Potutuslauantai osa 71

Suoraan lempiaiheeseeni, liikennekäyttäytymiseen. Tänään näin omin silmin taas niin törkeää käytöstä, että huh,huh. Olin tulossa äitiäni katsomasta, koska eilen en päässyt. Ajelin sellaista suoraa pitkin, jossa on 80 km/h. Mittarini näytti tasan tarkkaan sitä ja pidin kohtalaista välimatkaa edessäni ajavaan autoon. Takanani melkein puskurissa kiinni ajoi mersukuski. Autonihan on maasturi, joten se on mitoiltaan pikkusen isompi kuin henkilöauto ja korkeampi. No edessäni ajava henkilöauto alkoi kääntyä vasemmalle, joten hidastin hieman ja mitä tämä neropetteri takanani teki, lähti ohittamaan minua. Voi jösses, että oli se mersukuski lähellä ajaa tätä edelläni kääntyvää autoa kylkeen. Minähän näin tilanteen ja jarrutin aika tiukasti, mutta se pirun mersukuski joutui painamaan jarrupoljinta melkoisen paljon tiukemmin. Hyvä opetus sillekin älykääpiölle. Kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa auto liikkuu reilut 22 metriä sekunnissa ja reaktioaika siihen päälle, joten näin tosiaan, että läheltä liippasi...

Tötteröpää alkaa tervehtyä pikku hiljaa ja muutaman päivän päästä voimme varmaan heittää hyvästit sille muovikaulurille. Vähän vielä toista takatassua helposti jyrsitään, joten olkoon tötsä osan aikaa päivästä vielä käytössä.

Eilen hyvä kaverini kävi kylässä. Oli pakko ottaa muutama kuva hänestä ja Ossista. Kamuni ei nyt väistele kameraa, vaan

Ossin

supernopeaa

pussailevaa kieltä.

Samaa kiemurtelua minäkin joudun tekemään aika usein. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa ensimmäistä adventtia teille kaikille Ossilasta!

Potutuslauantai osa 70

Ihan ensimmäinen potutus on tuon Ossi-rassun tassut. Ainoa ilo on se, että ne tassut ovat taas kunnossa muutaman viikon kuluttua. Viimeksi tassut olivat tulehtuneet vuosi sitten, joten ihan kohtalaisesti olemme säästyneet ainakin näin pahalta tulehdukselta. Toisaalta, minähän en huomaa sitä tulehdusta, ennenkuin se on sen verran paha, että Ossi alkaa nyppiä niitä tassujaan. Nyt on kaksi tassua terveet ja kaksi tassua tulehtuneet. Molemmat vasemman puolen tassut ovat kipeät. Oikean puolen sekä etutassu, että takatassu ovat terveet.

Sitten iäisyysketutukseen, koirien pentutehtailuun. *linkki* Pentutehdas tyhjennettiin Vantaalla. No, eikä tyhjennetty, koska sinne jäi vielä koiria. Eläinsuojeluviranomaiset menevät sinne uudestaan ensi viikolla. Minkä ihmeen takia sitä pentutehdasta ei tyhjennetty jo helmikuussa? Silloin viranomaiset kävivät siellä ensimmäistä kertaa. Luulevatkohan viranomaiset, että tuollainen ihminen varoituksella parantaa toimiaan? No ihan varmasti hän ei toimi näin. Miksi ihmeessä Suomen viranomaiset toimivat näin kehnosti? Laki varmastikin antaa paremmat valtuudet toimia. Jos viranomaiset yhtään käyttäisivät järkeänsä, niin moni ihminen ja eläin voisi paljon paremmin. Ihmistenkin ihan järjettömiltä kuolemilta olisi voitu välttyä. Viittaan tässä nyt siihen surulliseen ja kuuluisaan Erika-tytön tapaukseen.

Eilen oli ympäri Suomea taas 160 peltikolaria, kuulin uutisissa. Mitä ihmeen taukkeja me ihmiset oikein olemme? No, minä pysyin visusti neljän seinän sisällä, sen jälkeen, kun lunta alkoi sataa. Tai, kävin minä Ossin kanssa kävelemässä, mutta auto seisoi katoksessa. Lumipyrystä varoitettiin ihan joka puolella, joten ihan yllätyksenä se lumi nyt ei voinut tulla. Ihmiset kun pitäisivät vähän pidempiä turvavälejä autoilla, niin kolareita ei sattuisi. Tosin tiedän omasta kokemuksesta, että kun minä pidän turvaväliä esimerkiksi moottoritiellä, niin siihen saakutin väliin helposti kiilaa neljäkin autoa. Pidä siinä nyt sitten sitä noin sataa metriä väliä (joka olisi se 100 km tunnissa nopeuteen oikea turvaväli). Sallikaa minun ivallisesti ainakin hymähtää.

*linkki Hirvikolarien määrä lisääntynyt rajusti. Joopa joo. Minun mielestäni sekä sudet, että hirvet voitaisiin ampua lähestulkoon poies Suomesta. Tämä on nyt sitten vain ja ainoastaan minun mielipide. Susien suojelijat parahtaisivat ja metsästäjät parahtaisivat hirvistä. No, minun mielipide on se, että kumpikaan ei oikeastaan kuulu enää Suomen luontoon. Ainakaan niin suurina määrinä. Hirvet aiheuttavat vahinkoa maataloudelle ja kolareina, sudet taas syövät helposti metsästäviä koiria ja jossain vaiheessa alkavat häiriköidä ihmisiä, piste. Sitä paitsi, jossain vaiheessa susien lisääntyminen ylittää sellaisen rajan, että niiden lisääntyminen todennäköisesti räjähtää täällä Suomessa. Ajatelkaas, jos yksi susipari saa noin 3-5 pentua, sitten nämä pennut muodostavat lauman ja lisääntyvät, jne. Hirvikolareiden määrä saadaan ihan tarkkaan tilastoina jostain, jopa hirvikolareissa kuolleiden ihmisten määrä on varmasti tilastoitu, sekä loukkaantuneiden ihmisten määrä. Loukkaantuneiden vakavuutta ei ole varmaan tilastoitu missään. Sellainen neliraaja halvaantunut, joka on selviytynyt hengissä, ei varmasti ole tilastoituneena missään. Tai, no joo, loukkaantuneena.

Mutta, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta.

Ossin aatoksia osa 34

Ei tarvitse olla mikään ajatustenlukija, että tietää, kun omaa koiraa harmittaa. Nyt Ossia harmittaa. Tassut ovat vain sen verran arat ja kutiavat, että kauluri on pidettävä yöllä ja osan päivästä. Varsinkin, kun emäntä laittoi yhteen tassuun jotain antiseptistä voidetta. Ai miksi vain yhteen tassuun? Illalla tassukylvyn jälkeen saan kuulemma lisää, mutta pitää olla valjaat päällä. Muutuin kuulemma hyvin luikertelevaksi ekan tassun käsittelyn jälkeen. 

Eilen ELL:in punnituksessa painoin valjaat päällä 10,2 kiloa. Kokonainen kilo mennyt, hmm, vuodessa. Nyt en osaa sanoa.Edit: vuodessa ja kahdeksassa kuukaudessa.Mami kirjoitti koirien sekä ihmisten painosta yleensäkin. No, joka tapauksessa olen hieman hoikistunut. Ei paha:) sanois se Uotinen, jos esittäisin jotain koirazumbaa:). Jorma taitaakin sanoa "ei huono"...

 Tässä maten uusimmat Riihimäen Lasin possut. Näitä potseja on tehty joskus 1960?-70 luvulla.

 Toinen on likainen sisältä ja toinen ulkoa, joten molemmat pääsevät kylpyyn. Minä, siis Ossi, joudun tassukylpyyn illalla. Näin ymmärsin. Ei hyvä, ei hyvä...

Nyt sataa täällä Porkkalan niemellä lunta. Varmaan kuitenkin sulaa pois. Ossilasta terveiset.

Aurinkoisia ajatuksia Ossilasta

Nyt on Riihimäen lasin possut saavuttaneet kuuden kappaleen rajan. Jos tämä viimeinen ostamani possu saapuu ehjänä, niin sitten voin alkaa toteuttaa sitä lasihyllystä tehtyä ideaani keittiöön. Se voi kyllä kestää:) Nämä aurinkoajatukset tulevat näistä Helena Tynellin aurinkopulloista Lasinkeräilijän blogissa. Aikaisemmin olen ajatellut niistä aurinkopulloista jotenkin, että voi ei... ja nyt olen aivan ihastunut niihin pieniin vihreisiin. Ne pienet 1/4 kokoiset ovat puristelasia ja noin kämmenen kokoisia. Niitä ajattelin toiselle lasihyllylle samalle ikkunalle. Siihen keittiön ikkunaan paistaa aurinko, siis silloin kun se paistaa, noin neljä-viisi tuntia. Niitä aurinkopulloja tarvitsisin kanssa kuusi kappaletta. 

Tosin ennen kuin saan nämä pullot kerättyä, niin siihen menee varmaan pari, kolme vuotta. Yksi sellainen pieni pullo maksaa melko tarkalleen sata euroa. Niiden pullojen hinta on aika vakiintunut ja harvoin niitä näkee missään muualla, kuin antiikkimessuilla ja lasitavarain kaupoissa ja tietty huutokaupoissa. Ne isot pullot ovat sitten oikeasti rikkaiden keräilytavaraa.

Tässä Napsu-raukka, jota en edes laske possukokoelmaani, koska se on tonkinut kärsällään sen verran, että kärsä meni poikki. En ole raatsinut heittää sitä poiskaan, koska sain sen parikymmentä vuotta sitten yhdeltä hyvältä työkaveriltani, joka silloin muutti Kööpenhaminaan. Tytär teki meillä jokunen vuosi sitten vähän railakkaasti joulusiivousta ja Napsu kärsi kärsävaurion.

 Tämän ihanan possun sain jokunen viikko sitten ystävältäni, kun hän tuli poimimaan suppiloita. Saimmekin hänelle kohtalaisen saaliin näitä maukkaita sieniä. Murusista huomaatte, että possuja asuu meillä ihan elävinäkin.

Huomenna on rakkaan äitini 78-vuotis syntymäpäivät. Pienen lahjan olen hankkinut. Ihan tarpeellisia tavaroita. Ossilla on illalla eläinlääkäri. Sillä reppanalla on tassutulehdus, varmaan hiivaakin löytyy ja sitten Ossin pitäisi saada kennelyskärokote. Saapa muuten nähdä pistääkö ELL rokotetta, koska hän joutuu antamaan antibioottikuurin ja sitten Ossi saa tämän kolmen viikon Malaseb-shampoo kylvetyskuurin. Tänä vuonna tarvitsee sitten varovaisesti antaa ne antibiootit. En halua puremaa ranteeseeni.

Ossilasta terveisiä, lähdemme kävelylle ennenkuin pimeä tulee. 

Potutuslauantai osa 69

Tämän viikon yleisen potutuksen aihe on sitten ihmisten välinpitämättömyys. Itse en siihen välinpitämättömyyteen hirmuisen usein törmää, yksinkertaisesti siitä syystä, että liikun hirmuisen vähän tuolla niin sanotusti "ihmisten ilmoilla". Helsingissäkin käyn oikeasti aniharvoin. Lehdistä vain saa lukea tästä välinpitämättömyydestä ja radiosta kuulla. Monta aikuista oli kävellyt ojaan kaatuneen miehen ohitse ja sitten jotkut nuoret pojat auttoivat miehen palvelukotiin, jossa asui. Tästä oli artikkeli jokunen päivä sitten Iltalehdessä. 

HelsinkiMissio teki oikein niin sanotun ihmiskokeen. Näyttelijä käveli varsin ohuissa vetimissä, olikohan ollut yöpuku, Hämeentietä pitkin. Paljon ihmisiä tuli vastaan eikä kukaan kysynyt, että tarvitsetko apua. Hei haloo! Tästä kuulin, kun kuuntelin toiminnanjohtaja Olli Valtosen haastattelua radiossa. Videokin on ilmeisesti kuvattuna HelsinkiMission kotisivuilla. Yhdellä kaverillani on asiasta oikein omakohtaista kokemusta. Hänen edesmennyt äitinsä oli jokunen vuosi sitten päässyt karkaamaan vanhainkodista, jossa asui. Äiti sairasti Alzheimerin tautia ja oli myös aika tiedottomassa tilassa ja joku verkkaripuku vain päällä. Arvatkaapas soittiko kukaan vastaantulija kadulla hätänumeroon, tai ilmoitti asiasta minnekään? Ei todellakaan. Poliisit sitten löysivät karkuteillä olleen äidin. 

Itse kaaduin kolme vuotta sitten ollessamme Münchenissä. Miäs ja tytär olivat jo kadun toisella puolen, enkä huomannut jalkakäytävän korotuksen tippumista. No nurin menin, mutta siihen oli kyllä tulossa heti joitain paikallisia auttamaan minua pystyyn. Tosin mieheni taisi keretä ensimmäisenä paikalle, kun huusin kuin aropiru, että tulkaa nyt prkl auttamaan. Jalkani vääntyi jotenkin pahasti alleni, enkä kivultani sitten päässyt siitä vääntämään tätä ruhoani pystyyn. Onneksi silloinkaan ei sattunut mitään luiden murtumista tms. Hetken päästä jo kävelin ihan kunnolla. 

Minun pitää ihan vähän kehua itseäni, kun olen tehnyt viikon hyvän työn. Autoin vähäsen tytön poikaystävää englannin kielen harjoituksissa, eli tein hänelle muutaman harjoitustehtävän, jotta hän sitten osaa tehdä varsinaiset kotitehtävänsä yliopiston kurssille. Jouduin vähän taas perehtymään näihin foneettisiin merkkeihin. En ole noita merkkejä tarvinnut lukion jälkeen:) Yksi harjoitustehtävä oli tosi kiva. Foneettisilla merkeillä kirjoitetut sanat piti kirjoittaa tekstikirjoituksella. Täytyy sanoa, että esimerkiksi unthinkable näyttää metkalta foneettisilla merkeillä. Opin yhden uuden verbinkin, jota en ole koskaan kuullut. Verbi "wither" tarkoittaa kuihtua, esimerkiksi siis kukasta. Tytöllä ja poikaystävällä on ollut järkyttävä kiire, koska he muuttavat asuntoa, että mielelläni autoin, sen minkä pystyin. Ehkäpä minä saan sitten vastavuoroisesti joskus apua ranskan tehtävissäni.

'linkki* Iso koira hyökkäsi pennun kimppuun. Taas sitten koiranpennun aivan turha kuolema. Siis mikä ihme joitakin koiranomistajia vaivaa? Olisi kiva tietää ilmoittautuiko tämä kadonnut ison koiran omistaja poliisille.

*linkki* Toinen vaaratilanne. Tiedättekös, minun mielestäni Suomessa pitäisi olla sellainen laki, tai kaupungissa järjestyssääntö, että ihmisen päälle hyökkäävältä isolta koiralta henki pois. Iso koira on niin paljon vaarallisempi, kuin esimerkiksi mäyräkoira, että sen purema tekee jo pahaa jälkeä. Tosin, jos tuota säännöstä sovellettaisiin mäyräkoiriin, niin Ossiltakin olisi jo nirri pois. Onhan se kerran purrut yhtä humalaista nuorta miestä polveen. Tässä tapauksessa oli kyllä niin paljon meidän kaikkien ihmisten tyhmyyttä mukana, ettei tosikaan. Tapahtuman jälkeen olen ollut täysin tietoinen, miten ihmisen pitää Ossiin tutustua, enkä takuulla päästä ketään vähän humalaista Ossin puruetäisyydelle.

*linkki* Jani Toivola ei pyri eduskuntaan. Mikäs tässä nyt potuttaa? Ei oikeastaan mikään. En vain voi olla ajattelematta, että herra saa kansanedustajan sopeutumiseläkkeen ja sillä summalla elelee varsin hyvin tekemättä yhtään mitään. Kahdella kaudella saisi jo täyden eläkkeen. Ovat nuo meidän kansanedustajat ainakin omat etunsa hoitaneet todella hyvin. En nyt jaksa kaivella netistä paljonko ne eläkkeet ovat, mutta ulkomuistista ihan kiitettävän suuruiset.

No mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 68

Voi ihmetys, kuinka osaakin ihmistä väsyttää? Sama juttu oli kuulkaas viime vuonna. Kun kellot käännettiin talviaikaan, niin minun aivot kääntyivät johonkin "väsymystilaan" ja heräsin joskus keväällä noin maaliskuun tienoilla. Tänä vuonna täytyy koettaa löytää joitakin piristyskeinoja tähän fyysiseen väsymykseen. Kaikki vinkit otetaan vastaan.

Miäs oli ihana. Lähti kauppaan, kun olin kirjoittanut listan. Ei nyt ihan vapaaehtoisesti, mutta lähti, kun kysyin, että voisiko mennä kauppaan. Hän soitti sitä ennen Kirkkonummen johonkin kodinkonekorjaamoon. Onneksi niitä liikkeitä on kaksi kappaletta, niin ei tule suoraan haukuttua ketään. No, juttu on näin, että meidän muutaman vuoden vanha yksi markkinoiden kalleimmista ja mukamas laadukas rumpukuivuri on ollut korjattavana kohta reilut pari kuukautta. Miäs vei sen kuivurin korjattavaksi syyskuussa ja sanoi korjaajalle, että saa maksaa noin 350. Jos maksaa enempi, niin sitten ostamme mieluummin uuden. No miäs kävi noin kuukausi sitten kyselemässä kuivurin perään. Kävi ilmi, että korjaaja oli hukannut "jonkin lapun". Eli mitään ei ollut tapahtunut. No tänään korjaaja selitti puhelimessa, että eivät ole varaosat tulleet. Haloo, ei missään päin Eurooppaa voi varaosien saanti kestää kuukautta. Sanoin miähelle, että korjaaja on siis unohtanut tilata ne varaosat. No, ehkä se eräänä kauniina päivänä tulee kuntoon se rumpukuivaaja, tai sitten ei. Enpä minä sitä kauheasti ole käyttänyt. Pussilakanat, pyyhkeet ja alushousut lähinnä kuivasin sillä. En silitä alushousujani. Tiedättekö, että Afrikassa silitetään myös alushousut ja sukat? Jossain päin Afrikkaa. Miäs selitti kerran, että märkään pyykkiin saattaa ulkosalla lennähtää joku kärpäslaji, joka sitten tekee munia ja nämä toukat pystyvät siirtymään ihmiseen. Gääks. Suuren luokan kuumuus tuhoaa nämä munat.

*linkki Mikä olisi riittävä rangaistus rattijuopoille? Pistin linkin Pia Kauman blogiin Uuden Suomen blogikirjoituksiin. Niin, jos joku ei tiedä, niin Niklas Herlin on kustantanut Uuden Suomen nettiversiota ihan sen alusta alkaen. Nyt en ihan täysin muista, milloin tämä nettiversio nostettiin ylös, mutta sen jälkeen, kun paperiversio lopetettiin. Ihan kunnioitettava kulttuuriteko. Niin, mikä olisi riittävä rangaistus rattijuopoille? En ihan heti löydä vastausta, koska sellaista ei olekaan. Niin pitkä rangaistus, että rattijuoppo ei pääse uusimaan tekoaan. Oikeusministerin mukaan ei ole näyttöä siitä, että pitkät rangaistukset tai niiden pelko vähentäisi rattijuoppojen määrää, mutta pitkä rangaistus pitäisi ainakin ne pirut siellä telkien takana, etteivät pääsisi uusimaan tekoaan. Murrkele. Juttuhan on niin, että rattijuoppo tutkitusti uusii tekonsa heräkästi. Tästä ainakin on Suomessa ihan tilastoitua tietoa.

*linkki* Lopuksi juttu 20:stä sankarikoirasta. Kennelliitto jakaa vuosittain Suomessa sankarikoirien titteleitä kunnostautuneille koirille, jotka ovat pelastaneet esimerkiksi ihmisiä. Mukava juttu. Tosin Vinskin ja Raipen sankarikoiran titteliä ollaan kait poistamassa, koska kyseessä taisi olla metsästysrikos, tai sillä nimikkeellä kait juttua tutkitaan. Isäntä oli ilmeisesti ollutkin menossa ampumaan karhua tarkoituksellisesti pesältä. Ei ihan laillista hommaa...

No mutta, nähin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein mukavaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!

Eikä tassukaan värähtänyt

Tässä blogini rakas päätähtönen, rakkaitten riepujensa kera. Ossiinkin on tainnut iskeä kaamosväsymys, koska yleensä hemmo nousee välittömästi ylös, kun minä kaivan kameran esiin.

 Nyt kuvien oton välillä ei tapahtunut ei sitten pienintäkään liikettä. Hohhoijaa. Tapahtukoon ihan mitä vaan, nyt minä poika vetelen sikeitä. Ei haittaa, vaikka joku hävytön eukko ottaa parit valokuvat.

Mies keksi hauskan paikan, tai oikeastaan asennon Ossi-ovikellolle. Samaan puuhun minäkin sitä asettelin, lämpömittarin viereen. Nyt tämä hauska ovikello

 näkyy sisällekin. Wuhuu.

Minut leimattiin rasistiksi täällä blogissani, koska yhdessä kirjoituksessani olin kirjoittanut, että "melkein kaikki tuntemani Åbolaiset ovat outoja", tekstissä "Annamarin innoittamana". Kaiken kukkuraksi lauseessa on kirjoitusvirhe, olisi pitänyt käyttää keskellä lausetta pientä å:ta. Avataanpas nyt tätä asiaa vähäsen. Ensinnäkään, tuo lausahdus ei täytä rasismin määritelmää ei sitten lähellekään ja toiseksi, kyse on minun tuntemista, tai tuntemistani turkulaisista. Kolmanneksi sana "outo", voi olla sekä kielteinen, että aavistuksen verran myönteinen. Jos olisin suoraan väittänyt, että turkulaiset ovat outoja, niin sitten asia voisi olla hieman toisin. 

Kummitätini ja -setäni ovat Turusta. He ovat myönteisellä tavalla outoja, silleen hupaisasti outoja, "hupsuja", eivät suinkaan hölmöjä. Molemmat ovat korkeasti koulutettuja. Kummisetäni väänsi oikein tohtorinväitöskirjan jossain vaiheessa. Mutta hupsuja he ovat. En osaa sitä paremmin selittää, mutta he ovat hassulla tavalla outoja. 

Sitten äärimmäisen kielteisellä tavalla outo on vanha naapurini, joka katsoi oikeudekseen pitää omia koiriaan aina irti. Jo silloin, kun hänellä oli tämä narttu jack russel, kyselin häneltä, eikö olisi parempi pitää koira kiinni, koska se tuppasi aina karkailemaan. Sitten, kun hän hankki ne kaksi kääpiösnautseria, uroksia, niin silloinhan meidän välit tulehtuivat täysin. Toinen niistä hyökkäsi pahasti Ossin kimppuun, taisi olla kolme vuotta sitten. Onneksi tämä "outo lintu" on lennähtänyt Tapiolaan.

Eräs tuntemani outo nainen, hmm, kotoisin alunperin Turusta jaksoi aina kirjoitellessamme ja tavatessamme kääntää keskustelun rahaan, tai johonkin, mitä joku oli maksanut. Todella outoa. Tuttavuutemme päättyi muutama vuosi sitten, kun kysyin häneltä, että ettekö te todellakaan keksi mitään parempaa tekemistä jouluna, kuin riidellä perintöasioista? Koolla oli ollut hänen sukuaan vähän enempikin ja kyse oli ollut hänen serkkujensa perinnöstä, joista toinen sisar oli saanut vain lakiosuuden. Voi, voi. Minun mielestäni on surullista, suorastaan säälittävää, jos ihmisillä ei ole muuta tekemistä, kuin riidellä, tai yleensä edes keskustella raha-asioista jouluna päivällispöydässä. 

Lisään outojen listaan tämän lukijan, jonka ainoa kommentti blogissani oli, että olet rasisti, enkä sitten tule enää lukemaan blogiasi, vaikka en häntä tunnekaan. Vai niin, mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi? 

Autssccccchh, nyt on lähdettävä tuohon järkyttävään keliin tarpomaan herra unisen kanssa. Sadevermeet päälle ja takaisin tullessa teevesi kuumenemaan. Terveisiä Ossilasta!  

Potutuslauantai osa 67

 *Linkki*. Poliisi neuvoo, toimi näin jos törmäät Sonkajärven röyhkeään suteen. Siis, Sonkajärvellä liikkuu susi, joka pyörii lähellä pihoja ja häiriköi ihmisiä ja mitä ilmeisimmin kotieläimiä. Rehellisesti sanottuna, olkoonkin vaikka kuinka suojeltu eläin, niin minun mielestäni ainakin pihapiirissä pyörivät sudet ja karhut on syytä ampua pois kuljeksimasta. Tottuessaan ihmisiin, nämä eläimet unohtavat niin sanotun luonnollisen käyttäytymismallinsa ja muuttuvat ihmisen kannalta röyhkeiksi ja sitä myöten vaarallisiksi. Jenkeissähän tälläiset "pihakarhut" muodostavat oikeasti ongelman tietyissä osissa maata. No eiväthän ne karhut Manhattanilla kulje, sehän nyt on selvä, mutta tietyissä osavaltioissa ja pohjoisemmassa karhut ovat oikea ongelma, silloin, kun ne tulevat hakemaan ravintoaan ihmisten jäteastioista. Tuollainen "Sonkajärven susi" olisi  todellakin poistettava yksilö. Ainakin niin kauan, kun susi liikkuu alueella, olisi koirat ja kaikki muutkin kotieläimet pidettävä visusti sisätiloissa ja suojissa. Sitten ei tarvitse jälkikäteen voivotella, että susi vei perheen lemmikkikoiran.

Appiukkokin pääsi onneksi kotiin sairaalasta. Hänellä oli mitä ilmeisimmin tälläinen TIA, eli hetkellinen aivoverenkiertohäiriö. Kaikki ihan kunnossa. Kolmen kuukauden autolla ajokielto seurasi tapahtumaa, mutta se ei onneksi haittaa suuremmin hänen normaalia elämää. Kauppa on reilun sadan metrin päässä ja anoppia hän pääsee katsomaan joko kävellen, tai taksilla.

*linkki* Kuka nyppi kissan turkin Laukaassa? Niin ja jätti ulos, jotta kissa olisi suurella todennäköisyydellä kuollut pakkaseen. Siis en voi tajuta tätä ihmisten julmuutta. Hammurabin lait olisivat nyt paikallaan. Teon tehnyt ihminen ainakin yhdeksi pakkasyöksi ilman vaatteita ulos miettimään tekoaan...

Olen lukenut, että iso osa hätänumeroon soitetuista puheluista on turhia, aikataulukyselyitä, taksitilauksia, sun muita ihmeellisyyksiä.*linkki* Tämä pizzatilaus jenkkilässä, oli osoitus naisen ja hätäpäivystäjän nokkeluudesta.  Kyseessä oli siis ihan aito ja oikea hätätilaus, vaan ei todellakaan pizzan.

Minua potuttaa, kun en kerkeä päivittää blogia läheskään yhtä usein, kuin monet muut. Käyn kyllä lukemassa blogeja ja niitä, jotka ovat suosikeissani, yritän aina kommentoida silloin, kun olen käynyt visiitillä. En vain ymmärrä, mihin oma aikani valuu:) No, kahtena iltana viikossa olen harrastuksieni parissa ja perjantaista menee iso osa, kun käyn äitiäni katsomassa. Sekin keljuttaa, etten mukamas kerkeä häntä useammin katsomaan. Täytyy yrittää siinäkin asiassa ryhdistäytyä.

*linkki* Tämä Rinteen huomio harmittaa. Varsinkin, kun se on niin, niin totta. Laskekaapas, kuinka paljon tonnin palkkaero tekee 40 vuoden työuralla. No yhden tonnin palkkaero kuukaudessa tekee 40 vuodessa noin 480 tuhatta. Tämä on tietysti ero bruttopalkassa, mutta on ihan täysin mahdollista. Suomalaisten mediaanipalkka on hieman päälle kolmetuhatta kuukaudessa. Keskiarvopalkka on sitten ihan hieman korkeampi. Jos oletetaan, että mies saa samasta työstä 3500 / kk ja nainen 2500 /kk, niin siitähän se tonnin ero kuukaudessa tuleekin. Naisten pitäisi hoidella nyt omat asiat kuntoon, niin, että samasta työstä maksetaan sama palkka!

No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!