Sid Dickensin laattoja

Annamari vieraillessaan meillä Main kanssa toukokuussa pyysi minua tekemään postauksen näistä *linkki* Kanadalaisen taiteilijan Sid Dickensin laatoista. Annamari koki varmastikin samanlaisen pienen "wau"-elämyksen kuin minä about kymmenen vuotta sitten, kun olimme viikonlopun Ruotsissa miähen siskon talossa. En tarkoita, että Annamari ihastui juuri minun laattoihini, vaan siihen tekniikkaan ja ideaan. Samalla lailla minäkin ihastuin näihin laattoihin miähen siskolla, vaikka niiden laattojen värimaailma ei sitten taas ollut sitä minun omintani. 

Kymmenen vuotta sitten näitä laattoja ei saanut Suomesta lainkaan, ei edes tilaamalla Kanadasta, kun Dickens toimittaa postimyyntinä vain Kanadaan ja USA:an. Nykyään niitä saa täältä: *linkki* Vaihmalan Hovi . Vaihmalan Hovi sijaitsee Helsingistä päin parisenkymmentä kilometriä ennen Tamperetta. Aikaisemmin lähin kaupunki, josta näitä laattoja sai, oli Tukholma. Kaikki laattojen röpellykset ja ihmeellisyydet kuuluvat näihin laattoihin. Laatat ovat noin 15*20 cm, tai oikeastaan niissä on ilmoitettu joku hassu tuumakoko:) Ne ovat poltettua tiiltä ja jokainen tehdään yksilöllisesti, vaikka ne ovat kuitenkin jonkinlaista sarjatuotantona tehtyä taidekeramiikkaa. Painoakin yhdellä laatalla on tiilen verran. 

Tästä laatasta kaikki alkoi. Ihasteltuani miähen siskon laattoja yli kymmenen vuotta sitten kesällä, hän sitten seuraavana jouluna antoi meille ensimmäisen joululahjaksi ja siitä kaikki alkoi...

En sano kerääväni laattoja, vaikka niitä on yhteensä 11, joista 9 on nyt tällä eteisen seinällä. Kaikki ovat lahjoja, tai matkamuistoja jostain ulkomailta.

 Tältä tuo nurkka näyttää portailta alakertaan tullessa.

 Nämä laattakuvat ovat nyt vähän killissä, kun yritin saada yhden laatan kuvaan ilman toista laattaa. Todellisuudessa laatat ovat suorassa. Mieheni on asettanut ne varsin suoraan. Tämä laatta on ostettu Ft Lauderdalesta, Floridasta vuonna 2007,

 Samoin kuin tämä

 ja tämä. Muistan päivän erittäin hyvin. Olimme päättäneet tyttären kanssa kävellä kauppaan ja takaisin. Siinähän se aamupäivä mukavasti vierähtikin. Hotelliltamme kauppaan oli ainakin 5-6 kilometriä. Tytär käveli hieman edelläni ja kävelimme sellaisen rannan ohitse. Siinä oli kaksi hauskannäköistä nuorta miestä menossa uimaan, tai surffaamaan. Toinen heistä vislasi tytölleni mahtavat vislaukset. Mulkaisin nuorta miestä pahasti, jolloin toinen vain kommentoi "be aware, mom is walking behind". Hieman nauratti ja ärsytti. Tytär oli silloin jo varsin näyttävän näköinen neito, mutta hei, vasta täytti 14, joten ei parikymppisten kundien tarvinnut ollenkaan vislailla... Matka jatkui, eikä tytär tainnut edes huomata, että vislaus oli hänelle tarkoitettu:) Tosin kerroin hänelle tämän.

Olin sitä mieltä, että kaksi laattaa jenkeistä ei riittänyt, joten kävimme miähen kanssa vielä valikoimassa yhden ja päädyimme tähän vihreäpohjaiseen.

 Tämä kaunokainen on joululahja Ruotsin maalta.

 Tämä ihana iiris

 ja tämä tirppa, mikä liene, ovat päässeet seinälle vuonna 2011 keväällä, jolloin kävimme koko perhe Münchenissä. Tulipahan testattua tiilen kestävyys, kun tiputin sen kompurakädelläni lattialle. Onneksi poltettu tiili on kovempaa ainetta kuin parketti. Laatalle ei käynyt kuinkaan, vaikka murto-osan sekunnissa näin tiilen jo kuvitelmissani tuhannen pirstaleina...

 Tämä sinitiaista etäisesti muistuttava lintu lennähti mukanamme kotiin tammikuussa 2013*linkki* Kuvia San Franciscosta. Muistan sen ihanan sisustuskaupan hyvin. Se myyjä oli aivan ihana ja niin "gay", kuin olla ja voi . Aivan ihastuttava myyjä joka tapauksessa. Olisin voinut ostaa useammankin laatan häneltä, mutta totesimme miähen kanssa jälleen kerran, että josko tyytyisimme yhteen.

 Tämän tyttö toi minulle Pariisista, silloin, kun hän ei vielä asunut siellä. Enhän minä tiennyt, että tulevaisuudessa Pariisista tulee hänen kotikaupunkinsa. Tytär oli kaveriensa kanssa reissussa ja tuli Pariisin kautta kotiin. Olin vannottanut hänelle, että tuot minulle laatan ja kauhean jupinan jälkeen hän sitten kävi tämän minulle ostamassa:). Siis rahathan olin tietysti antanut hänelle laatan ostoa varten.

 Tässä lahja miähen siskolta. Se ei nyt juuri ole seinällä. Tälle laatalle pitää etsiä joku ihan ikioma paikka, kun se ei ihan "mätsää" näiden vaaleiden laattojen kanssa. Kaunis se on muuten ja minun värimaailmaa kovastikin.

 Tältä ne laatat näyttävät selkämyspuolelta.

 Tässä vielä yksi, jolle pitäisi löytää seinäpaikka.

Tässäpä nämä keramiikkalaatat sitten ovat. Jos ette pitäneet, voitte jättää sen kertomatta, jos tykkäsitte saatte kertoa. Jos teillä on suunnitelmissa joku kaupunkiloma esimerkiksi Eurooppaan kannattaa käydä ainakin katsomassa ja ottaa selvää mikä liike laattoja myy. Se on mahtava näky, jos ne laatat on sommiteltu kauniisti isolle seinäpinnalle. 

Lauantaina teen kesäretken hyvän kaverini kanssa Riihimäen lasipäiville. Toivottavasti sää suosii. Ainakin on tilaisuus nähdä upeita lasiesineitä myynnissä. Terveiset Ossilasta!