Ossin blogi 5 vuotta

Ossin tassutukset täyttää tänään viisi vuotta. Sen aikaa olen kirjoittanut päätähtösen edesottamuksista ja vähän muistakin asioista, enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Päätähtösen kanssa kävimme lenkuralla päivällä ja muutenkin oli normipäivä:) Mitään sen virallisempaa juhlintaa emme nyt harkinneetkaan järjestävämme. Voi, voi, kun meille ei vieläkään pääse kuin traktorilla, tai maastoautolla. Miähen pistin menemään kauppaan töitten jälkeen, kun minua niin harmittaa toi tien kunto. Huomenna on pakko punnertaa siitä tiestä jotenkin, kun on ranskan kielen tunti.

Päätähtönen tässä "mihinhän piilottaisin luuni?" -ilme naamallaan.

Ethän vaan vie?

 Mahtaiskohan iskä jo tulla kotiin? Ei tullut, joku muu ääni taisi kiinnittää huomion.

Kaikille terveisiä Ossilasta!

Potutuslauantai osa 96

Heh, kuvat puhukoot puolestaan. Miäs oli niin stressaantunut aamulla, että alkoi yskiä siinä seitsemän maissa ja nousi ylös. Sitten minäkin ajattelin, että eipä tässä auta muu kuin nousta ja juoda aamusumpit. No tuossa kuvia siitä katkenneesta tiestä ja autosta mudassa:)

 Se tien pinta oli tuossa pyörän navan kohdalla.

 Kuskin puoleinen rengas yhtä syvällä

 Selitän vähän, miksi meille on ilman tien murtumistakin vaikea ajaa talvella ja liukkaalla. Tämä kuva on meidän uuden naapurin tienhaaran kohdalta. Siitä tie menee vielä ihan suoraan, mutta jo tässä kohdassa on oikeasti kiihdytettävä auton nopeus sellaiseen neljäänkymppiin, että se nousee tämän yllättävän jyrkän

 mäen ylös. Sitten viimeistään

 näiden risupensaiden kohdalla on kaasujalka nostettava pois kaasulta, kun se tie tekee melkein 90 asteen mutkan ja puita on molemmin puolin.

 Tuosta kohdasta, missä auto nököttää keula kiinni mudassa

 ei ole enää kuin kolmisenkymmentä metriä ja 

 päädyt meidän pihalle. Jos nimittäin olet selvittänyt liukkaalla tuon edellisen ja ainoan mäen:) Mäkeen on monta kuskia juuttunut, kun ei ole uskaltanut ottaa sitä tarvittavaa vauhtia. Ainakin kolme joulupukkiakin on juuttunut lumipenkkoihin niinä lumisina talvina. Silloin, kun joulupukki vielä kävi meillä.

 Tässä meidän piha talviasussa. Oikeastaan esittelen tuon männyn, joka on varmasti monta sataa vuotta vanha. Me siirsimme taloamme noin kymmenkunta metriä, jotta mänty sai jäädä paikalleen. Se oli meidän tälläinen pieni luonnonsuojelu tekomme. Miäs ihan pienen hetken mietti männyn kaatamista rakentamisen aluksi, mutta sanoin, että tuossa tuo mänty on kasvanut niin pitkään, että sitä ei tiedäkään ja kasvakoon edelleen. Valokuva taas valehtelee tuota kokoa, mutta voin sanoa, että ikinä en ole nähnyt yhtä suurta mäntyä. Männyn ympärysmitta tuosta puolentoista metrin korkeudelta on pitkälti yli kolme metriä, muistaakseni jotain 3,3 metriä. Täytyy käydä mittanauhalla mittaamassa. Ei riitä kahden minun kokoisen ihmisen kädet halaamaan:)

Miäs kaivoi tietä ja autoa yhteensä viisi tuntia ja nyt tie on sellaisessa kunnossa, että siitä pääsee maastoautolla. Mukaville kesämökkinaapureille pistin viestin, että jos olette tulossa käymään, niin parkkeeratkaa meidän alatallin pihalle. Keväällä pitää sitten katsoa jotain salaojaputkea tiehen. Terkut Ossilasta.

Perjantaiehtoota Ossilasta

Voiko naista ärsyttää mikään muu enemmän, kuin jo valmiiksi hermonsa menettänyt miäs, joka tulee töistä? No ei voi. Ja mikäs miästä kärdentää? Viimeisestä ylämäestämme katkennut tiemme. No eihän se muuten se tie, mutta miähen auto on siinä akseleitaan myöten mudassa...... Pistän kuvan huomenna, jos miäs ei ole jo kerennyt kaivaa autoaan ylös, ennen meitsin heräämistä:)

Rakas Ossimme on joskus vähän outo... Se pitää enemmän yläkerran vesikupistaan, kuin alakerran vesikupistaan. Yläkertaan laitoimme Ossille vesikupin silloin, kun Ossilla oli viimeksi selkä kipeä. Ideana oli se, että Ossin ei tarvitse kivuta alakertaan juomaan vettä. No nykyään Ossi juoksee aina yläkertaan juomaan. Huoks, minun on varmaan laitettava sille sellainen pieni vesikuppi tuonne alakertaan myös:), jos se tuntuu kuonossa mukavammalta. 

Ossin bravuuri on se, kun tuosta pienestä vesikiposta loppuu vesi. Ossi ottaa silloin vesikupin hampaisiinsa ja tulee ja tiputtaa sen kipon meidän jalkoihimme. Siis silloin, kun istumme soffalla katsomassa telkkaa. 

Toivottavasti teillä muilla on alkanut viikonloppu mukavammin. Terveiset Ossilasta!

Ossilan onnea

Voi blogikamut, nyt minun pitää hehkuttaa tätä äidin onnellista olotilaa. Tytär pisti toissapäivänä tekstiviestin, että "jee, nyt on eka lukukausi yliopistossa selvitetty". No, sitten vastailin muutamat tekstarit ja onnittelin. Kello läheni siinä vaiheessa jo puolta yötä, joten en enää viitsinyt hihkumisellani herättää miästä, tai sellaista puoliunessa olevaa miästä, vaan tyydyin lähettelemään tekstareita:)

Olin kyllä niin iloinen, että unikaan ei meinannut tulla silmään. Tytär on selkeästi ottanut tosissaan opiskelut. Ei se nimittäin varmaan ihan helppoa ole. Tytär aloitti ranskan kielen opiskelun vasta lukiossa, ihastui kieleen ja lopputuleman tietää kaikki, ainakin ne, jotka ovat blogiani seuranneet hieman pitempään. Parin kuukauden kielikurssi keväällä 2013 Pariisissa aiheutti poikaystävän löytämisen ja uuden parin kuukauden kielikurssin Sorbonnessa syyskuussa ja sitten tytär jo muuttikin sydämen perässä sinne Pariisiin. Nuori mies kävi sitten esittäytymässä meille ensimmäistä kertaa jouluna 2013. 

Minun pitää kertoa yksi omasta mielestä aika hauska juttu, kesältä 2013. Koko loppukevään tytär oli riutunut täällä sydänsurussaan, tai no, huhtikuun alusta kesäkuun loppuun. Onneksi tämmöinen ihmeohjelma on nykyään, kun Skype, joka mahdollisti virtuaalisen tapaamisen joka ilta.

Kesäkuun lopussa 2013 olimme tulossa autolla kotiin, kun tyttö täräytti, "äiti, mä aion lähteä Pariisiin kahdeksi viikoksi, katsomaan tätä nuorta miestä". Minä: " Ymyhh, koskas meinaat lähteä?" Tytär: "Huomenna, aamulennolla" Minä: "Olisit voinut ihan vähän aikaisemmin kertoa, kun liput olet kuitenkin varannut jo aikaisemmin". No, sinne tytär sitten meni ja takaisin on tullut vain välillä käväisemään. Tuon impulsiivisuutensa hän on perinyt, hmm, minulta, joten en nyt voi häntä lainkaan syytellä. Geeniperimää, mikä geeniperimää:)

Päääsiskös iskä lenkille? Ei sillä ole väliä, että oltiin mamman kanssa pari tuntia sitten. Kuka voi vastustaa mäyräkoiraa? Ei kukaan, ainakaan meillä:)

Että semmoisia Ossilasta. Terveisiä kaikille.

Ossin aatoksia osa 39

Minä tässä, aarrepeitteitteni ympäröimänä. Nykyään revin peitteitäni vähemmän, mutta pitää niitä peittoja vähän saada nutuuttaa. Helpottaa meditointia. Olkkari on mukavan lämmin silloin, kun "iskä" viitsii hehkuttaa kakluunit oikein kunnolla lämpimiksi. Osaan arvostaa lämpöä, kuten varmaan muutkin mäyriäiset. Hienoa, että lumet sulavat. Mattekin on tyytyväinen:)

mjam mjam, mum mum

Minä, emäntä, päätin järjestää kulttuurimatkan kaverini kanssa Tallinnaan. Lähdemme kaverini kanssa katsomaan Tsaikovskin balettia, Joutsenlampea, Luikede järv eestin kielellä, toukokuussa. Kyllä tuo eestin kieli on aika hauskaa. Pieniä hankaluuksia koin, kun varasin lippuja eestin kielisellä sivustolla, mutta selvisin. Sain kympin halvemmalla kalleimmasta lippuluokasta, per lippu, kuin Lippupalvelusta ja siinä missä Lippupalvelu veloittaa 2,50 itse tuottamastani nettilipusta PER lippu, tämä eestiläinen lippupalvelu veloitti 0,50 euroa. Sitä paitsi Lippupalvelun kautta olisi ollut varattavissa vain neljä lippua. No kaksihan minä vain tarvitsin, mutta siinä olisi ollut neljä mistä valita. Aika täynnä on nyt jo Estonia-teatteri, mutta ensi-iltakin on vasta huhtikuussa. Onkos täällä kukaan blogikamu käynyt Estonia-teatterissa? Voisit kertoa kokemuksia siitä paikasta. Ainakin ulkokuori on aikas komea.

Minä olen nähnyt Joutsenlammen täällä Helsingissä, mutta kaverini ei ole, enkä minäkään ole käynyt koskaan tässä Estonia-teatterissa, joten molemmille tulee sitten jotain uutta. Lähdemme lauantaina aamupäivällä, tai aamulla. Täytyy nyt katsella rauhassa niitä lauttojen aikatauluja. Vietämme iltapäivän kaupungilla, katselemme baletin ja yövymme jossain lähistöllä. Löysin mukavan näköisen hotellin ihan noin 100-200 metriä siitä Tallinnan oopperatalosta. Hauskaa hotellissa on, että siellä on kaikki huoneet pastellisävyisiä. Olikohan vielä kaikki huoneet erivärisiä. Nyt en muista. Olen nähnyt kaverillani pastellisävyjä eri vaatteissa, joten ehkä hän voisi pitää pastellin sävyisestä hotellihuoneesta. Eikä ollut kahden hengen huone pahan hintainen. Siinä 80. Että toukokuuta odotellessa:)

Terveisiä Ossilasta!

Mahtava keskiviikko

Tämä kuva on sunnuntailta, kun Ossin Nelli-prinsessa putsasi tassuaan lumesta meidän lenkin jälkeen.

 Nämä kaksi kuvaa on sitten tältä päivältä. Tytär, jos luet tätä, niin näytä poikkikselle tämä massiivinen lumen määrä. Ei ole ainakaan neljään, tai viiteen vuoteen ollut näin hirmuisesti lunta näillä huudeilla.

 Pah, tuumaa Ossikin hangista.

 No, siiten siihen mukavaan eiliseen. Olimme sopineet minun hyvän kamun kanssa jo aikaa sitten, että menemme katsomaan Henri Cartier-Bressonin (1908-2004) valokuvanäyttelyä Ateneumiin. Matkalla asemalle hain postista uusimman Tamara Aladinin ostokseni, tuon etummaisen, joka on nimeltään Kleopatra. Jouluakaan en ole raatsinut ihan täysin korjata pois. Tosin miäs on jo kuusen heivannut tuohon takapihalle.

 Näyttely oli aivan mahtava ja minun kamu lisäännytti minun possukokoelmaani parilla yksilöllä. Olimme molemmat sitä mieltä, että tuo takimmainen on kivampi, mutta on toi pikkuinenkin aika söötti. 

Sitten Atskista tulin hirmuisella kiireellä, jotta ehtisin Kirkkonummelle Kahvila Rostaan järjestettyyn neulemiittiin, joka alkoi 16.30. Ossi varmaan ihmetteli, kun matte meni, tuli ja meni uudestaan:) Mun ihana blogikaveri Kristiina toi minulle "kaupunkituliaisen". Toivottavasti joku kirkkonummelainen saa järkättyä Rostaan uudelleen tuollaisen tilaisuuden. Edellyttäen tietenkin, että ihmiset ostivat tarpeeksi Rostan tuotteita. Rosta ei ole ollut kuin puolisen vuotta auki ja toivon ihan hirmuisesti, että omistajat saavat kauniin kahvilan kannattamaan siinä paikalla. Pullat ja kakut olivat aivan fantastisen näköisiä, mutta otin vain cappucinon, koska tällä elopainolla ei uskalla kakkuja edes ajatella. Pelkästä ajattelusta tulee jo kilo lisää. Kahvila Rosta sijaitsee ihan Kirkkonummen asemalta noin sata metriä, hmm olisiko etelään ja osoite on Munkinmäentie 19. Alikulkutunnelia pitkin Hangon tielle päin. Ei sitä voi missata:)

 Avatessani ensimmäistä kertaa tuliaista siellä Rostassa, en aluksi tajunnut lainkaan, mikä se on. Kun en älynnyt katsoa käyttöohjetta ja ajattelin "tämä on Kristiinalta, joten se liittyy jotenkin käsityöhommiin"

 No, ei liity ja 

 toimii!! Tämän käsilaukkukoukun pitäisi kuulua jokaisen kahviloissa istuvien naisten käsilaukkujen sisältöön. Nyt minullakin on ja käyttöön tulee. Kiitos vielä kerran Kristiina!

Kaikille terveisiä Ossilasta!

Hyvää alkanutta vuotta 2016

Ossilassa kaikki hyvin. Näiden pakkasten aikaan ei Ossi ole paljoa tassutellut. Tänään taisi olla ensimmäinen päivä noin viikkoon, kun Ossi käveli miähen kanssa aamulla normilenkin. Muutoin olemme käyneet alattallin kulmalla ja siitä naapurin tienristeykseen. Arviolta edestakaisin noin kaksisataa metriä. Ossi on ilmaissut, että tassut paleltuvat. Äkkiä pois:) Se on surkean näköisä, kun vanha herra mieluiten nostaisi kaikki neljä tassua ylös ja leijuisi lumen pinnalla. Ei onnistu. Ei onnistu myöskään tossujen laitto. Kokeilin tuossa yhtenä iltana, josko onnistuisi. 

Ne huopatöppöset, tai fleecetöppöset ovat juuri sen verran pienet, että niiden pujottaminen minun rähmäkourilla on hiukan liian hankalaa.

Kohta tulee meille vieras. Ihme juttu, että olemme tutustuneet tavallaan meidän miestemme kautta. Sitten, kun kahdelle naiselle on tullut ero, me naiset olemme jääneet pitämään yhteyttä ja miehet eivät. Kuitenkin ne miehet ovat alun alkujaan olleet tuttuja ja kavereita keskenään... Miehet ovat outoja:)

Minä en ole tippaakaan kateellinen ihminen, mutta jos omistaisin yhden kyvyn, mikä mun miähellä on, niin jukrat, kun olisin tyytyväinen. Miäs pystyy nukahtamaan viidessä minuutissa. Oli kyse tunnin päikkäreistä, tai yöunista. Minä olen joskus kysynyt, että miten ihmeessä sinä oikein teet tuon. Arvatkaa vastaus: "Laitan silmät kiinni". 

Minkähän takia se nukahtaminen sitten minulla on joskus niin vaikeaa? Tai kestää se nyt joka ilta ainakin enemmän kuin viisi minuuttia:) Vaikka laskisi lampaita, tai tekisi hengitysharjoituksia. Tai ihan mitä vaan. Minä olen ihan pienestä lapsesta ollut sellainen vähän huono nukkuja. 

Sitten, kun tytär aikoinaan syntyi, niin minä heräsin ihan itsestään monta kertaa yössä kuuntelemaan, että hengittäähän se vauva. Tytär itsessään nukkui kuin tukki ihan pikkuvauvasta alkaen, joten häntä ei voi syyttää yöheräilyistäni. Kaikki ihmeellisetkin nukahtamiskonstit otan vinkkeinä vastaan. Ja juu, käytän villasukkiakin unisukkina. Siinä uniapnea-tutkimuksessa, kun todettiin myös "levottomat jalat"-oireyhtymä. Tämä on muuten joku periytyvä hermostollinen ominaisuus. Minun äidillä on kanssa "levottomat jalat".

rakas peittoni

Ossilasta mukavaa viikonloppua.