Eikä tassukaan värähtänyt

Tässä blogini rakas päätähtönen, rakkaitten riepujensa kera. Ossiinkin on tainnut iskeä kaamosväsymys, koska yleensä hemmo nousee välittömästi ylös, kun minä kaivan kameran esiin.

 Nyt kuvien oton välillä ei tapahtunut ei sitten pienintäkään liikettä. Hohhoijaa. Tapahtukoon ihan mitä vaan, nyt minä poika vetelen sikeitä. Ei haittaa, vaikka joku hävytön eukko ottaa parit valokuvat.

Mies keksi hauskan paikan, tai oikeastaan asennon Ossi-ovikellolle. Samaan puuhun minäkin sitä asettelin, lämpömittarin viereen. Nyt tämä hauska ovikello

 näkyy sisällekin. Wuhuu.

Minut leimattiin rasistiksi täällä blogissani, koska yhdessä kirjoituksessani olin kirjoittanut, että "melkein kaikki tuntemani Åbolaiset ovat outoja", tekstissä "Annamarin innoittamana". Kaiken kukkuraksi lauseessa on kirjoitusvirhe, olisi pitänyt käyttää keskellä lausetta pientä å:ta. Avataanpas nyt tätä asiaa vähäsen. Ensinnäkään, tuo lausahdus ei täytä rasismin määritelmää ei sitten lähellekään ja toiseksi, kyse on minun tuntemista, tai tuntemistani turkulaisista. Kolmanneksi sana "outo", voi olla sekä kielteinen, että aavistuksen verran myönteinen. Jos olisin suoraan väittänyt, että turkulaiset ovat outoja, niin sitten asia voisi olla hieman toisin. 

Kummitätini ja -setäni ovat Turusta. He ovat myönteisellä tavalla outoja, silleen hupaisasti outoja, "hupsuja", eivät suinkaan hölmöjä. Molemmat ovat korkeasti koulutettuja. Kummisetäni väänsi oikein tohtorinväitöskirjan jossain vaiheessa. Mutta hupsuja he ovat. En osaa sitä paremmin selittää, mutta he ovat hassulla tavalla outoja. 

Sitten äärimmäisen kielteisellä tavalla outo on vanha naapurini, joka katsoi oikeudekseen pitää omia koiriaan aina irti. Jo silloin, kun hänellä oli tämä narttu jack russel, kyselin häneltä, eikö olisi parempi pitää koira kiinni, koska se tuppasi aina karkailemaan. Sitten, kun hän hankki ne kaksi kääpiösnautseria, uroksia, niin silloinhan meidän välit tulehtuivat täysin. Toinen niistä hyökkäsi pahasti Ossin kimppuun, taisi olla kolme vuotta sitten. Onneksi tämä "outo lintu" on lennähtänyt Tapiolaan.

Eräs tuntemani outo nainen, hmm, kotoisin alunperin Turusta jaksoi aina kirjoitellessamme ja tavatessamme kääntää keskustelun rahaan, tai johonkin, mitä joku oli maksanut. Todella outoa. Tuttavuutemme päättyi muutama vuosi sitten, kun kysyin häneltä, että ettekö te todellakaan keksi mitään parempaa tekemistä jouluna, kuin riidellä perintöasioista? Koolla oli ollut hänen sukuaan vähän enempikin ja kyse oli ollut hänen serkkujensa perinnöstä, joista toinen sisar oli saanut vain lakiosuuden. Voi, voi. Minun mielestäni on surullista, suorastaan säälittävää, jos ihmisillä ei ole muuta tekemistä, kuin riidellä, tai yleensä edes keskustella raha-asioista jouluna päivällispöydässä. 

Lisään outojen listaan tämän lukijan, jonka ainoa kommentti blogissani oli, että olet rasisti, enkä sitten tule enää lukemaan blogiasi, vaikka en häntä tunnekaan. Vai niin, mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi? 

Autssccccchh, nyt on lähdettävä tuohon järkyttävään keliin tarpomaan herra unisen kanssa. Sadevermeet päälle ja takaisin tullessa teevesi kuumenemaan. Terveisiä Ossilasta!  

Potutuslauantai osa 67

 *Linkki*. Poliisi neuvoo, toimi näin jos törmäät Sonkajärven röyhkeään suteen. Siis, Sonkajärvellä liikkuu susi, joka pyörii lähellä pihoja ja häiriköi ihmisiä ja mitä ilmeisimmin kotieläimiä. Rehellisesti sanottuna, olkoonkin vaikka kuinka suojeltu eläin, niin minun mielestäni ainakin pihapiirissä pyörivät sudet ja karhut on syytä ampua pois kuljeksimasta. Tottuessaan ihmisiin, nämä eläimet unohtavat niin sanotun luonnollisen käyttäytymismallinsa ja muuttuvat ihmisen kannalta röyhkeiksi ja sitä myöten vaarallisiksi. Jenkeissähän tälläiset "pihakarhut" muodostavat oikeasti ongelman tietyissä osissa maata. No eiväthän ne karhut Manhattanilla kulje, sehän nyt on selvä, mutta tietyissä osavaltioissa ja pohjoisemmassa karhut ovat oikea ongelma, silloin, kun ne tulevat hakemaan ravintoaan ihmisten jäteastioista. Tuollainen "Sonkajärven susi" olisi  todellakin poistettava yksilö. Ainakin niin kauan, kun susi liikkuu alueella, olisi koirat ja kaikki muutkin kotieläimet pidettävä visusti sisätiloissa ja suojissa. Sitten ei tarvitse jälkikäteen voivotella, että susi vei perheen lemmikkikoiran.

Appiukkokin pääsi onneksi kotiin sairaalasta. Hänellä oli mitä ilmeisimmin tälläinen TIA, eli hetkellinen aivoverenkiertohäiriö. Kaikki ihan kunnossa. Kolmen kuukauden autolla ajokielto seurasi tapahtumaa, mutta se ei onneksi haittaa suuremmin hänen normaalia elämää. Kauppa on reilun sadan metrin päässä ja anoppia hän pääsee katsomaan joko kävellen, tai taksilla.

*linkki* Kuka nyppi kissan turkin Laukaassa? Niin ja jätti ulos, jotta kissa olisi suurella todennäköisyydellä kuollut pakkaseen. Siis en voi tajuta tätä ihmisten julmuutta. Hammurabin lait olisivat nyt paikallaan. Teon tehnyt ihminen ainakin yhdeksi pakkasyöksi ilman vaatteita ulos miettimään tekoaan...

Olen lukenut, että iso osa hätänumeroon soitetuista puheluista on turhia, aikataulukyselyitä, taksitilauksia, sun muita ihmeellisyyksiä.*linkki* Tämä pizzatilaus jenkkilässä, oli osoitus naisen ja hätäpäivystäjän nokkeluudesta.  Kyseessä oli siis ihan aito ja oikea hätätilaus, vaan ei todellakaan pizzan.

Minua potuttaa, kun en kerkeä päivittää blogia läheskään yhtä usein, kuin monet muut. Käyn kyllä lukemassa blogeja ja niitä, jotka ovat suosikeissani, yritän aina kommentoida silloin, kun olen käynyt visiitillä. En vain ymmärrä, mihin oma aikani valuu:) No, kahtena iltana viikossa olen harrastuksieni parissa ja perjantaista menee iso osa, kun käyn äitiäni katsomassa. Sekin keljuttaa, etten mukamas kerkeä häntä useammin katsomaan. Täytyy yrittää siinäkin asiassa ryhdistäytyä.

*linkki* Tämä Rinteen huomio harmittaa. Varsinkin, kun se on niin, niin totta. Laskekaapas, kuinka paljon tonnin palkkaero tekee 40 vuoden työuralla. No yhden tonnin palkkaero kuukaudessa tekee 40 vuodessa noin 480 tuhatta. Tämä on tietysti ero bruttopalkassa, mutta on ihan täysin mahdollista. Suomalaisten mediaanipalkka on hieman päälle kolmetuhatta kuukaudessa. Keskiarvopalkka on sitten ihan hieman korkeampi. Jos oletetaan, että mies saa samasta työstä 3500 / kk ja nainen 2500 /kk, niin siitähän se tonnin ero kuukaudessa tuleekin. Naisten pitäisi hoidella nyt omat asiat kuntoon, niin, että samasta työstä maksetaan sama palkka!

No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

Potutuslauantai osa 66

Olen niin murheellinen, etten oikein osaa sanoiksi pukea tunteitani. En tiedä saanko tytärtä ja poikaystävää tänne jouluksi. Voi noita nuoria, kun he eivät tajua joittenkin juhlapäivien merkitystä. Ei joululla sinänsä ole minulle niin suurta merkitystä, mutta onhan se ihanaa kerääntyä yhteiseen ruokapöytään ja vain olla hetki yhdessä. Lapsena joululla oli tietty ihan eri merkitys ja uuden merkityksen se pyhä sai taas, kun itse sai perhettä.

Hei, otsikon numeroinnista tulee mieleen "Route sixty six". Wuhuu. Tuo tiehän on käytännöllisesti kuollut, kun viereen on rakennettu moottoritie koko matkalle, mutta on se tie edelleen olemassa. Kylät sen varrella ovat vaan vähän nuukahtaneet. Näin yhden dokkarin kyseisestä tiestä ja eräässäkin "kylässä" asui vain yksi nainen.

No asiaan, tai asian sivuun. Eilen kävin katsomassa appiukkoani Jorvissa ja ihan hän tässä maailmassa oli - onneksi. Eniten huolissaan hän oli ympäristöstä. Tyypillistä appeani. Ensin koko maailma ja sitten hän. Vähän liian kilttiä ajattelua. Harvoin muuten hymynkare tulee huulilleni, kun astun sairaalan ovesta sisään. Olen saanut oman annokseni sairaaloista ja vähän ehkä liikaakin. Nyt kuitenkin Jorvin sairaalan alakerrassa oli näyttely *linkki* Susanna Suikkarin töistä. Minulla on kyseisen taiteilijan viisi vedosta. Tosin kolme sellaista tulitikkuaskin kokoista vedosta ovat yksissä kehyksissä. Susannan töitä katsellessa tuli väkisinkin hyvälle tuulelle. Katselin niitä tarkkaan sekä mennessä, että tullessa. 

*linkki* Kaikkeen sitä sairaanhoitopiirit rahaa tuhlaavatkin. Joku entinen kansanedustaja on teettämässä omaa muotokuvaansa Seinäjoen keskussairaalan seinään. No, mitä sitten? Hän on valinnut muotokuvaa tekemään Soile Yli-Mäyryn ja muotokuvan hinnaksi on sovittu 30 000. Voi hirvityksen kauhistus. Saman jutun mukaan Sauli Niinistön muotokuvan hinnaksi tuli 25 000. Pikkaisen pitäisi pitää rajaa. Eiköhän kyseisen kansanedustajan naamavärkistä riittäisi ihan valokuva. Tapana on ollut maalata muotokuva. No, jos se maalari on Soile, niin toivottavasti hän käyttää kirkkaita värejä ja kaunistelee herran piirteitä reippaalla kädellä. Minun puolestani saa maalata vaikka täysin tuntemattomaksi kyseisen herran pärstäkertoimen. Kansanedustajan nimi taisi olla Jukka Vihriälä ja hän tuli "kuuluisaksi" omilla taulukaupoillaan vaalirahoitussotkujen yhteyksissä. Mihin tämä maa on oikein menossa?

*linkki* Lisää oman edun tavoittelua ja politiikkaa. Finavian (entinen Ilmailulaitos) joku pomo järkkäsi töitä lähipiirilleen. No onneksi siitä on noussut kunnon kohu. Eikö tosiaan useamman kymmenen hakijan joukosta löytynyt muita päteviä ehdokkaita? Onneksi Liikenne- ja Viestintäministeriökin haluaa asiasta selvityksen. Kyllä näitä "kähmijöitä" näköjään riittää tähän maahan ja maailmaan.

*linkki* Lopuksi eläinaiheista söpöstelyä. On siinä miehellä riittänyt hommaa, kun hän on pikkuoravia syöttänyt tuttipullolla. Aika hienosti sai pikkuoravat pysymään hengissä. Toivottavasti oravat selviävät luonnossa.  Jos tälläisiä eläinaiheisiä söpöstelyjuttuja alan löytää enempikin, niin Potutuslauantain otsikko pitää muuttaa "Lauantain lutusteluksi".

No mutta hei, näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa Ossilasta.

Taasikkeen torstai

Minulle viikon mukavin päivä on torstai. Joka torstai klo 12.00 minulla on vakiohieronta-aika fysioterapeutilla. Totesin lääkärin määräämän fysioterapian jälkeen, että hieronta vähentää päänsärkyjäni, joten jatkoin hieronnalla omalla kustannuksellani.

Katsokaas mikä ihanuus on noissa kahdessa seuraavassa kuvassa. Niissä on se minun miäheni ostama ja istuttama kultasadepuu.

Kunhan puu tuosta kasvaa, (se on nyt noin kaksi metriä) niin varmaan tuon verkkoaidankin voi poistaa. Varsinkin, kun puu on kuulemma myrkyllinen. Mikään luonnoneläin ei syö myrkyllisiä kasveja, joten peurat, kauriit ja puput todennäköisesti antavat puuni olla rauhassa. Puun pitäisi kukkia parin vuoden kuluttua istutuksesta. Ensi keväänä tasoittelen tuota pengerrystä ja koetan istutella siihen jotain kaunista vihreää. Tai sitten annan luonnon hoitaa sen viherryksen:)

Tämä kuva nyt hieman tärähti, mutta päätähtönen se siinä, mielessä ajatus, että tullaan, tullaan. Kotipiha jo, blaah. Tietää lenkin loppua.

Aamulla appiukko soitti. Hän oli joutunut sairaalaan. Saanut jonkinlaisen kohtauksen ja jalat pettivät alta. Nyt sitten tutkitaan missä on vikaa. Toivottavasti ei mitään kovin vakavaa. No ikävä totuus on kuitenkin se, että appiukko täytti keväällä 82, joten melkein mitä vaan voi olla odotettavissa. Toivotaan nyt parasta ja sitä, että appiukko saadaan vielä kotiin. Pirteältä hän vaikutti kun äsken soitti. Päästä oli otettu magneettikuvaa ja eiköhän huomisen aikana asiat selviä. Taidankin ajaa Jorvin kautta, kun tulen Lohjalta äitiäni katsomasta. Terveisiä Ossilasta!

Potutuslauantai osa 65

Voi mikä suru-uutinen läjähti päätteelle, kun minulla oli blogistania auki. Blogikamu Paavo oli lähtenyt sateenkaarisillalle haukkumaan ja vain kolme vuotiaana, sniis. Itse olen jo monta kertaa kerennyt vollottaa ajatukselle, että tulevaisuudessa Ossia ei enää ole, siis etukäteen. Voitteko kuvitella? No toisaalta yksi vanha työkaverini teki niin vanhan koiransa kanssa, että hän päätti etukäteen päivän, jolloin hän lopettaa koiransa ja sitten hän itki viikon etukäteen, siis suri etukäteen. Kun päivä koitti, niin se ei ollutkaan enää niin järjettömän surullinen. Koira ei ollut varsinaisesti sairas, mutta alkoi olla niin vanhuudenheikko, ettei juuri kyennyt paljoonkaan.

Voi kun minun tyttö kasvaisi henkisesti aikuiseksi. Hän oli ollut miesystävänsä kanssa syömässä ja ollut liian lähellä jotain isoa ja kuumaa grillivarrasta. Sillä seurauksella, että hänen silmänsä olivat kuivuneet ja turvonneet kuumuudesta niin pahasti, että hän joutui käymään lääkärissä, tai oikeastaan sairaalassa. No arvatkaapa soittiko hän asiasta? No eipä tietenkään, mutta miesystävä soitti ja käytti englanniksi sanaa injured, ei edes slightly injured, tai sanonut, että "do not worry". Arvatkaapas sainko melkein sydänhalvauksen, noin kuvaannollisesti ja kiljuin puhelimeen, että onko tyttö sairaalassa, vai mikä oikein on tilanne? Paljon helpommalla olisin päässyt, jos tyttö itse olisi soittanut ja kertonut, että ei suurempaa hätää.

*linkki* Opettaja tyrmistyi vanhemman viestistä. "En hyväksy jälki-istuntoa. Lapsellani on lupa tupakoida." Haloo. Kyseessä taisi olla kahdeksasluokkalainen. Siis onkohan kersa silloin 14-vuotias? Kyllä minä ainakin ehdottomasti kieltäisin 14-vuotiaan tupakoinnin. Teksti viestissä oli kyllä sen verran tönkköä, että olisikohan kersa itse lainannut vanhempansa kännyä.

*linkki* Whats app-viesti kylvää kauhua. Joopa joo. Kaikkea sitä saakin lukea ja samalla olla onnellinen, että kännyköitä ei ollut omassa nuoruudessa. Onneksi tyttökin oli jo aika vanha saadessaan ensimmäisen älypuhelimensa. Nyt niitä tuntuu olevan jo ihan alakoululaisia myöten. Tyttökin tokaisi Pariisissa metrossa, että tämä on jo onneksi sen verran vanha omppupuhelin, etteivät varkaat ole kiinnostuneita siitä ja voi metrossakin katsoa esimerkiksi karttaa, jos on tarvis. Kysyin, että mistä ne näpistelijät sen mallinkin erottavat ja tyttö vastasi, että ei ihan tarkkaan tiedä, mutta kuulemma erottavat onko uusin, vaiko vuoden vanha malli. Hieno homma, minun kuusi tai seitsemän vuotta vanha Nokia ei siis olisi kelvannut kenellekään. Eihän se ole edes älypuhelin. Pelittää kuitenkin, vaikka ikää löytyykin.

Wuhhahhaa. Sanaa viski ei saa mainita blogeissa samassa yhteydessä kuin Olut-expoa. *linkki* Viski nousi ihmisten huulille SOME:ssa. *toinen linkki* Olut-expo 2014. Minä nyt vastarannan kiiskenä uhmaan tuotakin kieltoa ja johdatan muutaman lukijan kenties paheiden teille. Minähän bloggaan vain lähes omaksi ilokseni ja joidenkin lukijoiden suureksi suruksi, enkä saa mainostuloja. Olut-expo kyllä jää minulta väliin. Olen näet tasapuolisesti sekä oluen, että viinin ystävä. Kumpaakin juon muutaman lasin vuodessa. Viinikiintiö melkein täyttyi Pariisin matkalla:) Ai niin lisäksi vielä: *linkki* Uusi alkoholilaki hämmentää. En nyt ole kauheasti perehtynyt vanhan ja uuden lain sisältöihin ja eroihin, mutta mielestäni on ainakin hyvä, ettei mainontaa saa kohdentaa nuoriin.

Hei voittekos kuvitella, Martat ovat kehittäneet niin sanotun "aikuispaketin", joita kotoaan pois muuttava nuori voi tilata Marttojen postimyynnistä. Periaatteessa idea on oikein hyvä, mutta ovatko kotoaan muuttavat nuoret nykyään niin urveloita, etteivät saa itse kerättyä noita kimpsuja ja kampsuja itselleen? *linkki* Marttojen aikuispakkaus. Ei sen puoleen minä tunnustan nyt avoimesti, että en osannut kotoa pois muuttaessani kutoa villasukkia, joten sen puoleen kaikkein ihanin asia tuossa paketissa on villasukat, tietty käsin kudotut.

Mutta hei, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloisempaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta, toivottelevat M-L ja Ossi.

Näin lopuksi, minun pitää kertoa minun viikon hyvä työ. Poimin äitini vanhainkodin keittäjälle ison ämpärillisen suppilovahveroita. Olin kysynyt etukäteen, että huoliiko hän ja hän lupasi ottaa. Vanhainkodin väellä on ensi viikolla syysjuhlat, johon keittäjä tekee sienikeiton minun poimimista suppiksista.

Näkemiin Pariisi, nähdään taas

Pistän teille pienen kuvapläjäyksen Pariisin matkaltani. Voi, kun oli ihana tavata tytärtä ja muutenkin oli kivaa, kun oli hyvää matkaseuraa. Versaillesin kylän pääkatu. Junamatka Pariisista on noin 25 minuuttia (RER eli paikallisjuna) asemalta Bir-Hakeim.

Versaillesin linnan puistoa. Vasemmalla rakas tyttäreni ja oikealla hyvä "ooppera"kaverini, joka nyt oli seuranani Pariisissa. Olemme olleet yhdessä Pariisissa kerran aikaisemminkin, 18 vuotta sitten:)

Versaillesin linnan sisäänkäynti. Linnaa remontoidaan juuri alkuperäiseen loistoonsa           

Tämä on ollut kuninkaan vuode, mutta kuvauskohteeni oli enemmän tämä turistinainen, joka otti itsestään selfie-videota ja kiersi täyden ympyrän:) Wuhuu....

Aika hieno patsas. Hepat nousevat vedestä ja vasemmalla reunalla on jostain syystä myös kilpikonna.

Montparnassen alueen vanhin teatteri alkuperäisessä asussaan.

Sitten tuliaisosastolle: Olemme asuneet talossamme yli 20 vuotta ilman ovikelloa, mutta nyt korjasin asian. Varmaan tuon takorautaisen mäyriksen takia käsipakaasini pengottiin täydellisesti. Ehkä tuo sitten näytti joltain aseelta läpivalaisulaitteessa. Onneksi mäyris sai jatkaa matkaa kanssani. Kengätkin muuten oli pakko ottaa pois Orlyn kentällä. Nyt suoraan sanoen en muista joutuiko kengät ottamaan pois kesällä, kun tulimme miehen kanssa CDG:n kentältä. Muistelen ettei olisi tarvinnut.

Ostin 18 vuotta sitten hienot sateenvarjot Galérie Lafayettesta ja nyt oli ostettava uudet sontsat samasta paikasta:) Miäskin sai taas uuden oman, mutta mustan, ilman kuviointia.

Siinä minä ja Ossi tepsuttelemassa.

Emme saaneet kaverini kanssa lippuja oopperaan, koska näytös oli loppuunmyyty, mutta saimme liput iltakonserttiin Vivaldin "Neljä vuodenaikaa",  orkesterina Les Violons de France. *linkki" kuviin Sainte-Chapellesta. Katsokaa mikä miljöö. Aivan mahtava ja orkesteri soitti aivan uskomattomasti.

tässä linkki Frédéric Moreaun taidon näytteeseeen Youtubessa. Paikkakin on ensimmäisessä videossa sama Saint-Chapelle. Ossilasta terveisiä.

Potutuslauantai osa 64

Minua potuttaa, kun en mukamas kerkiä päivittää blogia kuin kerran viikossa. Kaiken lisäksi minä olen ihan täpinöissäni ja lähes flow-tilassa, kun maanantaina on lähtö Pariisiin oopperakaverin kanssa. Miäs jää Ossi-vahdiksi ja jos Ossin vahtiminen käy liian rankaksi, niin appiukko toivotteli Ossin jo viime viikonloppuna tervetulleeksi, vaikkapa päivähoitoon:) Siinä sitten kaksi vanhusta hoitavat toisiaan. Ei sen puoleen, harvat ihmiset muuten tajuavatkaan, kuinka paljon koirasta on iloa ja seuraa. Tietty me "koiralliset" tajuamme.

Ne pikkuiset koiranpennut, jotka löytyivät Hesasta kellarista heittivät sitten henkensä. Toinen itsestään ja toinen lopetettiin. Tässä olen koettanut keksiä sopivia rangaistuksia sille hirviölle, joka ne pennut jätti sinne kellarikomeroon. Ihan vielä en ole keksinyt sopivaa. Tai, oikeastaan montakin, mutta kaikista tulisi vankeustuomioita.

Semmoinen pieni informatiivinen pläjäys. Olen hukannut nyt KELA-korttini. En todellakaan tiedä, missä se mokoma kortti on. Kävin reilu viikko sitten hakemassa sen viikon antibioottilisäkuurin ja silloin kortti oli kyllä minulla. Nyt siitä kortista ei ole tietoakaan. No minun piti sitten ensi viikon matkaa varten käydä vähän täydentämässä lääkevarastoja ja olin jo valmistautunut puhumaan kuin Ruuneperi. Ei todellakaan tarvinnut, koska minulla on henkilökortissa kaikki KELA-tiedot. Se KELA-tiedot sisältävä henkilökortti taitaa maksaa ihan, ihan pikkuisen enemmän, mutta silloin kun ne tiedot ovat siinä henkilökortissa, niin KELA-korttia ei todellakaan tarvitse. Farmaseutti tämän oikein vahvisti, kun kysyin, että mihin sitä KELA-korttia sitten tarvitaan. No, ei mihinkään, jos ne tiedot on yhdistetty siihen henkilökorttiin, tai mikä se nyt on nimeltään, kuvallinen henkilötodistus. JEE. No, enpä taida vaivautua tilaamaan sitä uutta KELA-korttia.

Eilen, kun kuuntelin uutisia, niin ajattelin jälleen kerran, että "ei voi olla totta". Uutisissa kerrottiin joistain poliiseista, jotka ovat katselleet tietoja jostain rekisteristä, johon heillä ei olisi ollut mitään asiaa virkatehtävien hoidossa. Taisi olla tämä kuuluisa Putin-rekisteri, johon sitten Suomi ihan ylintä valtiojohtoa myöten totesi, että herra Pyytin on siellä ihan perusteetta. No, kaikkien ihmeellisten maailman tapahtumien jälkeen, minä ainakin pidän Pyytiniä melkoisena rosmona. Kohta kuulkaas voi olla, että monessakin maassa lahkeet ja hameenhelmat tutisevat, jos ei herran lääkitystä panna kohdilleen. Herra Pyytinillä on jonkinlaisia tsaarinaikaisia, tai minkä lie Tsingis-kaanin, tai jonkun muun maailmanvalloittajan aikaisia harhaluuloja.

No, tekevät ne poliisit hyviäkin töitä. Nämä *linkki* melekooset lastit alkoholia olisivat kyllä saaneet jäädä Viron puolelle. No, onneksi ainakin joistain lastista joutuvat tuojat kirjoittamaan lisäselvitykset.

*linkki* historiallinen synnytys, luovutetusta kohdusta. Tämä oli todella mielenkiintoinen juttu. Luovuttajakin oli ollut ihan elävä ja vissiin tuttavapiiristä, jos nyt oikein muistan. Näissä elinsiirtojutuissa ongelmaksi saattaa tulla vain kudostyyppien sopivuus. Minä voisin hyvin olla valmis luovuttamaan omani pois, koska mitään käyttöä sille ei enää tule olemaan. Juuri itse asiassa luin jutun hieman päälle parikymppisestä naisesta, joka ei voi tulla saamaan omia lapsia, koska häneltä puuttuu kohtu. Sijaissynnytyshän on nykyään Suomessa lailla kielletty. Ehkäpä saisivat lainlaatijat tarkistaa kyseistä lakia. Olen lukenut muutamasta sijaissynnytyksestä Suomessa ennen lain voimaan tuloa ja yksikin oli sellainen tapaus, jossa ensisynnytyksessä sekä lapsi kuoli, että äidin kohtu jouduttiin poistamaan. Olisikohan sitten sijaissynnyttäjänä toiminut kyseisen naisen oma äiti. Nyt en ihan tarkkaan muista.

*linkki* Suomen halvimmat ja kalleimmat koirarodut. No, pitääkö tuollainenkin lista nyt jostain syystä väsätä? Ihan mitättömänä yksityiskohtana voin mainita, että pienenä lapsena olin aivan hullaantunut tuollaisen pomerianin ulkonäköön. Nyt kun ajattelen sitä turkinhoidon määrää, niin huhhuh.

*linkki* Aasien parittelu pahoitti äitien mielen Puolassa. Voi ei! Täysin luonnollista käyttäytymistä urokselta ja naaraalta. Puolalaiset äidit saisivat tuossa oivallisen "aasinsillan" nähdessään tapahtuman lastensa kanssa ja voisivat kertoa, että suurin piirtein noin te pikkupiltitkin saatte alkunne. Onneksi aastit saivat jälleen toisensa!

Tänään vietetään sitten eläinten päivää, joten muistakaa lemmikkejänne erikoispaijauksella!

No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta Ossilasta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa!