perjantai 10. tammikuuta 2014

Kahden sortin lahjoja


Oikein hyvä ystävättäreni täyttää ensi viikolla 50. Neuloin hänelle synttärilahjaksi pitsikaulaliinan. Kerrankin voin sanoa, että neuleessa ei ole ainuttakaan kudontavirhettä. Hyvä minä. Kaulaliinaa ei sitten ole neulottu lanhganpätkistä, vaan sellaisesta ihastuttavasta langasta, nimeltään Usva, joka vaihtaa väriä vähän väliä. Tuo ihana pitsikuvio tulee paremmin edukseen yksivärisessä langassa, mutta tuo lanka oli mielestäni niin kiva, että se vei voiton. Huh, mikä homma liinassa oli. Sitten, kun kuvio alkoi mennä siitä kartasta, niin sitten se oli suhtellisen helppoa, mutta aloituksessa minulta meinasi mennä usko itseeni. Purin sellaisen vajaan kymmenen sentin pätkän varmastikin neljä-viisi kertaa. Miehenikin jo kysyi, että taasko sinä sitä purat. Näin ensimmäisen kerran tämän neuleliinan mallin blogikaverin Kristiinan blogissa ja ihastuin ikihyviksi. Tuommoisessa vaaleassa värissä tuo hieno pitsi tulee parhaiten esiin. Mutta kyllä se luonnossa näkyy aika hyvin tässäkin.

 Tänään pistin kaulaliinan postipakettina ja ihan kirjattuna, kun siinä on kuitenkin niin järkyttävä määrä työtunteja. Jos paketti katoaisi, niin parkuisin varmaan muutaman päivän. Minulla on sitäpaitsi tässä parin vuoden aikana kadonnut kaksikin kappaletta verottajalle menneitä tärkeitä yrityksen papereita, joten nykyään pistän nekin aina kirjattuna. Ei millään pahalla Itella...

Tässä kaulahuivi melkein kokonaisuudessaan. Mitat noin 160*40 cm. Annoin kaverille kortissa  "takuun", että jos hän tarvitsee lisäsenttejä, niin kudon "takuuseen":) Lisään vielä tuon liinan ohjelinkin, jos jotakuta kiinnostaa:
http://www.ravelry.com/patterns/library/bromeliad-shawl


 Tässä Ossi ja kaupasta tullut hajuisa lahjus. Voiko olla koiralla onnettomampaa ilmettä? En jaksa tajuta, miten Ossista tulee aina surullinen, kun se saa mokoman luun:) Ossi jaksaa tuijotella sitä luutaan ja sitten inistä ja itkeä. Kestää melkoisen tovin, ennenkuin se aloittaa syömään aarrettaan.

Ossilasta mukavaa perjantaita. Muistakaahan helliä koirianne ja kissojanne,tai oikeastaan kaikkia lemmikkejänne!

12 kommenttia:

  1. WAU, miten hieno huivi!! <3 Mahtaa ystävätär olla otettu kun sen saa.

    Hih, ihana on myös Ossi! Hän tulee selvästi luusta niiiin onnelliseksi, että ihan tippa nousee silmään ja tarttee oikein inistä onnesta. <3

    Mukavaa viikonloppua teille sinne Kirkkonummelle ja Ossikalle suukkoja meitin neideiltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kamu tykkää lahjasta. Ainakin liinassa on paljon värejä, joita olen nähnyt hänen käyttävän. Lisäksi hän on kova palelija, joten ehkä sillä kaulahuivilla voi olla käyttöä.

      Tuo Ossin käytös sen saadessaan tuollaisen haisuluun, tai sitten pakastetun rustoluun, on siis niin outo. Loppujen lopuksi luut tulee aina syötyä. Ensin luita vain pyöritellään vinkumisen kera ja sitten pikkuhiljaa nyhdetään irti kaikki syötävä. Vahtiminen on sitten tarina erikseen:)

      Teille kanssa mukavaa viikonloppua ja tytsyille Ossi-pusuja.

      Poista
  2. Huivi on todella kaunis, ihanat väritkin tuossa langassa!
    Ossilla on kyllä melkoisen surkea ilme, ihan rupeaa naurattamaan:)
    Hyvää viikonloppua ja muiskut Tiitulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, osaako tuo Ossi näytellä vai mikä on, mutta aina joskus se osaa esittää niin surkeaa ilmettä, että itseänikin alkaa naurattaa. Kiitos huivikehusta, tykkään itsekin langasta:) Terveisiä ja Tiitulle Ossi-pusuja!

      Poista
  3. Marja-Leena, olet sinä vaan sitkeä tyttö. Todella kaunis huivi ja varmasti saaja riemastuu. Minä opettelen sukan kantapäätä, hah hah, ei tahdo onnistua.

    Ossilla ei osaa päättää syödäkö vai säästää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeyttä tuo enempi vaatikin, kun mitään hirmuisia taitoja (tai no peruskavennukset ja ylivetokavennus, sekä langankierto. niistä se huivi muodostuu. Kieli vain on pidettävä keskellä suuta ja viivottimella minun oli seurattava kuviomallia, ettei vahingossakaan ollut väärällä rivillä. Tuulipojille kovasti terveisiä. Muiskut vain minulta! Ossi ei todellakaan näytä tietävän, mitä tekisi luun kanssa:)

      Poista
  4. On todella kaunis huivi, jos olisi ohje siihen, niin saattaisin tehdäkin. En vaan nykyään saa mitään aikaiseksi.
    Luulen, että Ossilla viriää pintaan joku koiraeläimelle luontainen vaisto oikean luun saadessaan. Miksi sitä sanoisi, joku syvältä kumpuava alkukoiran tunnetila, joka ei tavalliselle kotikoiralle ole enää tuttu. Ja se aluksi hieman hämmentää Ossia. Voi, Ossi Onnellinen.
    Ossi on viisaan näköinen koira ja varmaan ei vain näköinen, vaan oikeesti viisas. Tuossa kuvassa Ossi muistuttaa harvapuheista, yksioikoista, vanhaa suomalaista miestä, joka ei paljon puhu eikä pukahda.
    Terveiset Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa HooPee ihan ensimmäiseksi ohje: Ravelry on ilmainen. Sinne ptiää vain luoda käyttäjätunnukset.
      http://www.ravelry.com/patterns/library/bromeliad-shawl

      Ossi saa oikeita luita ihan sännöllisesti. Ei päivittäin, koska ne tekevät vatsan sillä niin kovaksi. Ossi ei luun saadessaan tiedä, pitäisikö olla onnellinen vai surullinen. Karmea vahtimisvietti sille iskee ja uloslähdössä luu on raahattava eteiseen. Tänään peitin luun peitolla, niin se sai jäädä yläkertaan:)
      Ossi muuten juttelee yllättävän paljon, silloin kun olemme kaksistamme. Urisee ja ynähtelee. Se on kovin "puhelias" koira. Sitten, kun on muita, niin silloin se "mykistyy". Wuppelle rapsutuksia ja terveisiä teille sinne Saksaan!

      Poista
  5. I-ha-na lahja tuollainen itsetehty huivi! Ihan varmasti mieleinen saajalleen. On siinä ollut hommaa, malli on todella kaunis.

    Ossi pitää vain pienen muistohetken luun alkuperäiselle omistjalle ennen kuin tekee luusta selvän ; ) Párek myös kulkee luu hampaissaan ja itkee. Rituaali toistuu aina myös possunkorvan kanssa. Se pistetään piiloon ja haetaan pois, uuteen piiloon jne, kunnes vihdoin syödään pois. Possunkorvia ja luita Párek saa aika harvoin. Kerran hotki possunkorvaa niin isoina paloina, että yksi pala juuttui kurkkuun. Oli hirveä työ ja hätä saada se palanen kurkusta. Sen jälkeen olen alkanut ihan pelätä niitä possunkorvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta Párekin matte. Ihana ajatus, tuo muistohetki luulle, ennen syöntiä. Possunkorvat eivät saa mitään muistohetkiä, mutta olemme kanssa vähentäneet niitä radikaalisti, kun minusta ne aiheuttavat kanssa tassuongelmia. Ossi ei kyllä hotki mitään ruokaa, niin sille voi kyllä antaa melkein mitä vain syötäväksi. Voi Párek, älä sinäkään hotki, se voi olla vaarallista!

      Poista
  6. Kaunis huivistasi tuli. Kun malli on hyvä ja nätti niin siihen käy monenlaiset langat ja värit.
    Mä annoin torstaina kaverille Erjalle sen syklaaminvärisen huivin ja se tykkäs kovasti, materiaalia kehui tosi kivaksi.
    Ravelryn ilmaisohjeet voi ladata vaikk ei oo käyttäjätunnuksiakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ainakin malli on kaunis. Se syklaaminvärinen huivisikin on tosi kaunis! Mistähän se johtui, että se systeemi vaati käyttäjätunnusta, kun yritin ladata sitä pitsin tekokarttaa? No eihän sillä ole niin suurta väliä, kun eihän sen käyttäjätunnuksen tekeminenkään mitään maksa. Terveisii ja Halille halauksia.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.