Maalaushomeleita

Miäs joutui ottamaan "metsästysautonsa" jokapäiväiseen käyttöön, kun se kolarissa romuttunut Saab meni tänään pajalle. Saas nähdä korjaako vakuutusyhtiö sen. Vakuutusyhtiö laskee veikeästi sillä lailla, että korjauskulut eivät saa ylittää 70% auton sen hetkisestä arvosta. Tässä tapauksessa korjauskulujen pitäisi jäädä juuri ja juuri sen alle. Saabin arvo vakuutusyhtiön taulukoiden mukaan on jotain 12-13 tuhatta ja korjauskulut tulevat olemaan aika huikeat. Kerron sitten joskus korjattiinko se Saab, vai menikö loppujen lopuksi lunastukseen. Sen verran vakuutustarkastaja jo katsoi, että se perään sukeltanut Yaris ei ollut osunut mihinkään runkopalkkiin. Siinä tapauksessa se olisi ollut Saabin loppu.

Me teimme tytön kanssa maalaushommia. Jos joku ihmettelee tuota raitaisuutta, niin meillä on laudoituksena niin sanottu vanhanaikainen lomalauta, jossa ensin tulee pohjalaudat ja niiden päälle kummallekin puolelle puolet lautaa peittävä päällilauta. Pohjalaudat joutuu maalaamaan ensin pensselillä ja päällilaudat voi sitten vetäistä telalla. Väri kirkastuu kummasti. On se laudoitus ensin puhdistettu pari päivää sitten painepesurilla. Sammaleet ja sienet pois tieltä.

Tadaa. Autotallin katoksen puoleinen seinä seinä maalattu kertaalleen. Tolpat, katto ja ikkunanpokat on maalattu aikaisemmin. Voisi muuten valkoinen näyttää aika harmaalta...

Miäs oli sitä mieltä, että säästämme itse maalaamalla huikean määrän. No minulla on sille huikealle määrälle jo selkeä kohde. Minä olen talvella niin järkyttävä palelija, että ostan lyhyen turkin. Sellaisen, missä on kangas päällä  ja se turkkipuoli sisällä. Ei minun tarvitse kenellekään näyttää sitä turkkipuolta. Riittää, että se pitää minut lämpimänä. Ja juu, voin pukea päälleni turkin. Katson, että se on jollain lailla "uusiutuva luonnonvara".

Helteisiä terveisiä Ossilasta. Toivottavasti pitelee kuivia kelejä jonkin aikaa, niin saamme maalausurakkaa mahdollisimman pitkälle!

Ossin aatoksia osa 21

Meidän kuisti on ihan varjossa ja melkein plus 28. Ossin ja minun mielestä ihanaa. Ymmärrän kyllä niitä, joista helle ei ole mukavaa, mutta me nautimme.

Älkää pelätkö, ei meidän mami ala miksikään luontokuvaajaksi. Tämä kukkanen on joku lehtoakileija ja se on jokin vuosi sitten löytänyt tiensä meidän pihalle ja vuosi vuodelta levittää sitkeästi uusia siemeniä eri paikkoihin. Tosi kaunis. Siis mamin mielestä.

Tässä minä kyttään, ei kun vahdin kovasti, ettei uusien naapurien tontille vaan pääse ketään haukkumatta. Mamin auto on siirretty alatallin eteen, kun isäntä ja pikkuemäntä aloittelevat talon maalausta, mutta autotallista.

Juhannus meni meillä hyvin rauhaisasti. Sunnuntaina tuli miähen kaveri ja oli meillä pari päivää. Ossi rakastui aivan täydellisesti. Tämä Saksan kaveri on suuri koirien ystävä ja tehnyt jopa töitä vapaaehtoisena ongelmakoirien kanssa. Ossi sai nukkua vierashuoneessa hänen kanssaan samalla sängyllä. Ossista hän oli selkeästi yksi maailman ihanimmista ihmisistä.

Tämä seuraava juttu viisikymppisestä ranskalaisesta äidistä nauratti minua suuresti. Kyllä pitäisi olla sokeita opettajia, jos meikäläinenkin yrittäisi näyttää kaksikymppiseltä ja menisi tytön puolesta kokeisiin:) :)

Ja tämä juttu todistaa, että koirat ovat meidän vauvojamme:). Kaipa ne sitten ovat vähän vauvoja. Olen joskus kuullut radiosta, että koiran älykkyys yltää kaksivuotiaan ihmislapsen tasolle. Ilmankos koirat ovat vähän sellaisia ilkikurisia ja kiusoittelunhaluisia sekä leikkisiä. Ainakin suurin osa koirista on tälläisia.

Yksi ihana juttu tarvitsee nyt kertoa. Kun tyttö sai uuden Iphonen ja latasi jostain Itunes kirjastosta tietoja uuteen puhelimeensa, niin kaikki valokuvatkin siirtyivät sinne. Jee. Omppu-puhelimella on joku tälläinen varmennuskirjasto täystumpeloille. Sen päivittyminen tietysti edellyttää, että puhelin on joskus kytkettynä tietokoneeseen. Kyllä tyttö oli yllättynyt ja iloinen.

Aurinkoisia terveisiä täältä Ossilasta. Nautitaan hetki helteestä!

Iloista juhannusta Ossilasta!

Minulta jäi sitten juhannusruuat kauppaan. Enhän voinut tajuta, että kaupat menevät kiinni jo kahdeltatoista. Minulla oli siihen aikaan vasta lista valmistumassa:)

Muutenkin alkoi juhannus jo eilen huonosti. Mieheni ja tyttäreni olivat Saabilla ensimmäisenä kolmen auton ketjukolarissa. Kun tyttöni soitti, hän aloitti kertomalla, että he ovat ihan kunnossa, mutta olivat juuri äsken kolarissa ja sitten nyyhkien, "että isän takalasikin on ihan rikki". Näin sieluni silmin, kuinka Saabin perä on lyhentynyt metrillä, mutta se takalasi oli takalampun lasi. No on siinä autossa silti paljon korjattavaa ja perä lyhentynyt 15-20 cm oikealta puolelta. Mieheni oli odottanut liikennevaloissa, kun yhtäkkiä oli takana-oleva, myös seisova auto pompannut perään. Tämän pienen Yariksen perään oli ajanut täysin jarruttamatta iso pakettiauto. Hui, minkänäköiseksi se pieni Yaris menikään. Paikalle tuli pari ambulanssia, paloauto ja poliisit. Yariksen kuski lähti ambulanssilla sairaalaan, kovasti niskaansa valitellen. Toivottavasti oli sitten "vain" lihasretkahdus, ettei mitään todella vakavaa. Peltiä saa onneksi aina uutta ja meidänkin tapauksessa se on se pakettiauton vakuutus joka korvaa kaiken.


Tältä näyttää ehjä puoli ja auto on muuten pesty pari päivää sitten. Koivut vaan lennättävät siitepölyään niin, että autot pölyttyvät.

Tältä näyttää rusinapuoli. On siinä paljon laitettavaa. Lokasuoja, takaluukku, spoilerit, hohhoijaa.

Yrmynaama ei sitten suostunut hymyilemään.

Ajelkaahan varovaisesti juhannusliikenteessä ja viettäkää mukava, mutta rauhallinen juhannus!

Potutuslauantai osa 8

Nyt saatte kuulkaas lukea oikein megapotutuksen. Kuulin asiasta toissapäivänä, vaikka tapahtuma oli jo touko/kesäkuun vaihteessa. Olen vienyt äidilleni pikkuisen käyttörahaa, jotta hän saa ostella mitä tarvitsee. Tai siis pyytää hoitajia ostamaan. No äitini oli pyytänyt yhtä miespuolista henkilöä, joka toimii vähän "talonmiehen" tehtävissä, ostamaan äidilleni purkillisen hunajaa. No äitini sai hunajan, mutta mies ei palauttanut mitään vaihtorahoja. Äitini oli ajatellut, että no kyllähän tuo tulee asian selvittämään, mutta oli sitten kahden päivän päästä ihmetellyt jo kovasti ja puhunut asiasta parille hoitajalle. No mies oli palauttanut rahat (13 euroa), vasta tälläisen vanhemman, aivan ihastuttavan naishoitajan hieman "kovisteltua". Käsittämättömän ankeaa toimintaa. Tein asiasta kirjallisen valituksen paikan johtajalle. Mies on määräaikaisella sopimuksella, jota toivottavasti ei uusita. Mitään rikostahan ei voi sanoa tapahtuneen, mutta eiköhän olisi ollut korrektia palauttaa vaihtorahat kuitin kanssa silloin, kun tämä mies toi hunajapurkin. Argggh.

Tänään vein äidilleni uudet verhot ja olin ostanut vääränmallisia verhokoukkuja. Sopivia verhokoukkuja riitti ikkunassa roikkuvasta vanhasta verhosta vain toiseen verhoon. Pöh. No ensi viikolla sitten. Kävin jo ostamassa sopivanmallisia koukkuja.

Tästä surullisesta Ossi-possusta olen kirjoittanut aiemminkin. Höh. Mokomalta metsästäjältä pitäisi ottaa metsästysoikeus pois useammaksi vuodeksi, nih.

Eipä tässä tämän kummempaa. Luin painetusta viikonlopun iltiksestä hauskan jutun kissasta, joka saapui kotiin oltuaan tarkkaan vuoden kadoksissa. Missähän veijari on liene lymyillyt? Kisu oli kadonnut, kun perheeseen oli tullut toinen koira. Näiden kahden kemiat eivät olleet oikein mätsänneet.

Heh. Kun Ossista ei oikein saa naamakuvia, niin joutuu oikeasti jumppaamaan, että saa oikeasta suunnasta herrasta pärstäkuvan:)

Näistä potutuksista ja niistä huolimatta kaikille ihanaa viikonloppua!

Ossin aatoksia osa 20

Ossi on sitä mieltä, että tämän jutun sankarikoira Pui ansaitsee kunnian ja glorian lisäksi loppuiäkseen vaikka sisäfilettä ruuaksi, mikäli haluaa. Kysykää vaikka Ossilta onko sisäfile sen suurinta herkkua. Ossin vastaus ainakin on kyllä ja Ossi on sitä mieltä, että syömme kunnon pihvejä aivan liian harvoin ja   Ossin palanen on sitten aivan liian pieni.

Eipä tässä muuta. Halusin vain jakaa tuon Puin ja vauvan tarinan teille, jos ette sitä huomanneet. Oikein mukavaa viikonalkua kaikille Ossilasta!

Potutuslauantai osa 7

Ruotsissa tämä päivä on ainakin ollut yhtä juhlaa kun prinsessa sai Chrisinsä. Olikohan tämän investointipankkiirin nimi Chris, ettei tulisi kirjoitusvirhettä. Minä onnistuin missaamaan häät suurelta osin, tai no olin pienillä päivätorkuilla Ossin kanssa ja satuin heräämään juuri tahdon kohdassa:) Sen enempää eivät häät jaksaneet minua oikeasti kiinnostaa.

Keräsin muutaman kiukkua ja ja hieman hupia herättäneen linkin. Ensimmäinen on aika surullinen, kun koira joka säntäsi tielle aiheutti oikeasti kaaoksen ja raukka kuoli onnettomuudessa. Mikseivät ihmiset saa pidettyä koiriaan kiinni?

Seuraavassakin onnettomuudessa oli kyllä onni mukana. Surullisinta oli, että rehvastelunhaluinen nuorimies tuhosi autollaan koirankopin. Käviköhän herralla mielessään, että paljon vakavamminkin olisi voinut käydä. Pikkuisen voisi nuori mies ajatella, kun seuraavan kerran istuu urheiluauton rattiin. Tosin korvaussummassa on sen verran maksamista, että urheiluauto taitaa jäädä vähäksi aikaa hankkimatta.

Seuraavat kaksi tapausta ovatkin sitten lähinnä vain pientä kiukkua aiheuttavia. Miten voi matkalainen päätyä Afrikan sijasta Bangladeshiin? Täysin väärälle mantereelle:) No muutaman kirjaimen heitto kaupunkikoodeissa lentolipuissa voi tehdä tuhansien kilometrien lisämatkan. Kannattaa tarkistaa liput ja lento oikeasti, ennenkuin astuu koneeseen.

Nämäkään suomalaiset eivät ihan päässeet oikeaan määränpäähänsä. Luulisi, että olisi potuttanut.

Tähän tarvii kertoa yksi oma munaus matkaltani reilun kahdenkymmenen vuoden takaa. Olin ystävättäreni kanssa ostamassa joululahjoja Kööpenhaminasta ja olin raskaana ja hmmm olisinko ollut viidennellä kuulla, mutta siis paksu. Kun pakkasin kasseja pienempään tilaan tai siis yhdistelin kasseja, niin ilmeisesti laskin lompakkoni katukiveykselle. Lompakkoni puuttumisen huomasin noustessamme kentälle menevään linja-autoon ja lompsassa oli tietysti lentolippuni. Palasimme takaisin viimeiseen kauppaan, mutta eihän sitä lompakkoa siellä ollut. Ystävällinen kauppatäti soitti poliisit ja pääsimme poliisiautossa lentokentälle pillit vinkuen. Säntäsimme Finnairin toimistoon ja siellä alettiin kirjoittaa uutta lippua. Olisi vain pitänyt tietää kadonneen lipun numero. No sitten keksin, että sehän on kaverini lipusta edellinen tai seuraava ja saimme kirjoitettua kadonneen lipun tilalle uuden. Koneen lähtöön oli noin viisi minuuttia ja check-innistä soitettiin, että ottavatko meidät kyytiin. Me juoksimme kuin hullut, minä pidellen isoa vatsaani. Ei tullut tax-free ostoksista mitään:) Kerkisimme koneeseen ja sain vielä soittaa portilta Suomeen VISA:an, joten sain kortinkin kuoletettua samantein. Hengitykseni oli tosi läähättävää ja kun olin niin iso, niin matkustajat varmaan kuvittelivat, että tuo nainen synnyttää lennon aikana. No ennen Helsinkiä hengityksenikin kerkisi tasaantua. Lompakkonikin palautui minulle reilun puolen vuoden päästä. Varmaan jossain suurlähetystössä oli tehty duunia, että saatiin se lompakko kuriiripostina Kilon poliisille. Lompakko vain valitettavasti haisi ihan pissalle. No jostain vessasta se oli ilmeisesti löytynytkin. Sanomattakin selvää, etten ole koskaan enää käyttänyt lompakkoa, mutta olen säästänyt sen "muistona", potutusmuistona:)

No näistä potutuksista ja niistä huolimatta, oikein hyvää viikonlopun jatkoa! Aurinko paistoi tänäänkin ja toivottavasti huomennakin:)

Ihana satumäyräkoira

Ensin ne viime lauantain potutukset. Tulihan niitä sitten oikein roppakaupalla!
Voitteko kuvitella, että tytär selviää kaikkien taskuvarkaitten äitien pääkaupungista Pariisista kaksi kuukautta ilman havereita, ja sitten häneltä varastetaan omppupuhelin farkkutakin taskusta ravintolassa? Takki päällä ja tytär selvinpäin, koska oli kavereilleen kuskina. Sitten aamulla ajellessaan tännepäin loppui autosta vielä bensa Mechelininkadulle. Onneksi joku ystävällinen taksikuski lainasi kännykkää, niin tyttö sai soitettua isänsä kanistereiden kanssa bensakuskiksi. No mitäs kännykästä, niitähän saa uusia, mutta siinä taisi olla aika paljon valokuvia:( Luin muuten, että Hesassa varastetaan yli 4000 kännykkää vuodessa.  Joku niitä osaa sitten käsitellä toimiviksi tuolla lahden toisella puolella. Juu onneksi ei ole mitään älypuhelinta, enkä hankikaan.

Tämä ihanuus saapui tänään postista Chilestä. Näitä satumäyriksiä ja muitakin rotuja varmaan saa täältä. Matkasta Chilestä Suomeen ja hieman rasittuneena koiruli lepää nyt pienen hetken matkalaukun päällä. Sitten pitää alkaa katsella sille sopivaa paikkaa. Satumäris on mielestäni tosi hieno. Väritoivomuksena oli tietenkin paljon vihreää ja ruskeaa. Lopputulos on suloinen.

Tämä toinen ihanuus matkasi luokseni paljon lähempää elikkä Tehtaankadulta. Huusin sen itselleni Apollon viimeisimmästä huutokaupasta. Se on Arabian 1970 tai 1980 luvun alussa tekemä. Joku Lillemor seepra. Otus on noin 30 cm eli kohtalaisen iso eläinfiguuri. Nyt minulla on siis possukokoelman lisäksi mäyristavaraa ja seepra:)...

Ossi tutkii nurmikon pituutta ja tuumailee, että ehkä olisi syytä leikata. Tyttö leikkasi nurmikon joku aika sitten, mutta taas on nurtsi päässyt pullahtamaan. Täytyy äkkiä sanoa tytölle tai miehelle, että parturoivat nurmikon, ennenkuin sinne ilmaantuu niitä lähes lentokykyisiä linnunpoikasia. Sitten ei voi pieneen hetkeen ajella nurmikkoa, ettei tule ruumiita.

Ai niin, meille tuli ukon kanssa 20 vuotta (auvoista) avioeloa täyteen tänään ja tytöllä on kanssa 20 vuotta siitä kun hänet kastettiin. Juhlapäivän kunniaksi ajattelin paistaa sisäfilepihvit ja Ossillekin ostin sen luirun fileen päätypalan:)

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!