Mahtava keskiviikko

Tämä kuva on sunnuntailta, kun Ossin Nelli-prinsessa putsasi tassuaan lumesta meidän lenkin jälkeen.

 Nämä kaksi kuvaa on sitten tältä päivältä. Tytär, jos luet tätä, niin näytä poikkikselle tämä massiivinen lumen määrä. Ei ole ainakaan neljään, tai viiteen vuoteen ollut näin hirmuisesti lunta näillä huudeilla.

 Pah, tuumaa Ossikin hangista.

 No, siiten siihen mukavaan eiliseen. Olimme sopineet minun hyvän kamun kanssa jo aikaa sitten, että menemme katsomaan Henri Cartier-Bressonin (1908-2004) valokuvanäyttelyä Ateneumiin. Matkalla asemalle hain postista uusimman Tamara Aladinin ostokseni, tuon etummaisen, joka on nimeltään Kleopatra. Jouluakaan en ole raatsinut ihan täysin korjata pois. Tosin miäs on jo kuusen heivannut tuohon takapihalle.

 Näyttely oli aivan mahtava ja minun kamu lisäännytti minun possukokoelmaani parilla yksilöllä. Olimme molemmat sitä mieltä, että tuo takimmainen on kivampi, mutta on toi pikkuinenkin aika söötti. 

Sitten Atskista tulin hirmuisella kiireellä, jotta ehtisin Kirkkonummelle Kahvila Rostaan järjestettyyn neulemiittiin, joka alkoi 16.30. Ossi varmaan ihmetteli, kun matte meni, tuli ja meni uudestaan:) Mun ihana blogikaveri Kristiina toi minulle "kaupunkituliaisen". Toivottavasti joku kirkkonummelainen saa järkättyä Rostaan uudelleen tuollaisen tilaisuuden. Edellyttäen tietenkin, että ihmiset ostivat tarpeeksi Rostan tuotteita. Rosta ei ole ollut kuin puolisen vuotta auki ja toivon ihan hirmuisesti, että omistajat saavat kauniin kahvilan kannattamaan siinä paikalla. Pullat ja kakut olivat aivan fantastisen näköisiä, mutta otin vain cappucinon, koska tällä elopainolla ei uskalla kakkuja edes ajatella. Pelkästä ajattelusta tulee jo kilo lisää. Kahvila Rosta sijaitsee ihan Kirkkonummen asemalta noin sata metriä, hmm olisiko etelään ja osoite on Munkinmäentie 19. Alikulkutunnelia pitkin Hangon tielle päin. Ei sitä voi missata:)

 Avatessani ensimmäistä kertaa tuliaista siellä Rostassa, en aluksi tajunnut lainkaan, mikä se on. Kun en älynnyt katsoa käyttöohjetta ja ajattelin "tämä on Kristiinalta, joten se liittyy jotenkin käsityöhommiin"

 No, ei liity ja 

 toimii!! Tämän käsilaukkukoukun pitäisi kuulua jokaisen kahviloissa istuvien naisten käsilaukkujen sisältöön. Nyt minullakin on ja käyttöön tulee. Kiitos vielä kerran Kristiina!

Kaikille terveisiä Ossilasta!

Hyvää alkanutta vuotta 2016

Ossilassa kaikki hyvin. Näiden pakkasten aikaan ei Ossi ole paljoa tassutellut. Tänään taisi olla ensimmäinen päivä noin viikkoon, kun Ossi käveli miähen kanssa aamulla normilenkin. Muutoin olemme käyneet alattallin kulmalla ja siitä naapurin tienristeykseen. Arviolta edestakaisin noin kaksisataa metriä. Ossi on ilmaissut, että tassut paleltuvat. Äkkiä pois:) Se on surkean näköisä, kun vanha herra mieluiten nostaisi kaikki neljä tassua ylös ja leijuisi lumen pinnalla. Ei onnistu. Ei onnistu myöskään tossujen laitto. Kokeilin tuossa yhtenä iltana, josko onnistuisi. 

Ne huopatöppöset, tai fleecetöppöset ovat juuri sen verran pienet, että niiden pujottaminen minun rähmäkourilla on hiukan liian hankalaa.

Kohta tulee meille vieras. Ihme juttu, että olemme tutustuneet tavallaan meidän miestemme kautta. Sitten, kun kahdelle naiselle on tullut ero, me naiset olemme jääneet pitämään yhteyttä ja miehet eivät. Kuitenkin ne miehet ovat alun alkujaan olleet tuttuja ja kavereita keskenään... Miehet ovat outoja:)

Minä en ole tippaakaan kateellinen ihminen, mutta jos omistaisin yhden kyvyn, mikä mun miähellä on, niin jukrat, kun olisin tyytyväinen. Miäs pystyy nukahtamaan viidessä minuutissa. Oli kyse tunnin päikkäreistä, tai yöunista. Minä olen joskus kysynyt, että miten ihmeessä sinä oikein teet tuon. Arvatkaa vastaus: "Laitan silmät kiinni". 

Minkähän takia se nukahtaminen sitten minulla on joskus niin vaikeaa? Tai kestää se nyt joka ilta ainakin enemmän kuin viisi minuuttia:) Vaikka laskisi lampaita, tai tekisi hengitysharjoituksia. Tai ihan mitä vaan. Minä olen ihan pienestä lapsesta ollut sellainen vähän huono nukkuja. 

Sitten, kun tytär aikoinaan syntyi, niin minä heräsin ihan itsestään monta kertaa yössä kuuntelemaan, että hengittäähän se vauva. Tytär itsessään nukkui kuin tukki ihan pikkuvauvasta alkaen, joten häntä ei voi syyttää yöheräilyistäni. Kaikki ihmeellisetkin nukahtamiskonstit otan vinkkeinä vastaan. Ja juu, käytän villasukkiakin unisukkina. Siinä uniapnea-tutkimuksessa, kun todettiin myös "levottomat jalat"-oireyhtymä. Tämä on muuten joku periytyvä hermostollinen ominaisuus. Minun äidillä on kanssa "levottomat jalat".

rakas peittoni

Ossilasta mukavaa viikonloppua. 

Hyvää joulukuun kahdettakymmenettäkahdeksatta

Isännän sylissä on

 sitten ihana istua tuumailee Ossi,

 vaikka hää pelaa toisella kädellä Ipadilla pasianssia.

 Katsokaahan minkälaisen kauniin meikkipussin miäs osti minulle. Hänen työkaverinsa ompelee tuollaisia, erilaisista koira-aiheisista kankaista. Tontut minä olen

 ostanut 16-17 vuotta sitten tyttären tarhasta.

Kävin maanantaina ennen joulua Tuomaan markkinoilla ja ostin miähellekin joululahjaksi kirjan "Miten kiltti mies voi kesyttää häijyn vaimon". Ai kun minua nauratti kirjan nimi. Oli ihan pakko ostaa se. En kyllä tiedä mitä taikatemppuja kirja sisältää, mutta toivomuksena olisi esimerkiksi: osta robotti-imuri, tyhjennä tiskikone useammin. Kyllä näillä pääsee jo aika pitkälle. Kirja on melkoisen ohut, ehkä 20 sivua, mutta toivottavasti siellä on mitä ihanimpia konsteja:)

Tytär lähti tapaninpäivänä takaisin Pariisiin ja kyynel tuli monta kertaa päivän aikana silmään. Se on se lähdön hetki, kun on aina vaikeaa. Sitten taas asiaan tottuu. Tosin aaton aattona, kun kuuntelin joulukonserttia televisiosta ja hyräilin mukana ja tytär kiljui huoneestaan, että voitko olla hyräilemättä, mietin jo mielessäni, että onneksi se tapaninpäivä on ihan muutaman päivän päästä.

Terkut Ossilasta.

Hyvää joulukuun kahdettakymmenettätoista

Ossila haluaa toivottaa kaikille blogikamuille iloista joulua!

Heh. Näkisittepä ne

 vielä hassummat kuvat Ossista, jotka poistettiin kamerasta:)

Kaikille oikein rauhaisaa, mukavaa ja tunnelmallista joulua. Ottakaahan rennosti. Terveiset Ossilasta.

Hyvää joulukuun yhdeksättätoista

Hyvästi vanha pöytälevy ja 

 tervetuloa se uusi, jonka miäs asensi tänään. Runko sentään säilyi vanhasta miähen isoäidin pöydästä, mutta

itse levy oli irronnut liimauksistaan. Melkein satavuotias pöytä, joka kärsi vähän kosteusvaurioita siinä säilytyspaikassa, jossa pöytä oli sen jälkeen, kun miähen isoäiti oli kuollut. No hyvin pöytä palveli meitä, eikä noita halkeamia juuri huomannut, koska pöydässä on ollut aina liina päällä. Silloin, kun on ollut isompi joukko syömässä on pitänyt aina vähän varoittaa, että pöytä on sitten vähän kurvikas sieltä ikkunan päästä...

ikä näkyy

Kysyimme yhdeltä Kirkkonummelaiselta puusepältä, olisiko hän voinut suoristaa pöytälevyä, koska se kuitenkin on tehty liimapuulevyistä, mutta hän sanoi, että ei uskalla ryhtyä hommaan, koska hän ei millään osaa ennustaa lopputulosta. Sitten kysyimme uuden pöytälevyn hintaa hänellä teetettynä ja hän sanoi, että noin 1500,-. Tiesimme jo siinä vaiheessa, että Virosta saamme teetettynä noin kuudellasadalla. Suosin aina suomalaista ja nimenomaan pienyrittäjiä, jos se vain on mahdollista. Tässä tapauksessa hintaero oli niin mahtava, että päädyimme halvempaan ratkaisuun. No paikallinen puuseppä sai sentään vähän hommaa. Hän petsasi ja vahasi tämän uuden levyn haluamamme väriseksi.

Mitä toi isäntä nyt haluaa?

Minun jouluni alkaa jo huomenna, kun tytär tulee kotiin käymään. Poikkis ei nyt valitettavasti päässyt.

En nyt päässyt siihen sataan kirjoitukseen tänä vuonna, mutta ehkä ensi vuonna. Se kyllä edellyttää, että Ossi käy ja kukkuu koko vuoden. Terkut Ossilasta.

Hyvää joulukuun kuudettatoista

Vielä pieni hetki tätä vuorokautta, joten kerkiän sentään toivottaa hyvää tätä päivää:) Eilen oli mukava päivä, kun kävimme tätini kanssa äitini vanhainkodissa puurojuhlissa.

Siellä oli nuori mies laulamassa ja laulattamassa kitaran säestyksellä joululauluja. Opin yhden asian, jota oikeasti en tiennyt. Maa on niin kaunis, on oikeasti virsi, eikä harras joululaulu, kuten olen luullut. Äitini on tainnut laulaa enempi virsiä kuin minä ja hän minua valisti samalla kun sanoi, ettei sen jälkeen kuulu taputtaa. No, arvatkaa vain taputtiko siellä ainakin viisi ihmistä ja suurin osa omaisia.

Ihana tyttöni soitti juuri kun olin ajamassa meidän pikkuista hiekkatietä, joten silloin uskalsin vastata. Tuolla liikenteen seassa en vastaile. Tyttö halusi varmistaa, että joku hakee hänet lentokentältä sunnuntaina 20. päivä. No, tottakait me menemme molemmat vastaan, miäs ja minä.

Isännän vieressä on mukava istua, kun "iskä" vielä rapsuttaa. Me olemme Ossille "mami" ja "iskä", kun se oikea lapsonen on jo lähtenyt luotamme elämään itsenäisesti.

Ai niin. Sain tytön haluamat, siis edelleen annettaviksi tarkoitetut villasukat valmiiksi tänään ja nyt pääsen aloittamaan Parekin Palvelijattarelle tarkoitettuja, arpaonnen suosimia sukkia. Olen viestittänyt hänelle, että ihan en jouluksi saa valmiiksi, mutta heti uuden vuoden jälkeen valmistuu.

Apua, kuulinko samam tassukylpy?

Terkkuja Ossilasta.

Hyvää joulukuun neljättätoista

Aloitin tänään hissukseen ja varovaisesti joulusiivousta. Saas nähdä kuinka kauan moinen herätys kestää. Minähän kuulun juuri niihin, joiden mielestä (melkein) mikä tahansa tekeminen on hauskempaa kuin siivoaminen. Ihan oikeasti en oikein jaksa uskoa ihmisiä, jotka sanovat, että siivoaminen on hauskaa:) Voi jee sellainen henkilö voisi joskus vierailla meillä, nimittäin silloin, kun se siivoaminen tuntuisi erityisen hauskalta.  

Lopputulos juuri ennen joulua on yleensä se, että miäs siivoaa, sellaisessa tosi ärtyneessä mielentilassa ja imuri laulaa vielä siinä vaiheessa, kun joulurauhaa aattona julistetaan ja minä mietin, että minnehän voisi paeta. Jokunen vuosi sitten minulle tuli oikeasti mieleen sellainen vaihtoehto, että lähtisin seuraavana jouluna johonkin maatilalle, missä voisi yöpyä pari yötä ja kaikki ruoka kannettaisiin valmiina eteen.  No, ehkä toteutan tuon vielä joskus.

Lueskelin Seurasta aivan ihanan elämänohjeen. Sen on muotoillut tämä sotaveteraani Hannes Hynönen, joka tuli kuuluisaksi viime vuoden linnan juhlissa. Hän poistui keskuudestamme nyt 30.11.2015 102-vuotiaana. Se ajatelma kuuluu näin "Ei ilo tule itsestään, sitä pitää osata hieman kehrätä. Ilon lanka on aina myös omista käsistä kiinni." Sitten hänellä oli aivan ihana ajatus ja vertaus ihmisestä ja suomenhevosesta, mutta se ajatus oli pitkä ja avautuisi ehkä vain hevosihmisille, joten sen jätän siteeraamatta.

Ossi katselee tarjoamaani "hammastikkua"

Mikäs tuossa on, taitaa olla Ossin mielessä.

mikäs tuohon pelmahti?

oho

njam, njam

kyllähän tätä kelpaa syödä

Mitäs tuolta ulkoa kuuluu?

ahah, ei ollut kukaan tulossa. Siis köllimään

Ihan kohta onkin uutisten aika ja minun täytyy edistää sukkaa. Kohta pitäisi päästä aloittamaan seuraavaa paria. Huomenna on äitini hoitokodissa puurojuhlat. Täytyy poimia vanha tätini kyytiin. Hän ajaa itse Kirkkonummelle ja sitten jatkamme minun autollani. Sanoin hänelle reilu vuosi sitten, että minähän en enää sinun kyytiisi tule. Ystävällisesti tosin ja tätini vain naureskelee, kun en "uskalla" tulla hänen kyytiin. No, minun mielestäni 82-vuotiaan aistit eivät ole enää ihan kohdallaan, mutta lääkäri päättäkööt. Tosin tätini onkin päättänyt myydä sekä kesämökkinsä, että autonsa pois ja muuttaa johonkin, missä varmasti ei tarvitse autoa. Tapiola olisi varmasti hänelle mukava paikka. Kaikki palvelut ja kulttuuripalvelutkin ihan lähellä.

Terkut Ossilasta!