Nyyh. Niin se tytär lähti taas ja nyt lähti mies kanssa. Mies lähti kuskaamaan tytön muuttokuormaa Pariisiin. Nyt on tytön matkalaukkuelämä päättynyt ja koti on ainakin toistaiseksi Pariisi. Mitä tulevaisuus tuo joskus tullessaan, niin sitähän ei kukaan voi tietää. Toistaiseksi on hyvä näin. Tosin tyttärellä ja poikaystävällä on ollut harmeja uusien asuntojensa kanssa. Ensimmäisen asunnon alakerrassa asui joku huumeveikko ja marin tuoksu pöllähteli heidän asuntoonsa kuulemma varsin vahvana ja lisäksi tämä pilviveikkonen aiheutti meluhaittoja koko rapun asukkaille. Poliiseja oli kutsuttu paikalle monenkin asukkaan toimesta, mutta meno ei lainkaan rauhoittunut.
Tytär ja poikaystävä ovat saaneet uuden vuokra-asunnon kohtalaisen mukavalta paikalta ja kuinka kävi. Kaksi kerrosta ylempänä asunut nainen teetti jotain kylpyhuoneremonttia. Työvoimana käytettiin ammattitaidottomia ja todennäköisesti pimeänä työtä tekeviä puolalaisia. Nämä puolalaiset "putkimiehet" aiheuttivat sellaisen vuodon, että väliasunnossa on vakavia vesivahinkoja ja vahinkoja aiheutui myös tyttären ja poikaystävän asunnolle. Nyt sitten asunnon vuokrannut välitysfirma ja vakuutusyhtiöt, sun muut tahot tutkailevat asuntojen remontointeja ja mitä kaikkea tarvitsee tehdä. Remonttikuluissa pihistellyt nainen voi joutua kamalan kovien maksujen maksajaksi. Toivottavasti naisen rahat riittävät, kun nyt hänen kotivakuutus tuskin korvaa vahinkoja.... Autsch. Toivon tietty, että joku vakuutus kattaa ne vahingot.
Tämä perussuomalaisten *linkki* autoveron poistolupaus ei potuta lainkaan, päinvastoin olen suorastaan riemastunut. Ensi vaalikaudella minullakin on sitten rahaa ostaa uusi auto. Olen ajatukseen todella ihastunut ja pidän tuon vaalilupauksen ehdottomasti mielessäni. Tosin en siltikään äänestä ainuttakaan perussuomalaista eduskuntaan, mutta olen aivan haltioissani tuosta autoverolupauksesta:) :)
Sitten ihan jokainen koiranomistaja pitää Mustinsa ja Murrensa kiinni, eikös joo?. Nyt saa jo taasen valitettavasti myydä ilotulitteita ja kielloista huolimatta monet paukapäät niitä ilotulitteita ihan kohta paukuttelevat. Pitäkää ne koiranne kiinni, ettei tarvitse turvautua *linkki* etsijäkoirien apuun. Eihän se mitään auta, mutta mainittakoon, että niitä raketteja saisi ihan aikuisten oikeasti ammuskella vasta uuden vuoden aattona....
Mutta, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!
lauantai 27. joulukuuta 2014
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Joulun odotusta Ossilasta.
Tuota ihanuutta sietää jo tuijotellakin. Kuivattu kanafile on Ossin suurta herkkua. Voi kelvata kyllä useammallekin mäyrikselle:)
Ihanaa joulun odotusta. Maten joulu alkoi jo 17. päivä, kun tytär saapui Pariisista. Poikaystävä jäi Pariisiin, koska tammikuussa hänen on jätettävä niin paljon yliopistoon tehtäviä ja tentitkin lähestyvät. Ranskan yliopistoissa ei tenttejä saa suorittaa kuin pari kertaa, muuten tulee kenkää yliopistosta. Meininki yliopistoissa on helposti sisään ja helposti ulos. Opiskelumotivaation pitää olla kohdillaan ja korkea.
Kaikille oikein hyvää joulua Ossilasta!!
lauantai 13. joulukuuta 2014
Potutuslauantai osa 73
Eilen oli melkoisen järkky päivä. Minun piti mennä Tilkan silmäsairaalaan ja viettää siellä melkoinen määrä tunteja, kun piti mitata silmänpaineita parin tunnin välein kolme kertaa, huoks. Ensimmäinen painetarkistus oli kello kahdeksan. Hei haloo, minä ja Ossi nukumme yleensä siihen aikaan. Ossikin oli aika pyörällä päästään, kun ilmoitin sille kello viisi, että huhuu, nyt on kuules aamupissan aika, herätys myös sinulle. Sitten kiirehdin kello 06.18 junaan ja kympin ratikkaan ja olinkin silmäsairaalassa 07.30 eli hieman liian aikaisin.
Ensimmäisen painetarkastuksen jälkeen ampaisin keskustaan todetakseni, että Stockmann ei ollut vielä auki. Stockmann avaa ovensa arkisin kello 09.00. Siinä sitten seisoskelin kellon alla ja tuijotin Tallbergin talon kolmanteen kerrokseen, vanhan työhuoneeni ikkunaan. Tosin, tämä upea työhuoneen paikka oli minulla vuodesta 1990-1997 miinus äitiysloma ja neljän kuukauden mittainen hoitovapaa. Sittemmin yhtiö muutti näistä upeista tiloista pois ja minä vaihdoin työpaikkaa, yritykseen, josta näkymät olivat ankeasti Keskuskadulle. Stockmann on muutoin aika hiljainen ihan arkiaamuna:).
Viimeisen painetarkistuksen ja silmänpohjan kuvauksen jälkeen säntäsin vielä keskustaan ja totesin, että Vanhan Ylioppilastalon perinteisiä joulumarkkinoita ei enää ollut. Hämmästykseni oli todella suuri ja olo tyhjä. Olen käynyt näillä ihanilla joulumarkkinoilla varmaan parinkymmenen vuoden ajan. No syy selvisi, kun löysin osan myyjistä Citykäytävän kakkos- ja kolmoskerroksesta, täysin vahingossa, siitä rautatieaseman puoleisesta päästä. Vanhan YO-talon kiinteistön omistaja oli jo viime vuonna irtisanonut näiden käsityöläisten 30 vuotisen perinteen ja ilmoittanut, että nämä joulumyyjäiset "eivät sovi heidän profiiliinsa". Voihan itkut. Nyt on osa myyjistä täällä Citykäytävässä ja osa myyjistä on *linkki* täällä Kaapelitehtaalla. ja osa myyjistä molemmissa paikoissa. Ostin itselleni joululahjaksi pienen käsityönä tehdyn saippuan. Olen ihan "palasaippuafriikki":) *linkki* Soapfactory. Täältä saa suomalaisena käsityönä tehtyjä palasaippuoita. Tosin ostamani saippua taitaa olla joku uutuustuote, koska sitä ei löydy tuolta tuotelistalta.
Voi pentele, kun minua ottaa pannuun anonyymit kommentoijat, joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Löysin tosi ilkeän kommentin yhdestä suosikkiblogeistani. Itse en ole saanut oikeastaan ainuttakaan ilkeää kommenttia, mutta yhden kommentin olen poistanut pari vuotta sitten. Se kommentti ei sinällänsä ollut ilkeä, mutta siinä oli jotain, joka häiritsi minua. Kun olin antanut sen kommentin ensin viikkotolkulla roikkua, niin sitten menin ja poistin sen. Mielestäni, jos ihmisellä ei ole mitään muuta kuin ilkeyksiä ladeltavana, niin ne hän voi kirjoittaa ihan vaikka omaan päiväkirjaansa ja siten purkaa omaa pahaa oloansa ja/(tai) tyhmyyttään.
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein mukavaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!
Ensimmäisen painetarkastuksen jälkeen ampaisin keskustaan todetakseni, että Stockmann ei ollut vielä auki. Stockmann avaa ovensa arkisin kello 09.00. Siinä sitten seisoskelin kellon alla ja tuijotin Tallbergin talon kolmanteen kerrokseen, vanhan työhuoneeni ikkunaan. Tosin, tämä upea työhuoneen paikka oli minulla vuodesta 1990-1997 miinus äitiysloma ja neljän kuukauden mittainen hoitovapaa. Sittemmin yhtiö muutti näistä upeista tiloista pois ja minä vaihdoin työpaikkaa, yritykseen, josta näkymät olivat ankeasti Keskuskadulle. Stockmann on muutoin aika hiljainen ihan arkiaamuna:).
Viimeisen painetarkistuksen ja silmänpohjan kuvauksen jälkeen säntäsin vielä keskustaan ja totesin, että Vanhan Ylioppilastalon perinteisiä joulumarkkinoita ei enää ollut. Hämmästykseni oli todella suuri ja olo tyhjä. Olen käynyt näillä ihanilla joulumarkkinoilla varmaan parinkymmenen vuoden ajan. No syy selvisi, kun löysin osan myyjistä Citykäytävän kakkos- ja kolmoskerroksesta, täysin vahingossa, siitä rautatieaseman puoleisesta päästä. Vanhan YO-talon kiinteistön omistaja oli jo viime vuonna irtisanonut näiden käsityöläisten 30 vuotisen perinteen ja ilmoittanut, että nämä joulumyyjäiset "eivät sovi heidän profiiliinsa". Voihan itkut. Nyt on osa myyjistä täällä Citykäytävässä ja osa myyjistä on *linkki* täällä Kaapelitehtaalla. ja osa myyjistä molemmissa paikoissa. Ostin itselleni joululahjaksi pienen käsityönä tehdyn saippuan. Olen ihan "palasaippuafriikki":) *linkki* Soapfactory. Täältä saa suomalaisena käsityönä tehtyjä palasaippuoita. Tosin ostamani saippua taitaa olla joku uutuustuote, koska sitä ei löydy tuolta tuotelistalta.
Voi pentele, kun minua ottaa pannuun anonyymit kommentoijat, joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Löysin tosi ilkeän kommentin yhdestä suosikkiblogeistani. Itse en ole saanut oikeastaan ainuttakaan ilkeää kommenttia, mutta yhden kommentin olen poistanut pari vuotta sitten. Se kommentti ei sinällänsä ollut ilkeä, mutta siinä oli jotain, joka häiritsi minua. Kun olin antanut sen kommentin ensin viikkotolkulla roikkua, niin sitten menin ja poistin sen. Mielestäni, jos ihmisellä ei ole mitään muuta kuin ilkeyksiä ladeltavana, niin ne hän voi kirjoittaa ihan vaikka omaan päiväkirjaansa ja siten purkaa omaa pahaa oloansa ja/(tai) tyhmyyttään.
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein mukavaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!
lauantai 6. joulukuuta 2014
Potutuslauantai osa 72
Itsenäisyyspäivästä huolimatta kirjoitan potutuslauantain, koska minua ottaa päähän muutama asia.
Soitin tädilleni, eli äitini siskolle. Hän on 81 vuotta vanha, mutta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tai alkaa tädilläni olla pieniä fyysisiä vaivoja. Eilen hänellä oli kännykkä pois päältä ja pistin tekstarin, että älä pidä sitä kännyäsi pois päältä! Yritin parhaan kykyni mukaan houkutella tätiäni äitini vanhainkodin puurojuhliin ensi tiistaina. No, ei onnistunut, kun on joulusiivous kesken, autsch. Tiedän, miten siistiä tätini asunnossa on. Ihan huomattavasti siistimpää, kuin täällä meillä.
Itse olen ajatellut ottaa vakiosiivoojan, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi. Tavaroiden laitto "paikoilleen" tuntuu olevan minulla suurempi asia, kuin itse pintojen puhdistus. Sitä paitsi sitä tavaraa alkaa olla yksinkertaisesti liikaa. Ensi viikolla koetan saada aikaiseksi sen, että vien käyttökelpoista tavaraa tuonne Olarissa sijaitsevaan, onkohan se nyt Fida:n kirpputorille.
Sitten koetin vielä saada tätiäni houkuteltua maanantaina kaupungille, kun tiedän, että hänen täytyisi hieman päivittää vaatevarastoaan. Hän on itse valittanut, ettei oikein kehtaa mennä lenkkeilemään, kun on niin vanhat ulkoiluvaatteet. No ei sekään onnistunut. Miten joillekin vanhoille ihmisille tulee sellaisia omituisia tekosyitä, kuten joulusiivous? Tätinikin voisi sen joulusiivouksen hyvin antaa olla, koska hänellä on niin siistiä muutenkin. Tätini olisi hyvin voinut sanoa, että kuule, ei huvita:)
Kohta alkaa Tuntematon sotilas. Eiköhän se ole se alkuperäisversio, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Nyt tarvitsee majoittautua sohvalle ja katsoa elokuva pitkästä aikaa. Sitten jatkuu televisiosessio presidentin linnan juhlilla. Linnan juhlien jälkeen potuttaa tietysti, koska siellä näkee joskus niin hirveitä asuvalintoja. Ei ihan etiketin mukaisia:) Erityisesti minua henkilökohtaisesti ottaa päähän kirkkaan punaiset iltapuvut. Minulle itselleni tietystä kirkkaanpunaisen sävystä tulee mieleen vanhan Neuvostoliiton lipun väri ja kyllä ne talvi- ja jatkosodassa menehtyneet aikoinaan ihan oikeasti taistelivat tämän maan itsenäisyyden puolesta. Niissä kahdessa sodassa se Suomen itsenäisyyden menetys oli todella lähellä.
Sytytelkäähän sitten kaksi kynttilää kello kuudelta.
Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein kaunista itsenäisyyspäivää Ossilasta.
Soitin tädilleni, eli äitini siskolle. Hän on 81 vuotta vanha, mutta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tai alkaa tädilläni olla pieniä fyysisiä vaivoja. Eilen hänellä oli kännykkä pois päältä ja pistin tekstarin, että älä pidä sitä kännyäsi pois päältä! Yritin parhaan kykyni mukaan houkutella tätiäni äitini vanhainkodin puurojuhliin ensi tiistaina. No, ei onnistunut, kun on joulusiivous kesken, autsch. Tiedän, miten siistiä tätini asunnossa on. Ihan huomattavasti siistimpää, kuin täällä meillä.
Itse olen ajatellut ottaa vakiosiivoojan, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi. Tavaroiden laitto "paikoilleen" tuntuu olevan minulla suurempi asia, kuin itse pintojen puhdistus. Sitä paitsi sitä tavaraa alkaa olla yksinkertaisesti liikaa. Ensi viikolla koetan saada aikaiseksi sen, että vien käyttökelpoista tavaraa tuonne Olarissa sijaitsevaan, onkohan se nyt Fida:n kirpputorille.
Sitten koetin vielä saada tätiäni houkuteltua maanantaina kaupungille, kun tiedän, että hänen täytyisi hieman päivittää vaatevarastoaan. Hän on itse valittanut, ettei oikein kehtaa mennä lenkkeilemään, kun on niin vanhat ulkoiluvaatteet. No ei sekään onnistunut. Miten joillekin vanhoille ihmisille tulee sellaisia omituisia tekosyitä, kuten joulusiivous? Tätinikin voisi sen joulusiivouksen hyvin antaa olla, koska hänellä on niin siistiä muutenkin. Tätini olisi hyvin voinut sanoa, että kuule, ei huvita:)
Kohta alkaa Tuntematon sotilas. Eiköhän se ole se alkuperäisversio, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Nyt tarvitsee majoittautua sohvalle ja katsoa elokuva pitkästä aikaa. Sitten jatkuu televisiosessio presidentin linnan juhlilla. Linnan juhlien jälkeen potuttaa tietysti, koska siellä näkee joskus niin hirveitä asuvalintoja. Ei ihan etiketin mukaisia:) Erityisesti minua henkilökohtaisesti ottaa päähän kirkkaan punaiset iltapuvut. Minulle itselleni tietystä kirkkaanpunaisen sävystä tulee mieleen vanhan Neuvostoliiton lipun väri ja kyllä ne talvi- ja jatkosodassa menehtyneet aikoinaan ihan oikeasti taistelivat tämän maan itsenäisyyden puolesta. Niissä kahdessa sodassa se Suomen itsenäisyyden menetys oli todella lähellä.
Sytytelkäähän sitten kaksi kynttilää kello kuudelta.
Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein kaunista itsenäisyyspäivää Ossilasta.
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Tötteröpää tervehtyy
Tänään olen luopunut Ossin tötteröstä ihan kokonaan. Eilenkin se oli päässä illalla vain pari tuntia. Sen jälkeen, kun olin kylvettänyt tassut ja ne tassut olivat kosteat. Hyvin väsynyt Ossi on, mutta onneksi pahan hajuista antibioottia ei ole enää kuin, huh, kymmenen päivää.
Ossi on vankasti sitä mieltä, että minä voisin painua huitsin tuuttaan kamerani kanssa. Ilmekin kertoo, että Kingi haluaa levätä:)
"Siinä onpi possusarja, jaaaalo, niin kuin naaaasukarja, voimalla kuuden possun, voimalla kuuden possun" Alkuperäisriimitys Seitsemästä Veljeksestä ja varmastikin Kivi kääntyilee haudassaan, kun häntä lorutellaan ihan miten sattuu. Kuvakin on otettu, gääg, vastavaloon, mutta tuota lasin ihanaa väriä ei oikein muutoin saa esiin. Paitsi, ehkä jossain studiossa:) :) Laitan nyt kuvan, koska lasihyllyni saaminen voi kestää keittiöön vaikka kuinka ja kauan.
Viisi possua olen ostanut ja ensimmäisen (lilan) noista somista Riihimäen lasin valmistamista potseista sain ihanalta kaveriltani jokunen vuosi sitten 50-vuotislahjaksi. Yhdellä ruskeista possuista on se alkuperäinen korkkikärsä, lopuille koetan itse askarrella sen tulpan. Vihertävä possu oli originaalilaatikossa ja tuli Retronomi Oy:stä juhannuksen jälkeen. Retronomissa on aivan ihastuttava liikkeenpitäjä ja kaikki on alkanut hänen omasta keräilystään, siis myynti. Kävin liikkeessä muutama viikko sitten kaverini kanssa ja siinä liikkeessä olisi viihtynyt koko päivän kuunnellen tämän naisen tietämystä lasi- ja porsliiniesineistä. Ostin kaverilleni tilauksesta 4 kpl Primavera-sarjan isoja kahvimukeja. Valkoinen pohja ja oranssi kukkanen. Varmaan ihan käyttämättömät. Sarja oli tuotannossa niin vähäsen aikaa vuonna 2005, että sitä alkaa olla jo vaikea löytää. Joskus näkee kirppareilla. Sarja on muutenkin sellainen, että siitä joko pitää tai ei pidä. Jos on kiinnostunut lasista, tai porsliinista, niin käynti Retronomissa kannattaa. Ossilasta terveisiä, ihanainen Ossini alkaa olla oma itsensä.
lauantai 29. marraskuuta 2014
Potutuslauantai osa 71
Suoraan lempiaiheeseeni, liikennekäyttäytymiseen. Tänään näin omin silmin taas niin törkeää käytöstä, että huh,huh. Olin tulossa äitiäni katsomasta, koska eilen en päässyt. Ajelin sellaista suoraa pitkin, jossa on 80 km/h. Mittarini näytti tasan tarkkaan sitä ja pidin kohtalaista välimatkaa edessäni ajavaan autoon. Takanani melkein puskurissa kiinni ajoi mersukuski. Autonihan on maasturi, joten se on mitoiltaan pikkusen isompi kuin henkilöauto ja korkeampi. No edessäni ajava henkilöauto alkoi kääntyä vasemmalle, joten hidastin hieman ja mitä tämä neropetteri takanani teki, lähti ohittamaan minua. Voi jösses, että oli se mersukuski lähellä ajaa tätä edelläni kääntyvää autoa kylkeen. Minähän näin tilanteen ja jarrutin aika tiukasti, mutta se pirun mersukuski joutui painamaan jarrupoljinta melkoisen paljon tiukemmin. Hyvä opetus sillekin älykääpiölle. Kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa auto liikkuu reilut 22 metriä sekunnissa ja reaktioaika siihen päälle, joten näin tosiaan, että läheltä liippasi...
Tötteröpää alkaa tervehtyä pikku hiljaa ja muutaman päivän päästä voimme varmaan heittää hyvästit sille muovikaulurille. Vähän vielä toista takatassua helposti jyrsitään, joten olkoon tötsä osan aikaa päivästä vielä käytössä.
Eilen hyvä kaverini kävi kylässä. Oli pakko ottaa muutama kuva hänestä ja Ossista. Kamuni ei nyt väistele kameraa, vaan
Ossin
supernopeaa
pussailevaa kieltä.
Samaa kiemurtelua minäkin joudun tekemään aika usein. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa ensimmäistä adventtia teille kaikille Ossilasta!
lauantai 22. marraskuuta 2014
Potutuslauantai osa 70
Ihan ensimmäinen potutus on tuon Ossi-rassun tassut. Ainoa ilo on se, että ne tassut ovat taas kunnossa muutaman viikon kuluttua. Viimeksi tassut olivat tulehtuneet vuosi sitten, joten ihan kohtalaisesti olemme säästyneet ainakin näin pahalta tulehdukselta. Toisaalta, minähän en huomaa sitä tulehdusta, ennenkuin se on sen verran paha, että Ossi alkaa nyppiä niitä tassujaan. Nyt on kaksi tassua terveet ja kaksi tassua tulehtuneet. Molemmat vasemman puolen tassut ovat kipeät. Oikean puolen sekä etutassu, että takatassu ovat terveet.
Sitten iäisyysketutukseen, koirien pentutehtailuun. *linkki* Pentutehdas tyhjennettiin Vantaalla. No, eikä tyhjennetty, koska sinne jäi vielä koiria. Eläinsuojeluviranomaiset menevät sinne uudestaan ensi viikolla. Minkä ihmeen takia sitä pentutehdasta ei tyhjennetty jo helmikuussa? Silloin viranomaiset kävivät siellä ensimmäistä kertaa. Luulevatkohan viranomaiset, että tuollainen ihminen varoituksella parantaa toimiaan? No ihan varmasti hän ei toimi näin. Miksi ihmeessä Suomen viranomaiset toimivat näin kehnosti? Laki varmastikin antaa paremmat valtuudet toimia. Jos viranomaiset yhtään käyttäisivät järkeänsä, niin moni ihminen ja eläin voisi paljon paremmin. Ihmistenkin ihan järjettömiltä kuolemilta olisi voitu välttyä. Viittaan tässä nyt siihen surulliseen ja kuuluisaan Erika-tytön tapaukseen.
Eilen oli ympäri Suomea taas 160 peltikolaria, kuulin uutisissa. Mitä ihmeen taukkeja me ihmiset oikein olemme? No, minä pysyin visusti neljän seinän sisällä, sen jälkeen, kun lunta alkoi sataa. Tai, kävin minä Ossin kanssa kävelemässä, mutta auto seisoi katoksessa. Lumipyrystä varoitettiin ihan joka puolella, joten ihan yllätyksenä se lumi nyt ei voinut tulla. Ihmiset kun pitäisivät vähän pidempiä turvavälejä autoilla, niin kolareita ei sattuisi. Tosin tiedän omasta kokemuksesta, että kun minä pidän turvaväliä esimerkiksi moottoritiellä, niin siihen saakutin väliin helposti kiilaa neljäkin autoa. Pidä siinä nyt sitten sitä noin sataa metriä väliä (joka olisi se 100 km tunnissa nopeuteen oikea turvaväli). Sallikaa minun ivallisesti ainakin hymähtää.
*linkki Hirvikolarien määrä lisääntynyt rajusti. Joopa joo. Minun mielestäni sekä sudet, että hirvet voitaisiin ampua lähestulkoon poies Suomesta. Tämä on nyt sitten vain ja ainoastaan minun mielipide. Susien suojelijat parahtaisivat ja metsästäjät parahtaisivat hirvistä. No, minun mielipide on se, että kumpikaan ei oikeastaan kuulu enää Suomen luontoon. Ainakaan niin suurina määrinä. Hirvet aiheuttavat vahinkoa maataloudelle ja kolareina, sudet taas syövät helposti metsästäviä koiria ja jossain vaiheessa alkavat häiriköidä ihmisiä, piste. Sitä paitsi, jossain vaiheessa susien lisääntyminen ylittää sellaisen rajan, että niiden lisääntyminen todennäköisesti räjähtää täällä Suomessa. Ajatelkaas, jos yksi susipari saa noin 3-5 pentua, sitten nämä pennut muodostavat lauman ja lisääntyvät, jne. Hirvikolareiden määrä saadaan ihan tarkkaan tilastoina jostain, jopa hirvikolareissa kuolleiden ihmisten määrä on varmasti tilastoitu, sekä loukkaantuneiden ihmisten määrä. Loukkaantuneiden vakavuutta ei ole varmaan tilastoitu missään. Sellainen neliraaja halvaantunut, joka on selviytynyt hengissä, ei varmasti ole tilastoituneena missään. Tai, no joo, loukkaantuneena.
Mutta, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta.
Sitten iäisyysketutukseen, koirien pentutehtailuun. *linkki* Pentutehdas tyhjennettiin Vantaalla. No, eikä tyhjennetty, koska sinne jäi vielä koiria. Eläinsuojeluviranomaiset menevät sinne uudestaan ensi viikolla. Minkä ihmeen takia sitä pentutehdasta ei tyhjennetty jo helmikuussa? Silloin viranomaiset kävivät siellä ensimmäistä kertaa. Luulevatkohan viranomaiset, että tuollainen ihminen varoituksella parantaa toimiaan? No ihan varmasti hän ei toimi näin. Miksi ihmeessä Suomen viranomaiset toimivat näin kehnosti? Laki varmastikin antaa paremmat valtuudet toimia. Jos viranomaiset yhtään käyttäisivät järkeänsä, niin moni ihminen ja eläin voisi paljon paremmin. Ihmistenkin ihan järjettömiltä kuolemilta olisi voitu välttyä. Viittaan tässä nyt siihen surulliseen ja kuuluisaan Erika-tytön tapaukseen.
Eilen oli ympäri Suomea taas 160 peltikolaria, kuulin uutisissa. Mitä ihmeen taukkeja me ihmiset oikein olemme? No, minä pysyin visusti neljän seinän sisällä, sen jälkeen, kun lunta alkoi sataa. Tai, kävin minä Ossin kanssa kävelemässä, mutta auto seisoi katoksessa. Lumipyrystä varoitettiin ihan joka puolella, joten ihan yllätyksenä se lumi nyt ei voinut tulla. Ihmiset kun pitäisivät vähän pidempiä turvavälejä autoilla, niin kolareita ei sattuisi. Tosin tiedän omasta kokemuksesta, että kun minä pidän turvaväliä esimerkiksi moottoritiellä, niin siihen saakutin väliin helposti kiilaa neljäkin autoa. Pidä siinä nyt sitten sitä noin sataa metriä väliä (joka olisi se 100 km tunnissa nopeuteen oikea turvaväli). Sallikaa minun ivallisesti ainakin hymähtää.
*linkki Hirvikolarien määrä lisääntynyt rajusti. Joopa joo. Minun mielestäni sekä sudet, että hirvet voitaisiin ampua lähestulkoon poies Suomesta. Tämä on nyt sitten vain ja ainoastaan minun mielipide. Susien suojelijat parahtaisivat ja metsästäjät parahtaisivat hirvistä. No, minun mielipide on se, että kumpikaan ei oikeastaan kuulu enää Suomen luontoon. Ainakaan niin suurina määrinä. Hirvet aiheuttavat vahinkoa maataloudelle ja kolareina, sudet taas syövät helposti metsästäviä koiria ja jossain vaiheessa alkavat häiriköidä ihmisiä, piste. Sitä paitsi, jossain vaiheessa susien lisääntyminen ylittää sellaisen rajan, että niiden lisääntyminen todennäköisesti räjähtää täällä Suomessa. Ajatelkaas, jos yksi susipari saa noin 3-5 pentua, sitten nämä pennut muodostavat lauman ja lisääntyvät, jne. Hirvikolareiden määrä saadaan ihan tarkkaan tilastoina jostain, jopa hirvikolareissa kuolleiden ihmisten määrä on varmasti tilastoitu, sekä loukkaantuneiden ihmisten määrä. Loukkaantuneiden vakavuutta ei ole varmaan tilastoitu missään. Sellainen neliraaja halvaantunut, joka on selviytynyt hengissä, ei varmasti ole tilastoituneena missään. Tai, no joo, loukkaantuneena.
Mutta, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)