Tänään oli siis niin supermukava päivä, ettei potutuksesta voi puhua lainkaan. Kävin Main kanssa kaupungilla, jossa visiteerasimme Narinkkatorin käsityöläistapahtumassa ja Ruttopuistossa katselemassa minikirppareita. Helsingin kaupunki voisi vähän useammin luovuttaa puiston ilmaiseen kirpparikäyttöön, kun ei ne kirpparitulot nyt yleensä päätä huimaa. Silloin ei aina viitsisi maksaa sitä 20-30 pöydän päivävuokraa. Tuskinpa ne Ruttopuiston vainajat siitä pahastuvat, jos sinne nurmikolle vähän levitellään myytäviä tavaroita. Saisi koko puisto vähän enempi äksöniä:)
Tämän ostin eurolla Ossille
Jos vielä lähentyisin, niin sitten Ossi painaisi norsua oikein kunnolla päällään ja suojelisi sitä.
Tämä uutinen potutti ja raskaasti! Kasvoihin pureminen on aika paha juttu. Joo, varmaan oli ensimmäinen kerta, kun koira osoitti aggressiivisuutta, mutta minkä takia ihmiset eivät opeta lapsiaan olemaan varovaisia koirien kanssa? Minä en jättäisi Ossia hetkeksikään vartioimatta lapsen seuraan. Nyt joku voi sanoa, että olen "liian varovainen", mutta juttu on kyllä niin, että joka ainoa koira voi purra jossain tilanteessa ja lasten kanssa pitäisi olla ekstravarovainen koirien seurassa. Minuakin on purrut pienenä lapsena karjalan karhukoira, joka oli minun hyvä kaveri. Mitäs menin ottamaan luuta siltä pois. Olin niin pieni, ehkä 5-6 ettenpä oikein tajunnut. Sitten minua on purrut jalkaan irrallaan juossut dobermanni. Onneksi oli kovanahkainen prätkäsaapas jalassa. Ossi on näykkäissyt minua pari kertaa ja ihan syystä. Olen vahingossa astunut sen päälle sekä yrittänyt vetää ovea Ossin jalan päälle. Löytyyhän noita tilanteita, joissa koira saakin puolustaa itseään.
Tämä uutinen ilahdutti. Nyt ollaan sitten jotensakin tasapainossa. Norsu alkaa olla jo palasina:(
Tähän potutukseen ja siitä huolimatta, iloista viikonloppua Ossilasta!
Tapahtumat jatkuvat, täällä on paitsi alkamassa ilotulitus, mutta myös ukkostaa ja salamoi :)
VastaaPoistaKäsityöläisten myytäviä voi katsella pienen kateuden kanssa. Mutta mäyrispipo ja koiratiskirätti (jolla pyyhitään pöytää eikä koiraa) ilahduttavat aika kauan jälkeenkin päin.
Kyllä koirien ja lasten kanssa tietty varovaisuus pitää olla. Vaikka pidänkin Arttua ehdottomasti luotettavana lasten kanssa, pidän tilannetta silmällä, koska koiran sietokykykin on rajallinen. Ainakaan korvista kiskomisesta ei ole ollut vaaraa, lapsen potkaisukin aiheutti vain koiran väistöliikkeen ja todellan ihmettelevän katseen. Molemmissa tilanteissa nuhdeltiin lasta, totta kai. Olis aivan hirveää, jos oma koira aiheuttaisi kenelle tahansa vahinkoa. Minä lukeudun kyllä sinun kanssasi "liian varovaisiin" vähän kaikessa koirien kanssa.
Verensiirto kissalle oli uskomaton, mutta tosi ilahduttava :)
Norsu parka... mutta pitihän Ossin saada lauantaihuvia :)
Poikkesin kotimatkalla kirppikselle ja löysin myös koirille tuliaisen. Sitä säästän seuraavaan "koirapotutuspäivään"...
No teillähän riittää sitten räiskettä kerrakseen.
PoistaKyllä Ossikin luikkii ensin karkuun, mutta sitten voi tulla SE piste, jolloin hermo strittaa. Mäykylläkin on muuten toodella isot hampaat, vaikka puruvoimaa ei tietysti ole ihan samalla tavalla kuin isolla koiralla, esimerkiksi mastiffilla tai rottweilerilla tai vaikka saksan paimenkoiralla. Kaikki varmaan periaatteessa ihan kilttejä rotuja ja sitten kaikkien kanssa on sattunut huuups, vahinkoja. Veikkaisin, että sitä mikä polttaa koiran päreen, ei ihminen tiedä. Jopa jokin pieni liike voi laukaista jonkun koiran saalistamisvietin, tai sitten oman perheen, oman lauman puolustamisvietin ja jälki on ikävää.
Norsu on juu jo kärsinyt, mutta ei se nyt ihan, ihan säpäleinä vielä ole. Pieni jäähy vähän hellitti repimisvimmaa, mutta kuten sanoit lauantai-ilo Ossille. Terveisiä ja AB:lle rapsuja.
Olen samaa mieltä, että kirppareiden käyttöön voisi hyvin luovuttaa kaupungin puistoja veloituksetta. Lorotteleehan siellä ilmaiseksi laitapuolen kulkijatkin ja sotkevat muutenkin enemmän kuin kirppari-ihmiset! Ihana tuo Ossin 'ronsu'. Párek olisi pistellyt sen päreiksi heti kättelyssä. Ossi on fiksu, osaa nautiskella ja suolistaa viiveellä ; )
VastaaPoistaLapset ja koirat tulee aina olla valvonnan alla. Aina ei ole koiran vika, jos tulee rähinä. Rajansa on koirankin kärsivällisyydellä. Ja onhan se totta, että on koiria, jotka eivät siedä lapsia lainkaan, olivatpa ne kuinka kilttejä tahansa. Párek on meidän pojan tyttären (4v) todella pitkäpinnainen. Ei ole vielä kertaakaan murahtanut. Silti seuraa haukkana niiden kahden leikkejä ja muistutan tyttöä, että ei riehaannuta liikaa, ettei Párek ymmärrä väärin ja ala esim. puolustaa leluja.
Ossille rapsuja ja Ossilaan mahtavan hauskaa viikonloppua.
Pitäisköhän jonkun joka asuu Helsingissä tehdä kaupunginvaltuustoon aloite? Tuskin Hesassa otetaan käsittelyyn Kirkkonummelaisen eukon ideaa:)
PoistaOssi on ihan pikkaisen alkanut hidastaa pehmojen suolistamista. On ronsukin jo pahasti kärsinyt. Varpaat poissa ja häntä kokonaisuudessaan. Jäähylle se ronsu joutui siinä vaiheessa, kun Ossi alkoi nirskuttaen hajottaa noita muovisilmiä. Noita norsuja oli itse asiassa kaksi kappaletta. Olisi pitänyt ottaa molemmat, mutta olivat sen verran isoja, etten viitsinyt raahata:)
Aina koira ja lapsi eivät voi olla valvonnan alla. Jos minulla olisi ollut joku mastiffin kokoinen koira tyttäreni ollessa pieni, niin veikkaan, että koiralla olisi ollut lämmin koppi ja tarha, tarha lukossa ja sisälle koira olisi päässyt meidän vanhempien tullessa kotiin. Tosin tyttöni alkoi tulla koulusta kotiin yksikseen vasta neljänneltä luokalta eli 11-vuotiaana. Siihen asti järkkäsin hänelle "iltapäivähoitoa" kavereiden kanssa. Mutta tässäkin puremisonnettomuudessa tytöt taisivat olla seitsemänvuotiaita. Terveisiä teille, Párekille rapsutuksii ja mukavaa viikonloppua.
Ikäviä nuo purematapaukset. Usein on varmasti osasyy ainakin lapsessa, tietämättään aiheuttavat itselleen vaaratilanteita. Suurempi syy on aikuisissa, jotka jättävät koiran ja lapsen kahdenkesken. Vähiten syytä on koirassa. Koira saattaa olla kärkkäämpi puremaan esim. silloin, jos se itse on stressaantunut, kivulias, väsynyt tms.
VastaaPoistaTäällä ei yksikään lapsi koskenut Viliin kysymättä, aina kysyivät, saako silittää, saman huomion tein kyllä myös Suomessakin.
Taitavat olla koirien perhetuttuja kaikki nuo lapset, jotka joutuvat koiran puremaksi. Suuremmalla syyllä pitäisi vanhempien opettaa lapsilleen koiratietoutta.
Ossi Onnellinen sai sentään tuliaisiksi oman norsusen. Toki sille on näytettävä, kuka määrää kaapinpaikan. Eiköhän selväksi tullut...
Terveisiä Ossilan väelle!
Koiran purema on aina ikävä, ison koiran ehkä vielä ikävämpi. Se kun saa kerralla haukattua aikamoisesti. Minun yksi nuoruuden koirarotuni oli muuten juuri bullmastiffi. Syytä en tiedä, mutta en koskaan saanut bullmastiffia. Varmaan hyvä niin. Jostain syystä mäyräkoira ei kuulunut minun nuoruuden "ihannerotuihin". Niitä oli sellainen viisi-kuusi kappaletta niitä "ihania" rotuja.
PoistaVanhalla ratsastuksenopettajallani oli ollut bullmastiffi ja hän sanoi sen olevan yksi maailman ihanimmista koirista. Hän kertoi minulle myös sen rodun historiasta.
Tosiaankin, monet ikävät tapahtumat ovat olleet nimenomaan tuttavien koirien välisissä kanssakäymisissä. On tosin niitäkin, että jostain pihalta "syöksähtää" koira kimppuun, tai sitten jossain lenkkipolulla joutuu koiran näykkäisemäksi tai puremaksi. Onneksi ihminen-koira onnettomuudet ovat kuitenkin aika harvinaisia.
Aika pian Ellu Elefantti on roskiskamaa. Ehkä Ossi on sitten tyytyväinen, kun saalis on tuhottu täysin:) Saksaan päin myös terveisiä!
Minä pidän Nellin tiukasti lähelläni, kun lapsia näkyy. Ja jos vaikka kauniisti pyydettäisiinkin "saanko silittää" niin sanon ei. Ja selitän että Nelli ei ole tottunut lapsiin. Kyllä lapset sen ymmärtää.
VastaaPoistaMinua on oma koira purrut, mutta sillä oli kipuja, mitäs menin koskemaan...
Se oli sitten tapaus "oma koira puri". No minähän aiheutin sitä kipua vahingossa Ossille ja silloin näykkäs.
PoistaMeillä ei juuri tule kävelyillä vastaan lapsia, mutta sanon, että Ossi vähän pelkää teitä eikä ole oikein tottunut vieraisiin. Harva kyllä tulee kysymäänkään, että saako tuota silittää, kun Ossi apinan raivolla haukkuu sitä vastaantulijaa... Terveisiä ja Nellille Ossi-pusuja.
Viime viikolla työkaveri kävi ruokatunnilla ulkona ja tuossa keskustassa päihtyneen pariskunnan isokokoinen koira oli purrut työkaveria käteen. Omistajat olivat olleet niin tillintallin, etteivät olleet älynneet mitään. Työkaveri oli hakemassa laastaria ja komensin hänet ystävällisesti ottamaan yhteyttä työterveyteen. Ei meinannut uskoa, mutta pelottelin tarpeeksi ja sai sitten antibioottikuurin ja jäykkäkouristusroketteen. Koiranpureman kanssa ei voi olla liian varovainen. Ollikin on näykkäissyt minua kerran silloin kun oli oksennustauti-ripulissa ja meinasi kuolla. Oli vähän maha arka ja rupesin nostamaan väärästä paikasta.
VastaaPoistaOlli ei ole myöskään tottunut lapsiin enkä anna lasten silittää. Olli ei muutenkaan tykkää outojen ihmisten lähentely-yrityksistä, mutta tuttujen edessä heittäytyy välittömästi selälleen pyytäen rapsutusta.
Kivaa syyskuun alkua ja toivotaan aurinkoisia syyspäiviä (meillä satoi vettä tänä aamuna).
t. Aikku
Voi ei.. No kyllä kannattaa ehdottomasti se jäykkäkouristusrokotus päivittää. Se helposti unohtuu. Minä kun puuhastelin hevosten kanssa, niin silloin siitä rokotuksesta piti pitää ehdottomasti kiinni. Parin vuoden päästä tarvitsisi uusia.
PoistaKyllähän koira omistajaansakin näykkää, kun tarpeeksi sattuu. Sehän vain jotenkin vaistonvaraisesti puolustaa itseään.
Ei parane Ossiakaan vieraiden pahemmin paijailla. Naiset tuo rontti hyväksyy paljon helpommin kuin miehet. Täällä satoi eilen, nyt siirtyivät sateet sitten pohjoisemmaksi:) Sieniä tulee, kun on lämmintä ja sataa, jee! Terveisii täältä Kirkkonummelta, M-L ja Ossi.
Kyllä Ossin kelpaa, kun saa kirppariltakin tuomisia! Paljon uusia leluja ei näille kannata kyllä ostaakaan, kun ne menee Maurillakin säpäleiksi alta aika yksikön....meidän taloyhtiössä asuu paljon lapsia, jotka on aina kyselemässä että saako Mauria silittää. En ole antanut lupaa, koska tiedän että vaikka Mauri sinänsä pitää lapsista, se ei tykkää siitä, että siihen kosketaan, ts että vieraat koskettelee. Jotkut lapset uskovat heti, mutta onpa tullut niitäkin, jotka väkisin vaan yrittävät päästä paijaamaan. Sellaisille olen sanonut jo sitten tiukkaan sävyyn, että tähän koiraan ei ole lupa koskea. Tiedän että Maurin syyksi se luettaisiin kuitenkin, jos se sitten hermostuisi vieressä juoksevista pikkuihmisistä, jotka yrittävät silitellä.
VastaaPoistaMukavaa viikonalkua K-nummelle, vaikka melkosen sateiselta sellaiselta vielä vaikuttaakin!
No kirppari taitaa olla se ainoa paikka, josta tuolle jässikälle kannattaa ostaa noita leluja. Ne lelut kun kokevat surullisen kohtalon.. Ronsu on viittä vaille valmis roskiin.
PoistaIhan vain muutamat pienet lapset ovat saaneet koskea Ossiin ja oikeastaan niin, että Ossi on saanut mennä tutustumaan ensin.
Siitä olin superylpeä, että tyttäreni YO-juhlissa Ossi kesti kummityttöni 1-vuotiaan pojan käsittelyä. Ihminen jota Ossi sitten eniten haukkui oli 80-v täyttävä tätini. No tätini ei pidä mistään eläimistä ja tunne taisi olla molemminpuolinen. Terveisii Espoon puolelle, M-L ja Ossi