parane metsään mennä. Tai eihän se nyt perustu kuin esimerkiksi hyvään hajuaistiin. Se on enempi kuin "vaisto". Terveisii teille sinne Espoon puolelle, M-L ja Ossi.

      Poista
  7. Vaikka me täällä idässä ja melkein maalla asutaankin niin en tunnista kuin jäniksen ja oravan jäljet :) Saukkoa en ole ikinä nähnyt, piti ihan googlata ja suloiselta näytti. Toivottavasti satutte vielä törmäämään kaveriin, vaikka eiköhän se ole sellainen vilkas tyyppi ettei paljon itseään esittele.

    VastaaPoista
  8. Samoja jälkiä minäkin tunnistelen. Oravan jäljet loppuvat usein puuhun. Tänä talvena on taas oravakanta tosi vähissä. Liekö meidän kärppä-tärppä vähennellyt myös oravia? Sitten olen hirmuisen ylpeä siitä, että olen oppinut erottamaan metsäkauriin ja valkohäntäpeuran jäljet toisistaan. Aika samanlaiset jäljet nuo ovat, mutta koosta erottaa, kumpi vekkuli on tiellä tai hangella mennyt. Tosin on täällä 20 vuoden aikana mennyt pari kertaa saksanhirvi tai kuusipeura, mutta ne ovat niin harvinaisia tapauksia, että mainittakoon nyt vain ja nuo ovat siis näköhavaintoja. Ei kait niiden jälkiä valkohäntäpeuran jäljistä erota kuin joku täysin profi:) Sheriffeille rapsutuksia, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.