Terveisiä kamut Tallinnasta

Kävimme kamuni kanssa lyhykäisellä kulttuurimatkalla Tallinnassa. Lähdimme lauantaina 21.5 semmoisella nopealla lautalla puolen päivän aikaan ja 

 menimme katsomaan balettia iltanäytökseen. Joutsenlampi menee juuri nyt Estonia-oopperatalossa ainakin muutaman näytöksen verran. Ensi-ilta oli huhtikuussa. Oi se musiikki on niin ihanaa, että menisin kuuntelemaan sitä vaikka pelkkänä konserttina. Onhan se balettikin kaunista katseltavaa, mutta minä olen enempi konsertti- ja oopperatyyppi.

Takaisin tulimme sunnuntaina ja yön vietimme ylellisessä Savoy Boutique Hotellissa, noin kolmensadan metrin päässä oopperasta.

Oopperatalo on varmaan rakennettu samoihin aikoihin, kuin meidän vanha oopperatalomme, itse asiassa 34 vuotta myöhemmin. Minun oli pakko tarkistaa asia ja toivottavasti netin tiedot pitävät paikkaansa. Ei tuo Estonia-rakennus ihan yhtä kruusattu olekaan rakennustyyliltään kuin meidän Helsingin Bulevardilla sijaitseva vanha oopperatalo. Kaunis on kuitenkin tuokin rakennus ja sisältä myös.

 Itse sali oli loppujen lopuksi aika pieni

ja tuli viimeistä sijaa myöten täyteen. No, minä varasin meidän paikat jo maaliskuussa, joten sain hyvät paikat, ykkösparvelta. Se oli ihan oma kokemus varata liput eestin kielellä netistä heidän Pilettimaailmasta, mutta onnistuin ja olin suorituksen jälkeen melko ylpeä itsestäni. Liput tulivat myös hirmu paljon halvemmaksi, kuin meidän Lippupalvelun kautta.

 Tässä rakas päätähtönen oottelee pääsyä lenkuralle

 ja kun miäs on tulossa eteiseen,

 Ossille tulee kiirus varmistaa, että ollaanhan me lähdössä, ollaanhan. Kyllä nyt on ollut muikeat mäyräkoirailmat. Harmi, että on luvattu vilakampaa justiinsa ensi viikonlopuksi, kun kaikki uudet ylioppilaat saavat lakkinsa. Meillekin on luvassa kolmet ylioppilasjuhlat, joten tulee vähän kiirusta, mutta onneksi ensimmäiset juhlat ovat tuossa ihan naapurissa.

Oikein mukavaa viikonjatkoa Ossilasta!

Ossi 13 vuotta

Voi jee. Tänään on meidän ihanaisen Ossin kolmastoista syntymäpäivä. Menemme juhlistamaan sitä miähen isälle. Ihan vahingossa sattuu miähen sisarkin oman miehensä kanssa olemaan Suomessa, joten meillä on ihan kunnon juhlat.

Katsokaa minkä hirvityshauen naapurin 15-vuotias poika sai eilen meidän lammesta.

 Painoa rapiat kahdeksan kiloa. Jäyks. Näitä kuvia ei passaa näyttää mun elokuisille saunavieraille. Lammessa ei ui kukaan, jos näkee tälläisen kuvan. Se minun saamani lähes kymmenkiloinen hauki on kyllä kuollut vanhuuteen.

Ei ala syntymäpäiväsankarin päivä hyvin, kun joutuu valokuvamalliksi.

Kalkkunaleikettä odotellessa.

 Ja nyt se viheliäinen kalkkunanleike vaihtoi paikkaa.

Vanhan miehen ei sovi temppuilla.

 Voisinko edes päästä lenkille? Tänään on kaikki ihan sekaisin.

Jos yksi koiran vuosi vastaa seitsemää ihmisen vuotta, niin täytyy sanoa, että Ossi on tosi pirteä "vanhus" Terveiset Ossilasta.

Aurinkoa, jee

Kyllä nyt on muutaman päivän ollut oikein mäyräkoiran ilmat. Aurinkoa otetaan sisällä ja

 ulkona. Ulkosalla hituroidaan niin paljon kuin mahdollista ja mahaa koetetaan täyttää

 ruoholla. Ossi syö välillä yllättävän paljon ruohoa, mutta vain valittuja lehtiä ja minä koetan vähäsen estellä sitä ruohon syöntiä. Tosin en tiedä, onko siitä ruohon syönnistä sen suurempaa haittaakaan.

Oikean puoleinen Kleopatra on uusin ostokseni. Lasimassassa on näköjään vähän enempi keltaista, kun taas muut Kleopatrani ovat vähän enemmän tuon sävyisiä, kuin vasemman puoleinen. Olkoon tuo oikean puoleinen vaikka äitienpäivälahja itseltäni itselleni:)

Oikein aurinkoista viikonloppua kaikille Ossilasta ja kaikille äideille mukavaa äitienpäivää.

Hyvää koiranpäivää Ossilasta

Tunnustan heti ensimmäiseksi, että olisin autuaasti unohtanut valtakunnallisen koiranpäivän, ellen olisi sitä korkannut *linkki* Joenpenkan Kennelin blogisivulta ja ihan otsikoituna. Muuten olisi saattanut mennä päivä täydellisen ohitse. Me vietämme koiranpäivää kyllä Ossin kanssa ihan jokaisena vuoden päivänä. Eikös tästä lokoisesta asennosta sohvalla käy ilmi aika oleellinen?

 Jos vaan menisit matte pois häiriköimästä kännykällä, niin voisin jatkaa uniani.

Eilen meillä oli todella vaihtelevaa säätä. Aamulla paistoi aurinko, päivällä satoi tämä puolen sentin lumikerros ja viiden aikaan illalla se lumi oli jo onneksi sulanut pois.

Minun ja miähen rakas tyttö täytti torstaina 23 vuotta. Ihan tajutonta mihin tuo aika hupsahtaa.Valitettavasti en ole tyttöä nähnyt synttäripäivänä ainakaan kolmeen vuoteen. Ei sieltä Pariisista pumpsahdeta pariksi tunniksi vanhempia moikkaamaan. Mutta näin sen elämän kuuluukin mennä.

Perjantaina illalla tyttö soitti ja kysyi tarvitsevatko korvapuustit kardemummaa ihan välttämättä. Minä olen siis maailman surkein pullanleipoja, joten minua vähän nauratti samalla, kun juttelimme tytön kanssa. Päädyimme tulokseen, että korvapuustit onnistuvat ilman kardemummaakin. Itse en muuten edes kauheasti pidä kardemumman mausta. Sitä jos tulee hitunenkin liikaa, niin pullat ja muutkin leipomukset ovat minun mielestäni pilalla. Ei sen puoleen, minulta voi kysyä tosi monta konstia, jolla pullan voi myöskin pilata. En ole tainnut kertaakaan onnistua kunnolla pullien leivonnassa ja minun pullan leivontakerrat voi lähes laskea yhden käven sormilla. Jätetään pois ne kerrat, kun olen joskus pikkuisena osallistunut äidin kanssa pullien leivontaan.

Sunnuntaiterveiset Ossilasta!

Sumuista sunnuntaita

Katsokaas, minkä ihanuuden löysin täydentämään tytön aika isoksi paisunutta mustavalkoista Paratiisi-astiastoa. Toiselle tarpeeton on toisen aarre. Hain tämän keittokulhon mukavalta eläkeläispariskunnalta, jonka rouva on joskus aikoinaan työskennellyt Arabialla. Tätä keittokulhoa on valmistettu vain vuosina 1970-74, eikä sitä otettu mukaan siihen uustuotantoon, jota tehtiin vuosina 2000-2005. Kuitenkin kulho on kuin uusi. Jätin kulhon keskelle pöytää, jottei miäs pääse sanomaan, että piilottelen häneltä ostoksiani:) Se, kun ei edes pidä paikkaansa. Voi silti olla, että miäs huomaa tuon kulhon vasta pitkän ajan päästä. Miäs on ollut koko viikonlopun metsästämässä majavaa Savossa joidenkin ulkomaalaisten tuttujensa kanssa. Miäs soitti vähän aikaa sitten ja ilmoitti tulevansa vasta puolilta öin. Eivät ole saaneet majavia. Se asia nyt ei hirmuisesti minua harmita, kun majava on minusta niin symppis eläin.

 Ossi oli harmissaan, kun en lähtenyt sen kanssa kiertämään sitä lenkkiä, jonka miäs aina kiertää.

 Takaisin kotiin päin tulimme varsin hiljalleen. Onneksi ei sentään satanut.

 Tämä kuva on eiliseltä, kun vielä paistoi aurinko. Ossin vakiorutiineihin kuuluu aina tuo kuonon hierominen karkeaan mattoon. Vasta sen jälkeen voi löhähtää aurinkoa ottamaan.

Nyt meinasi nämä "säästöt" terveydenhoidossa koskettaa yhden kaverini tytärtä, jonka vauva saatiin sitten ulos maailmaan kiireellisellä keisarinleikkauksella viime maanantaina. Kiireellisen ja hätäsektion ero on muuten 15 minuuttia. Kiireellisessä sektiossa vauva pitää saada ulos alle puolessa tunnissa ja leikkaus voidaan tehdä puudutuksessa. Hätäsektiossa vauva pitää saada maailmaan alle 15 minuutissa ja leikkaus tehdään aina nukutuksessa. No tyttären verenpainetta ei oltu seurattu viikkoon ja kun hän kävi lääkärissä, hänet passitettiinkin suoraan leikkausosastolle. Sillä lailla. Jos hänen verenpainetta olisi seurattu päivittäin, kuten tehtiin silloin, kun oma raskauteni meni "yliajalle" 23 vuotta sitten, niin synnytys olisi ehkä voitu käynnistää. Nyt jouduttiin paljon kalliimpaan leikkaukseen, jotta molempien henki saatiin pelastettua. Pääasia kuitenkin on, että sekä vauva, että äiti voivat jo hyvin. Lapsivesi oli kuitenkin mennyt jo sameaksi, tai vihreäksi, joka tarkoittaa sitä, että vauva oli kerennyt ulostaa kohdussa. Sellaisesta seuraa ainakin vauvalle hengenvaarallinen tila. Onneksi oli fiksu lääkäri, joka pisti äidin suoraan keisarinleikkaukseen.

Terveisiä Ossilasta!

Aurinkoinen tiistai

Ossi se rakastaa rapsutusta, ihan niin kuin varmaan jokainen koira. Tässä pari päivää sitten jouduin rapsuttelemaan sitä aika pitkään, kun herra oli vähän kärsimätön odotellessaan isäntää lenkille.

 Tänään Ossi oli sitä mieltä, että noin 20 astetta auringossa riittää terassilla kellimiseen.

 Hohhoijaa. Kuvatkoon emäntä nyt ihan rauhassa, ei voisi vähempää kiinnostaa.

 Minun pieni Tamara Aladin kokoelmani lisääntyi eilen yhdellä yksilöllä. Noita saa täysin virheettömiä yksilöitä kohtuullisen edullisesti. Lasken nuo kuitenkin jonkin sortin taidelasiksi, vaikka ovatkin "massatuotantoa". Maljakot ovat kuitenkin käsintehtyjä, Riihimäen Lasin, 1960-70 luvulla, muottiin puhallettuja, käsin hiottuja. Samanaikaisesti, kun noita vaaseja saa noin 80:llä (maksimihinta, jonka olen itse maksanut postikuluineen), niin Huutonetissä pyydetään jostain Muumi-mukista reilut 2000, juu kaksi tonnia. Onneksi meidän vähäiset Muumi-mukit ovat kaikki ihan käyttötavaroina.

 Tämmöisen Jarmo Östermanin kirjoittaman Koirakokin parhaat keksit ja herkut näin Masalan kirjastossa jokunen päivä sitten. Ehkä kirjaa löytyy muistakin kirjastoista, tai sitten kirjakaupasta. Täytyy tunnustaa, että itse käytän kirjastoa enempi näihin postipalveluihin, jotka on siirretty kirjaston oheispalveluksi. Meidän omassakin kirjastossa on vielä lukemattomia kirjoja.

Terveisii kaikille Ossilasta!

Sunnuntailounaalla

Sunnuntaina kävimme miähen kanssa Kaapelitehtaalla Retro- ja Keräilymessuilla. Sieltä suunnistimme kaverillemme Outille sunnuntailounaalle. Kamullamme on entuudestaan kääpiökarkkari Nelli "Ossin prinsessa" ja nyt Outi on hankkinut tälle nelivuotiaalle nartulle pienen pitkäkarvaisen, kääpiökokoisen uroskaverin. Valokuva ei nyt taaskaan kerro totuutta ei sitten lähellekään. Raffe on noin 12 viikkoinen ja kooltaan pari voipakettia. En kysynyt painoa, mutta villi veikkaus on alle kaksi kiloa ja p i e n i.

Nelli on viisikiloinen, joten sekin on mitoiltaan "puoli Ossia"

Emännän sylissä on turvallista istua, eikä pääse tuo pieni vilpertti puremaan korvista. Raffe otti minuakin korvista ja tuli kiire pistää se pienokainen lattialle, kun toiseen korvaani iskeytyivät ne pienet naskalihampaat:)

Tässä tuo pieni söpöliini 

 nauttii elämästään ja

riepottelee vinkulelua. 

Vinkulelu saa 

kyytiä 

 eestaas ja

sitten onkin syytä ottaa pienet torkut emännän sylissä.

Oma Ossi, maailman rakkain koira,

Päätimme, että Outi tuo Raffen ja Nellin vielä keväällä kylään ja koetamme tutustuttaa Ossin ja Raffen keskenään. En jaksa uskoa, että Ossi tekee pahaa pienelle pennulle.  Kommenttien valvonta jatkuu vielä, kunnes Robit ja Obit jättävät minut rauhaan!Terkut Ossilasta!