On hanget korkeat nietokset.....

Vaan nyt on Ossinkin taas hyvä tassutella auratulla tiellä. Kaikille koira- ja ihmiskavereille oikein Ihanaa Joulua ja tavataan ensi vuoden puolella. Kun maailmanloppukin peruuntui, niin tästä on hyvä jatkaa....

Terveiset Ossilasta ja kaikille kiitos kuluneesta vuodesta. Marja-Leena ja Ossi.

Liebster blog

Sain tämän kauniin tunnustuksen: annamarilta  Kiitoksia paljon.

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Ajattelin antaa tämän pienen tunnustuksen seuraaville blogeille:

(tämä on hiukan vaikea, kun seuraan aika montaa blogia):

Villaohdake, Kristiinan silmukat,Mäyräkoira Olli, Mäyräkoira Atte, Fanni ja Nelli

Ja sitten niihin annamarin kysymyksiin:


Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

Perheeni, Ossi, hyvä ruoka, viikottainen kudontapiiri, teatteri tai ooppera.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

Ruokaa, päivän naurut, aamukahvi, Ossin seura, sähköposti.

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

Francois Rabelais: Suuren Gargantuan hirmuinen elämä. Kirjoitettu n. 1530-luvulla. Saatte aivan varmuudella naurut ainakin jostain kohtaa...

Edgar Lee Masters: Spoon River Antologia

Raamattu ja Koraani, molemmat ainakin osittain

Muriel Barbery: Siilin eleganssi. Lytättiin muutamassa kirjablogissa, mutta minä pidin. Ehkä en sitten ottanut sitä niin filosofisesti

J.R.R Tolkien: Taru sormusten herrasta. Se kirja pitää lukea eikä vain katsoa elokuvana. Tosin Tolkien olisi sitä ihan alkua voinut lyhentää. Olen kuullut monen lukijan jättäneen kesken siihen ihan alkuun. Itse olen lukenut sarjan kolme kertaa:)



Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:

Eppu Normaali, Queen, Enrico Caruso, Uriah Heep, Juice Leskinen


Viisi materialistista joululahjatoivetta:

Huopatossut, uusi käsilaukku, lompakko, digikamera, pari hyvää kirjaa:) Nämä minä ihan oikeasti tarvitsisin, joten kiltti Joulupukki....

Viisi lempiruokaasi:

Kala eri muodoissa, makaronilaatikko, kaalilaatikko, hyvä pihvi salaatin kanssa, tyttären tekemä juustokakku. 

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Australia (mutta kun on niin kaukana), Irlanti, Pariisi (aina vain uudestaan ja uudestaan), Berliini (uudestaan ja uudestaan), Lontoo (uudestaan ja uudestaan)

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Laiskanpulskea, tiedonhaluinen, välillä sarkastinen, sitkeä, intuitioon luottava.

Viisi asiaa, joista unelmoit:

Lapsenlapsista, menetetystä terveydestä, vielä ratsastamisesta, talvella lämpimästä kesästä, siitä, että Ossi eläisi terveenä vielä toiset 10 vuotta kanssani.

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

Rakasta, toteuta unelmasi niin pitkälle kuin mahdollista, elä tänään, toteuta itseäsi, ota huomioon muut läheisesi.

Vastatkaa samoihin kysymyksiin, jos haluatte:) Näissäkin oli jo puuhaa..Nyt ei pää enää keksi uusia kysymyksiä. Tuo meidän mäyrisherra on sitten ihan mahdoton. En tiedä olenko kertonut, että Ossi pitää Fishermans´Friend salmiakkipastilleista. No näin vaan on. Minulta tippui yksi kirjahyllyn alle ja ajattelin, että pääsen Ossista eroon antamalla sille toisen. Kattia kanssa. Syötyään antamani pastillin se kävi makaamaan kirjahyllyn eteen ja nosti sellaisen ölömölön, että pakko oli kaivaa vielä se pudonnut pastilli.....

                       

                           

Yhtä juhlaa

Keskiviikkona 5.12 oli sitten tyttäreni ja noin kolmenkymmenen muun nuoren lakituspäivä. Täytyy sanoa, että juhla oli kaunis ja onneksi joiltakin osin muuttunut omista lakkiaisistani. Enää ei tarvinnut kuulla kaikkien oppilaiden yleisarvosanoja (yllätyksekseni yleisarvosanaa ei edes mainita YO-todistuksessa) ja muutenkin tämä tilaisuus oli jollain lailla kevyempi, kuin oma juhlani keväällä 1980. Onneksi oma selkänikin oli jo sitä mieltä, että pääsen mukavasti kävelemään. Menimmekin yhdessä oman appiukkoni kanssa sitä lakitusta katsomaan. Tyttäreni oli sitä mieltä, että vaarin on tultava kun oma isä oli työmatkalla.


Lauantaina juhlistimme tyttäreni lakkia kotosalla noin 25 ystävän ja sukulaisen kanssa. Sain aikaiseksi aika mukavan kylmän ruokalistan. Koska tyttäreni halusi jotain pientä kylmää suupalaa ruokalista oli seuraava: Veuve Cliqot shamppanjaa, sitrussavulohta Siuntion mainiosta kalasavustamosta, savulohipasteijoita samasta paikasta, sienipiirakkaa, kylmää marinoitua peuranpaistia, villisiankinkkua ja savustettua lammasta, salaattia, lohivoileipäkakkua ja makeat kakut Kakkugalleriasta. Kakkugalleria on juustokakkuineen ehdoton suosikkini pääkaupunkiseudun konditorioista.

Annamari kirjoitteli erilaisista suoloista, joten laitanpa nyt kuvan siitä (ainoasta) erikoissuolasta joka löytyy kaapista ja jota käytin peuranpaistin liemimarinadissa. Marinadi ja paistotapa sopii ihan varmasti kaikille naudankin uunipaisteille:

2,5 litraa vettä, 0,5 dl merisuolaa, 5 laakerinlehteä ja erilaisia pippureita pari ruokalusikallista. Minä lisäsin liemeen vielä lihaliemikuution ja yrttiliemikuution. Pippureita laitoin ainoastaan rosé-pippuria, koska tämä suolaseos sisältää cayennepippuria jo itsessään. Suolan olen saanut joululahjaksi kälyltäni ja veikkaan, että se kestää kauan taloudessamme:). Uunipaisti jätettiin mittarin avulla hieman punertavaksi ja pistettiin jäähtymään mausteliemeen ja jääkaappiin. Hyvää tuli. Tein paistin jo torstai-iltana myöhään, joten se sai maustua reilun puolitoista vuorokautta.

Sienipiirakankin valmistus onnistui, kiitos hyvän reseptin, jonka sain ystävättäreltäni. Jaan sen tässä teille, koska mielestäni hyvää kannattaa jakaa eteenpäin. Alkuperää en oikeasti tiedä, joten jos joku tunnistaa reseptin, niin laitetaan nyt tähän, että "alkuperäinen lähde ei tiedossa":

Pohja:

125 gr voita

2,5 dl vehnäjauhoja

1/2 teelusikaa suolaa

1/4 dl kylmää vettä

Täyte:

1 litra tuoreita tatteja paloina. Minä käytin kaksi rasiaa (2*350 gr) tuoreita jumboherkkusieniä.

1/2 purjoa silputtuna

1 tlk ranskankermaa (minä laitoin smetanaa)

2 munaa, yrttisuolaa ja viherpippurirouhetta (minä laitoin mustapippuria). 

Jauhot, suola ja voi nypitään ryynimäiseksi seokseksi, lisää vesi ja sekoita. Vuoraa matala voideltu vuoka taikinalla ja paista pohjaa n. 225 asteessa kymmenen minuuttia. Kannattaa pistellä hieman haarukalla, ettei nouse esipaiston aikana. On sitten takuuhyvää, jos sattuu pitämään sienistä:)

Ruskista sienet ja purjo voissa. Lisää hieman soijaa ja sitruunanmehua paistamisen loppuvaiheessa, jäähdytä ja sekoita ne loppujen täyteaineiden kanssa ja kaada seos vuokaan. Jatka paistamista uunissa vielä noin puoli tuntia.

Ossikin käyttäytyi hienosti juhlien aikana. Pelkäsin, että joudun laittamaan sille kuonokopan. Kummityttöni 1-vuotias poika aiheutti vähän väristyksiä (siis minussa), mutta onneksi Ossi otti rennosti, vaikka poika nykikin Ossia korvista:). Tässä Ossi kesällä. Voi kesää kaivaten, täällä järkyttävien hankien keskellä. Miten voi olla mahdollista, että me olemme saaneet taas tälläiset hanget? Tämä lumi olisi hyvin voinut sataa kaikille niille, jotka kaipaavat hiihtämistä. No onhan tuossa kuuden kilometrin päässä tietysti Peuramaan hiihtokeskus, jossa omistaja on varmaan ihan tyytyväinen. Pääseväthän ihmiset sinne laskettelemaan. Nyt me lähdemme Ossin kanssa päivälenkille. Terveisiä kaikille Ossilasta!!

Koiran pipareita osa 3

Voi ei. Keskiviikkona meillä ei ollut lainkaan lunta ja nyt sitä on, sanoisinko, riittävästi. Mies teki pikkutraktorillamme eilen viisi tuntia töitä ja nyt tietä pitkin pääsee ajamaan ja kävelemään. Eilen oli aika lyhykäinen Ossin lenkki:),

Ossi ei yksinkertaisesti päässyt lumihangessa eteenpäin. No illalla, kun tie oli aurattu passasi mäyräkoirankin kävellä:)

Sitten niihin pipareihin "ILOISET PORSAAT": Lähde Donna Twichell Robert, Koiran keittokirja.

Ainekset:

Keksejä valmistuu 60-70 kappaletta.

2/3 dl kasvisöljyä

125g jauhettua sianlihaa

4 1/2 dl kanalientä

7 1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja

5 dl perunasosetta

30 g porkkanaa raastettuna

40 g omenaa raastettuna

4 rkl rosmariinia

Valmistusohje:

1. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää sianliha ja paista sekoittaen noin 3-4 minuuttia, kunnes liha ei enää punerra.

2. Hienonna liha öljyineen kanaliemen kanssa tehosekoittimessa tasaiseksi soseeksi.

3. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi jahoitetulla alustalla. Painele possunmuotoisia keksejä piparkakkumuotilla. Yhdistä yli jäänyt taikina, kauli se uudelleen ja leikkaa lisää keksejä, kunnes kaikki taikina on käytetty. Voit halutessasi tehdä possuille silmät ja leveän hymyn hammastikulla.

4. Nostele keksit leivinpaperin päälle pellille ja paista 170-asteisessa uunissa noin 30-35 minuuttia. Käännä uuni pois päältä ja anna keksien tekeytyä vielä kolme tuntia tai yön yli.

Donna käyttää ohjeissaan kovasti vehnäjauhoja. Monet koirathan ovat vehnälle allergisia ja yleensäkään käsittääkseni vehnäjauhot eivät tee koiralle kovin hyvää. No nämä ohjeet nyt vain ovat tälläisiä. Itse en ole mikään superkokki ja olen melko huono leipoja. Voisin kuvitella, että nämä vehnäjauhot voisi korvata vaikkapa riisijauholla, tai sitten ihan keitetyllä täysjyväriisillä joka sekoitetaan taikinaan, tai jauhetaan sinne tehosekoittimella. Itse lisäisin myös jauhelihan osuutta:)

Koiran pipareita osa 1 löytyy täältä

Koiran pipareita osa 2 löytyy täältä

Ensimmäisen adventtisunnuntain terveisiä Ossilasta!

Haastekysymyksiä

Kuulkaas rakkaat blogiystäväni. Minun pitäisi siivota ja järjestellä tätä taloa, eikä suinkaan päivittää blogia. Tälläistä pöllön puuhaa kutsutaan kait sijaiskäyttäytymiseksi. Elikkä minulla olisi tärkeää, mutta hieman vastentahtoista toimintaa ja sen sijaan teenkin sitten jotain muuta. Onko kenellekään tuttua? No ihanainen annamari haastoi minut, joten kun kerran koirista on kyse, niin jääkööt siivous hetkeksi...

1. Kuinka monta koiraa sinulla on ollut elämäsi aikana? Minkä rotuisia?

    

    Kun asuin vielä kotona, minulla ja veljelläni oli ihastuttava Toma-niminen  saksanpaimenkoirauros. Sitten, kun asuin jo suurimmaksi osaksi pois kotoa   ja Toma meni paremmille vahtimaille, niin vanhempani ottivat vielä Tellan,   joka oli samaa rotua kuin edeltäjänsä.

2. Mitä olet oppinut koiraltasi/koiriltasi?

    Pohtimista.

3. Miten nykyinen koirasi on saanut nimensä?

    Ossin nimi oli pitkän miettimisen tulos. Siitä on blogissani kirjoituskin,      Kuinka Ossistamme tuli Ossi

4. Onko koirallasi lempinimiä? Minkälaisia?

    Ossi-mossi, Oskari-moskari, Ossi-mosku, riiviö, Ossi-possu. Lempinimiä riittää.Tilanteiden mukaan.

    

5. Otatko koiran usein mukaan, jos menet kyläilemään?

    Ossi inhoaa autossa oloa, joten harvemmin.Aina kuitenkin mukana, kun  menemme lähes viikottain mieheni isää tervehtimään.

6. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

    Siellä, missä ihmiset ovat. Makuuhuoneisiin Ossilta on pääsy kielletty. Yläkerran sohva taitaa olla se mieluisin paikka.

7. "Katsooko" koirasi televisiota? 

  

     Ei, Ossi kuuntelee vain ja reagoi eläinten ääniin.

8. Oletko harkinnut toisen/useamman koiran ottamista?

    Jos olisin fyysisesti täysin kunnossa meillä olisi Ossilla kaveri.

9. Oletko aina ollut koiraihminen? 

    Kyllä, mutta olen myös hevosihminen, kissaihminen jne. Pidän eläimistä, mutta lemmikikseni en ottaisi käärmettä:)

10. Mikä on/on ollut haastavinta koiran omistamisessa?

     Silloin, kun otimme Ossin ja tyttö oli kymmenvuotias, lupasin hoitaa   suurimman osan lenkittämisestä. Sairastumiseni sai aikaan sen, että    mieheni joutuu hoitamaan kaikki pimeällä tehtävät lenkit. Tasapainoni ei anna myöden pimeäkävelyä kunnolla ja samoin voin unohtaa kaikki kalliolla kiipeilyt tempoilevan koiran kanssa.

11. Osaako koirasi "temppuja"? Minkälaisia?

     Ossi osaa kieriä, mutta sitäkään ei olla harjoitettu kuin ihan muutaman    kerran sen itsensä hauskuuttamiseksi, sen jälkeen kun Ossilla selkä     venähti. Oikein hyvän herkkupalan eteen, Ossi on kyllä valmis melkein     mihin vaan:)

                                                      

Nyt siivoamaan, että tytön YO-juhlat päästään viettämään.

Hrrr, hrrr marraskuu

Ossi nukkuu jaloissani, oman fleecensä päällä. Ossi on kumma kyllä antanut fleecen olla rauhassa. Silti se on fleeceen aika rakastunut. Kaksi edellistä peittoa muuttuivat postimerkin kokoisiksi paloiksi muutamassa kuukaudessa. Saa nähdä miten tälle käy. Ikeastahan noita fleecejä saa muutamalla eurolla, mutta se Ossin "postimerkkeily" aiheuttaa järkyttävää sotkua. Mattoakaan en ole saanut Ossille kudottua. Sopivat kangaspuut ovat olleet varatut ja minulla on ollut muita projekteja.

Oi, miten ihanasti päivä alkoikaan tänään. Vähän ennen kymmentä tyttöni soitti koululta, että viimeinen matematiikan koe oli mennyt läpi, joten hänestä siis tulee ylioppilas joulukuussa. Fiuuu mikä helpotus. Kaikki oli kiinni tästä matematiikan kurssista, jonka hän joutui suorittamaan vielä itsenäisesti pelkällä tentillä ja tekemällä tietyt tehtävät. No tarvittiin siihen matematiikan yksityisopettajaa ja jonkin verran rahaa. Ei muuten ihan halvaksi voi noita yksityistunteja kehua. Sitten tunnustan, että vaikka itse olin aikoinani pitkällä matematiikan linjalla, niin 32 vuodessa unohtaa derivoinnit ja integraalilaskennan niin totaalisesti, että paljoa minusta ei ollut apua.

Hirmuiselta stressiltä olisi tyttäreni tietysti selvinnyt suorittamalla matematiikan kurssit esimerkiksi viime vuonna. No tehty, mikä tehty. Parempi myöhään, kuin ei ollenkaan, vai miten se menee se sananlasku?

Tässä jälleen kerran pikku mussukkani. Pikku mussukka yritti isotella eilen tytölle ja murisi oikein kunnolla, kun tyttö yritti nostaa sitä pois keittiöstä. Ossi näet istui hellan edessä ja siinä oli kanawokkia liedellä. Sanomattakin on selvää, että kanawokkia ei tippunut mihinkään kippoon ja minä nostin Ossin päättäväisesti eteiseen, sekä vetäisin keittiön oven kiinni. Meillä kun oli tyttären kanssa hieman hommia ja keittiön pöytä oli sopiva siihen. Kumpikin tarvitsi yhtäaikaisesti tietokonetta ja minä hieman autoin tytärtäni. Ai että tuo langaton verkko kotona on sitten joissakin tilanteissa kätevä.

Ossi Aikun kuvaamana heinäkuussa, kiitos Aikku jälleen!

Sunnuntaina on kirpputoripäivä. Tyhjennän huushollia oikein perusteellisesti. Ainutkaan tavaroista ei tule takaisin kotiimme, se on varma. Jos kellään ei ole tarvetta valitsemilleni tavaroille, niin saavat mennä kierrätyskeskukseen. Täällä Kirkkonummella on kierrätyskeskus, jonne saa viedä melkeinpä mitä vaan ja autokuormallinen sekajätettä maksaa 16 euroa. Kierrätettävän materiaalin mm. televisiot jne saa muistaakseni viedä ilmaiseksi. Se on sitten hyvää viikonloppua Ossilasta!!

Koiran pipareita osa 2

Hei vaan kaikki blogikamut. Alkaa olla pipareiden leivonnan aika ihan pian. Siis nyt eikä jouluksi, vai mitä? Ossi ihan itse tässä ja kuva Main ottama silloin, kun hän kävi meitin tykönä heinäkuussa.

No niin se pipariresepti, lähde Donna Twichell Roberts, Koiran keittokirja:


Lihaohraluut

Ainekset

Keksejä valmistuu 60-70 kappaletta

2/3 dl kasviöljyä
120 grammaa jauhelihaa
2 1/4 dl lihalientä
7  1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
3 1/2 dl keitettyjä ohrasuurimoita
4 tl kuivattua oreganoa
2 rkl Worcestershire-kastiketta

1. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää jauheliha ja paista sekoitellen 3-4 minuuttia, kunnes liha on kauniin ruskeaa.

2. Sekoita liha öljyineen lihaliemen kera tasaiseksi tahnaksi tehosekoittimessa.

3. Sekoita jauhot, keitetyt ohrasuurimot, lihasose, oregano ja Worcestershire-kastike kulhossa tasaiseksi taikinaksi.

4. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa veitsellä tai piparkakkumuotilla taikinasta luun muotoisia keksejä. Yhdistä yli jäänyt taikina, kauli se uudelleen levyksi ja jatka keksien leikkaamista, kunnes taikina on käytetty.

5. Nostele keksit leivinpaperin päälle pellille ja paista niitä 170-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Käännä uuni pois päältä ja anna keksien tekeytyä kolmisen tuntia tai yön yli.

Jos eivät maistu, niin valitukset suoraan Koiran keittokirjan tekijälle - kiitos:)
Enpä ole tätäkään ohjetta testannut. Ehkäpä tänä syksynä olisi aika leipoa niitä koiran pipareita. Ensimmäinen ohje "Levottomat kalat", löytyy täältä:

http://ossintassutuksia.blogspot.fi/2011/04/koiran-pipareita.html

Kokeilkaa pipareita, jos kinnostusta riittää. Mukavaa alkavaa viikkoa. Ihan kohtahan se on jo marraskuu. Ainoa mikä minua mietitytti oli tämä "luun muotoinen piparimuotti". No kyllä tässä maailmassa varmaan joku on sellaisenkin tehnyt. Meidän piparimuottivalikoimasta vaan ei löydy.... Ossilasta terveisiä.

Mahtavaa keskiviikkoa

Ponnekas otsikko. Minun oli pakko valita sellainen joku tyyliin "mahtavaa" tai "hienoa". Olo on tasan kaksi päivää ollut ihan omituinen. Tänään katselin kalenteria ja mietin taas tätä kehon muistia. Tasan seitsemän vuotta sitten tänään olin vielä teho-osastolla, tosin jo hereillä mutta, mitään en siitä päivästä juuri muista. Olinhan juuri ehkä jo herännyt aivoverenvuotoni leikkauksesta. Hmm. No se siitä. Seitsemän vuotta on pitkä aika ja tänään voin niin hyvin kuin voin voida. Pieniä oikean käden aiheuttamia kömmähdyksiä sattuu ihan joka päivä. Onneksi ei mitään vakavampaa. Eilen tiputin juuri avatun kahvipaketin lattialle. Äsch, kun harmitti. Koko keittiössä lillui vieno kahvinpavun tuoksu, enkä ollut vielä kerinnyt edes aamukahvia keittää. No harja ja rikkakihveli käteen. Sillähän siitä selvisi:)


Sitten minun on pakko sekoittaa soppaa, josta kyllä on ollut sekä YLE:n, että MTV:n uutisissa, täällä: http://www.eioototta.fi/2012/10/nain-rikot-journalistin-ohjeita-hesarin-tapaan.html ja täällä:

http://www.hs.fi/kotimaa/HS+pyyt%C3%A4%C3%A4+anteeksi+Ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4-sivun+harhaanjohtavaa+kirjoitusta/a1305609176772

Itse luin kohun aiheuttaneen jutun jo sunnuntain Hesarista, koska HS tulee meille kannettuna vain sunnuntaisin. Kukaan meistä ei jaksaisi hakea lehteä päivittäin tuolta kuudensadan metrin päästä. Minua vaivasi jutun mielestäni heikko kieli ja tyyli, jota en kuitenkaan tajunnut tietynlaiseksi väärennökseksi. Jätän nyt käsittelemättä kaikki journalistien etiikan mukaiset säännöt etc. Totean vain lukijana, että täytyypä entistä kriittisemmin suhtautua ihan kaikkeen tietoon ja sitten samaan hengenvetoon se, että säälin jonkin verran toimittajaa, joka mokoman tempun teki. Hänellä on edessä varmaankin ammatinvaihto. Mikä lehti vielä ostaa häneen juttujaan, jos hän on niin sanottu free-lancer? Jos toimittaja on Hesarin palkkalistoilla, niin tuskinpa HS tulee tulevaisuudessa julkaisemaan hänen artikkeleitaan. Toisaalta kyseessähän on ollut tietoinen teko.

Tässä kuitenkin Ossi ja Aikun kuvaamana. Haastattelua en siltä saa tai ainakaan en osaa kääntää sitä kunnolla ihmiskielelle. Täytyy kuitenkin kertoa yksi juttu joka kuvaa Ossin joko pohjatonta tyhmyyttä, tai suurta viisautta. Peukutan jälkimmäiselle vaihtoehdolle. Ostin Ossille lauantaina muutaman euron rottia, leluja sekä hyvin edullisen fleece-peiton. Pistin fleece-peiton sohvalle ja pariin kertaan ilmoitin, että se on mamin. Peitto on edelleen yhtenä kappaleena. Vähän Ossi sitä imeskelee ja tyytyväisenä nukkuu sen kanssa. Jos olisin antanut peiton Ossille ja ilmoittanut, että tämä on sinun, niin peitto olisi jo atomeina. 

Mukavaa keskiviikkoa. Tänään on kutomapäivä. Kohta alkaa luha helistä ja pellavamatto valmistua. Parin viikon sisällä. Tänään saamme loimen ilmeisesti kangaspuihin kiinni. Tryffelimäyräkoirametsäsika heiluttelee häntäänsä blogikamuille. Yhdyssanahirviön ensimmäinen ja viimeinen osa lainattu HS:n sunnuntain tekstistä. Eikös metsäsika muuten tarkoita mäyrää? Nyt en ole ihan varma. Terveisiä kaikille.

Lauantai-illan huumaa

Hei vaan kaikki. Televisiosta tulee Uutisvuoto, jota juuri nyt en jaksa katsoa. Paras vaihtoehto onkin sitten päivittää blogia.

Olen taas niin nyppiintynyt. Arvatkaapas mihin? Oikea vastaus on hakukone Googleen. Kirjoitettakoon nimi nyt sitten ihan oikein. Olen niin, niin pahoillani joidenkin blogivierailijoiden puolesta, jotka ovat eksyneet tänne ja koettaneet hakea oikeasti jotain tietoa. No mutta, omapa on vikansa toisaalta. En minä menisi klikkaamaan omaa blogiani esimerkiksi seuraavien hakusanojen tuloksena:

Ruusukasmatto. Se näyttää nyt pysyvän aina ja jatkuvasti tilaston kärjessä. Menkää hyvät ihmiset suoraan esimerkiksi Kauhavan Kangasaitan sivuille, tai johonkin hyvään käsityöblogiin. Edit 11.3.2013: No täältä löytyy nyt ohje

Ossi osaa. Ongelma on siinä, että meidän Ossi ei paljon osaa. Tai oikeastaan se ei aina viitsi tehdä sitä mitä siltä oletetaan.

Anna-Leena Härkönen "vähän helvetin hyvä pulla". Tämä oli aika hyvä. Minä kun kuulkaas olen leiponut ihan yhden kerran tällä reseptillä. Oli sitkeä sissi tämä yrittäjä:). Varmastikin olimme viimeisellä sivulla. Enpä jaksa tarkistaa. Koko elämäni aikana olen leiponut pullaa alle kymmenen kertaa.

Jaakolle lempinimiä. Arvaan kyllä mihin kirjoitukseen tämä liittyy. Se oli silloin, kun kirjoitin näistä meidän kultakoirien nimistä.

Sitten oli koiran estäminen sohva. Voitteko te kuvitella, että olimme ensimmäisellä sivulla? Ja minulla ei todellakaan ole mitään muuta keinoa estää Ossia menemästä sohvalle muuta kuin ottaa ne sohvatyynyt kokonaan pois. Jos keksin jonkun koiraystävällisen keinon, niin voin kertoa. Toisaalta me olemme lähteneet siitä, että Ossimme saa tulla sohvalle. Paitsi silloin, kun sillä on selkä sen verran kipeä, että sohvalle hyppääminen pahentaa tilannetta. Onhan ajatuksena voinut olla pikkupojan menon estäminen sohvalle. Autsch.

Yhtenä hakusanana oli muistisairaus. Olen tainnut mainita, että anoppini on pahasti dementoitunut.... 

Yhtenä päivänä näin hakusanan ossi possu. Voi ei mikä surullinen tarina sen takana sitten olikaan. Ossi oli tälläinen minipossu ja se oli karannut ja joku tumpelo metsästäjä oli ampunut sen villisikana. Tästä oli artikkeli muistaakseni Kalevassa. Vaikka mieheni on kova metsästäjä, enkä missään nimessä ole metsästystä vastaan, niin tuo ampuja teki kyllä ihan törkeän teon  

ja joutaisi ehdottomasti hankkimaan paremmat silmälasit. Minäkin näet erottaisin minipossun villisiasta.

Tässä meidän Ossi Aikun kuvaamana. Minä ja Ossi toivotamme kaikille hyvää viikonlopun jatkoa.

                              

Torstain suuri ilo

Posti kiikutti eilen minulle tämän:


http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi/2012/10/julkaisin-kirjan.html



Sitten vain lukemaan. En voi kehaista, että luin kirjan siltä istumalta, kun piti välillä tehdä tyttärelle ja itselle ruokaa, sekä yhdet uutiset katsoa. Niin mukava kirja kuitenkin oli, että samana päivänä sen luin.


Laitetaan ensin ne pienet ja lyhykäiset risut:


Miksi kirjassa seikkailevan toisen avainhenkilön nimi muuttui Maunosta Aimoksi kakkosnovellin alussa? Autsch. Sitten nimi palasi takaisin vielä kertaalleen Maunoksi viimeisessä novellissa poliisin kysymyksessä. Pieni, minua kiusaava yksityiskohta. Toinen nimiasia, joka todennäköisesti häiritsee vain minua, oli X:n käyttäminen erään rouvashenkilön sukunimenä. Olisihan hänelle voinut keksiä jonkin sukunimen... Kolmas asia mikä hieman häiritsi minua oli taitto. No kirjailija oli tehnyt sen itse ja varmaan säästänyt aika paljon rahaa tässä työvaiheessa. Kiinnitän aina lehtien ja kirjojen taittoon hyvin paljon huomiota, koska mieheni työskentelee lehtialalla.


No sitten niitä kukkasia tai vaikkapa ruusuja:


Kirjasta tuli todella hyvä mieli. Vaikka kyseessä oli dekkarinovellikokoelma, siitä ei löytynyt niin sanottua kovaa, tai pahaa väkivaltaa tippaakaan. Kirjasta tuli äärettömän hyvälle tuulelle. Se oli täynnä huumoria, joka osui ja upposi, ainakin minuun. Teksti oli tulvillaan äärettömän hauskoja sanontoja ja kirja oli täynnä hyviä oivalluksia. Lisäksi kirjasta löytyi mukavaa ihmissuhdedraamaa ja tietenkin iki-ihania mäyräkoiria, jotka toimivat Jenny Cottonin apureina, sekä muita mukavia koiria.


"Kuka ajaa hiirenharmaalla Peugeotilla? Jee, jee Jenny Cotton." Kaisa, pieni pyyntö: Älä vaan päästä Jennyä eläkkeelle hoitamaan kanatarhaa,kuten G-mies Jerry Cotton päätti tehdä. Jenny on vielä melko nuori ja jaksaa jatkaa yksityisetsivän touhuja pitkään. Jatko-osia odotellaan jo malttamattomana. Toivottavasti kirjasi menevät hyvin kaupaksi ja löytävät lukijansa. Minä lupaan olla yhtenä puolestapuhujana, ehdottomasti. Kaikki blogikamut, jotka ette ole tilanneet Nettimartan kirjaa, heti paikalla tilaamaan. Ette varmasti pety. Yhteystiedot löydätte ylläolevasta linkistä. Kaikille mukavaa viikonloppua!!

Sataa, sataa ropisee

Tänään on kurja päivä. Eipä ihme, että minua nukutti melkeinpä kymmeneen ja Ossi katsoi parhaimmaksi oikoa koipiansa vasta yhdentoista maissa. Tyttö nousi myöhään. Parempi kun ei edes mainitse kellonaikaa. No minulla oli rauhaisaa aikaa juoda pari isoa mukia kahvia ja lukea kaikki yleensäkin lukemani nettilehdet. Tänään olikin monta, monta hyvää pikku-uutista. Tänään muun muassa vietetään selkeän kielen päivää. Toivottavasti viranomaiset ja lomakkeiden laatijat painavat korvan taakse ja miettivät mitä on selkeä kieli.

Kun on oikein surkea ilma, niin voi kaivaa varastosta pari keskellä kauneinta kesää otettua Ossin kuvaa. Kaikki kuvat taitavat olla Aikun ottamia. Kiitos Aikku, että saan lainata sinun kuviasi Ossista.

Tässä Ossilla on "Voi ei. Taasko minua valokuvataan?-ilme"

 Tässä Ossi on sitä mieltä, että nyt minut voisi jättää jo rauhaan:)

Tässä tuo katselee, että huijattiinko minua nyt kuitenkin, kun en saanutkaan mitään?

Helsingin Sanomien nettiversiosta bongasin mainion jutun, miten koiran hajuaistia voi käyttää jopa lääketieteessä. Olen kyllä aikaisemminkin lukenut, että koira voisi haistaa jopa syöpäsoluja. Lukekaa ja ihmetelkää Tohtori Koiraa: Jan Kaaro ja Tohtori Koira

Toinen koirauutinen oli sellainen, jossa rescue-koira pelasti 9-viikkoisen vauvan herättämällä vauvan vanhemmat. Vauva nimittäin lakkasi hengittämästä, mutta pelastui vanhempien ja pelastushenkilökunnan toimenpiteiden avulla. Tämä taisi olla Amerikan ihmemaassa. Ovat nämä meidän koiraystävämme sellaisia ihmeotuksia. Kaikille oikein hyvää viikkoa!

Korvapuustipäivä

Tänään on kuulkaas valtakunnallinen korvapuustipäivä. Helsingin Sanomien nettiversiossa oli oikein kuvallinen esitys miten muka minäkin onnistun tekemään kelvollisia korvapuusteja. No tuon ihmeen saatan sitten nähdä illalla. Ajattelin kuitenkin kunnioittaa korvapuustipäivää leipomalla pellillisen korvapuusteja.

Kirjoitelmieni sankari tässä heinäkuussa ja kuva on Main ottama.

Saatanpa hauskuuttaa teita ottamalla kuvan korvapuusteistani. Voin kertoa, että olen leiponut korvapuusteja ehkä viisi kertaa elämässäni. Olin aina kaikkea muuta kuin niin sanottu pullantuoksuinen äiti. Kaikkea hauskaa olen kuitenkin yrittänyt tehdä tyttäreni kanssa. Tänäänkin, kun tuo suloinen tulee kotiin, me löhähdämme hetkeksi sohvalle ja katsomme jonkin hänen ostaman DVD-leffan. Pullasta on ehkä maistiaisia:)

Tämännäköinen otos tulee riistakameralla, kun on hyvin hämärää. Viiden aikaan aamulla on vielä aika valotonta, mutta näkee tuosta, että siinä on valkohäntäpeura ja naaras omenoiden kimpussa.

Ossi ei tiedä leivonta-aikeistani vielä mitään, mutta luultavasti tuo osallistuu innolla leivontaan. Löysin eilen illalla muuten uuden ruokalajin, joka kiinnosti Ossia kovasti. Kaalilaatikko, siis ihan omatekoinen, tuoksui hellan päällä ja Ossi istua tapitti hellan edessä. Juttelin sille tapani mukaan ja kysyin, että haluatko oikeasti maistaa kaalilaatikkoa ja laitoin kippoon sellaisen ruokalusikallisen ja tuo herra söi sen. Hmm. Tästä lähtien siis tarjoan sille joskus kotitekoista kaalilaatikkoa. Kotitekoinen kaalilaatikko on siis meidän kaikkien perheenjäsenten herkkua. Mukavaa torstaita, nyt lähden kauppaan leivontaostoksille.

No tälläisiä niistä "korvapuusteista" tuli. Toivottavasti maku on parempi, kuin miltä näyttävät...

Riistaa tähtäimessä

Mieheni asensi takapihallemme riistakameran ja tässä saalista:

Tänään aamulla neljä kaurista

Eilen oli valkohäntäpeurojen vuoro

Ai, että näitä kuvia on hauska seurata. Niitä oli kymmeniä... Tässä pari teidän iloksenne. Jos joskus tulee oikein hulppeita otoksia, niin laitan teille lisää. Nämä ovat niitä "possuja", jotka käyvät syömässä kaikki omenapuumme, kirsikkapuumme, perunoiden varret ja kukkaset. Arvatkaas, miksi meillä ei enää kauheasti laitella viljeltyjä kasveja... Kauriinhan saisi possauttaa omalta tontilta. Mies, vaikka on kova metsästäjä ei suostu ampumaan pihakauriita. No meillä on lemmikkinä Ossi ja tälläisiä villejä lemmikkejä:) Lisäys 26.9: Nuo kuvat saa sitten aika isokokoisiksi, jos haluaa:)

Syyskuisena lauantaina

Aikku kirjoitti blogissaan tyhjästä pedistä. Nuorimmainenkin kun muuttaa. Minä voisin kirjoittaa tyhjästä huoneesta, jota ainakaan vielä en voi sisustaa vierashuoneeksi, enkä ottaa ihan omaankaan käyttöön. Tytär kun käy satunnaisesti kotona. Saas nähdä kuinka käy, kun kohta kurssit loppuvat. Yksi jakso on koulua jäljellä. Maanantaina on viimeinen  YO-aine, jonka arvosanaa tytär koettaa korottaa. Ruotsin kieli kuulemma meni aika hyvin. Ihme miten nuo taloudelliset porkkanat pistävät yrittämään. 

Työelämässä joku on tutkinut, että rahallinen palkankorotus motivoi vain ihan hetkeksi. Toisaalta rahapalkkion hetkellinen vaikutus tässä YO-kokeessa on vaikuttanut merkittävästi tytön kiinnostukseen ruotsin kielen lukemiseen. Saattaa olla, että sillä odotettavissa olevalla pienellä rahapalkkiolla on aika suurikin merkitys arvosanaan.

Ossi kuvattuna heinäkuussa ja kuva on Main ottama. Käytän hyväkseni Main lupaa julkaista muutamia Ossin kuvia. Heinäkuu alkaakin olla taas muisto vain. Juuri nyt Ossi vetelee selkäni takana sikeitä unia karhuntaljan päällä.

Tämä petuniakin on jo muisto vain. Se odottelee kiikuttamista kompostiin. Kaunis kukkakuvakin on Main ottama. Minä se odottelen edelleen, jotta saisin aikaiseksi digikameran käyttöönoton...

Ensi kuussa onkin valtavasti työsarkaa. Äitini muuttaa todennäköisesti lopullisesti vanhainkotiin ja isälleni on löydyttävä pienempi asunto ja hänetkin on muutettava. Kamalaa, kun katoaa sellainen oma-aloitteisuus. Isäni on kuitenkin vasta 72 vuotta vanha, eikä hänellä ole mitään muistisairauksia tai muuta sellaista. Hän ei vain haluaisi muuttaa. Tätini on 79-vuotias. Hän asuu vielä omillaan, on todella hyvässä kunnossa ja pää toimii partaveitsi. Hän totesi minulle tuossa taannoin "vanhemeninen on ihan kenkkua". Tosin hän käytti hieman julkaisukelvottomampaa sanaa:) Heh. Satuitteko muuten lukemaan Iltalehdestä seuraavaa uutista:

"Hymiön syntyhetki voidaan jäljittää minuutilleen. Pittsburghin yliopiston professori Scott Fahlman lähetti 19. syyskuuta 1982 kello 11.44 sähköpostiviestin, jossa oli ensimmäinen sivuttainen hymymerkki."

Tätä fysiikan professoria on siis syyttäminen, että käytämme nykyään, ainakin sähköisessä viestinnässä:) :) hymiöitä niin paljon kuin vain kerkiämme. Toisaalta hymiöt ovat mukavia ja maailma voisi olla hitusen tylsempi paikka ilman näitä hauskoja merkkejä. Mukavaa viikonloppua ja hymyilkää myös oikeasti!

Syksyä kohti

Terveiset kaikille lenkiltä, joka oli Ossin mielestä aivan liian lyhyt. Ihanassa syksyisessä metsässä olisi voinut kävellä vaikka kuinka pitkän lenkin - siis Ossi:) Tuossa kuvassa uhitellaan, jollekin hajumerkkinsä jättäneelle. En tiedä ovatko muut urokset yhtä hassuja kuin tämä meidän. Se potkii takajaloillaan, hyppii ja pomppii neliraajahyppyjä ylös ja alas ja säestää tätä tapahtumaa hirmuisella uhitteluhaukulla.

Ensi viikolla alkaa matonkudonta. Pellavalangat odottavat ja sormet syyhyävät päästä kangaspuihin käsiksi.

Juu, nämä räpellykset ovat mittakaavapiirroksia. Minulta ovat raidoitusideat nyt aika vähissä, vaikka niitä raidoituksia on ääretön määrä. Jos jollakin on kaunis raidoitus mummon, äidin tai itse kutomassa kaksivärisessä matossa, niin ottakaa valokuva ja lähettäkää tuonne minun sähköpostiin, tai pistäkää omaan blogiinne ja vinkatkaa täällä:) Olisin niin kiitollinen.....

Mitäs sitten muuta? Miestuttavamme kasvain osoittautui vaarattomaksi harvinaiseksi vaivaksi nimeltään Bakerin kysta, jossa polvinivelestä rasituksessa valuva neste muodostaa ison rakkulan pohkeeseen. Operoitavaksi menee jossain vaiheessa polvi, joka on vaurioitunut joskus urheillessa. Mieheni työkaverin rintasyöpä leikataan ihan näinä päivinä. Toivottavasti hänkin selviää ja mahdollisimman pienin vaurioin. Muistakaa kaikki keski-ikäiset naiset käydä mammografiassa, kerran vuodessa taitaa olla suositus. Kaikille mukavaa viikonjatkoa!

Elokuun viimeisiä päiviä

Viimeisistä vadelmista sain aikaiseksi muutaman purkin ihan oikeaa hilloa. Älysin olla lisäämättä vettä ja käytin hillosokeria. Lopputulos siis vadelmahilloa eikä vadelmakastiketta.

Näin ihanan kuvan Mai otti Ossista käydessään meillä 24.7.

Syksy tulee ja kesä on auttamattomasti ohitse. Ei voi mitään. Täytyy kääntää ajatukset syksyisiin asioihin kuten oopperaan, sukan kutomiseen ja kenties muutaman hyvän kirjan lukemiseen. En siltikään aio lukea enää yhtään inhokkikirjailijani Kauranen-Saarikoski-Snellmanin kirjaa. 

Löysin hauskan ajatelman Jarkko Laineen Häijyjen ajatusten sanakirjasta: "En koskaan lue kirjaa ennen kuin arvostelen sen; sellainen tekee niin ennakkoluuloiseksi" (englantilainen kirjailija Sydney Smith). Hain kyllä ihan tarkoituksella yhtä toista ajatelmaa, mutta en löytänyt sitä. Se menee jotakuinkin näin: "Jos tuhat sontakärpästä osuvat läjään yhtäaikaisesti, niin voivatko ne olla väärässä?" 

Jos sanataituri Jarkko Laine eläisi ja jostain minulle käsittämättömästä syystä kirjoittaisi kirja-arvostelun Anja Snellmanin kirjasta, niin tuon arvostelun haluaisin lukea. Kirjaa en tulisi lukemaan. Hei kaikille (mäyrä)koiraihmisille ja muillekin tietysti ihania elokuun loppupäiviä. Nyt Ossi esittää pontevasti halunsa päästä ulos....

Ossin aatoksia osa 11

Tänään on kaunis kesäinen päivä vielä täälläkin. Olisipa ensi viikon torstainakin. Rantasauna lämpiää silloin vanhoille työkavereilleni. Tosin yksi heistä soitti minulle tänään ja ilmoitti, ettei pääsekään tulemaan. Oli tosi harmissaan. Hän soitti nimittäin Töölön sairaalasta, jonne oli joutunut eilisen polkupyörällä kaatumisensa jälkeen. Siis lisää huonoja uutisia tuttavapiiristä. Onneksi oli mennyt vain käsi. Käsi oli kipsattu ja leikattu. Etupyörä oli livennyt pois pientareelta ja sitten oli menty polkupyörällä metsään hallitsemattomasti. No ainekset vakavampaakin onnettomuuteen olivat olemassa. Ambulanssihoitajat olivat olleet tyytyväisiä, että ystävälläni sentään oli ollut pyöräilykypärä päässä. Muistakaa siis kaikki: pyöräilykypärä päähän. Tässäkin onnettomuudessa oli sellainen väistötilanne. Vastaantuleva auto väisti kolmea pyöräilijää liian kauas toiselle puolelle ja ystäväni väisti vastaantulevaa autoa - ikävin seurauksin.

Raitis ilma on uuvuttanut Ossin aika täydellisesti. Tupsluurit ovat poikaa..

Voi ei. Taas tuo nainen sährää tuon kännykkänsä kanssa. Näin yrmeältä näyttää herännyt Ossi:). No ehkäpä tuo jaksaa jo pienen hetken päästä lähteä lenkille. Tänään koiraherra joutuu tyytymään vain ja ainoastaan minun lenkkiseuraani. Miehellä on työn puolesta iltameno.

Sitten tulee pieniä, tai oikeastaan vähän isompiakin purinoita. Luin äsken nimittäin Iltalehdestä uutisen, jossa kerrottiin, että synnytyspelkoiset äidit aloittavat tupakoinnin sen takia, että syntyvä lapsi olisi pienempi. Minun piti oikein lukea uutinen pariin kertaan. Täysin epätodellista. Itse poltin aikoinani ja kun aloin odottaa kauan kaivattua tytärtämme lopetin samana päivänä tupakoinnin, kun sain tietää odottavani lasta. Omaa terveyttäni en ajatellut polttaessani, mutta en kuuna päivänä olisi voinut myrkyttää sisällä kasvavaa lastani. Olen melko sanaton ajatellessani tupakoinnin syytä tässä tapauksessa. Heh. Itselleni olen antanut luvan poltella pikkusikareita joka kerta kun käyn Afrikassa:) Teimme sinne matkan mieheni 50-v syntymäpäivillä viisi vuotta sitten. Varovaisesti ajatellen ehkä voimme käydä toisenkin kerran Afrikassa. Yksi tuttavamme muutti juuri Ghanaan. Hän kävi siellä lomamatkalla viime vuonna, ihastui maahan ja ilmeisesti johonkin tummaan naiseen ja päätti muuttaa Ghanaan. Aika rohkea temppu 52-vuotiaalta mieheltä.

Elokuuta mennään....

Voiko näin herttainen Ossimme kiristää hermoja?

Ihan oikea vastaus on KYLLÄ. Nyt on nähkääs niin, että täällä jossain lähistöllä on juoksuaikainen naaraskoira. Tämä meidän hormonihirviö inisee, vinkuu ja haukkua räksyttää sekä sisällä, että tuolla pihalla ja mikä pahinta ulvoo. Ääntelyihin ei auta minkäänlainen kielto. Ossin pienen pään on täysin sekoittanut jonkun tytön ihanainen tuoksu. Minähän en tiedä  mikä tämä viehko yksilö on ja sentään tiedän ja tunnen lähiseudun koirat. Tänne on nyt jonnekin lähistölle muuttanut uusi, tuntematon tuttavuus. No onneksi tuota olotilaa Ossilla ei kestä montaa päivää:) Ei ole koirankaan elämä helppoa.

Tänään on sitten täälläkin ollut aika viileää. Syksy tulee, ei voi mitään. Nyt saisi ilmat ihan pikkuisen lämmetä. Minun perinnesaunailtani on vasta 23. päivä torstaina. Tytärkin on lupautunut tulemaan ja onneksi jokainen kutsun saanut pääsee tulemaan. 

Tytär pääsi autokoulun kirjallisesta kokeesta ensimmäisellä läpi. Häntä kovasti jännitytti ja jopa stressasi kyseinen koe. No se on nyt ohitse ja jossain vaiheessa sitten insinööriajo. Tytön autokoulu on kestänyt ja kestänyt.

Mitäs muuta? Ei muuta kuin ikäviä uutisia. Yhdellä perhetutullamme on jalassa joku ihmeellinen kasvain. Leikataan ensi viikolla. Ultrassa oli todettu, että ei ainakaan rasvapatti. Toivotaan, ettei mitään kovin vakavaa. Sitten yhdellä mieheni työkaverilla, minun ikäisellä naisella, todettiin rintasyöpä. Havaittu ihan rutiinitarkastuksessa. Eläköön kuitenkin mammografia, jonka avulla kasvain havaittiin pienenä ja toivottavasti sellaisena, ettei ole kerinnyt lähettää etäpesäkkeitä.

Kaikille kuitenkin oikein mukavaa viikonloppua! Nauttikaa kesän viimeisestä kuukaudesta. Syksy tulee, huoks.

Ossin aatoksia osa 10

Tästä ja eilisestä päivästä näyttää tulevan kesän lämpimimpiä päiviä. Ossikin on siirtynyt puoliksi varjoon. Ossi on sen verran hömelö koira, että sen joutuu ottamaan välillä väkisin sisään, ennenkuin se paistuu ulkosalla.

Itse istuin torstaina iltapäivällä tässä kuistin täysin varjoisassa päässä ja luin loppuun Stieg Larssonin Tyttö joka leikki tulella, tämän Millenium-sarjan toinen osa. Kolmas osa olisi vielä luettavana. No nämä kirjat ovat sellaisia aika nopeasti luettavia, vaikka jokaisessa onkin reilut 600 sivua. Niitä on ihan pakko lukea pitkä pätkä kerrallaan. Täytyy sanoa, että pidin ensimmäisestä osasta eniten. Tämä toinen osa oli kovin väkivaltainen. Kolmannesta osasta en osaa sanoa vielä oikein mitään. Sitä on luettuna noin sata sivua ja se on ihan suoraa jatkoa kakkoselle. 

Ihanan rauhallisen lukemistuokioni Ossi keskeytti säntäämällä raivoisasti haukkuen autotallin taakse. Kesämökkinaapurimme olivat jossain vaiheessa tulleet ja mies oli tonttinsa rajalla jotain risuja rapsimassa. Hain Ossin nopeasti takaisin kuistille, sitä myöten sisälle, ja pyytelin samalla mieheltä jälleen kerran anteeksi koiramme raivoisaa käyttäytymistä. Mies on eläkkeellä oleva Teknillisen korkeakoulun vanha professori ja pelkää koiria ihan hillittömästi. Siis riippumatta koiran koosta, rodusta ja siitä kuinka koira käyttäytyy. Ossihan ei miehiä kohtaan käyttäydy todellakaan kovin kauniisti. Täytyykin tarkistaa, että Ossin pihafleksissä ei ole mitään kulumia. Se olisi katastrofi, jos se naru katkeaisi silloin, kun Ossi säntää tonttimme rajalle. Sen fleksin painoraja on muistaakseni jotain 30-40 kiloa, joten sen puolesta ei pitäisi olla huolta.

Blogikaveri Maikin käväisi kylässä Helsingissä käydessään. Ossi oli aika myyty, kuten aina nähdessään koirista pitäviä naisia. Seuraavan kerran kun Mai tulee Helsinkiin päin Artun ja Bassen kanssa, niin minä menen moikkaamaan näitä suloisia koiraherroja.

Kaikille mukavaa viikonloppua!!