Hirmuisen vaikeaa kirjoittaa potustuslauantaita, kun sydän pulppuaa iloa. Olen varannut niin sanotun "A-luokan" matkan Pariisiin lokakuulle. Siis oopperakaverini kanssa ja miäs jää kotiin Ossi-vahdiksi. Miäs nauroikin, että pysyy avioliitto hyvin kasassa, kun näemme harvoin. Miäs tulee duunimatkalta edellisenä päivänä meidän Pariisiin lähtöämme. Kun minä tulen takaisin neljän päivän reissusta, niin hän lähtee seuraavana päivänä. Ei paljoa kerkeä riitelemään ainakaan ennen marraskuuta. Tämä syksy on aina sellaista yhtä reissuamista. Yleensä kyllä miäs on vaan reissussa:)
No yksi pieni harmituksen aihe löytyy, joka aiheuttaa vain vähän närästystä. Tosin voisin kirjoittaa siitä pienen kappaleen ihan koska vaan. Se on tuo minun miäheni ajotapa. Ei, hän ei aja ylinopeutta juurikaan, ehkä muutaman kilometrin tunnissa. Hän ajaa yleensä vajaan kymmenen kilometriä enempi, kuin mikä on se sallittu maksiminopeus ja sekin ottaa minua kupoliin. Minun autoni mittarivirhe on näes 3 kilometriä tunnissa. Tuossa Kirkkonummen jälkeisellä suoralla 51:sellä on sellainen nopeusnäyttöpaikka ja jos ajan ihan tasan 80, niin nopeusnäytön mukaan oikea nopeus on 77 kilsaa tunnissa. Siksi mua nyppii tuo miähen pienikin ylinopeus, vaikka siitä ei tulisikaan sakkoja. Sitten hänellä on autossa sellainen vakionopeudensäädin, joka on minun mielestäni tosi rasittava. Itse en käyttäisi sitä koskaan, mutta miähen pitää nysvätä sitä plussaa ja miinusta siitä ratista, kaasujalka voi levätä, missä lepää. Aika harvassa on sellainen laite, joten sitä laitetta tosiaan saa säätää koko ajan. Se nysvääminen tekee minut ainakin jotenkin paljon kiukkuisemmaksi, kuin ihan normaali ajaminen:) Olen kerran jutellut asiasta yhden kaverini kanssa ja hän sanoi, että vaikka hänelläkin on autossa tämä aurocruiser, niin hän ei koskaan käytä sitä. Meillä molemmilla on sellainen ajatus, että auto on jotenkin paremmin "hanskassa", kun jalat ovat polkimilla. Meidän molempien miähet taas käyttävät sitä penteleen vakionopeudensäädintä. Se on varmaan sellainen "miehinen" vekotin:) autoissa.
Yrittäjäperheen tyttärenä ja vanhana kirjanpitäjänä minua nyt hieman harmittaa, kun uutiset ja lehdet kirkuvat Laura Rädyn "verottomista osingoista". Kuulkaas, kun sellaisia ei ole olemassakaan. Kyllä osinkotuloista maksetaan ihan pääomaveroa, silloin, kun osingonsaajana on yksityinen henkilö. Joskus vuonna yksi ja kaksi osinkotulot pörssinoteeratuista yhtiöistä olivat verovapaita, mutta nykyään verottaja on tiukentanut tätäkin. Että kyllä Räty niistä osingoistaan muodossa tai toisessa verot maksaa. Ehkä ihan aavistuksen pienemmällä prosentilla, kuin mitä olisi maksanut, jos hän olisi ottanut ne suorana palkkana, mutta verot maksaa kuitenkin. Nyt julkinen sana ja tietynlainen tietämättömyys on kyllä leimannut tämän nuoren naisen. Minä kun olin työaikanani isoissa kansainvälisissä yrityksissä ja megasuuressa asianajotoimistossa, niin näin näinä vuosina sellaista verosuunnittelua, että Suomen verottaja olisi ollut ihmeissään, eikä olisi myöskään voinut yhtään mitään, koska kaikki tehtiin ihan laillisesti. Kansainväliset isot yhtiöt osaavat asiansa.
Venäjä, Venäjä, Venäjä. Ukraina, maailmanpoliittinen tilanne ja Ebola. Ebolaan olisi syytä löytää lääke pikaisesti. Ebolaan kuollut jo yli sata lääkäriä ja hoitajaa. *linkki*
*linkki* Opiskelijat keksivät väriä muuttavan kynsilakan. Tämä niin sanottuun "raiskaushuumeeseen" reagoiva kynsilakka tuntuu hienolta keksinnöltä. Silloin, kun oma tyttöni tuli baari-ikään, niin minusta tuntuu, että jauhoin näistä tyrmäystipoista niin paljon, että sanat tulivat jo omistakin korvista ulos. Mutta ovathan ne tipat olleet käytössä täällä Suomessakin, joten en minä nyt ihan soopaa jauhanut. No, tyttö sanoi, että ikinä jäänyt drinkit vahtimatta. Toivottavasti ei jää Pariisissakaan. No, ei kait tuo nyt kerkeä niin hirmuisesti bilettämään, kun on hyvin usein töissä.
*linkki* 9-vuotias ampui vahingossa konekivääriohjaajansa. Ketkä hullut antavat pikkutytön ampua konekiväärillä? Millaisia ovat vanhemmat, jotka vievät pikkutytön ampumaradalle ampumaan konekiväärillä? Nyt oli taasen sellainen uutinen, että minä en voinut kuin hämmästellä. No tarkkuusammunta on ihan jännää. Olen itsekin ampunut pari kertaa savikiekkoja haulikolla, osuinkin muutaman kerran. Sarjatuliaseella ei tulisi pieneen mieleenikään ampua. Hirveät traumat saa se tyttö vanhempana, ihan varmasti.
*linkki* Opaskoiraa ei päästetty Lahden konserttitaloon. Minulla on sellainen käsitys, että opaskoiran saa viedä ihan minne vain. Nyt täytyy tarkistaa olenko mahdollisesti väärässä.
Mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!
Ihan mahtavalta kuulostaa tuo reissu Pariisiin, todellakin parasta A-luokkaa! :))))
VastaaPoistaMinäkään en tykkää vakionopeudensäätimestä ja mies taas käyttää sitä lähes aina ajaessaan. Että samat ärsytykset täälläkin. Ainoa paikka, missä tykkään vakkaria käyttää on moottoritie ja sielläkin vain silloin, jos on tosi vähän muuta liikennettä. Sen plussan ja miinuksen edestakaisin takomista en tajua yhtään. Tosi rasittavaa puuhaa!
Minäkin olen muuten luullut, että opaskoira saa mennä ihan minne vaan. Tosin, ei minullakaan mitään varsinaista faktatietoa asiasta ole. Ihan vaan mutu-tuntuma.
Mukavaa viikonlopun jatkoa teille sinne Ossilaan ja Ossille tietty muiskuja miedän (juoksevilta - kääk! ;D) neidoilta! <3
En edes muista, koska olen ollut A-luokan reissulla:) No jaa, kun oikein kaivan muistiani, niin olin vuonna 2001 mukavan porukan kanssa Unkarissa ratsastamassa. Mahtava reissu.
VastaaPoistaAi, kuinka ihanaa, että löytyy muitakin, jotka inhoavat vakkarisäädintä. Ruuhka-aikaan sen voisi tuossa Länsiväylällä säätää 20 kilometriin tunnissa ja siltikin peräänajon mahku olisi suuri.
Täytyy tarkistaa toi opaskoiran säännöt. Minulla on vankka kutina, että sen saisi ottaa mihin vain. Sehän on työtehtävissä!
Ossilta herkkiä suukkoja teidän juoksutytöille ja emännälle vähän siivousintoa!
Iiloista ja onnistunutta matkaa kaikin osin.
VastaaPoistaTuohon opaskoira-asiaan sen verran, että onneksi ei päässyt koira konserttiin. Se aika olisi ollut koiralle yhtä tuskaa hervottomassa metelissä. Koiralla on niin hurjan tarkka kuulo, että voi vain yrittää kuvitella, miltä kokonaisen orkesterin pauhu tuntuu niin terävällä aistilla varustetulta!! Jos se olisi saanut jäädä salin ulkopuolelle odottelemaan, asia olisi ollut ihan toinen.
Sibelius-talon nettisivuilla on otettu huomioon nämä koiran aistit ja sanotaan, että "Pyydämme huomioimaan konserteissa, että musiikin voimakkuus ja valot voivat häiritä koiraa.
PoistaKoiran voi jättää myös aulassa olevaan paikkaan odottamaan. Henkilökunta opastaa paikan sijainnissa."
Johonkin pääsaliin ja muihin tiloihin saa mennä koiran kanssa. En itse ota kantaa, kuinka epämukavaa koiran olisi olla konsertissa. Sen nyt ymmärtää ihan jokainen koiranomistaja. Kyse on täysin neutraalisti siitä, mihin opaskoiran kanssa tulee päästä ja oikea vastaus on, että ihan joka paikkaan. Koirahan on työtehtävissä, eikä siinä tilanteessa ole varsinaisesti "koira", vaan avustaja. Eihän ihmistenkään työtehtävät aina niin mieluisia ole, valitettavasti. Itse olen pari kertaa satuttanut itseni tämän kaksiulotteisen näln takia ja pari kertaa kaatunut pahasti. Toisen kerran ollessamme matkalla, kun miäs ja tytär olivat jo kadun toisella puolella, enkä nähnyt katukiveyksen "tipahtavan" noin 20 cm. Onneksi ei luita ole murtunut. Enkä vertaa itseäni lähellekään sokeaa, en edes vaikeasti näkövammaista. Käyttäisin itsestäni sanaa "hyvin lievästi näkövammainen".
Párekille paljon rapsutuksia!
Palvelijattaren kanssa samaa mieltä, lienee vähintäänkin järkevää olla ottamatta koiraa konserttisaliin, jossa koiran kuulo voi saada aika paljon kärsimystä osakseen - ja sehän ei varsinkaan opaskoiran tapauksessa olis ollenkaan kiva juttu. Mutta tosiaan tässä alkuperäisessä jutussa ei tainnut olla kyse koiran suojelemisesta vaan siitä, että koiraa ei allergioiden takia olisi päästetty saliin, ja se on sitten ihan väärä asenne, opaskoiran kyllä tulee päästä paikkaan kuin paikkaan. Eiköhän isoon konserttisaliin mahdu tarpeen vaatiessa opaskoira ja allerginen, sehän on ihan sijoittelukysymys. :)
VastaaPoistaVakkarinopeussäädin on ihan huippujuttu ja mua taas kiukuttaa, kun talouden toisesta autosta ei sellaista löydy - varsinkin moottoritiellä, jota tulee päivittäin huristeltua yli sata kilsaa, vakkarin puuttuminen on melkoisen rasittava piirre! Sen käyttö vaatii kyllä tottumuksen ja ite en tykkää esimerkiksi huonolla kelillä käyttää sitä ollenkaan, koska uskon reagointikykyni olevan parempi kaasu- ja jarrupolkimilla kuin vasemman käden sormilla :D
Tottakait koiraa "pitää suojella". Sibelius-talossahan ON tila mihin jättää koira konsertin ajaksi. Kysymyshän minun kannaltani ja varmaan tämän sokean kannalta on periaatteellinen. koiran tulee päästä viemään näkövammainen, siis yleensä umpisokea omalle paikalleen. harva näkevä muuten osaa opastaa vaikeasti näkevää, tai sokeaa ihmistä. Tiedän itsekin tälläisen lievästi näkörajoitteisena, kuinka vaikeaa se kulkeminen saattaa olla, kun ei näe korkeuseroja ja esim sitä kuinka korkeita eri portat ovat. Allergia ei saa olla syy koiran eväämiseen konserttisalissa. Monasti parfyymien tupruttelijat allergisoivat varmaan pahemmin.
PoistaÄssch ja voi ei, taidan hävitä tämän vakkarinopeussädin asian:) Onneksi maailmaan mahtuu erilaisia mielipiteitä ja mun ei tartte ajaa muutenkaan tuota miähen autoa. Ajoin sitä yhden ja viimeisen kerran:) Jalolle rapsutuksii!