Potutuslauantai osa 7

Ruotsissa tämä päivä on ainakin ollut yhtä juhlaa kun prinsessa sai Chrisinsä. Olikohan tämän investointipankkiirin nimi Chris, ettei tulisi kirjoitusvirhettä. Minä onnistuin missaamaan häät suurelta osin, tai no olin pienillä päivätorkuilla Ossin kanssa ja satuin heräämään juuri tahdon kohdassa:) Sen enempää eivät häät jaksaneet minua oikeasti kiinnostaa.

Keräsin muutaman kiukkua ja ja hieman hupia herättäneen linkin. Ensimmäinen on aika surullinen, kun koira joka säntäsi tielle aiheutti oikeasti kaaoksen ja raukka kuoli onnettomuudessa. Mikseivät ihmiset saa pidettyä koiriaan kiinni?

Seuraavassakin onnettomuudessa oli kyllä onni mukana. Surullisinta oli, että rehvastelunhaluinen nuorimies tuhosi autollaan koirankopin. Käviköhän herralla mielessään, että paljon vakavamminkin olisi voinut käydä. Pikkuisen voisi nuori mies ajatella, kun seuraavan kerran istuu urheiluauton rattiin. Tosin korvaussummassa on sen verran maksamista, että urheiluauto taitaa jäädä vähäksi aikaa hankkimatta.

Seuraavat kaksi tapausta ovatkin sitten lähinnä vain pientä kiukkua aiheuttavia. Miten voi matkalainen päätyä Afrikan sijasta Bangladeshiin? Täysin väärälle mantereelle:) No muutaman kirjaimen heitto kaupunkikoodeissa lentolipuissa voi tehdä tuhansien kilometrien lisämatkan. Kannattaa tarkistaa liput ja lento oikeasti, ennenkuin astuu koneeseen.

Nämäkään suomalaiset eivät ihan päässeet oikeaan määränpäähänsä. Luulisi, että olisi potuttanut.

Tähän tarvii kertoa yksi oma munaus matkaltani reilun kahdenkymmenen vuoden takaa. Olin ystävättäreni kanssa ostamassa joululahjoja Kööpenhaminasta ja olin raskaana ja hmmm olisinko ollut viidennellä kuulla, mutta siis paksu. Kun pakkasin kasseja pienempään tilaan tai siis yhdistelin kasseja, niin ilmeisesti laskin lompakkoni katukiveykselle. Lompakkoni puuttumisen huomasin noustessamme kentälle menevään linja-autoon ja lompsassa oli tietysti lentolippuni. Palasimme takaisin viimeiseen kauppaan, mutta eihän sitä lompakkoa siellä ollut. Ystävällinen kauppatäti soitti poliisit ja pääsimme poliisiautossa lentokentälle pillit vinkuen. Säntäsimme Finnairin toimistoon ja siellä alettiin kirjoittaa uutta lippua. Olisi vain pitänyt tietää kadonneen lipun numero. No sitten keksin, että sehän on kaverini lipusta edellinen tai seuraava ja saimme kirjoitettua kadonneen lipun tilalle uuden. Koneen lähtöön oli noin viisi minuuttia ja check-innistä soitettiin, että ottavatko meidät kyytiin. Me juoksimme kuin hullut, minä pidellen isoa vatsaani. Ei tullut tax-free ostoksista mitään:) Kerkisimme koneeseen ja sain vielä soittaa portilta Suomeen VISA:an, joten sain kortinkin kuoletettua samantein. Hengitykseni oli tosi läähättävää ja kun olin niin iso, niin matkustajat varmaan kuvittelivat, että tuo nainen synnyttää lennon aikana. No ennen Helsinkiä hengityksenikin kerkisi tasaantua. Lompakkonikin palautui minulle reilun puolen vuoden päästä. Varmaan jossain suurlähetystössä oli tehty duunia, että saatiin se lompakko kuriiripostina Kilon poliisille. Lompakko vain valitettavasti haisi ihan pissalle. No jostain vessasta se oli ilmeisesti löytynytkin. Sanomattakin selvää, etten ole koskaan enää käyttänyt lompakkoa, mutta olen säästänyt sen "muistona", potutusmuistona:)

No näistä potutuksista ja niistä huolimatta, oikein hyvää viikonlopun jatkoa! Aurinko paistoi tänäänkin ja toivottavasti huomennakin:)