Sunnuntaina Ossin ulvonta lakkasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Nyt on siis rauha maassa, ihanaa. Tosin on vielä ihan lähinaapurin cairnterrierin juoksut tulossa. No, se on vielä tänä keväänä sitten vaan kestettävä:) Miäskin tuli sunnuntaina työmatkaltaan ja tänään oli kevään kaunein päivä, toistaiseksi.
Torstaista tulee tulppaanipäivä, niin kauan, kuin niitä nyt saa, tai on "sesonki" ja niitä saa siis edullisesti elikkä kympillä sen kolmekymmentä kappaletta:).
Tuossa yksi päivä meinasin hikeentyä tyttäreni muuten niin mukavaan poikaystävään. Hän soitti ja juttelimme kaikenlaista yleistä, kunnes..... tuli puhetta tiskaamisesta ja mies ilmoitti että hän ei tiskaa koskaan. Ou nou, mitä eteläistä "mies machoilua". Meidän perheessä on tässäkin asiassa aina vallinnut ainakin jonkin lainen tasa-arvo. Tiskikone kylläkin hankittiin ihan heti, kun muutimme pikkuruisesta yksiöstämme ensimmäiseen omistusasuntoomme 1985. Kumpikaan meistä ei pidä tiskaamisesta, mutta kyllä meistä kumpikin täyttää tiskikonetta ja kumpikin tyhjentää sitä. Minä olen se, joka on kokeillut voiko valurautapataa tiskata tiskikoneessa. Oikea vastaus on, että älkää ikinä laittako valurautapataa tiskikoneeseen. Se nimittäin ruostuu aika surkean näköiseksi. Kyllä siitäkin valurautapadasta vielä käyttökelpoisen sai, mutta se vaati vähän toimenpiteitä:)
*linkki*, jestas mikä muodonmuutos. Mäyräkoira tiputti 25 kiloa. Tämä on sen maailman lihavimman mäyräkoiran lisäksi toinen "success story". Voi surkeus niitä ihmisiä, jotka lihottavat mäyräkoiran, tai minkä muun tahansa koiran, tai muun eläimen tuollaiseen kuntoon. Onneksi tämäkin koira saatiin kuntoon.
*linkki* Karhu puri naista Juuassa. Onneksi nainen selvisi, mutta pitikö nyt lähestyä nukkuvaa karhua? Eikös se sananlaskukin sano, että "nukkuvaa karhua ei saa herättää". Nainen oli luullut ahmaksi ja ilmeisesti sen varjolla sitten mennyt hieman lähemmäksi, mikäli lehtijutusta nyt mitään muistan. Jutun jälkeen aloin miettiä, milloin karhu on tappanut ihmisen. Se oli vuonna 1998, tarkistin netistä ja se oli ainoa tapaus varmaan sataan vuoteen. Lenkkeilijä oli silloin ilmeisesti jäänyt emokarhun ja pentujen väliin. No, minä en taatusti yrittäisi lähestyä ahmaakaan, mikäli sellaiseen luonnossa törmäisisin. Ahmoja ei täältä Porkkalan niemeltä löydy. Karhu sitä vastoin voi välillä käyskennellä, se on ihan varma. Ei siitä ole kymmentäkään vuotta kuin noin sata ihmistä (retkellä oleva alakoulu) näki yhtäaikaisesti karhun kiipeävän puuhun karkuun täällä Porkkalan niemellä. Miäs on tosin sanonut, että voi täällä karhu samoillakin, mutta erittäin epätodennäköistä, että siihen koskaan törmää. Karhu kuulemma aina pyrkii välttämään ihmistä ja on hyvin, hyvin hiljainen liikkeissään. Toivottavasti miäs on tässä asiassa oikeassa:)
Torstaiterveisiä Ossilasta!
Ossi saa siis vetää vähän aikaa henkeä, kunnes naapurissa alkaa tuoksua kiihottavalta ; )
VastaaPoistaNuuksiossahan on pari kolme karhua joka vuosi. Tsekkiystävättäreni englantilainen mies oli aivan innoissaan, kun viettivät Helsingissä reilun viikon ja vietiin hänet Nuuksioon vaeltelemaan. Toivoi näkevänsä karhun, mutta joutui pettymään. Olikin ainoa meistä, joka pettyi. Me muut huokaistiin helpotuksesta. Tosin paikallinen reittivalvoja kertoikin, ettei ole mitenkään todennäköistä törmätä heidän karhuihinsa, joita sinä vuonna oli kaksi.
Se reppana laihtuikin vähäsen, ei olis varmaan syönyt mitään, mutta minä hokuttelin kuivatuilla kanafileillä. Niitä se ei pysty vastustamaan. Juu minäkään en halua törmätä ikumaailmassa karhuun vaikka mä luulen, että täällä isolla Porkkalan niemellä jokunen liikkuu:) Terkkuja Ossilasta!
PoistaMä luulen, että se ahma olis tehny pahempaa jälkeä kuin tuo puolinukuksissa ollut karhu.
VastaaPoistaVoi Ossi ressua ku tytöt tuolleen on sitä kiusannut, ja vielä yksi meinaa yrittää tuoksua viettelevältä.
Uskolla on kevättä rinnassa silleen että ulos tekis mieli tirppejä jahtaamaan. Noh, jos on kiva sää niin voisin sitä huomenna ulkoiluttaa. Mitenkähän valjaat menee ja pysyy päällä talven jälkeen.
Mä en tiedä kumpi tekee pahempaa jälkee, mutta kumpaakaan en haluu kohdata:) Ossi-ressukka on sentäs hengissä hyvistä tuoksuista huolimatta. Vähän se on vielä levoton, mutta kovaäänisyys on sentäs lakannut.
PoistaAi tekis Uskolla mieli tirpusii jahtaileen, ai jai. Se on varmaan aika jänskä juttu, miten ne valjaat meneekään päälle. Aikanaan meidän kissälle se oli kyllä aika mahdoton tehtävä. Mut ehkä, jos kissa tottuu siihen niin sitten se onnaa vähäsen helpommin. Meil oli sellanen naapuri tossa kilsan päässä, jonka kissalle oli ihan tosi helppo pistää ne valjaat ja se käveli ihan joka päivä se kissa valjailla, eikä ollut moksiskaan niistä valjaista. Terkut sulle ja paijauksii uskolle. Parin kuun päästä voi jo lähtee käymään Saaressa, tosi hienoo,
Meellä assuu tuossa lähellä ahma. Ee oes mukava törmätä siihe. Vaekka jäläkijä mielellää haestelennii.
VastaaPoistaKarhujahhii on kuulema. Sama niihen kansa. En haluva tavata.
Ikävä tappaas tuo Juuan juttu. Vuan karhuhan puolustaatu ku olj nukkumassa. Tuskin oes muuten kiini käännä.
Hyvä juttu ku Ossin elämä helepottaa jo. Kurjoo on ku naeset kiusoo tiettää.
Jopas on vävy tiukkana ku ee tiskoo. Vielä tuntuu tyttärelläs olovan kooluttamista siinä miehessään... :D (Sano äet)
Siis itse asiassa olisi tosi mukavaa nähdä sekä ahma, että karhu, mutta sellaisen sopivan, turvallisen matkan päästä, esimerkiksi autosta:) Siis mikäli minun metsästävän miehen viisaudet pitävät paikkansa, niin karhun pitäisi aina juosta karkuun. ne ihan nenäkkäin tapaamiset karhujen kanssa ovat taitaneet sattua silleen, että ihminen on esimerkiksi kykkinyt marjapuskassa ja ihan hiljaa marjoja poimien ja karhu on tullut samoille apajille...
PoistaTäytyy kysyä tyttäreltä, että meinaatkos tiskata koko ikäsi:) Jos vastaus on ei, niin lisäänpä siihen sitten, että mieti sitten miäsvalintaasi. Ei niin suurta rakkautta ole olemassakaan, että kannattaisi jotain ikävää hommaa tehdä koko ikänsä.Savoon päin terveisii!