Torstai on toivoa täynnä

Näin on kuulkaas blogikamut. Tälläkin viikolla torstai on toivoa täynnä. Minä olen ollut kuin "kissa pistoksissa" pari päivää Ossin tyttökamun takia. Tämä kaunis yönmusta labbis on vähän sellainen epäonnen lapsi. Jokunen vuosi sitten se jouduttiin leikkaamaan, kun tämä tyttönen oli ahmaissut mangon, kivineen päivineen. Mangon kivi ei sitten suostunut sulamaan sen koiran vatsassa, vaan jumahti johonkin suolen mutkaan. No, sitten tällä koiralla on vähän mato-ongelmia. Se on saanut joskus aikanaan emoltaan loistartunnan, eikä niitä matoja saada ikinä hävitettyä kokonaan. Sitä matokantaa voidaan vain pitää alhaalla säännöllisillä, useammilla madotuksilla. No, nyt tällä raukalla on ollut tänään koko päivän kestävät lääkäritutkimukset, kun sillä epäillään jotain selkärangan nikaman luutumista. No, miäs ei osannut oikein selittää, mutta ei kauhean hyvältä kuullostanut. Lisäksi tämä labbisneito on liian ylipainoinen, joten sekään ei hyvää tiedä. En ikinä motkota kenenkään ihmisen ylipainosta, paitsi omastani, mutta se on aina omistaja, joka on syyllinen koiran ylipainoon ja se koiran ylipaino on toooooosi paha juttu.

Tässä Ossi 15.2 otetussa kuvassa. Silloin näytti siltä, että lumet häviävät ehkä piakkoin. Mäyräkoiran viikset. Sitä luntahan tuli lisää, niin, että meikää melkein alkoi itkettää. No, pitäähän mäyräkoirien ja muiden lumesta tykkäävien saada nauttia.

Tässä uusin Tamara Aladin ostokseni. *linkki* Aladin Kleopatrat, Designlasi. Miäs saa nyt lukea sitten vaikka blogista, että olen taas ostanut lisää turhanpäiväisiä pyttyjä. No, kun olen "possujen ostokiellossa", heh. Olen ajatellut pikku hiljaa kerätä kaikki Kleopatrat, vihreänä tietenkin. Josko vaikka saisi vitriinin joksikin syntymäpäivälahjaksi.

 Kleopatra toiselta puolelta.

Kun ostin ensimmäisen Aladinin kuuluisimman maljakon "Tornadon", pistin sen niin näkyville, kuin olla ja voi. Tuon taustalla olevan kirjoituspöydän keskelle. Meni kuulkaas varmaan kuukausi, ennen kuin miäs huomasi sen ja kysyi "mikä tuo on?"  "Maljakko. " "Mistä se on tullut?" "No, ostin sen." 

Joskus minusta tuntuu, että miehillä ei aina leikkaa. Minun miähellä on toi asioiden huomiointi vähän heikoissa kantimissa, ainakin joidenkin asioiden suhteen. Kyllä minä ainaskin huomaisin sen, jos joku asia muuttuu ympäristössä, tai ainakin kotona. Nyt suurella mielenkiinnolla odotan, kauanko kestää, että miäs hoksaa tuon maljakon keskellä pöytää:) :). Sittenkin tarttee tarkistaa, että ihanko hoksasit, vai luitko blogista.

Pitäkää peukkuja, että Ossin tyttökaverilla nyt ei ole mitään sen vakavampaa, ettei sitä ainaskaan tarvitse lopettaa vielä. Tyttönen on kuitenkin vasta seitsemän vuotta vanha, joten sillä olisi monta onnellista koiran vuotta edessään. Terkut Ossilasta!

Potutuslauantai osa 97

Voitteko edes kuvitella? Tie on edelleen poikki. Soraa siihen olisi voinut ajaa, mutta miäs pääsee siitä maasturillaan "suhteellisen helposti". Se tietty tarkoittaa sitä, että minunkin pitäisi päästä. No, minä olen parkkeerannut alatallimme taakse. 

Paska- eli hienommin sanottuna lokakaivo taitaa tulvia ylitse, kun loka-auto on viimeksi käynyt pari viikkoa ennen joulua. Meidän sopimuksemme mukaan auton pitäisi käydä kahdeksan viikon välein. No, soitin eilen firmaan ja kuski mietti, että hänen mielestään kävi juuri kuukausi sitten. Meidän talo on kuuluisa siitä huonosta tiestään tuosta loppupäästä. No, miäs tarkisti asian ja sitten pistin tekstarin eilen illalla noin klo 17 ja pyysin tulemaan maanantaina. Saapas nähdä pääseekö loka-auto pihalle.

Kyllä rakkaus on ihmeellistä ja vielä ihmeellisemmäksi asian tekee se, että avioliitto suomalaisen naisen kanssa saattaa helpottaa sitä turvapaikan saamista:) *linkki" Turvapaikanhakijat avioituvat pikavauhtia suomalaisten kanssa. Hei haloo naiset!!! Olen kyllä kuullut, että järki saattaa kadota päästä suurten tunteiden vallattua tilaa, mutta nyt taitaa olla lähteneet ne viimeisetkin hippuset joidenkin päästä.  Tuonne hannen vastauskommenttiin kirjoitinkin tämän yhden ajatuksen, että muslimillahan saa Koraanin mukaan olla neljä vaimoa. Ei taida ihan onnistua Suomen lainsäädännön mukaan, mutta saahan sitä sitten pitää vaikka rakastajattaria ja asua heidän kanssaan. Jotta onnea vaan te suomalaiset naiset, jotka menette ja avioidutte jonkun turvapaikanhakijan kanssa muutaman viikon tai kuukauden tuntemisen jälkeen,

Liikennekäyttäytymistä ihan parhaimmillaan ja täysin syytön kuski kärsi. Onneksi ei tullut ruumiita. *linkki* 70-vuotias kilpa-ajaja rysäytti edellä ajavan perään. Sille, joka ei jaksa klikata auki ja lukea uutista, niin tämä "kilpa-ajaja" yritti oikealta ohitusta kehä kolmosella ja törmäsi edellä ajavaan autoon. Jippi jai jee!

Katsokaa tuota kieltä:) :) Mitään muuta vitsiä kuvassa ei olekaan. Olin juuri antanut Ossille kaksi kuivattua ankanfilesuikaletta. Taitaa olla lähes suurinta Ossin herkkua.

Tämä juttu kyllä oli minun mielestä aivan ihana ja on kaiken lisäksi Kirkkonummelta. *linkki* Leskirouva Linnea palkkasi turvapaikanhakijan. Toivottavasti Alille käy hyvin ja hän voi sitten ottaa Linnean perheensä luo asumaan. 

Täytyy sanoa, että minullakin oli torstaina kiva kokemus eräästä turvapaikan hakijasta. Aloin kaupassa pakata ostoksiani, kun vieressäni seisova nuori mies alkoi auttaa minua. Se oli tosi mukava pieni ele, kun minulla on tämä oikea käsi sellainen "räpyläkäsi" ja aina pienissä jutuissa sen huomaa. Kaupassa pakkaaminen käy tosi hitaasti, joten tästä pienestä ja kauniista avusta oli oikeasti apua minulle. Kiitin nuorta miestä englanniksi ja varmistin, että hän osaa englantia. Nuori mies oli Irakista.

No, mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Ossin blogi 5 vuotta

Ossin tassutukset täyttää tänään viisi vuotta. Sen aikaa olen kirjoittanut päätähtösen edesottamuksista ja vähän muistakin asioista, enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Päätähtösen kanssa kävimme lenkuralla päivällä ja muutenkin oli normipäivä:) Mitään sen virallisempaa juhlintaa emme nyt harkinneetkaan järjestävämme. Voi, voi, kun meille ei vieläkään pääse kuin traktorilla, tai maastoautolla. Miähen pistin menemään kauppaan töitten jälkeen, kun minua niin harmittaa toi tien kunto. Huomenna on pakko punnertaa siitä tiestä jotenkin, kun on ranskan kielen tunti.

Päätähtönen tässä "mihinhän piilottaisin luuni?" -ilme naamallaan.

Ethän vaan vie?

 Mahtaiskohan iskä jo tulla kotiin? Ei tullut, joku muu ääni taisi kiinnittää huomion.

Kaikille terveisiä Ossilasta!

Potutuslauantai osa 96

Heh, kuvat puhukoot puolestaan. Miäs oli niin stressaantunut aamulla, että alkoi yskiä siinä seitsemän maissa ja nousi ylös. Sitten minäkin ajattelin, että eipä tässä auta muu kuin nousta ja juoda aamusumpit. No tuossa kuvia siitä katkenneesta tiestä ja autosta mudassa:)

 Se tien pinta oli tuossa pyörän navan kohdalla.

 Kuskin puoleinen rengas yhtä syvällä

 Selitän vähän, miksi meille on ilman tien murtumistakin vaikea ajaa talvella ja liukkaalla. Tämä kuva on meidän uuden naapurin tienhaaran kohdalta. Siitä tie menee vielä ihan suoraan, mutta jo tässä kohdassa on oikeasti kiihdytettävä auton nopeus sellaiseen neljäänkymppiin, että se nousee tämän yllättävän jyrkän

 mäen ylös. Sitten viimeistään

 näiden risupensaiden kohdalla on kaasujalka nostettava pois kaasulta, kun se tie tekee melkein 90 asteen mutkan ja puita on molemmin puolin.

 Tuosta kohdasta, missä auto nököttää keula kiinni mudassa

 ei ole enää kuin kolmisenkymmentä metriä ja 

 päädyt meidän pihalle. Jos nimittäin olet selvittänyt liukkaalla tuon edellisen ja ainoan mäen:) Mäkeen on monta kuskia juuttunut, kun ei ole uskaltanut ottaa sitä tarvittavaa vauhtia. Ainakin kolme joulupukkiakin on juuttunut lumipenkkoihin niinä lumisina talvina. Silloin, kun joulupukki vielä kävi meillä.

 Tässä meidän piha talviasussa. Oikeastaan esittelen tuon männyn, joka on varmasti monta sataa vuotta vanha. Me siirsimme taloamme noin kymmenkunta metriä, jotta mänty sai jäädä paikalleen. Se oli meidän tälläinen pieni luonnonsuojelu tekomme. Miäs ihan pienen hetken mietti männyn kaatamista rakentamisen aluksi, mutta sanoin, että tuossa tuo mänty on kasvanut niin pitkään, että sitä ei tiedäkään ja kasvakoon edelleen. Valokuva taas valehtelee tuota kokoa, mutta voin sanoa, että ikinä en ole nähnyt yhtä suurta mäntyä. Männyn ympärysmitta tuosta puolentoista metrin korkeudelta on pitkälti yli kolme metriä, muistaakseni jotain 3,3 metriä. Täytyy käydä mittanauhalla mittaamassa. Ei riitä kahden minun kokoisen ihmisen kädet halaamaan:)

Miäs kaivoi tietä ja autoa yhteensä viisi tuntia ja nyt tie on sellaisessa kunnossa, että siitä pääsee maastoautolla. Mukaville kesämökkinaapureille pistin viestin, että jos olette tulossa käymään, niin parkkeeratkaa meidän alatallin pihalle. Keväällä pitää sitten katsoa jotain salaojaputkea tiehen. Terkut Ossilasta.

Perjantaiehtoota Ossilasta

Voiko naista ärsyttää mikään muu enemmän, kuin jo valmiiksi hermonsa menettänyt miäs, joka tulee töistä? No ei voi. Ja mikäs miästä kärdentää? Viimeisestä ylämäestämme katkennut tiemme. No eihän se muuten se tie, mutta miähen auto on siinä akseleitaan myöten mudassa...... Pistän kuvan huomenna, jos miäs ei ole jo kerennyt kaivaa autoaan ylös, ennen meitsin heräämistä:)

Rakas Ossimme on joskus vähän outo... Se pitää enemmän yläkerran vesikupistaan, kuin alakerran vesikupistaan. Yläkertaan laitoimme Ossille vesikupin silloin, kun Ossilla oli viimeksi selkä kipeä. Ideana oli se, että Ossin ei tarvitse kivuta alakertaan juomaan vettä. No nykyään Ossi juoksee aina yläkertaan juomaan. Huoks, minun on varmaan laitettava sille sellainen pieni vesikuppi tuonne alakertaan myös:), jos se tuntuu kuonossa mukavammalta. 

Ossin bravuuri on se, kun tuosta pienestä vesikiposta loppuu vesi. Ossi ottaa silloin vesikupin hampaisiinsa ja tulee ja tiputtaa sen kipon meidän jalkoihimme. Siis silloin, kun istumme soffalla katsomassa telkkaa. 

Toivottavasti teillä muilla on alkanut viikonloppu mukavammin. Terveiset Ossilasta!

Ossilan onnea

Voi blogikamut, nyt minun pitää hehkuttaa tätä äidin onnellista olotilaa. Tytär pisti toissapäivänä tekstiviestin, että "jee, nyt on eka lukukausi yliopistossa selvitetty". No, sitten vastailin muutamat tekstarit ja onnittelin. Kello läheni siinä vaiheessa jo puolta yötä, joten en enää viitsinyt hihkumisellani herättää miästä, tai sellaista puoliunessa olevaa miästä, vaan tyydyin lähettelemään tekstareita:)

Olin kyllä niin iloinen, että unikaan ei meinannut tulla silmään. Tytär on selkeästi ottanut tosissaan opiskelut. Ei se nimittäin varmaan ihan helppoa ole. Tytär aloitti ranskan kielen opiskelun vasta lukiossa, ihastui kieleen ja lopputuleman tietää kaikki, ainakin ne, jotka ovat blogiani seuranneet hieman pitempään. Parin kuukauden kielikurssi keväällä 2013 Pariisissa aiheutti poikaystävän löytämisen ja uuden parin kuukauden kielikurssin Sorbonnessa syyskuussa ja sitten tytär jo muuttikin sydämen perässä sinne Pariisiin. Nuori mies kävi sitten esittäytymässä meille ensimmäistä kertaa jouluna 2013. 

Minun pitää kertoa yksi omasta mielestä aika hauska juttu, kesältä 2013. Koko loppukevään tytär oli riutunut täällä sydänsurussaan, tai no, huhtikuun alusta kesäkuun loppuun. Onneksi tämmöinen ihmeohjelma on nykyään, kun Skype, joka mahdollisti virtuaalisen tapaamisen joka ilta.

Kesäkuun lopussa 2013 olimme tulossa autolla kotiin, kun tyttö täräytti, "äiti, mä aion lähteä Pariisiin kahdeksi viikoksi, katsomaan tätä nuorta miestä". Minä: " Ymyhh, koskas meinaat lähteä?" Tytär: "Huomenna, aamulennolla" Minä: "Olisit voinut ihan vähän aikaisemmin kertoa, kun liput olet kuitenkin varannut jo aikaisemmin". No, sinne tytär sitten meni ja takaisin on tullut vain välillä käväisemään. Tuon impulsiivisuutensa hän on perinyt, hmm, minulta, joten en nyt voi häntä lainkaan syytellä. Geeniperimää, mikä geeniperimää:)

Päääsiskös iskä lenkille? Ei sillä ole väliä, että oltiin mamman kanssa pari tuntia sitten. Kuka voi vastustaa mäyräkoiraa? Ei kukaan, ainakaan meillä:)

Että semmoisia Ossilasta. Terveisiä kaikille.

Ossin aatoksia osa 39

Minä tässä, aarrepeitteitteni ympäröimänä. Nykyään revin peitteitäni vähemmän, mutta pitää niitä peittoja vähän saada nutuuttaa. Helpottaa meditointia. Olkkari on mukavan lämmin silloin, kun "iskä" viitsii hehkuttaa kakluunit oikein kunnolla lämpimiksi. Osaan arvostaa lämpöä, kuten varmaan muutkin mäyriäiset. Hienoa, että lumet sulavat. Mattekin on tyytyväinen:)

mjam mjam, mum mum

Minä, emäntä, päätin järjestää kulttuurimatkan kaverini kanssa Tallinnaan. Lähdemme kaverini kanssa katsomaan Tsaikovskin balettia, Joutsenlampea, Luikede järv eestin kielellä, toukokuussa. Kyllä tuo eestin kieli on aika hauskaa. Pieniä hankaluuksia koin, kun varasin lippuja eestin kielisellä sivustolla, mutta selvisin. Sain kympin halvemmalla kalleimmasta lippuluokasta, per lippu, kuin Lippupalvelusta ja siinä missä Lippupalvelu veloittaa 2,50 itse tuottamastani nettilipusta PER lippu, tämä eestiläinen lippupalvelu veloitti 0,50 euroa. Sitä paitsi Lippupalvelun kautta olisi ollut varattavissa vain neljä lippua. No kaksihan minä vain tarvitsin, mutta siinä olisi ollut neljä mistä valita. Aika täynnä on nyt jo Estonia-teatteri, mutta ensi-iltakin on vasta huhtikuussa. Onkos täällä kukaan blogikamu käynyt Estonia-teatterissa? Voisit kertoa kokemuksia siitä paikasta. Ainakin ulkokuori on aikas komea.

Minä olen nähnyt Joutsenlammen täällä Helsingissä, mutta kaverini ei ole, enkä minäkään ole käynyt koskaan tässä Estonia-teatterissa, joten molemmille tulee sitten jotain uutta. Lähdemme lauantaina aamupäivällä, tai aamulla. Täytyy nyt katsella rauhassa niitä lauttojen aikatauluja. Vietämme iltapäivän kaupungilla, katselemme baletin ja yövymme jossain lähistöllä. Löysin mukavan näköisen hotellin ihan noin 100-200 metriä siitä Tallinnan oopperatalosta. Hauskaa hotellissa on, että siellä on kaikki huoneet pastellisävyisiä. Olikohan vielä kaikki huoneet erivärisiä. Nyt en muista. Olen nähnyt kaverillani pastellisävyjä eri vaatteissa, joten ehkä hän voisi pitää pastellin sävyisestä hotellihuoneesta. Eikä ollut kahden hengen huone pahan hintainen. Siinä 80. Että toukokuuta odotellessa:)

Terveisiä Ossilasta!