Näin on kuulkaas blogikamut. Tälläkin viikolla torstai on toivoa täynnä. Minä olen ollut kuin "kissa pistoksissa" pari päivää Ossin tyttökamun takia. Tämä kaunis yönmusta labbis on vähän sellainen epäonnen lapsi. Jokunen vuosi sitten se jouduttiin leikkaamaan, kun tämä tyttönen oli ahmaissut mangon, kivineen päivineen. Mangon kivi ei sitten suostunut sulamaan sen koiran vatsassa, vaan jumahti johonkin suolen mutkaan. No, sitten tällä koiralla on vähän mato-ongelmia. Se on saanut joskus aikanaan emoltaan loistartunnan, eikä niitä matoja saada ikinä hävitettyä kokonaan. Sitä matokantaa voidaan vain pitää alhaalla säännöllisillä, useammilla madotuksilla. No, nyt tällä raukalla on ollut tänään koko päivän kestävät lääkäritutkimukset, kun sillä epäillään jotain selkärangan nikaman luutumista. No, miäs ei osannut oikein selittää, mutta ei kauhean hyvältä kuullostanut. Lisäksi tämä labbisneito on liian ylipainoinen, joten sekään ei hyvää tiedä. En ikinä motkota kenenkään ihmisen ylipainosta, paitsi omastani, mutta se on aina omistaja, joka on syyllinen koiran ylipainoon ja se koiran ylipaino on toooooosi paha juttu.
Tässä Ossi 15.2 otetussa kuvassa. Silloin näytti siltä, että lumet häviävät ehkä piakkoin. Mäyräkoiran viikset. Sitä luntahan tuli lisää, niin, että meikää melkein alkoi itkettää. No, pitäähän mäyräkoirien ja muiden lumesta tykkäävien saada nauttia.
Tässä uusin Tamara Aladin ostokseni. *linkki* Aladin Kleopatrat, Designlasi. Miäs saa nyt lukea sitten vaikka blogista, että olen taas ostanut lisää turhanpäiväisiä pyttyjä. No, kun olen "possujen ostokiellossa", heh. Olen ajatellut pikku hiljaa kerätä kaikki Kleopatrat, vihreänä tietenkin. Josko vaikka saisi vitriinin joksikin syntymäpäivälahjaksi.
Kleopatra toiselta puolelta.
Kun ostin ensimmäisen Aladinin kuuluisimman maljakon "Tornadon", pistin sen niin näkyville, kuin olla ja voi. Tuon taustalla olevan kirjoituspöydän keskelle. Meni kuulkaas varmaan kuukausi, ennen kuin miäs huomasi sen ja kysyi "mikä tuo on?" "Maljakko. " "Mistä se on tullut?" "No, ostin sen."
Joskus minusta tuntuu, että miehillä ei aina leikkaa. Minun miähellä on toi asioiden huomiointi vähän heikoissa kantimissa, ainakin joidenkin asioiden suhteen. Kyllä minä ainaskin huomaisin sen, jos joku asia muuttuu ympäristössä, tai ainakin kotona. Nyt suurella mielenkiinnolla odotan, kauanko kestää, että miäs hoksaa tuon maljakon keskellä pöytää:) :). Sittenkin tarttee tarkistaa, että ihanko hoksasit, vai luitko blogista.
Pitäkää peukkuja, että Ossin tyttökaverilla nyt ei ole mitään sen vakavampaa, ettei sitä ainaskaan tarvitse lopettaa vielä. Tyttönen on kuitenkin vasta seitsemän vuotta vanha, joten sillä olisi monta onnellista koiran vuotta edessään. Terkut Ossilasta!
No tottahan sitä ilimammuuta toevottaan että tytöllä ee mittää vakavata oes.Jospa se elli suapi järkee omistajille että laehuttaavat tyttöstä. Paremmin se selekä kestää ku ee sitä yljmiärästä paenoo oo.Pietään peukkuja ja tassuja että tytöllä elimpäevät onnellisina jatkus.
VastaaPoistaÄet sano että miesten huomijokyky on vähintäännii kysseenalanen ku on kotj´asijjoesta kyse.Oljpa sittä isompi tahi pienempi asija :D
Ehkäpä elli kertoo hyvät uutiset ja pistää tyttiksen vähän laihikselle. Me olemme varmaan Iivari sun äiteen kanssa samoilla mielin miesten huomiokyvystä. Mä oottelen jännittyneenä, koska miäs sanoo jotain mun uudesta maljakko ostoksesta. Terkut Savoon Ossilasta.
PoistaJep, tsemppiä kamulle. Ylipainoiset eläimet on jotenkin säälittäviä, eihän ne osaa olla syömättä jos ruokaa ja herkkuja tarjotaan. Eilinen lehti kertoi Stadin kissakahvilan kissan ylipainosta, oli syönyt penturuokaa ja vielä nuollut kipot tyhjiksi. Ihan huomaamatta. Pöh, kyll isännän ois sen verran pitäny kissoista ja ruuista tietää ett olis vahtinu.Nyt kissa on laihiksella.
VastaaPoistaHieno maljakko mutt mä huomasin heti kauniin seepran kirjoituspöydällä.
Voi että. Penturuokaa aikuiselle kissalle tai koiralle nyt ei ole kovin hyvä jutska. Siinä ruuassahan saattaa olla tuplamäärä kaloreita hyvässä lykyssä. Ei ihme, että kissa joutui laihikselle, kun se ei enää varsinaisesti kasva.
PoistaSeeprat ovat parikytä vuotta vanhaa Arabiaa. Tai on ne vissiin vähän vanhempiakin. Ne on sellaista WWF:n sarjaa, mihin kuuluu silloin olleita uhanalaisia eläimiä. Sulle ja Uskolle terkkuja Ossilasta.
Maljakko on tosi kaunis, ja ihanan värinen! Seeprat huomattiin myös heti. Niitä on tullut joskus ihasteltua kaupassakin. Miehet nyt ei huomaa mitään muutoksia, ellei niitä ole heidän omassa tai kaverin autossa. Meillä poika on tullut siinä suhteessa isäänsä, että kun kysyn "huomaatko täällä mitään uutta?" sille nousee hikikarpalot otsalle ja yrittää tosissaan hoksata mistä on kyse. Kun meillä vaihtuivat olohuoneen verhot täysvalkoisiksi ei se käynyt yhtään pojan silmään.
VastaaPoistaPeukut on pystyssä labbisneidon puolesta. Toivotaan kaiken kääntyvän hyväksi ja omistajan heräävän tajuamaan tilanteen.
Terveiset Ossilaan!
Maljakon vihreä on aivan upea, siis minun mielestä:) Tusinan verran eri malleja löytyisi vielä. Vitriinin ne sitten kaipaavatkin.
PoistaMikähän se on nuissa miehissä, että he eivät huomaa tuommoisia pieniä juttuja. Eivät kaikki kyllä ole kiinnostuneita autoistakaan. Tosin minun miäs on aikas lailla kiinnostunut autoista.
Labbisneito sai eläinsairaalalta käskyn laihduttaa. Kait siellä selkärangassa jotain on, mutta roima laihdutus kuulemma auttaa. No tämäkin pariskunta on aika nuori ja lapseton, joten he kohdistavat kaiken hellyytensä koiraan ja huonoin seurauksin. Nainen itse on maratoonari, mutta koira auttamattomasti liian lihava. Miäs oli tavannut labbiksen ja omistajat juuri Ossin iltalenkillä. Párekille ja sinulle oikein mukavaa iltaa ja terkkuja Ossilasta.