Heh, kuvat puhukoot puolestaan. Miäs oli niin stressaantunut aamulla, että alkoi yskiä siinä seitsemän maissa ja nousi ylös. Sitten minäkin ajattelin, että eipä tässä auta muu kuin nousta ja juoda aamusumpit. No tuossa kuvia siitä katkenneesta tiestä ja autosta mudassa:)
Se tien pinta oli tuossa pyörän navan kohdalla.
Kuskin puoleinen rengas yhtä syvällä
Selitän vähän, miksi meille on ilman tien murtumistakin vaikea ajaa talvella ja liukkaalla. Tämä kuva on meidän uuden naapurin tienhaaran kohdalta. Siitä tie menee vielä ihan suoraan, mutta jo tässä kohdassa on oikeasti kiihdytettävä auton nopeus sellaiseen neljäänkymppiin, että se nousee tämän yllättävän jyrkän
mäen ylös. Sitten viimeistään
näiden risupensaiden kohdalla on kaasujalka nostettava pois kaasulta, kun se tie tekee melkein 90 asteen mutkan ja puita on molemmin puolin.
Tuosta kohdasta, missä auto nököttää keula kiinni mudassa
ei ole enää kuin kolmisenkymmentä metriä ja
päädyt meidän pihalle. Jos nimittäin olet selvittänyt liukkaalla tuon edellisen ja ainoan mäen:) Mäkeen on monta kuskia juuttunut, kun ei ole uskaltanut ottaa sitä tarvittavaa vauhtia. Ainakin kolme joulupukkiakin on juuttunut lumipenkkoihin niinä lumisina talvina. Silloin, kun joulupukki vielä kävi meillä.
Tässä meidän piha talviasussa. Oikeastaan esittelen tuon männyn, joka on varmasti monta sataa vuotta vanha. Me siirsimme taloamme noin kymmenkunta metriä, jotta mänty sai jäädä paikalleen. Se oli meidän tälläinen pieni luonnonsuojelu tekomme. Miäs ihan pienen hetken mietti männyn kaatamista rakentamisen aluksi, mutta sanoin, että tuossa tuo mänty on kasvanut niin pitkään, että sitä ei tiedäkään ja kasvakoon edelleen. Valokuva taas valehtelee tuota kokoa, mutta voin sanoa, että ikinä en ole nähnyt yhtä suurta mäntyä. Männyn ympärysmitta tuosta puolentoista metrin korkeudelta on pitkälti yli kolme metriä, muistaakseni jotain 3,3 metriä. Täytyy käydä mittanauhalla mittaamassa. Ei riitä kahden minun kokoisen ihmisen kädet halaamaan:)
Miäs kaivoi tietä ja autoa yhteensä viisi tuntia ja nyt tie on sellaisessa kunnossa, että siitä pääsee maastoautolla. Mukaville kesämökkinaapureille pistin viestin, että jos olette tulossa käymään, niin parkkeeratkaa meidän alatallin pihalle. Keväällä pitää sitten katsoa jotain salaojaputkea tiehen. Terkut Ossilasta.
Huhhuh, on siinä ollut miehellä savottaa kerrakseen, tuli varmasti kuntoiltua monen viikon edestä.
VastaaPoistaIhanalla paikalla ja kauniisti asutte, kyllä Ossin kelpaa! Ja mäntyhän on tosi upea.
Kiitos. Mänty sanoi minulle ja miehelle silloin aikanaan, että pysyn lujasti paikoillani. Sai jäädä ja upea puu se onkin. Olisin saanut huonon omantunnon, jos se olisi kaadettu pois talon tieltä. Mukavaa ystävänpäivää sinulle ja ihanaiselle Parekille Ossilasta.
PoistaNo huh huh.... haastavaa arkea.
VastaaPoistaJoo, pientä ekstraa muiden omakotitalon aiheuttamien puuhien lisäksi:)
PoistaOn varmaan ollut hommaa auton kanssa:(
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää ja ossille pusuja <3
Miäs oli vähäsen ärsyyntynyt ja tytär totesi pe-iltana, että kuka käskee asua "maalla". Savoon kanssa mukavaa ystävänpäivää ja Ossilta suukkoja Tiitulle.
PoistaJopas onkin hankala tie. Ja aha, siis ihan oma ettei voikaan syyttää tien ylläpitäjää, paitsi itseään, heh.
VastaaPoistaKomea on mänty. Mulla saaressa on tosi-tosi vanhoja mänty, ihan valtavan paksut rungot ja mahtavaa kilpikaarnaa. Mutta ne ei oo tuollaisi komeita honkia vaan aika lyhyitä ku ei saariston myrskytuulissa pääse pituutta tulemaan. Ne on komeita. Ja hyviä kiipeilypuita.
Hienoa ku säästitte kotimännyn.
Kaikkein hankalin osuus on toi vika, ehkä vajaat sata metriä. Niin ja onhan se tie sen verta kapea, että jos sattuu autot vastakkain, ni ei auta kuin peruutella. Parissa 90 asteen vekissä mahtuu sovitellen. Onneksi liikutaan naapurin kanssa ihan eri aikoihin. Kohta kahden vuoden naapuruuden jälkeen ehkä kolme kertaa ollaan yhtäaikaisesti oltu tiellä. Kerran saatiin aikaiseksi liikennesumppu heidän portilleen, kuin minä läksin, miäs tuli ja miähen perässä ajoi sit naapurin mies. Naureskeltiin sitten, että miten me onnistutaan.
PoistaOon monta kertaa ollut tosi onnellinen katsoessani mäntyy meidän keittiön ikkunasta. Aluksi mä vähän kauhistelin, että voikaan se kaatua myrskyssä meidän talon päälle, mutta tutustuessani männyn juureen, totesin, että ei kaadu. Eikä noin järjettömän paksurunkoinen voi mennä tuulesta poikkikaan. Tai ei Suomessa vielä semmoista myrskyjä ole ollut. Sulle ja Uskolle terkut täältä Ossilasta. Eiköhän me nähdä ensi viikolla Rostassa.
No, huhhuh, ymärrän potutuksen. On kyllä rengas melkoisen syvällä mudassa, mutta toivottavasti olette jo saanut auton irti sieltä.
VastaaPoistaToivottavasti tuo komea mänty pysyy pystyssä tuulet ja tuiverrukset, kamalaa jos se kaatuisi kauniin talonne päälle. Me kaadettiin jokunen vuosi sitten vanha lehtikuusi pihasta kun pelättiin sen kaatuvan pirtin päälle. Nehän voi vaikka katketa vanhemmiten myrksysäällä. Ja olihan se aika roskaajakin, nyt on ainakin yksi murhe vähemmän.
Saihan miäs sen jo aamupäivän puolella irti. Siisä kohdassa kun kaiveli sillä meidän pikkutrakulla, niin totesi, että justiinsa siinä kohdassa on sellainen hassu kalliopohjainen "kuoppa". Sitä pitää sitten vaan rouhia tietä matalammaksi kallion ympäriltä, että pääseepi se vesi virtaamaan poies kuopasta ja sitten laitta johki viereen se salaojaputken pätä. Se on sellainen tyhmä paikka, että toisella puolella se tontti on nousevaa rinnettä, niin sieltä kaataa vettä kanssa siihen tielle.
PoistaEiköhän mänty pysy pystyssä. Me kerran yritettiin yhtä männyn kantoa kaivella vähän irti ja huomattavasti pienempää. Se juuri jatkui ja jatkui maan sisään ja sitten minä jo katsoin jostain puukirjasta tai netistä, että männyllä on niin sanottu "paalujuuri", joka ulottuu metrien syvyyteen. Kuusella ne juuret menevät maan pintaa pitkin, niin siksi aikas isokin kuusi voi kaatua. Mänty taas menee poikki, mutta en usko, että tuollainen jättimänty ihan hevillä katkeaa. Tuolla rantaan viettävällä puolella on yksi todellinen jättikuusi ja sitä me joskus katsotaan kauhulla, kun tuulee. Se nimittäin yltäisi tänne talolle, jos sattuisi kaatumaan tänne päin. Toisaalta sekin on niin hieno puu, että ei sitä ihan hevillä raatsi kaataa. Kovasti terkkuja, mukavaa ystävänpäivän loppu tunteja ja Ellille Ossilta muiskut!