Kirkkonummen Kansalaisopiston tuotoksia

Kirkkonummen Kansalaisopistolla on Porkkalan lukiossa kevätnäyttely. Jos jollain on täällä pääkaupunkiseudulla aikaa, eikä mitään ohjelmaa huomiseksi ja on kiinnostunut käsitöistä, niin siinä huomiseksi ohjelmaa. Näyttely on auki 11-15. Eikä maksa muuta kuin seutulipun ees taas Hki-Kirkkonummi-Hki. Juna-asemalta on parinsadan metrin kävelymatka.
 http://www.kirkkonummi.fi/prime_344.aspx

Ihana pitsiä nypläävä nainen. Aloitin nypläyskurssin joku 6-7 vuotta sitten, mutta se nypläys ei sovi minun kankeille oikean käden sormille. Ehkä vaikeinta oli saada se lanka kierrettyä niille nypläyspuolille.

 Tässäkin on kauniita liinoja. Ehkä vielä joskus harjoittelen nypläystä, ihan omaan tahtiin.

Työt oli järjestetty hieman valmistustekniikoiden ja värien mukaan. Tässä punaista,

joka jatkuu ja hieman sinistä.

 Tuossa on ainakin kaksi minun ryhmässä kudottua työtä. Tuo keskellä oleva villashaali ja tuo pystyssä rullalla oleva matto. Nuokin näyttävät tutuilta nuo matot, joissa on punaisia raitoja.Tuollaisia ihan "oikeita" räsymattoja minäkin haluaisin oppia kutomaan. Siis sellaisia, johon on hyödynnetty kaikki vanhat lakanat, pyyhkeet, farkut yms. Se olisi tosi kierrätystä.

Siis tässä ryijyssä on otetta. Ehkä se ei päätyisi minun seinälle, muuta siinä on jotain tosi mageeta. Ryijytekniikkahan on ihan älyttömän suuritöistä, joten kuka ikinä ryijyn on tehnytkään, niin pisteet hänelle. Yritin tiileistä laskea ryijyn kokoa. Se on nimittäin iso, mutta en päässyt itseni kanssa koosta ihan yhteisymmärrykseen. Villi veikkaus on siinä 60 cm leveä ja noin 2,5 metriä pitkä.

 Ihanaa, että jollakin henkilöllä täällä Kirkkonummella on värimaailma noin lähellä minun värimaailmaani. Tosin nuo muut pellavapyyhkeet ovat kudottu paljon hienommalla tekniikalla kuin minun, joka on kaikkein oikean puoleisin:) Edit: Nyt, kun tarkemmin ajattelin, niin nuo voivat myös olla sellaisia saunassa pepun alle laitettavia "peflettejä". Tai sitten pyyhkeitä.....

Ihana vihreä mosaiikkityö. En ole kyllä ikinä ajatellut itseäni mosaiikkikurssille. Sormeni olisivat täynnä viiltohaavoja, ennenkuin saisin mitään työtä loppuun.

Näistä matoista, ihan kaikista, olisin tosi ylpeä. Eivät kylläkään valitettavasti ole minun tekeleitä.

 Tuo kivillä päällystetty pöytä on kiva. Hiplailin sitä sen verran, että voin sanoa, että kivet olivat jotain ostettuja koristekiviä. 

 Siis oli ihan pakko ostaa nämä huovutetut tipuset ensi viikon pääsiäistä varten. Näyttelyyn oli saatu mukaan myöskin joitain myyjiä, jotka myivät käsitöitä. Kansalaisopiston kursseillahan ei saa valmistaa mitään myytäväksi, mutta nämä myyjät olivat ihan joitain pienyrittäjiä. Tälläkin naisella oli kaikkia ihania tuotteita, mutta nyt vain tiput pääsivät viettämään pääsiäistä uuteen kotiin.

Tämmöistä Ossilasta tänä lauantaina. Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonvaihteen jatkoa kaikille.

Tuotoksia

No nyt saatte taas katsella minun tuotoksia kangaspuilla. Ei mitään tekemistä Ossin tuotosten kanssa. Tuo pieni matto sai kanttaukset vihdoin ja viimein Kirkkonummelaisessa liikkeessä, Mimanellassa. Kooltaan matto on noin 90 cm leveä ja vähän toista metriä pitkä. Siitä tulee meidän vessan matto tai kylpyhuoneen matto. Molemmissa on sellaista väritystä, että tuota viininpunaista voi käyttää.

 Tuossa siitä kuviosta yksityiskohtaa. Kudoin tuon maton ensimmäiseksi ja ihan meinasi melkein "hermo" mennä, kun se on sen verran ohutta lankaa. Sitten, kun lisäsin sitä pellavanarun paksuutta, niin syntyi kaksi reilun kolmen metrin mattoa suhteellisen nopeasti. Yksi matto on vielä kangaspuissa ja yhden maton kudon vielä todennäköisesti tuonne meidän yläkerran partsille. Pellava kun sietää kosteuttakin ihan mukavasti.

 Tämä pellavapyyhe on iät ja ajat sitten kudottu, mutta sain sen myös vasta nyt vietyä sinne Mimanellaan. Se on sitten astiapyyhe:), tai käsipyyhe. Katsotaan nyt. Keittiöön se päätyy.

 Tämmöisiä tabletteja sain aikaiseksi kolme. Kuvittelin, että paperinaru olisi riittänyt useampaan, mutta kun ei tullut, niin en jaksanut ostaa narua lisää.

 Kun tuota tablettia painaa raudalla, niin se oikenee. Teen sen ennenkuin päätyy käyttöön. Sen verta laiska olin, etten kuvausta varten viitsinyt silittää.

 Tämmöisestä kankaasta meinaan teettää uudet kapat keittiöön. Meillä kun ei ole naapureita näköpiirissä, niin verhot ovat enempi sisustuselementti, kuin mikään katseilta suojautuminen. No joo, ne meidän uudet naapurit ovat sadan metrin päässä, mutta niiden talo ei oikeastaan näy meille kuin ihan kurkottamalla keittiön toisesta ikkunasta:) 

Mies hyväksyi kankaan ja se olisi hyväksytetty, jos olisi jotain narinaa kuulunut. Toppuutteli vähän, kun sanoin, että oikeastaan haluaisin olkkariinkin uudet vaihtoverhot. Tosin en kyllä tänään löytänyt sellaisia sopivia kankaita ja ehkä hyvä niin. Niihin verhoihin kuluu mieletön määrä kangasta, kun olkkarissa on kahdeksat sivuverhot ja sitten kolmet isot kapat päälle. Laskimme sen myyjän kanssa, että reilusti yli 30 metriä saa varata kangasta. No jään odottelemaan sitä pientä lottovoittoa, tai sitten siirrän taas vähän mun verhoprojektia..

Huomenna tilaamaan keittiön verhoja ja sitten äitiä katsomaan Lohjalle. Terkkuja Ossilasta.

Potutuslauantai osa 82

Minulla on flunssa. Oikeastaan voisinkin lopettaa tähän lauseeseen. Eihän se harmitus muuta tarvitsekaan. Seuraavat pari viikkoa sitten pärskitään ja aivastellaan. En voi mennä miähenkään kanssa tänään appiukkoa katsomaan, koska pelkään tartuttavani tämän vaivan eteenpäin ja sitä en todellakaan halua. Miähen siskokin olisi Ruotsista käymässä, mutta tavataan sitten seuraavalla kerralla, blaah. Miähen sisko on rehtorina ja jos ajattelee flunssan tartuntaketjua, niin hui olkoon. Minulta hänelle, häneltä pahimmassa tapauksessa koko opettajahuoneelle ja heidän puolisoilleen, lapsilleen, osasta koulua jne. Töissä ollessani aina kummeksuin niitä "urhoollisia", jotka ystävällisesti tulivat tartuttamaan kaikki muut... No, miäs oli ensiksi sairas, mutta tuskinpa olisin välttänyt lenssun, vaikka olisinkin nukkunut muutaman yön esimerkiksi meidän vierashuoneessa, tai tytön huoneessa. 

*linkki* Suomalaismies otti loparit ja matkusteli neljä vuotta ilman rahaa. Tästä samasta hemmosta oli juttu uusimmassa Suomen Kuvalehdessä, jota lueskelin eilen illalla. Tämän tyypin kanssa olisi mielenkiintoista keskustella, mutta Kuviksenkin jutussa hän totesi, että ilmaisia lounaita ei ole. Edit 22.3 Kuvalehden jutussa nuori mies nimen omaan totesi "ilmaisia lounaita on". Minä vaan käänsin muistissani toisin päin. Itse olen eri mieltä. Vaikka kuinka dyykkaisi roskiksesta, niin kauppahan on alunperin maksanut niistä tarvikkeista jne. Matkustamisenkin tekee helpommaksi pelkkä sukupuoli. Ei sen puoleen, vaikka minä olen matkustellut melko paljon, maita on plakkarissa ainakin 24 ja kaupunkeja vähintään 86, niin joka ainoasta matkasta olen maksanut. On se ihan älyttömän paljon mukavampaa painaa päänsä hotellin tyynylle, suoraan sanottuna.

*linkki. Tajuton tyttö makasi yli tunnin jalkakäytävällä. Hei haloo suomalaiset. Jonkun on ollut ihan pakko kävellä ohitse. Ei voi olla totta, valitettavasti vaan taitaa olla. Vaikka tyttö olisi ollut humalainen, narkkari tai ihan mitä vaan, niin autettava on, ennen kuin joku kuolee. Tässäkin tapauksessa kyse oli ollut jostain sairauskohtauksesta. 

*linkki* Kuka hylkäsi Kai-koiran juna-asemalle? Tämä on jo aika vanha juttu, joten ehkä Kai on jo saanut uuden kodin. Jatkojuttua en ole nähnyt. Yleensä tälläiset mediaan nostetut yksittäiset ja säälittävät tapaukset saavat uuden kodin, käsittääkseni ainakin.

Kuulkaas, minä vetäydyn nyt shaalin alle ja toivon, että lenssu katoaa kuin salamaniskusta. Heh, yleensähän flunssa kestää kaksi viikkoa tai 14 päivää, vaikka tekisi mitä taikatemppuja. Onneksi tämä ei sentäs ole "miesflunssaa". Se, kun tuntuu olevan vaikerruksesta päätellen lähes ylitsepääsemätön tauti. Miäs ei ymmärtänyt lainkaan, kun kerroin hänelle "miesflunssasta":) :)

No, mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein ihanaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!

Potutuslauantai osa 81

Internetin keksijälle suur kiitos internetistä. Ilman sitä olisi nykyään kaikki paljon hankalampaa. 

Miäs kysyi tässä jokunen päivä sitten, että missä kaikki meidän lusikat ovat. Minähän tiedän, että meillä oli vain kolme kappaletta Hackminna-sarjan lusikoita jäljellä ja jokunen teräslusikka, samoin kuin kolme Hackminnan pikkulusikkaa. Haarukoita ja veitsiä on jäljellä yhdeksät. Saimme häälahjaksi aikoinaan laatikollisen ja pakkasin sen laatikon täyteen tytölle vietäväksi mukanaan Pariisiin. Haarukoita ja veitsiä olen varmaan jossain vaiheessa ostanut vähän täydennystä. Ilmeisesti tullut vähän isompi porukka kerralla syömään. Nyt en muista. No netistä löysin Tori.fi:stä käyttämättömät valkoiset Hackminna-lusikat, joiden valmistus on lopetettu 7-8 vuotta sitten. Äkkiä kirjoitin sähköpostin ja kysyin, ovatko vielä myymättä ja kun olivat, maksoin välittömästi. Nyt on lusikoitakin yhdeksät. Pikkulusikoita sen sijaan puuttuu vielä kuudet. No, ehkä niitäkin löytyy:), jos joku ei ole tykännyt sarjasta. Tuon sinisen "etikkapullon" ja keltaisen "sinappiastian" löysin kanssa netistä, kun penkomalla hain. Ai miksi? No, kun tytär vei mukanaan nuo alemmassa kuvassa näkyvät sirottimet ja sitten näin nuo putelit selatessani "Arabian ihana posliini"-kirjaa, josta kuvakin on. No olihan tuollaiset saatava tyttärelle. Tytär mumisi vaan, että ovathan ne ihan "kauniita turhakkeita":) Settiä ja yksittäisiä kappaleita on myyty ja valmistettu viimeksi joskus 1970-luvulla. Näettekös tuon Hckmanin mainoslauseen? Siinä lukee "Nyt ja ikuisesti" Kattia kanssa. Tuollaista lähes tulkoon valhetta suoltavat vain mainosmiehet ja suurin osa poliitikoista.

*linkki* Koira sai omistajat seuraamaan... Ja mitä ihmettä sieltä metsästä löytyi? No sen koiran omat pennut. Lauma alle kaksiviikkoisia, kun niillä olivat vielä silmät kiinni. No, hei haloo. Kyllä on aika surkeita nartun omistajia, jos eivät ole huomanneet, että narttu odottaa. Kyllä se koira sen verran turpoaa. Yksi syy lisää pitää koira kiinni. Vaikka olivathan ne pienoiset tosi suloisia ja pääsivät sisähoitoon emonsa kanssa.

*linkki* Tutkijat antoivat vakavan antibioottivaroituksen. Itse olen lopettanut jo kauan aikaa sitten sianlihan käytön. No joo, tulee meille joulukinkku. Broilerinkin käytön lopetin, kun näin ihan vähän aikaa sitten ohjelman, jossa kerrottiin, että broilerista voi saada sairaalabakteeria muistuttavan bakteerin. Ihan jopa suomalaisesta lihasta. Tämä on kyllä tietysti hyvin harvinaista.

*linkki* Sasi äänesti yksin 185 kansanedustajaa vastaan. No nyt Sasille pisteet ainakin oman linjansa pitämisestä. Se, onko hän oikeassa, olkoon jokaisen omassa päätösvallassa. Minä olen ihan pikkaisen Sasin kanssa samaa mieltä. Jos on jo yksi valmis korkeakoulututkinto, niin pitääkö yhteiskunnan rahoilla maksaa toinen samanarvoinen tutkinto? Tosin monet, monet kauppatieteen maisterit ja juristit tekevät kaksoistutkintoa, mutta hyvin monet tekevät sitä samanaikaisesti. Olen sitäpaitsi lukenut, että opiskelutuilla pärjää, tosin elämä ei todellakaan ole mitään luksusta. Mutta ei se eläminen ollut mitään luksusta silloinkaan, kun minä opiskelin. Sasi voisi kyllä vähän hillitä kieltään. Ihan törkeää sanoa, että kaikki ministeri Kiurun esitykset ovat surkeita ja huonosti valmisteltuja...

Luitteko Main blogista kahdesta karanneesta kääpiösnautserista? Ihanaa, että kaverit löytyivät, mutta veikkaan, että koirat eivät olisi karanneetkaan, jos niissä kaulapannoissa olisi myöskin ollut se talutushihna. Mai ei julkaissut hieman piikittelevää kommenttiani, mutta omaan blogiini saan kirjoittaa ihan mitä vaan. Pitäkää ne koirat kiinni, niin onnettomuuksia ei satu.

No, mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein ihanaa viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta.

Ossilassa on rauha maassa

Sunnuntaina Ossin ulvonta lakkasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Nyt on siis rauha maassa, ihanaa. Tosin on vielä ihan lähinaapurin cairnterrierin juoksut tulossa. No, se on vielä tänä keväänä sitten vaan kestettävä:) Miäskin tuli sunnuntaina työmatkaltaan ja tänään oli kevään kaunein päivä, toistaiseksi.

Torstaista tulee tulppaanipäivä, niin kauan, kuin niitä nyt saa, tai on "sesonki" ja niitä saa siis edullisesti elikkä kympillä sen kolmekymmentä kappaletta:).

Tuossa yksi päivä meinasin hikeentyä tyttäreni muuten niin mukavaan poikaystävään. Hän soitti ja juttelimme kaikenlaista yleistä, kunnes..... tuli puhetta tiskaamisesta ja mies ilmoitti että hän ei tiskaa koskaan. Ou nou, mitä eteläistä "mies machoilua". Meidän perheessä on tässäkin asiassa aina vallinnut ainakin jonkin lainen tasa-arvo. Tiskikone kylläkin hankittiin ihan heti, kun muutimme pikkuruisesta yksiöstämme ensimmäiseen omistusasuntoomme 1985. Kumpikaan meistä ei pidä tiskaamisesta, mutta kyllä meistä kumpikin täyttää tiskikonetta ja kumpikin tyhjentää sitä. Minä olen se, joka on kokeillut voiko valurautapataa tiskata tiskikoneessa. Oikea vastaus on, että älkää ikinä laittako valurautapataa tiskikoneeseen. Se nimittäin ruostuu aika surkean näköiseksi. Kyllä siitäkin valurautapadasta vielä käyttökelpoisen sai, mutta se vaati vähän toimenpiteitä:)

*linkki*, jestas mikä muodonmuutos. Mäyräkoira tiputti 25 kiloa. Tämä on sen maailman lihavimman mäyräkoiran lisäksi toinen "success story". Voi surkeus niitä ihmisiä, jotka lihottavat mäyräkoiran, tai minkä muun tahansa koiran, tai muun eläimen tuollaiseen kuntoon. Onneksi tämäkin koira saatiin kuntoon.

*linkki* Karhu puri naista Juuassa. Onneksi nainen selvisi, mutta pitikö nyt lähestyä nukkuvaa karhua? Eikös se sananlaskukin sano, että "nukkuvaa karhua ei saa herättää". Nainen oli luullut ahmaksi ja ilmeisesti sen varjolla sitten mennyt hieman lähemmäksi, mikäli lehtijutusta nyt mitään muistan. Jutun jälkeen aloin miettiä, milloin karhu on tappanut ihmisen. Se oli vuonna 1998, tarkistin netistä ja se oli ainoa tapaus varmaan sataan vuoteen. Lenkkeilijä oli silloin ilmeisesti jäänyt emokarhun ja pentujen väliin. No, minä en taatusti yrittäisi lähestyä ahmaakaan, mikäli sellaiseen luonnossa törmäisisin. Ahmoja ei täältä Porkkalan niemeltä löydy. Karhu sitä vastoin voi välillä käyskennellä, se on ihan varma. Ei siitä ole kymmentäkään vuotta kuin noin sata ihmistä (retkellä oleva alakoulu) näki yhtäaikaisesti karhun kiipeävän puuhun karkuun täällä Porkkalan niemellä. Miäs on tosin sanonut, että voi täällä karhu samoillakin, mutta erittäin epätodennäköistä, että siihen koskaan törmää. Karhu kuulemma aina pyrkii välttämään ihmistä ja on hyvin, hyvin hiljainen liikkeissään. Toivottavasti miäs on tässä asiassa oikeassa:)

Torstaiterveisiä Ossilasta!

Potutuslauantai osa 80

Viime viikolla minulle ei ole tapahtunut muita kuin aivan ihania asioita, joten otsikon oikea muoto pitäisi olla joku viikon paras päivä tms. Kun nyt kuitenkin olen alkanut kirjoittaa tämän nimikkeen alle, niin jatketaan:) Ainoa vähän koko viikkoa häirinnyt asia on blogin päätähtösen aarioiden laulaminen ja kovalla äänellä. Kohteena on nyt joku tuntematon tyttö, joka levittelee sulotuoksujaan tänne, niin, että Ossin palleroisia pakottaa. Laulu alkaa aamulla ja päättyy illalla nukkumaan menoaikaan. Syy, miksi Ossia ei leikattu aikoinaan, oli se, että kun sillä on niin hieno sukutausta, ajattelin, että käytän sen muutamassa näyttelyssä ja sitten vien sitä vähän ajokokeisiin, sen valtaisan metsästysvietin takia. No kumpaakaan ei tullut toteutettua, lähinnä varmaan minun sairastumisen takia. Nyt Ossi on aivan liian vanha kiusattavaksi nukutuksella. Ensi vuonna laitan sille varmaan hormonikapselin niskanahkaan.

 Torstaina ostin itselleni jättikimpun tulppaaneja, tai oikeastaan kolme nippua. Kympillä sai kolme nippua. Ostaessani tulpsuja, en vielä muistanut, että torstaina selvisi tyttären kielitestituloksen suullinen osa ja se oli mennyt läpi. Voi että olin onnellinen tytön puolesta. Tosin testi oli mennyt tytön sanojen mukaan "rimaa hipoen", mutta sillä ei ole jälkipeleissä yhtään mitään merkitystä. Seuraava taso on sitten "natiivitaso" ja sitä tytär tuskin suorittaakaan. Sillä ei ole myöskään mitään merkitystä, että osaa ranskan kieltä "yhtä hyvin" kuin Ranskassa syntynyt, sitä äidinkielekseen puhuva.

*linkki* EU ei uskonut, että suomalaiset joisivat tätä nestettä. Minäpä muistan jo pienestä pitäen, että tuulilasin pesunesteitä ei myyty pienille lapsille, eikä selvästi alkoholiongelmaisille. Sitten ongelmaa ratkaistiin jotenkin denaturoimalla sitä spriitä, mutta nyt saadaan myydä näitä metanolia sisältäviä nesteitä, jotka juotuna tappavat. No eihän kenenkään niin sanotun täysjärkisen tulisi juoda mitään tuulilasinpesunestettä, mutta jotkut onnettomat vaan juovat, todella ikävin seurauksin.

*likki* Koko kylä etsi kadonneita koiria. No mikäs tuossa nyt meikäläistä sieppaa? Tarinassahan on onnellinen loppu. Molemmat koirat löytyivät ja hengissä. No se ottaa pannuun, että silloin, kun Vilma ja Tarmo liippasivat hakoteille, niin molemmat olivat irti. Eivätkö ihmiset tajua, että mihinkään koiraan ei voi luottaa 100-prosenttisesti. Joskus ne elukoiden jäljet ovat kiinnostavampia, kun mitkään namipalat maten taskussa:) Itse tiedän ihan 100-prosenttisen varmasti, että jos Ossi olisi irti, niin silloin sitä saisi hakea ja pitkältä, kun se painaltaisi jonkun sorkkaeläimen perään. Ja niitähän meidän maastoissa riittää. Ei tarvitsisi vanhan jäljen perässä kulkea Ossinkaan. Ihan näköpiiristä pongataan lähes joka päivä joko kauris tai valkohäntäpeura.

Mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

Sunnuntainakin voi potuttaa...

Tosin vain ihan hiukan. Viime viikolla oli niin mukavaa, että potutuslauantai jäi. Heh, tuo nyt oli oikeastaan niin sanottu valkoinen valhe, tunnustan. Minun käyttämäni tietokone oli eilen niin sanotusti juntturassa. Luulin, että tietsikkani joutuu jo kantamaan huoltoon, mutta miäs sai sen toimimaan. Tietokoneessa oli vain avattuna liikaa päällekkäisiä toimintoja, niin ettei se saanut itseään toimimaan.

Torstaina oli meidän vanhojen työkamujen kevättapaaminen. Tällä kertaa taas perinteisesti Strindbergillä. Olemme vissiin kolme kertaa joutuneet joustamaan tästä perinteestä. Yhden kerran, kun Strindberg oli remontissa ja kaksi kertaa, kun "raflavastaava" oli vähän myöhässä, eikä saatu pöytää. Viime vuonna olisi saatu vain huonolla paikalla oleva pöytä. No tällä kertaa pöytä oli varattu ns. "hyvissä ajoin". Minulle tuli joulukuun vika päivä tekstari, "bookatkaahan kalentereihinne 27.2 Strindberg, pöytä varattu". Jee. Me kaikki viisi olimme paikalla. Ruoka oli niin hyvää, kuin se vain voi olla. Annokset ovat sopivan pieniä, jotta jaksaa syödä eturuuan, pääruuan ja jälkiruuan.

Sitten kuulkaas kerron teille oikein emäpotutuksen, yhyy. Lähdin perjantaina Ossin kanssa kävelemään. Eteisessä minulle tuli jo sellainen mieleen, että pitäisiköhän ottaa kamera mukaan. Ajatus iski ihan etiäisenä. No jostain syystä unohdin kameran ja kävelin pikkuisen pihalta eteenpäin, kun tuli uudestaan sellainen tunne, että pitäisikö minun hakea se kamera. No laiskuus iski enkä sitten kääntynyt ja hakenut sitä kameraa. 

Käveltyäni parisataa metriä, niin näin vastapäisellä pellolla yhteensä yhdeksän kaurista ja valkohäntäpeuraa. Peuroja oli kolme ja kauriita kuusi. Kaiken kukkuraksi eläimet olivat ryhmittyneet niin mainiosti, että ne olivat suorissa riveissä, ihan kuin täysinäinen pelilauta. Onkohan se nyt halma, joka on sellainen kolmen kertaa kolmen riveissä oleva pelilauta? Ihastelin niitä eläimiä niin kauan, että Ossi alkoi jo hermostua täydellisesti. Varmaan kymmenisen minuuttia tuijottelin niitä, kun tiesin, etten koskaan tule enää vastaavaa näkyä näkemään. Niistä eläimistä olisi saanut tosi hienon valokuvan. Eipä sillä nyt tietenkään mihinkään Vuoden luontokuvakilpailuun osallistuttaisi, mutta olisipa ollut makea muisto. Ossi ei niitä hoksannut sen takia, että ensin se rinne laskee niin voimakkaasti ja tuuli kävi meidän takaa, ettei raukka voinut haistaakaan niitä eläimiä. Varmaan vain ihmetteli, että mitä tuo emäntä nyt tuossa oikein ihmettelee:)

Muutenkin aina kun näen noita kauriita ja peuroja, niin pysähdyn jopa autolla niitä katselemaan tässä "meidän" pelloilla. Ne ovat jotenkin niin kauniita otuksia. Että semmoisia Ossilasta.

Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!