Potutuslauantai osa 98

Kyllä alkoi lauantaiaamu oikein megakiukutuksella, kun selailin Ilta Sanomia ja silmiini osui juttu *linkki* Juusosta, joka myi sähkösopimuksia ja sai 1,11 euroa. Työsopimus purettiin koeaikana. No, siksihän koeaikoja työsopimuksissa käytetään, että jos jompi kumpi osapuoli on tyytymätön, niin sopimuksen saa purkaa koeaikana. Tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin innokkaan nuoren hyväksi käyttö. Yhdelle opettajatuttuni pojalle kävi ihan samalla tavalla, mutta hän sai taas jonkun surkean takuupalkan ja bonukset jäivät saamatta. Hänelle niitä oli kertynyt, jos nyt oikein muistan, niin koeajalta yli 800 euroa, mikä olisi ollut iso lisä hänen ajokorttiinsa. No työsopimus purettiin juuri ennen koeajan päättymistä. Noilla surkeilla yrityksillä on varmaan ohjelmat, jotka seuraavat, miten se myynti menee ja jos myynti on harvinaisen hyvää, niin ei kun sopimus poikki ennen koeaikaa, ettei vaan tarvitse maksaa bonareita, tai tässä IS:n tapauksessa takuupalkkaa. Kyllä sapettaa näiden nuorten puolesta! Muistutelkaa kaikkia tuttava nuorianne, että lukekaa hyvät ihmiset se työsopimus, johon laitatte nimenne.

Näille nuoria vedättäville yrityksille pitäisi saada jonkinlaiset toimintakiellot. En tiedä, miten se toimisi, mutta vaikka puhelinmyyntiyrityksiltä estettäisiin yrityksen nimiin otettavat puhelinliittymät. Jotenkin nopealla viranomaistoiminnalla estetään, tai ainakin tehdään hankalaksi se yritystoiminta. Ei nuoria työskentelyhaluisia saa naruttaa noin pahasti, argggh.

Tämä linkki on mielestäni aivan ihana. *linkki* Seitsemän lasta kolmessa vuodessa. No, yhdet kolmoset syntyi pariskunnalle myös. Ihanaa, mutta varmasti aika raskasta arkea myös. 

Itse olin parikymppiseksi asti sitä mieltä, että en halua lapsia tähän maailmaan lainkaan. Sitten kun ikää karttui ja totesinkin haluavani miäheni kanssa lapsia, niin sitten sitä ainoatakaan lasta ei ihan helposti tullutkaan. Sain todella silloin aikanani oppia, että lapsia "ei tehdä", vaan lapset todella saadaan.

Olen ollut hirmuisen harmistunut erääseen ystävääni. Silloin, kun tytär ilmoitti päässeensä läpi yliopiston kaikista kursseista, jaoin iloni peräti neljälle kaverilleni tekstiviestillä ja sitten kerroin asiasta aina, kun tuli puheeksi ystävieni kanssa, että mitä tytölle kuuluu. Kolme neljästä onnitteli vielä saman päivän aikana ja tämä yksi nainen, jonka olen tuntenut parikymmentä vuotta ei reagoinut lainkaan. Tulin tosi pettyneeksi ja vähän vihaiseksikin. Itse olen noteerannut kaikki hänen tyttärensä ja poikansa saavutukset. No, saa nähdä, mitä käy meidän ystävyydelle. En asiasta maininnut mitään, kun hän tuossa yhtenä päivänä soitti.

Tämän verran meillä on vielä takapihalla lunta:)

Mutta näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihteen jatkoa
täältä Ossilasta!