Ossista saa aina parhaimman kuvan, kun ottaa kuvan peräpeilistä päin:) Tämä kuva on viime vuodelta, samoihin aikoihin otettu. En ole Ossista pystynyt ottamaan kuvia muutamaan viikkoon, koska kamerani laturi on ollut mystisesti kateissa. Kamerani akku sanoi, että loppu ja kun aloin haeskella laturia, en löytänyt sitä sitten en mistään. Jemma niminen paikka on aina se hankalin.
Aikani etsittyäni, totesin, että nyt on enää yksi vaihtoehto. Kaivoin sen laukun esiin, joka oli ollut minulla Pariisin matkalla ja siellä se laturi oli. Ainoa esine, jota en ollut purkanut pois laukusta matkan jälkeen. No, onneksi laturi sentään löytyi.
Pariisin vieraiden kanssa meillä on ollut mukavaa. Toivottavasti myös heillä on ollut mukavaa meidän kanssamme. Sniis, kohta joudun päästämään heidät takaisin Pariisiin ja me jatkamme täällä arkea miähen ja Ossin kanssa. Tytär jatkaa sitten taas omaa arkeaan Pariisissa. Toivottavasti näen heidät molemmat joulun aikoihin. Ossilasta terveisiä.
Teillä elellään perheessä jonkinmoista murrosvaihetta. Tytär on lentänyt pesästä, palaa aina välillä tervehtimään ja lähtee taas. Ehditte tottua jonkin verran siihen, että on pois ja sitten totutte jonkin verran taas kotona jne.
VastaaPoistaItse muistan tuon alkuvaiheen jotenkin vaikeana, tytär kotona, pois, kotona. Sitten kun aikaa kului, niin siihen totuin. Muistan tilanteen, kun tytär oli jo kauan asunut omillaan ja tuli sitten meille kotiin päivää viettämään, kävi suihkussa jne. Kylpyhuone oli kuin pommin jäljiltä ja Turun Sanomien sivut sikin sokin levällään. Huoh. Ajattelin, on se sentään hyvä, että lapset ajallaan ymmärtävät lentää pesästä... :)
Olet niin oikeassa tuosta pesästä lentämisessä:) Kaikkihan tapahtuu aikanaan. En tiedä olisiko se yhtään sen helpompaa, jos tytär asuisi samassa maassa, mutta kaukana. Olisihan hän voinut löytää oman kultamurusensa vaikkapa Utsjoelta. No, puhelinlaskut olisivat halvempia... Saksaan terveisii ja Wuppeliinille virtuaalirapsutuksia.
PoistaEepä sitä meekäläesestäkkää kuulema taho suaha juur muullaesija kuvija ku peräpeelistä taekka piä kuvvoojasta poespäen :)
VastaaPoistaLasten kottoolähtö on kuulema semmonen haekee ja vaekee juttu. Suati sittä jos iha ulukomaelle asti lähtöö. Äet sano että siltä män par vuotta tottuva siihe...vaekkee Pohjos-Karjalata pitemmälle nuor emäntä männykkää.
Terveesijä Ossilaan!
Iivaristahan on niin hauskoja kuvia, että. Lievaa savolaista vaatimattomuutta.
PoistaLasten kotoalähtö on sellainen eräs "virstanpylväs". Siinä vähän mitataan sitä omaa kasvatusta. Jos on onnistuttu, niin kyllä tytön pitäisi pärjätä. Eihän se lievä pelko ole kuin omaa ajattelua siitä, miten on onnistunut. Hyvin tuo on näyttänyt ainakin toistaiseksi pärjäävän. No saattaahan teilläkin olla jokunen sata kilometriä. Riippuu vähän sijainnista.... Savoon terveisii.
Eroahdistukseen auttaa, kun tietää tenavalla kaiken olevan hyvin. Pääasia, että on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Varmasti ovat viihtyneet, ei epäilystäkään.
VastaaPoistaMeillä totutteleminen pojan perheen muuttamiseen 500 kilometrin päähän sujui aika hyvin, kun ovat sentään kerran pari kuussa käyneet täällä pyörähtämässä. Eivät varmaan sen useammin kävisi vaikka tuossa naapurikaupungissa vakituisesti asuisivat. Jos ulkomaille muuttaisivat, varmasti olisi vaikea tottua tilanteeseen.
En minä tiedä, onko tämä eroahdistusta. Ihan normaali elämänvaihe, mutta äidille ehkä vähän hankalampi kuin tyttärelle. Asia, jolle ei voi mitään. No 500 kilometriä ja 2000 kilometriä ovat melkein sama asia. Luulen, että tyttö kävisi ehkä hiukan useammin, jos olisi muuttanut Helsinkiin tai Espooseen. Luultavasti kävisi ainakin viikonloppuisin syömässä. Me kävimme nuorena miähen kanssa molempien vanhempien luona ainakin pari kertaa kuussa sukuloimassa, lue= viikonloppulounaalla:)
PoistaTäällä meitsikin piiitkäsä aikaa huikkaa moikat! :))))
VastaaPoistaIhanaa, että ootte saanu viettää aikaa rakkaan tytttären kanssa. <3 Ja ilmeisesti vävykokelaskin on osoittautunut ihan hyväksi tyypiksi?
Terkkuja sinne kovasti ja typyt laittaa Ossikalle oikein erikois isot pusumuiskut! *smak* <3
No te olettekin olleet oikein "kunnon" lokilomalla.
PoistaNo, onhan tuota tytärtä näkynyt aina vilaukselta. Ensin oli useamman päivän flowssa kavereittensa kanssa ja sitten muutaman päivän vihaisena, kun hän oli "säästänyt" viisaudenhampaiden poiston tänne Suomeen. Tai itse asiassa hän ei edes tiennyt, että ylös olivahampaat puhjenneet ja hammaslääkäri vakuutti hänelle, että nyt on hyvä aika poistaa ne ja nappasi kaksi samalla kertaa:) Muuten kaikki kunnossa. Huomenna nuoripari palaa takaisin Pariisiin.
Jos emme olisi niin voimakkaita luonteita tytön kanssa, niin kyllähän noita olisi katsellut vähän pitempäänkin. Nyt voi sitten vain toivoa, että näkee heidät vaikkapa jouluna uudelleen. Semmoista se on tämä elo, sniis.
Peppiliinille ja Rillalle Ossi-pusut takaisin.