Vuosi 2013

Hmmmm. Mitäs kaikkea sattuikaan meille vuonna 2013? Teimme yhden mukavan jenkkimatkan. Kuvapläjäyksiä halukkaille katsojille löytyy tammikuulta neljän bloggauksen verran. Miäheni joutui syyttömänä kolariin, jonka seurauksena meille sitten jouduttiin hankkimaan uusi, käytetty auto. 

Tytär vietti alkuvuoden Pariisissa ja sen alkuvuoden seurauksena myös suurimman osan loppuvuodesta:) Sydän jäi Pariisiin ja sinne sydämen perään nyt sitten muutetaan. Naureskelin tytölle, että ajattele kuinka pienistä asioista elämä on kiinni. Tyttökaveri ei halunnutkaan lähteä siihen kaupunkiin, jossa alunperin tytön ja kaverin olisi pitänyt viettää koko kevät ranskan kieltä opiskellen. Tyttö lähti itse Pariisiin kahden kuukauden kielikurssille ja tapasi elämänsä rakkauden. Näin ei kuulemma voi ajatella, siis tytön mielestä. Hän itse ei tajunnut minun ajatteluni ydintä. Sitä, kuinka monet asiat elämässämme ovat sattumuksien summia. Loppujen lopuksi vain osaan asioita me itse voimme suoranaisesti vaikuttaa. Osa on täysin sattumaa, hyvää ja huonoa onnea.

Vävyehdokas kävi joulun aikoihin Suomessa. Mukava nuori mies. Reilut neljä vuotta tyttöä vanhempi. Ei mitään valittamista tytön valinnassa. Onnellisen rakastuneita ovat. Tapasin itsekin miäheni aikalailla saman ikäisenä ja tässä sitä ollaan melkein 33 vuoden jälkeen:). Ikäerokin on sama. Hassuja ennemerkkejä.

Selkäni sai minut tuntemaan itseni kaksi kertaa ihan romuksi. Voisinkin esittää yhden toivomuksen ensi vuodelle. Ei kiitos yhtään selkäsärkyä.

Hyvä kaverini ajoi juuri ennen joulua suoraan tieltä ojaan. Vauhtia oli 80 km tunnissa. Sanoin hänelle, että olet naispuolinen Hannu Hanhi, kun hän selvisi "vain" ruhjeilla ja mustelmilla. Syytä ulosajoon ei tiedetä. Alkoholilla ainakaan ei ollut mitään osuutta asiaan. Sydämen rytmihäiriöitä, sun muuta aletaan nyt uuden vuoden alussa tutkia. Toivotaan, ettei mitään löydy. Auto meni lunastukseen.

Mitäs me teemme vuoden vaihtuessa miähen kanssa? No, emme ainakaan juo kuplivaa, kun tyttö otti mukaansa ainoan pullon shamppanjaa jääkaapista ja lähti uuden vuoden juhliin. Höh. 

Ossi-kingi

 toivottaa

 tämän

 kuvasarjan kanssa

ihanaa tulevaa uutta vuotta 2014! Terveiset Ossilasta ja tapaamme blogistaniassa toivottavasti myös koko ensi vuoden!

Ossin aatoksia osa 29

Ossi ja emäntä toivottavat Ossilasta iloista joulua ja onnellista uutta vuotta. Palataan blogikamut linjoille taas ensi vuoden puolella

Antais nyt jo ton mun luun......

Uusi mäykkylaukku ja muuta mukavaa

Tälläinen ihana mäyrislaukku tarttui matkaan, kun olin katsomassa Artun ja Main hienoa suoritusta eilen messuhallin kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Laukku on jotain käsilaukun ja kassin väliltä (28*35 cm noin) ja tämän italialaisen yrityksen muita ihania koiratuotteita saa täältä. 

 Tuo murjottava karkkari keskellä tuo mieleen Ossin:)

 Saisinko olla rauhassa?

No, sitten häivyn.

Nämä hyväntuulisen näköiset "ininäapinat" maksoivat 2 ja 3 euroa ja se on maksimihinta vajaan puolen tunnin ilosta.

Tässä ensimmäinen noin puolen tunnin käsittelyn jälkeen. Kaksi saa odottaa joulua ja kevättä.

Oikein iloista joulunalusviikkoa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 30

Seija-myrsky kopautti kutsumattoman kuusivieraan meidän autotallin katolle. Naapurien kesämökkitontin puolelta. Soitin meidän kesämökkinaapurille ja tämä kuului sarjassamme tekoihin, "joita ehkä ei olisi pitänyt tehdä". Se kiltti naapurin täti meinasi mennä ihan jengoiltaan, kun hän sen verta hätääntyi. Minä rauhoittelin, että ei mitään hätää, miäs pistää tuon pienen näreen paloiksi, sitten kun tulee matkoilta. Mitään ei ole mennyt rikki, mutta ajattelin vain siksi soittaa, että ette pääse teidän kesämökillenne juuri nyt autolla. Sähköt menivät tietysti. Onneksi sähköt on saatu jo takaisin. Lähdin kuitenkin äitiäni katsomaan eilen ilman aamukahvia. Sekin oma järkytyksensä:) Sen kurjan tunteen tietävät vain kahviaddikoituneet. Onneksi tupakkaa ei ole tarvinnut kaivata yli 20 vuoteen. Varauduin jo kuljettamaan 25 kiloa pakastettua peuraa appiukon isoihin pakastimiin, mutta onneksi tähän touhuun ei tarvinnut ryhtyä.

Tuo järkyttävän näköinen rautahäkki on lojunut autotallin nurkallamme ainakin kolmisen viikkoa. Siinä tuli yksi lähetys ulkomailta ja lähettäjä oli pakannut ne kamppeet oikeasti tuollaiseen kamalaan rautahäkkyrään. Hirvittävä, ruma ja painava ongelmajätekasa. Autsch.

Ossi tykkää istua tässä olohuoneen tuolissa. On niitä toinenkin, ihan identtinen, mutta se on kauempana kakluunista:)

Kakluunejakin on kaksi, mutta tämän kakluunin pelti on minun helpompi aukaista. Sen pellin saa auki saunasta, kun taas toisen kakluunin pelti on sijoitettu niin korkealle, että joudun kipuamaan tuolille. Miäs saa pellin auki lattialta käsin ja hiilihangolla. Minulta uupuu se 15 cm lisäpituutta ja selkäkin on vihoitellut viikon, joten ei tosiaan tee mieli kivuta tuolille.

Tämä naapurien teettämä hevosaita ottaa minua nyt kaaliin. Se on aivan ihanaa, että tuohon pellolle tulee ensi kesänä hevosia, eihän siinä mitään. Se, että se aita tehtiin nyt talvea vasten, on minusta täysin käsittämätöntä. Nyt eivät pääse metsäkauriit ja valkohäntäpeurat, eivätkä hirvet enää menemään niiden totuttuja polkuja. Sitten siihen aitaan on kuitenkin jätetty sellainen noin seitsemän metrin aukko yhdelle sivustalle. Olisivat tehneet tuon aidan vasta sitten, kun tuovat ne hevoset. Aitatolpat ovat olleet pystyssä jo jonkin aikaa ja rouva sanoi, että nauhat laitetaan vasta loppukeväästä. No viesti ei tainnut mennä virolaisille työmiehille asti. Eikä niiltä virolaisilta työmiehiltä mennyt varmaan kuin yksi työpäivä tuohon nauhan laittamiseen.

Kun tulin Ossin kanssa kävelyltä, niin selasin kakluunin edessä yhtä kirjaa Kat@log der Träume. Sieltä löytyy kaikkea ihmeellistä, mistä ihmiset uneksivat ja 3000 "parasta" nettiosoitetta, mistä niitä tuotteita voisi saada. Pääsin jotain sivulle 180 selauksessani, enkä ollut kuin tullut huonolle tuulelle. Näin yhdellä sivulla Corbusierin nahkatuolin ja siitä assosioin heti vanhan naapurini. Hän jaksoi joka kävelylenkillämme (siis silloin, kun olimme vielä väleissä ja hänellä oli tämä narttukoira, eikä niitä kahta mustaa pientä räyhäävää urossnautseria) mainita, kuinka olisi iiiiihanaa ostaa sellaiset tuolit, mutta kun ne maksavat jotain blaa, blaa, ainakin 4000 kappaleelta. Kerrankin muistan sanoneeni, että otapa laina, tai lakkaa jorisemasta niistä nahkatuoleista. Sitäpaitsi ovat joutuneet tuolit joka paikassa jonkin sortin alennusmyyntiin. Kaikista pienistä asioista sitä voikin ihminen harmistua, kuten muistaessaan vanhan naapurinsa:) Eikä meilläkään ollut mitään kränää, ennenkuin se toinen niistä käppänöistä hyökkäsi Ossin kimppuun. Onneksi kaikki asustavat nykyisin Tapiolassa. 

Vaippaikäinen lapsi hylättiin törkeästi Kirkkonummella ja Viking Linesin Amorella on karilla. Tästä ei kyllä lauantai paljoa voi paheta.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta parempaa viikonvaihdetta Ossilasta! Huomenna olisi tarkoitus mennä koiranäyttelyyn Messukeskukseen. 

Missä olit tänään?

Tai vielä tarkemmin kello 14.15?   No tämä toimittaja oli ainakin töissään ja painoi enteriä "historiallisella" minuutilla. Minä olin Ossin kanssa kävelemässä. Itse en muista juurikaan aikoja ja päivämääriä, tai ainakin olen huono niissä. Sen muistan, kun nämä terroristit lensivät jumbolla päin näitä kuuluisia torneja. Olin juuri silloin lähdössä töistä ja uutista taisi tulla suorana Nykistä, kun kello oli pari minuuttia yli neljän. Istuin järkyttyneenä auton penkillä varmaan kymmenisen minuuttia, ennen kuin pystyin lähtemään ajamaan kotiin. Tyttömme oli seitsemänvuotias ja varjelimme häntä uutisilta. Silti hän kysyi muutaman päivän päästä kuinka monennessa kerroksessa uusi työpaikkani sijaitsi. Tyttö oli huojentunut, kun vastasin, että ensimmäisessä kerroksessa. Lisäksi vakuutimme, että Suomessa ei voi sattua mitään vastaavanlaista.

Mistä tuntee koiranomistajan. No tämän artikkelin mukaan tästä:). Mistäs sitten tuntee kissanomistajan? Vastaavat kuvat ja tekstit löytyvät täältä:). 
Ihania kuvia ja juttuja kummassakin.

Blogin päätähtösenkin kuvat on otettu kolmen maissa, joten ihan plörinäksi meni "historiallinen" päivä:) Ciao, kamut. Olisi aika minun ottaa kudin käteen, jotta edes yhdet sukkaparit valmistuvat vielä joululahjaksi. Terveisiä Ossilasta!

Potutuslauantai osa 29

Nyt minua suututtaa niin, että saattaapi tulla ärjyäkin kirjoitusta. Ensinnäkin, kun avasin netti Ilta-Sanomat, niin sieltä pullahti otsikko "Ihminen kuoli junan alle Kirkkonummella". No kaiken lisäksi se asema oli Masalan asema, jota itse käytän matkustaessani kaupunkiin. Tiedättekös, olen nähnyt erinäiset kerrat, kun nuoret ihmiset ja vähän vanhemmatkin "oikaisevat" siitä ratojen yli, vaikka siinä on melkein metrin korkuinen aita raiteiden välissä. No tämä oikaisu koitui kuolemaksi, tai sitten kyseessä oli tarkoituksellinen teko. Kamalaa, mitä sitä voi sattua, kun ei viitsitä kiertää alikulkusillan ja portaiden kautta.

Eilen illalla, kun lähdimme käymään miäheni ja Ossin kanssa appiukon luona, jossa oli myös miäheni sisko Ruotsista käymässä, niin totesin, että naapuritalon uudisrakennuksella tehtiin töitä. Olen loputtoman kyllästynyt siihen, että siellä raksalla tehdään urakkaa niin, että tänne sisälle asti raikaa ja se meteli alkaa vasta normaalin työajan päätyttyä, illalla. Taitavat olla varsinaisia kuutamourakoitsijoita, jotka sitä hommaa hoitelevat:) Koko kesä on nyt kuunneltu sitä kuorma-autojen edestakaisin menoa ja toivottavasti se pikkuhiljaa loppuu. Se rakennusprojekti kun on laajempi, kuin mikään tavallinen. Se kahdeksan hehtaarin peltotilkkuhan salaojitettiin hevosten laidunta varten. Itse olisin kyllä ensin katsonut, että kuinka se kestää hevosten kulutusta ja sitten vasta tarvittaessa salaojittanut sen pellon. Pahoin pelkään, että kun se on hyvää peltomaata eikä mitään savikkoa, niin nyt se meni heinän kasvun kannalta liian kuivaksi. No toivotaan, ettei näin käynyt.

Eiliset huligaanit Tampereella ovat kyllä varsinaista ****joukkoa. Varsinainen pohjanoteeraus! Minun pieneen päähäni nyt ei vain mahdu, että mitenkä "Itsenäinen valtio, siinä kulminoituu kaikki se sorto, mitä vastustamme" Jotenkin näin yksi naamioitunut nuori äidin pikku kultamurunen asian kiteytti YLE:n uutisten haastattelussa. Miksi ihmeessä tätä sortoa sitten pitää vastustaa aggressiivisella mielenosoituksella juuri itsenäisyyspäivänä? Jos ei tämän kaksikymppisen nuoren miehen isoisän isä, tai isoisän isoisä olisi ollut rintamalla, niin mehän puhuisimme venäjän kieltä äidinkielenämme. Törkeää ja käsittämätöntä ajattelua tältä nuorelta haastateltavalta, siis minun mielestäni.

Jotkut konserttiin osallistujien puvuista olivat aika mielenkiintoisia valintoja. Satu Taiveaho onnistui todella hätkähdyttämään minua omalla valinnallaan. Tämä valinta ei ollut lainkaan minun makuuni. Huoks. 

No Ossilasta ei sen kummempia. Päätähdestä ei ole mitään uusia kuvia ja koska minulla on niin ikävä kesää, niin tässä Ossi toukokuussa.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Ossilasta hyvää itsenäisyyspäivää!

Lyhyt tervehdys Ossilasta. Ossiin iski kuvaushetkellä järkyttävä vahtimisvietti. Huomasin vasta kuvasta, että Ossilla olikin kaksi vahdittavaa.

 Katsokaa mikä ilme. Murr, älä koske minun hammasharjaani. Missään nimessä et ainakaan koske savuluuhuni.

Tälläinen joulutähti-ihanuus tuli kortin mukana blogikaverilta. Liina on käsittääkseni neulottu puikoilla. Odottelin korttia, mutta kirjekuoressa oli myös tämä mielettömän hieno joululiina! Klikatkaa kuvaa ehdottomasti isommaksi, niin näette kauniin pitsiliinan yksityiskohtaisemmin. Liina on noin 30 senttimetriä halkaisijaltaan ja nyt se koristaa pientä pyöreää tammipöytää olohuoneessamme. Lämpimät kiitokset Kristiina!

Eipä tässä muuta. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Ossilasta!

Potutuslauantai osa 28

Silmät virkeinä vielä illalla yhdeltätoista. Ei ihme, että aamulla nukuttaa, niinkuin emäntääkin. Tosin tänään nousin jo puoli yhdeksän:)

Urputus on nyt sitten ihan personaalia, ei mitään yleismaailmallista. Viime sunnuntai-iltana meillä lakkasi vesi juoksemasta hanasta. Olin menossa suihkuun, aukaisin hanan ja mitään ei tapahtunut. Autsch ja ei voi olla totta! Siinä kuulkaas minulta pääsi kirosana ja kovaäänisesti, jolloin miähenikin kysäisi, että mikäs nyt mättää? Kiroilen melkoisen harvoin. No sitten miäs juoksi tekniseen tilaan ja tuli hetken päästä epätoivoisena takaisin. Vesipumppu ei suostunut käynnistymään. Siinä kuulkaas melkein meiltä molemmilta parahti itku, kun puolitoista vuotta sitten meillä oli oikeasti ongelma vesien kanssa. Silloin vaihdettiin kaikki mahdollinen, kiertovesipumppu, joka maksaa maltaita ja ejektori porakaivoon, joka taas edellyttää niiden letkujen repimistä porakaivosta ylös. Niitä letkuja sitten riittää meidän kaivossa, joka on pitkälti toistasataa metriä syvä. Sitten putkimies vielä jostain mystisestä syystä laittoi sen ejektorin väärin päin sinne yli sadan metrin letkujen päähän ja vettä tuli ainoastaan vajaan vuorokauden. Taas revittiin putket pois kaivosta. Se oli sellainen "souvi", että minä ja miäs muistamme sen koko loppuikämme. Laskukin oli yhteensä sellainen, että päätä alkoi huimata. Kymmenen päivää olimme ilman vettä. Suihkussa kävimme appiukon luona 20 kilometrin päässä ja tiskit kävin tiskaamassa käsin yhden naapurin luona. Vessanhuuhteluveden miäs kantoi tuosta lammesta ämpäreillä ja juomavesi ja ruuanlaittovesi tuotiin kanssa appiukolta. Taisimme me pari pänikkää ostaakin lähdevettä. Ai niin ja kaiken kukkuraksi Ossi puraisi sitä ystävällistä putkimiestä, vai pitäisiköhän hänestä käyttää nimitystä LVI-asentaja? Putkimies on minulle jotenkin läheisempi sana:) 

Onneksi nyt selvisimme sellaisen painekytkimen vaihdolla, joka kyllä varmaankin vaihdettiin silloin puolitoista vuotta sitten. Se kytkin vain oli jotenkin jumittunut. Siihen hommaan tarvittiin sekä sähkömiestä, että putkimiestä. Nyt onneksi vedet juoksevat:) Tämä oli taas niitä tapahtumia, jolloin omakotitaloasuminen ei ollut niin mukavaa. Nyt tiedän kaikki mahdolliset viat, mitä vesijärjestelmään voi tulla ja minulla on sellainen 24 h päivystävä LVI-avun numero puhelimen muistissa. Lisään sen vielä johonkin paikkaan paperille, mistä löydän sen aina.

En ihan usko tähän juttuun. Tosin bitcoinien arvo on ollut ihan käsittämättömässä nousussa, kuten tästäkin jutusta voi lukea. Veikkaan, että tämä juttu on pelkkä uutisankka, mutta olisihan se kiva ostaa vaikka sadalla eurolla joku miljoona-asunto ja ihan rehellisesti. Edit: Ei kyllä se nykykurssilla tekee suunnilleen 5,6 miljoonaa euroa se 7500 bitcoinia. Yksi bitcoin on noin 758 euroa. Outoa, että joku täydellisesti virtuaalinen raha voi olla noin arvokas. Omistaakohan Soros bitcoineja? Tuolla summalla sitä hyvinkin kannattaisi etsiä sitä kovalevyä kaatopaikalta. Autsch.

Mutta näistä potutuksista ja niistä huolimatta kaikille ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Perjantaiehtoota Ossilasta

Huh, kun oli kiirus päivä. Sulatin pakkasen kauhealla kiireellä. Miähen ampuma peura tuli pussitettuna, Itellan uudella kylmäkuljetuksella. Ison peurapukin lihat olivat yhteensä 28 kiloa. Ilmeisesti pukki oli painanut 73 kiloa mennessään lihanpakkaamoon. Elikkä vajaat 40% on tuollainen "puhdas" liha sitten peuran ruhosta. Jauhelihaakin on noin 60 pientä pakettia. Sanoin jo puhelimessa miähelle, että nyt ei passaa valittaa kertaakaan, että "taasko peuranjauhelihapullia?" Kerran viikkoon on tehtävä jotain jauheliharuokaa, että saa vuodessa syötyä lihat. Kysyin mukavalta kuskilta, että onko hän maistanut koskaan peuraa ja kun vastaus oli ei, niin lykkäsin yhden isokokoisen paistin ja paketin jauhelihaa kokattavaksi. Harmittaa vain, kun sattui kulmapaisti ensimmäisenä käteen ja se nyt ei ole niin mureata. Olisin hyvin voinut antaa sisäpaistin, niin olisi tullut parempi kuva riistasta ensimmäisellä kerralla laitettuna. Nyt voi tulla vähän sitkeää paistia, jos uunissa laittaa. Kulmapaisti on parempi ehkä paloiteltuna ja padassa pitkään haudutettuna.

Huomenna menen äitini kanssa Lohjalle katsomaan Jyrki Anttilan tuottamaa Johann Straussin operettia "Yö Venetsiassa". Odotan suurella mielenkiinnolla kylddyyripläjäystä. Ihanaa, että saan viedä äitinikin nyt tuollaiseen. Näin yksi päivä uutisissa tästä tapahtumasta ja kävi mielessäni sitten eilen, että mahtaisiko sinne saada jotain kautta lippuja. No ilmeisesti onnistuin nappaamaan jotkut peruutuspaikat, koska ovat niin keskellä katsomoa kuin olla ja voi. Produktion Facebook-sivuilla oli ilmoitus 18 marraskuuta, että 15 lippua jäljellä. Täällä, olikohan se nyt nimeltään Laurentinius-sali, onkin kaikenlaista konserttitoimintaa sun muuta. Täytyykin tutustua tarkemmin ja viedä mammaa aina joskus sinne nauttimaan musiikista. Minun on paljon helpompaa ajella Lohjalle, kuin koettaa saada äitiä tänne. Esitys on ylimääräinen esitys kello 12.00. Sopii mainiosti äitini ikäiselle, niin hänen ei tarvitse valvoa puoleen yöhön, mihin se kello väkisinkin kääntyisi, jos veisin hänet esimerkiksi oopperaan.

Yhyy, minulla on niin ikävä kesää, että pakko pistää pari Ossista heinäkuussa napsaistua kuvaa.

Vanhan naapurimme piti tulla tänään Ghanasta Suomeen, mutta tulikin viesti häneltä, että joitain leimoja puuttuu matkustusasiakirjoista. Harmi, hänellä on riittänyt paljon hankaluuksia uusien liiketoimien perustamisessa sun muussa. Viestittelin vain takaisin, että eiköhän me nähdä ennen joulua.. Mies on ihan supisuomalainen hemmo, joka päätti muuttaa Ghanaan käytyään siellä muutaman viikon lomamatkalla. No kerkiää sitten miäskin takaisin reissultaan, ennen kuin naapuri pääsee käymään.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Ossin aatoksia osa 28

Tätä meillä harrastetaan sadesäällä. Sateen sattuessa mamma menee kauppaan ja minä herkuttelen luulla.

 Slurps, on tämä nahkaluukin ihan jees

Nyt on alkanut SE aika vuodesta, jolloin hiiri hiirulaiset ovat päättäneet, että ulkona on niille liian kylmä. No se on kyllä hiirulaisille valitettavan kohtalokasta. Neljäntenä päivänä peräkkäin on loukussa ollut hiiri. Minulla alkaa olla vähän ikävä sitä kotikärppää... Ossista kun ei ole mitään hyötyä hiirten metsästykseen. Yöllä, kun nämä hiirulaiset pyrkivät sisälle saunasta, niin Ossi kuorsaa sohvalla yläkerrassa tassut taivasta kohti.

Eilen äitini täytti 77. Olimme Lohjalla vierailulla, siis minä tätini ja äitini nuorin sisko miehineen. Hauskaa oli. Tai siis hauskuudesta vastasi kyllä tällä kertaa tätini, kun hän kertoi juttua, kuinka hänen eräs ystävättärensä oli tavannut avomiehensä noin 50 vuotta sitten. Olivat olleet kolmekymppiset neidit viettämässä iltaa yökerho Espilässä ja tätini oli iskenyt jonkun kadetin ja hänen ystävättärensä avomiehensä. Ystävätär nyt vain ei ole kerinnyt naimisiin viidessäkymmenessä vuodessa:) Ja tämä tätini kadetti taisi jäädä one-night-standiksi. Tädilläni on siis aivan uskomaton huumori ja pää terävä kuin partaveitsi ja kuitenkin täytti juuri 80. Jutut vain ovat sitä luokkaa, että herkemmät voivat punastella:) :)

Kuinkahan monta päivää, viikkoa, kuukautta saamme lukea otsikoita Kevan johtajasta Ailuksesta ja hänen "pöyristyttävistä" luontoiseduistaan? Heh, minusta katoton bemari Suomen ilmastossa osoittaa todella heikkoa harkintakykyä. Sitten jossain lehdessä oli oikein listattu hänen asuntoremontissa käytettyjä tarvikkeita ja jopa mainittu jonkun höyrylieden hinnaksi 2000. Voihan elämän kevät. Ne paremman luokan vehkeet nyt vain sattuvat maksamaan. Tuolla kahdella tontulla ei edes saa sitä minun hirmuisesti himoitsemaa puuhellaa. Sen hinta on melkein kolme tonnia muuraustöineen. Autsch. Mutta enpä minä ole ihan juuri sitä puuliettä saamassakaan. Toiveissa se puuliesi kuitenkin on ja pysyy listalla!

Huomenna tulee miähen ampuma peura. Se on paloiteltu ja vakuumipakattu. Minun tehtäväksi jää latoa se pakastimeen, kun miäs tulee matkoilta vasta lauantaina. Toivottavasti saan kaiken lihan mahtumaan. Veikkaus on noin 30 kiloa lihaa. Riittääpähän taas vuodeksi eteenpäin ja kirkkaasti. Harmi, että Ossi on juurikin allerginen peuralle. Ei pääse auttamaan syömishommissa. Miäskin kerkiää vuoden aikana kyllästymään peuranjauhelihapulliin ja monta kertaa. Terveisii Ossilasta!

Potutuslauantai osa 27

Kun ei erityisesti harmita, niin sitten pitää kaivella ne harmin aiheet. Jos osaavat koirat murjoa ihmisiä, niin käy se valitettavasti myös toisinkin päin:( 

Olen löytänyt paljonkin eri juttuja, joissa isot koirat ja varsinkin jotkut tietyt rodut osaavat olla hankalia, mutta annetaan puolustuspuheen vuoro esimerkiksi dobernannien omistajilta. Minä suhtaudun silti vähän varauksella kyseiseen rotuun. Onhan se ainoa rotu, joka on hyökännyt minun kimppuun, ilman näkyvää syytä. Muutamat koirat ovat purra napsauttaneet, jopa oma Ossi, mutta näissä tapauksissa on ollut omaa tietämättömyyttä ja hölmöyttä mukana. Yksi vanha karjalan karhukoira napsautti minua sormiin, kun noin viisivuotiaana menin ottamaan siltä luuta. Ei ollut äiti vieressä kertomassa, että niin ei saa tehdä.

Ei käy kateeksi Timo Soinia. Tehtäköön nyt vielä kerran selväksi, että en kannata Perussuomalaisten puoluetta, mutta kyllä puolueen johtotehtävissä olevien ihmisten olo voi olla nykypäivinä tukalaa. Puolueella on rasitteenaan Halla-Aho, sitten se kuuluisa saha-alan yrittäjä, jonka nimeä en edes muista ja kaikki nämä muut kamaluuksien laukojat. Toisaalta Suomen kansa saa juuri sellaisen eduskunnan, kuin se on äänestänytkin ja onhan se kansa kunnallisvaaleissakin äänestänyt näitä veitikoita sinne valtuustoihin. Syvä huokaus.

Tuleva naapuri soitti ja pahoitteli tien kuntoa. No se tie onkin järkyttävässä kunnossa, kun isot autot ja koneet ovat sitä ees taas sahanneet. Eilen minulla raapaisi vähän maasturin pohja jo tiehen kiinni, vaikka yritin taiteilla siitä. Miäs onnistuu ajamaan paremmin tietä pitkin kuin minä. Huomenna laitattavat naapurit tietä kuntoon. 

Yksi mielestäni viikon liikuttavampia uutisia oli tämä juttu. Itse olen niin onnellinen. Tytär soitti, olikohan se toissapäivänä ja ilmoitti että poikaystäväkin tulee joulunpyhinä käymään. Oi olen niin iloinen. Tytär viipyy vähän pitempään ja sitten varmaan matkustaa takaisin. Nyyh, on se vain totuttava, että hänestä tulee pariisitar, ainakin toistaiseksi ja tietenkin toivon, että onni ja rakkaus kestävät. Eihän sitä tuossa iässä voi oikein ennustaa. Toisaalta tapasinhan minäkin mieheni alle kaksikymppisenä ja samoja latuja suksitaan vieläkin, yli 30 vuoden jälkeen. No tunnustetaan, että ovat ne sukset tuossa ajassa menneet ristiinkin, mutta eivät sentään ihan lopullisesti:)

Herra Ossi onnellisensa luunsa kanssa. Ai kamala, kuinka se luu haisi pahalle, kun avasin sen tyhjiöpakkauksen. Ossin mielestä se luu taasen tuoksui ihanalle ja se esittikin kaikki tanssitemppunsa samalla kun aukailin sitä tosi tiivistä muovia. No tiivis sen paketin pitääkin olla, kun minun nenään se haisu oli järkyttävä.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 26

Ai kuinka minua taas otti päähän tämä koirauutinen. Suretti kanssa ihan kamalasti. No miten se muffe nyt tuolleen? Pienet lapset ja koirat, huomio ne pienemmätkin, voivat olla vaarallinen yhdistelmä. Minä rakastan monia eläimiä. Mitä isompi se eläin on, sen varovaisemmin ja tietyllä lailla "asiantuntevin" ottein sitä pitää käsitellä. Minullekin, vaikka olen koko ikäni pulannut hevosten kanssa, on sattunut niiden kanssa pari pientä onnettomuutta. Ja hevosissakin on muuten vihaisia yksilöitä. Niistä vihaisista on parasta tehdä meetwurstia, mikäli ne eivät ole ihan huippukilpahevosia. Yhdellä MM-tason kilparatsastajalla oli käytössään supervihainen hevonen. Sillä hevosella oli ratsastettaessakin "kuonokoppa", ettei se puraissut ratsastajaa jalasta. Edit: alkuperäiset, englanninkieliset jutut Guardianista löytyvät täältä ja täältä. Koira oli mastiffityyppinen rescue-koira, joka oli ollut tässä uudessa kodissaan vain muutaman kuukauden. Äiti yritti pelastaa tytärtään pistämällä koiraa keittiöveitsellä. Koira joko kuoli pistoon tai lopetettiin tapahtuman jälkeen. Mastiffit purevat kanssa niskaan, samoin kuin kait metsästyskoiratkin. Kamala tapaus kaikkinensa.

Tämäkin dobermanni-uutinen oli aika puistattava. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä koirassa laukaisi tämän hyökkäyksen. Minuakin on kerran purrut dobermanni jalkaan. Onneksi välissä oli nahkainen prätkäpuku ja paksunahkainen "jatsari"-saapas jalassa. Olin 16-vuotias ja saanut ensimmäisen prätkäkorttini. Käänsin prätkääni hiljaisessa vauhdissa silloisen asuintiemme päässä Haagassa ja näin tämän dobberin, joka muuten oli aina vapaana. Siinä sekunnissa se koira roikkuikin kiinni jalassani. Potkaisin koiraa samalla jalalla, jolloin se irroitti otteensa ja isäntäkin oli sillä hetkellä paikalla ja sai kytkettyä koiransa. En tiedä mikä siihenkin koiraan juuri sillä hetkellä meni. Ei tainnut koira tykätä 125-kuutioisen Yamahani soundista.

Lukekaapas tämä juttu! Minua on pitkään ottanut kaaliin nämä älypuhelimet. Itselläni ei ole älypuhelinta, enkä hanki, jos vain voin välttää. Koetan vielä saada samanlaisen perus - Nokia-mallin , jollainen on kestänyt käyttöäni kuusi vuotta. Minun ei tarvitse roikkua netissä ja SOME:ssa junamatkoja, sun muita, mutta se on aika mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä, jotka kaivavat nämä älyvapaat laitteet heti kun pääsevät paikalleen istumaan. Kait siellä Facebookissa sitten pitää roikkua lähes 24/7, en tiedä. Yksi vanha työkaveri oli päivittänyt viimeksi FB-statustaan "Ei ole mitään kirjoitettavaa". Autsch. On tytöllänikin omppupuhelin, ollut jo kolme vuotta ainakin, mutta itse en sitä kaipaa. Miähelläkin on älypuhelin, mutta hän kopioi sinne työkalenterinsa, joten se ehkä sallittakoon. Sitten, kun hänellä on matkapäivät kalenterissaan, niin minäkin saan ne aikaisemmin tietooni, kuin edellisenä iltana. Miäs muuten matkustelee paljon. Olin jo katsonut loppuvuoden matkapäivät valmiiksi, kun olin silmäsairaalassa tarkastuksessa. Tuota minun vasenta silmääni koetetaan vielä kerran korjata sen kiertokarsastuksen osalta. Leikkaus menikin sitten tammikuulle ja minun oli vielä soitettava miähelle, kun muistin, että Las Vegasin messut ovat noina aikoina. No kävikin niin hyvin, että kun leikkaus on maanantaina 20 päivä 7.30, niin miäs tulee kotiin lauantaina. Loistavaa ajoitusta, eikö vain?

Tunnistatteko itseänne minään noista älypuhelimien käyttäjinä. Toivottavasti kukaan ei ole noin addiktoitunut. Älkää ainakaan tunnustako:) Tyttärelleni olen pari kertaa karjaissut, kun puhelin on ilmaantunut taskusta ruokailun päätteeksi. On se puhelin vielä mennyt taskuun takaisin. Mutta täytyy tunnustaa, että kyllä se puhelin helposti näppeihin liimaantuu.

Miäs tuli eilen matkoilta ja lupasi tänään tehdä ruoan ja auttaa siivoamisessa. Mikähän siihen on mennyt:)? Ei sen puoleen, kyllä hän tekee molempia asioita aina joskus muutenkin. Jos nyt vielä lisään yhdenkin oikein hyvän asian, niin eihän tätä voi potutuslauantaina julkaistakaan.

Taidekuva, olkaa hyvä. On se taidekuva, jos minä niin kerran sanon. Siinä on Ossi, hieman tärähtäneenä:)

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta. Kaikille isille onnelista huomista isäinpäivää!

Jo on aikoihin eletty:)

Minä ilmoitin Ossille, että harkitse nyt sitten päiväkävelysi pituus. Miäs lähti Saksaan aamulla, minullle siis aamuyöstä ja tulee perjantaina. No Ossi-boy harkitsi. Emme päässeet talolta kuin noin kaksisataa metriä, niin herra kääntyi ympäri ja väänsi mäyräkoiran mittaiset "outputit" ja alkoi jolkotella häntäänsä heilutellen kotia kohti. No mäyräkoira tietää, mitä mäyräkoira tahtoo ja siihen tahtoon on joskus tyytyminen. Ei sen puoleen, tuolla on synkkä ilma ja tuulee ja pisaroi. Nyt ei todellakaan ole paras mahdollinen lenkkisää.

Voi ei Suomen verottajaa. Eikö sillä todellakaan ole parempaa tekemistä? Minä voisin vanhana kirjanpitäjänä ja talouspäällikkönä kertoa kaikki ne metkut, joilla kansainväliset isot firmat vievät rahat pois täältä Suomesta ja ihan laillisin keinoin. Suomen verottajalla olisi tosi paljon työtä, jos se haluaisi muuttaa kansainvälisiä verotuslainsäädännön pykäliä hitusen siihen suuntaan, että edes osa niistä veroeuroista jäisi tänne. En voi kuin päätäni pyöritellä.

Sata vuotta vankeutta jokaiselle kiinnijääneelle!! Tarvitseekohan tuo sen enempää kommenttia?

Tämä oli valloittava chihu-juttu. Noilla koirilla on ihan yhtä hyvä nenä kuin muillakin ja noin pieninä ne voivat varmastikin mennä sellaiseen paikkaan, mihin isompaa koiraa ei uskalla laittaa. Esimerkiksi joku rauniohan voi sortua ison koiran painosta ja liikkeistä. Tulin kertakaikkisen hyvälle tuulelle.

Tuollaiset sukat sain valmiiksi eilen. Langatkin tuli pääteltyä. Ovat taas mallia "Kerttu". Pitsikuvio näkyy varmaan paremmin, kun sukat ovat jalassa. Nimesin sukat "ruska-sukiksi".

Ossilasta ei sen kummempia. Terveisiä kaikille!

Potutuslauantai osa 25

Hyvää Pyhäinmiestenpäivää, Halloween meni jo. Tai oikeastaan Pyhäinpäivä taitaa olla se oikea nimi nykyisin.

Väsyttää ja Ossikin ilmoittaa olemassaolostaan järkyttävällä haukkumisella tuolla alakerrassa. Tosin se haukkuu tuolta reilun sadan metrin päästä kuuluvaa isojen koneiden metelöintiä. Argggh. Naapuriemme tontilla on nyt elämöity lähes koko kesä. Ensin pellot salaojitettiin, nyt siellä tehdään jotain maanrakennustyötä, mutta isot koneet siellä häärivät ja metelöivät aamusta iltaan ja osin vielä myöhään yöhönkin. Talon perustukset pitäisi vissiin valaa kohta. Se talo on arkkitehdin piirtämä ja toteutetaan suurelementteinä. Ihan kauniin näköinen talo. Toistaiseksi ei ole ollut mitään urputtamista tulevien naapureidemme kanssa. Vaikuttavat oikein mukavilta. Paitsi, että heillä oli varsin järkyttävä nimiehdotus tälle peltotielle. Tämä ei ole mikään laakso eikä täällä ole kauheasti muita, kuin niittyperhosia. No tunnustan, että torppasin tiennimen heti ja ehdotin, että istumme joku ilta alas ja mietimme yhdessä sitä tiennimeä. Tien nimenhän pitää hyväksyä jokaisen sen tien varrella asuvan ja minä kerroin rouvalle, että tuohon ehdotettuun tien nimeen te ette saa minun allekirjoitustani. Tosin niin ystävälliseen sävyyn, kuin vain pystyin.

Kirkkonummen tiennimeämisohjeet lähtevät siitä, että nimen pohjana olisi esimerkiksi jokin läheinen paikka. Ärsyttävää, että kaikki nämä kalliot, lammet sun muut ovat ruotsinkielisiä, joten niistä tulee taivutettuina hassuja, kun paikannimiä ei käännetä. Voitteko kuvitella kamalampaa osoitetta kuin Hummelrödslangintie? Juu tuollainen löytyy Kirkkonummelta. Anteeksi nyt vaan kaikki sillä tiellä asuvat. Tavaile nyt sitten osoitetta puhelimessa:). Sitten, kun printtasin aihepiirettäin tiennimiä, niin kävi selväksi kuinka monta aihepiiriä on varattu. Esimerkiksi lintu- ja eläinlajit on varattu kaavoitukseen eikä niitä saa käyttää haja-asutusalueilla. No en kyllä ajatellutkaan mitään Ruisrääkäntietä, vaikka tuolla pelloilla on joskus kuulunut kesäisin ruisrääkän narinaa ja kerran olen jopa onnistunut bongaamaan linnun. Tosin tunnistin sen vasta jälkeenpäin lintukirjasta. Oli hauskannäköinen vekkuli:)

Voi itkut. Jälleen kerran kuoli joku pikkukoira isomman koiran hyökkäykseen. Siis olen niin vihainen näille isojen koirien omistajille, jotka joskus tuntuvat pitävän koiriaan irti ihan machoilumielessä. Vanhan rouvan vanha seuralainen heitti henkensä taas ihan turhaan.

Tämä oli varsin epämiellyttävä uutinen. Taidanpa pitää pusuttelevan Ossin entistäkin kauempana. Onneksi Ossi ei ole varsinainen "pusu-koira", mutta kyllä se joskus yllättää toiminnallaan.

Mitä pidätte listasta? Tunnustan, että vanhempiani en aina kuunnellut, joskus tosin, mutta luonteeltani olen ollut aika itsenäinen aina. Ja varmaan olisi ollut syytä kuunnella enemmänkin. Mene ja tiedä. Parikymppisen olisi aihetta tutkiskella itseään - ainakin joskus ja miettiä sitä elämän suuntaa. Nyt kun on viisikymppinen, niin ainakaan valintoja ei ole syytä katua:)

Syödäkö, vai eikö syödä. Kas siinäpä pulma.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, mukavaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Onnenkaatamoinen

Olimme menossa Ossin kanssa päivälenkille, mutta menoamme haittasi alatallimme taakse kaatunut puu. Fiuuts mikä tuuri jälleen, ettei se ollut kaatunut autotallimme päälle. Edellisen kerran, kun isoja puita kaatui tuulen takia, niin yksi niistä kaatui Tapsa-myrskyssä talomme ja liiterin väliin. Kuva löytyy täältä.

Puu häiritsi ihan huomattavasti minun pääsyäni tielle. Ossi olisi kyllä päässyt luikahtamaan puun rungon alta:) Palasimme pihalle ja kiersimme yläkautta, mistä varsinainen tiekin kulkee.

 Aika läheltä liipas.

 Ja oli kohtalaisen kokoinen puu. Tästä kohtaa nämä kolme runkoa tekivät noin 110-120 cm maasta. En kyllä tiedä mikä puu on, saattaa olla vanha raita. Täytyy kysyä miäheltä. Hän on varmaan ihan kyy otsassa, kun tämä tietää taas puunkatkomista moottorisahalla ja oksasouvia. Kaiken lisäksi miähellä on koko loppuvuoden hirmuisesti matkoja. 

 Vähän oli oksa tainnut hipaista seinää.

Kertokaa minulle, mitä tuo koira oikein ilveilee. Olin sen takana ja kurkotin kameralla vain sen sivulle. Hammastikkukin on maassa eikä mitään suussa. Ehkä tuo nauraa minulle.

Eilen tuli sitten mukava Prisma-dokumentti koirista. Koiran vaikutuksesta ihmiseen, jopa yhden henkilön osittaiseen parantumiseen vaikeasta vammasta. Kyseessä oli päähän vahingoittunut sotaveteraani Englannista, joka ei kyennyt tuntemaan enää tunteita, kun tietty aivoalue oli vahingoittunut. Tunteet palasivat usean vuoden aikana hänen omistaessaan koiran, joka auttoi häntä kaikissa pikkuhommissa. Koira osasi muun muassa antaa rahaa pankkiautomaatilta, hmm sitä ei kylläkään näytetty näpyttelikö se tunnusluvun ja sitten koira osasi työntää kirjeen postilaatikkoon. Katsokaa ihmeessä, jos dokkari tulee uusintana tai sitten, josko se näkyisi YLE-areenalta. Hyvää viikonjatkoa Ossilasta. 

Potutuslauantai osa 24

Sää! Voihan itku, onko tuo sade koko Etelä-Suomen yllä, vai sataako se vain täällä Porkkalan niemellä? Ossikaan ei tahdo pitkälle lenkille. No ei sen puoleen, en minäkään.

Herra Ossi-mäyris ei yleensä potuta. Tuossa muutama päivä sitten se kyllä herätti minut aamuviideltä ihan järkyttävällä haukulla. En sitten tiedä tuliko joku metsän elävä niin lähelle ovia, että se herätti jo Ossinkin. Armoraivohaukku kello viisi ei kyllä ole mukava tapa herätä. Sitä en tajua, miten mieheni vain kuorsasi vienosti ja minä heräsin siihen raivohaukkuun vaikka nukun korvatulpat korvissa. Nimittäin joinakin öinä miehen kuorsaus ei ole mitään vienoa tuhinaa:) ja siksi siis korvatulpat.

Toissapäivänä tullessamme äitiäni katsomasta Lohjalta, puhuin tätini kanssa jotain Päivi Räsäsestä. Juu ei ole suosikkipoliitikkoni. Juuri nyt hän ei olekaan päästänyt mitään mölysammakoita suustaan. Hän nyt vain sattui juuri silloin ajaessamme olemaan haastateltavana radiossa ja keskustelu valui sitten hänen ammattiinsa, joka on lääkäri kuten varmaan suurin osa teistä tietääkin. No sitten tätini alkoi käsitellä tätä ammattikysymystä ja ilmaisi vahvasti mielipiteensä siitä asiasta, että kun lääkäreitä koulutetaan valtion rahoilla, niin lääkärien tulisi harjoittaa ammattiaan eikä ryhtyä ammattipoliitikoksi. Minä olen tästä ihan prikulleen samaa mieltä. Nykyään eduskunnassa taitaa istua kaksi lääkäriä. Tätini tiesi kertoa, että aikaisempina vuosina lääkäreitä on tainnut olla peräti seitsemän. Tästä lähestulkoon samasta asiasta, siis lääkärin ammatinharjoittamisesta, on muuten puhunut kunnanlääkäri Tapani Kiminkinen, jolla oli jokunen vuosi sitten vielä YLE:llä oma televisio-ohjelmansa "Tohtori Kiminkinen". Tapani on jopa sanonut, että vastavalmistuneiden lääkärien olisi mentävä takaisin kotikuntiinsa kunnanlääkäriksi joksikin aikaa, jotta tavallaan maksaisivat velkansa yhteiskunnalle koulutuksestaan. No hän itse on viihtynyt kotikunnassaan Saaarijärvellä valmistumisestaan lähtien, joten hänellä on tiettyä substanssia sanoissaan.

Hyvä syy olla antamatta koiran pussailla. Ossi aina joskus pääsee livauttamaan pusun, mutta yritän tätä touhua hienovaraisesti estää. Vaikka sanotaan, että koiran suussa on vähemmän bakteereita kuin ihmisen suussa, niin ainakin Ossin lipaisut aiheuttavat leukaani ihan pieniä mätäpaiseita. Pesen kyllä leukani heti, kun Ossi siihen pusun pääsee livauttamaan, mutta silti:( Meillä siis aika vähän harrastetaan koiran kanssa pusuttelua.

Viikon paras näkemäni koirauutinen:) Hmm. Osaisikohan Ossi herättää meidät? Toivottavasti tätä ei tarvitse koskaan todentaa.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Sukkiakin on pukannut

Olen tässä muutaman viikon aikana saanut aikaan kaksi ja puoli paria sukkia. Toinen sininen sukka on vielä vaiheessa. Lilavalkoiset ovat ehkä noin 36-37, vihreät ovat noin kokoa 45 ja sininen 38-39. Vihreät ja siniset menevät yhdelle kaverilleni ja lilavalkoiset menevät lääkärilleni, jota tapaan 1-2 kertaa vuodessa. Ajattelin "lahjoa":) häntä, jotta pitää minut potilaanaan.

 Blogin päätähti meditoi peittonsa kanssa. Lakana oli pakko vaihtaa, kun edellinen alkoi osoittaa riekaloitumisen merkkejä. Kun tulin makuuhuoneesta identtinen lakana kädessäni, niin Ossi yritti tempoa sitä käsistäni. Enkä mitenkään sitä osoitellut. Ossi vain totesi, että hei tuohan on minun. Peitto tuli pesukoneesta kuivumisen jälkeen.

Nämä ihanat tumput ostin silmäsairaalasta viime viikolla. Ala-aulassa oli pienet myyjäiset ja tuotto meni täysin uuden lastensairaalan hyväksi. Nyt olen minäkin omalta pieneltä osaltani tukenut uutta lastensairaalaa. Kunhan tulee joku helppo keräys, mihin voi osallistua tekstiviestillä, niin meidän perheen osalta lähtee neljä tekstaria.

Eilen alkoi sitten Downton Abbeyn neljäs kausi. Huoks, jotenkin siitä meni ilo kun tämä miespuolinen päänäyttelijä poistui sarjasta. Tyttöni mukaan hän itse halusi jättää sarjan. Goodbye, Matthew! Ilmeisesti hän ei halunnut tulla Mr Darcyksi. Colin Firth ei ole ikinä tainnut päästä tästä roolihahmostaan eroon. No tämän ihanan Jane Austinin kirjan olen lukenut vain englanniksi, mutta sarjan Ylpeys ja ennakkoluulo katsoin kaikkine uusintoineen. Nauhoitin vielä Teemalta tulleen "Ylpeys ja ennakkoluulo maratonin", mutta digiboksimme hajosi ennenkuin kerkisimme tyttöni kanssa katsoa tätä kuuden-seitsemän tunnin maratonia:)

Ossilasta ei sen ihmeempiä. Jos jollakin on väsymystä poistavia vinkkejä, niin otan kaikki vastaan. Kirkasvalolamppua en ole vielä tänä vuonna ottanut käyttöön, mutta ihan kaikki vitamiinit ja ulkoilut on käytetty. Koko ajan vain väsyttää. 

Uusimman Kotilieden kannessa oli jo jotain joulujuttua. Apua, sekin juhla lähestyy. No joulusta ei sitten ole kuin puoli vuotta juhannukseen, jee!

Potutuslauantai osa 23

Tänään sitten olen taas ihan pottuuntunut, pissed off, niinkuin sanottaisiin oikein alatyylin englanniksi. Viljelimme tätä sanontaa pomoni kanssa joskus siinä isossa yrityksessä, jossa työskentelin reilut 20 vuotta sitten. Yleensä meillä oli ihan mukavaa tanskalaisen pomoni kanssa, mutta kun Lontoon pääkonttorista painostettiin, niin silloin olimme molemmat pomoni kanssa varpaisillamme.

Tänään heräsin hiukka yli neljä, kun miähen herätyskello soi. Ai miksikös herätys oli ni pal aikaisin? No hirvijahti kutsui häntä ja piti oleman Lokalahdella isänsä kanssa jo kasin pintaan. Onneksi minä sentään nukahdin välittömästi, kun olin varmistunut, että miäs nous pystyyn, eikä jatkanut uniaan.

Tänään on ottanut kupoliin niin monta asiaa, etten jaksa edes kaikkia repostellakaan. Muutamat otsikot saivat sellaisia itkunaurupyrskähdyksiä aikaan. Älkää välittäkö. Ne itkunaurupyrskähdykset johtuvat levottomasta mielikuvituksestani. Iltalehdessä luki, että "Stringeissä piilee terveysriski" ja minä koetin kuvitella itseäni tunkemassa niin isoihin stringeihin, ettei sellaisia ole olemassakaan. Meinasi muuten mennä kahveet väärään kurkkuun:) Ne, jotka ovat tavanneet, tietävät mitä nääs tarkoitan.

Sitten minua pänni hetken aikaa Greenpeace, ei tarvitse vissiin lisää selityksiä. Ihan armotonta kiehumista aiheutti Salon vauva. Ei varmaan ole Suomessa ainuttakaan ihmistä, joka ei olisi kuullut tästä hylätystä vauvasta, mutta saattaa olla muutama, joka on missannut otsikon "Voiko äiti saada lapsensa takaisin?" No minä ainakin esitän toivomuksen, että hyvät lastensuojeluviranomaiset, pitäkää se lapsi lastensuojelun piirissä ja etsikää hänelle hyvä ja rakastava adoptiokoti. Ai miksikö? No onhan se nyt itsestään selvää, että äidillä on vakavia ongelmia. Hän ei käynyt neuvolassa, synnytti ihan itse (mikä riski jo sekin) ja pisti vauvansa jonnekin talon eteen. Toivottavasti äiti oli varmistanut, että siitä vielä joku kulki. Ja kulkihan siitä joku iltavuorosta palaava rouva.

Naapureiden tontilla on tehty hommia ja paukuteltu koko päivä. No emme me olisi Ossin kanssa muutenkaan tehneet pitkää lenkkiä. Sekin lenkki, mikä yritettiin tehdä, katkesi räntä/raekuuroon ja meille tuli himpan verran kiire kotiin.

Päivän ainoa tosi hauska hetki oli, kun kuulin radiosta Vuoden Mummoksi nimetyn Eila Nevanrannan haastattelua. Kuulin hänen toista haastatteluaan eilen radiosta, kun ajoin äitiäni katsomaan. Hauska nainen, tehnyt rappeja ja ensimmäisen aiheena oli Sinebrykoffin puisto, "mikä mättää, kun ne roskat pitää jättää?" On kuulemma siistiytynyt puisto. Minunkin mielestäni nuoriso saa bailata ihan rauhassa, mutta olisi hienoa, että siistisi jälkiään mennessään. Ei sen puoleen, Ullanlinnan mäki ja Kaivarinpuisto ovat vapun jälkeen varmaan melko räävittömässä kunnossa. Jos tyttö lukisi blogiani, niin hänelle voisin siteerata vielä rap-mummoa, "Mee tsiigaa mummoos, ennen kun se delaa" ja lisätä tai lähetä edes se kortti sieltä Pariisista. No äitini on kyllä ihan hyvässä kunnossa, että delaamisesta ei vielä tarvi onneksi puhua.

Ainoa tähän päivään tyytyväinen on Ossi. Ai miksikö? No se sai makoisan rustoluun.

Njamm,

njamm. 

Tässä näkyy "sisäinen peto"-asenteeni.

Slurps. 

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 22

Tuossa teille ensi kädessä linkki uutiseen, joka oli niin täynnä virheitä, että metsästäjän vaimona vinosti hymyilytti. Kaiken kukkuraksi naiset olivat hölmöilleet oikein urakalla. Ensimmäisenähän kolarin sattuessa pitäisi huolehtia siitä, että lisävahinkoja ei tapahdu. No tämä sairaalassa viruva rouva toivottavasti paranee, nimittäin hän sai päällensä ihan oikean valkohäntäpeuran, ei Bambia,joka on pelkkä satuhahmo ja Disneyn piirroselokuvankin pääosan esittäjä. Bambi tosin on luonnossa valkohäntäpeura. Kauriita USA:ssa ei ole, koska se on pieni hirvieläin joka asustelee vain Euroopassa. Tuolta näette kuvat sekä valkohäntäpeurasta, että kauriista. Kuvat valkohäntäpeuroista ja neljästä metsäkauriista.

Sitten, jos joku on kuullut, että Suomessa on sellainen tieteellinen lautakunta joka on uudistamassa monia Suomessakin eläviä eläinten käännösnimiä ja siihen on ainakin kuulunut Ilkka Koivisto (Korkeasaaren jo aikaa sitten eläköitynyt intendentti. En ole edes varma elääkö hän vielä), niin voin todeta, että valkohäntäpeuran ehdotettua nimeä valkohäntäkauris ei ole vielä vahvistettu. Minä en ainakaan ikinä totu sanomaan valkohäntäpeuraa valkohäntäkauriiksi, eikä moni metsästäjäkään. Sitten näihin nimien ongelmiin. Pari vuotta sitten kävin Kirkkonummen kansalaisopiston englanninkielisessä keskusteluryhmässä ja joku sitten aloitti keskustelun hirvistä. Huomio, se en ollut minä:) Eräs rouva, joka oli ammatiltaan eläköitynyt englannin kielen lehtori sanoi sitten, että Kirkkonummellakin näkee niin paljon hirviä ja käytti sanaa elk jota muka aikaisemmin tuli suosia niin sanotussa Britti-Englannissa. Minä sitten korjasin sanan moose:ksi ja siitäkös meinasi väittely syntyä:) No, jos minä satun olemaan oikeassa, niin minähän korjaan vaikka enkun kielen lehtoria ja vein hänelle ikivanhan Jahti-lehden artikkelin, jossa oli nimenomaan keskitytty tähän elk sanaan. Metsästäjät käyttävät näitä oikeaoppisesti. Elk sanaa voidaan käyttää Euroopassa saksanhirvestä, jota Kirkkonummen metsissä voi kipitellä yksi-kaksi kappaletta. Saksanhirvellä taas ei ole mitään tekemistä meidän kotoisen hirven kanssa. Elk sana Amerikan maalla taas ymmärretään wapitiksi, joka ulkonäöltään muistuttaa vähäsen poroa, mutta on huomattavasti isompi. Latinankieliset nimet selvittävät paljon ja kuvat:) Tosin moose Amerikan maalla on vielä meidän hirveä isompi, mutta niinhän on ihan kaikki muukin.

Jos te joudutte enkunkieliseen keskusteluun hirvistä sun muista niin hirvi on enkuksi moose, kauris on roe deer, valkohäntäpeura on white-tailed deer, saksanhirvi on se elk tai oikeaoppisemmin red deer, kuusipeura on fallow deer. Ylvästellen kerron sitten, että kuusipeuran jouduin sanakirjasta tarkistamaan. Poro on reindeer ja nyt kauhukseni joudun toteamaan, että en muista mikä on Petteri Punakuono englanniksi:( joku olisikohan Peter, the Rednose reindeer. Yritin hyräillä, mutta sanat eivät tulleet, pöh. Edit: niin paljon vaivasi, että täytyi hakea netistä. Se on Rudolf:)

Tällä viikolla on ollut kokoSuomea vavisuttavia potutuksia, mutta ne nyt kaikki tietävät. Rakas tyttöni soitti ja sanoi, että "mä en löydä mistään kulmanvärjäysainetta". Laiskamato oli taas iskenyt pyllyyn. En nimittäin jaksa uskoa, etteikö Pariisista saisi sellaisia tavaroita joita löytyy Kirkkonummen Prismasta!No, äiti osti ja postitti. Toivottavasti väriaine pysyy ehjänä.

Tämä oli mukava eläinaiheinen uutinen. Miäs on matkoilla, syksy tulee auttamattomasti, missasin Kirkkonummen Lammasmarkkinat heräämällä liian myöhään tänään, byhyy olisiko siinä tarpeeksi yhdelle lauantaille?

No näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Keisarin uudet vaatteet

Tai oikeastaan valjaat... Ostin Ossille uudet valjaat. Ovat ne ihan sopivat, mutta ne vanhat valjaat ovat ihan kymmenen kertaa paremmat. Ai mitenkös niin? No pääasia on se, että Ossikka näkyy pimeässä paremmin.

Tässä näkyy valjaat paremmin. Väri on hyvä, lukollinen kiinnitys vain yhdeltä puolelta, joka saa aikaan sen, että kun valjaat ovat hiukan löysemmällä, niin ne valahtavat sille puolelle jossa on se iso lukko. Lisäksi valjaat saisivat olla ylempänä. Nyt tuo kaulaosakin laskeutuu tuohon lapojen päälle. Täytyy katsoa auttaisiko kaulaosan kiristäminen asiaa. On se pienestä kiinni se valjaiden paremmuus. No vanhat alkavat vaan olla niin käytetyt, että ei olisi ihme vaikka räpsähtäisivät joskus, kun Ossi nykäisee. Eilen Ossi taas muistutti, että virtaa löytyy. Ossi nimittäin näki valkohäntäpeuran noin vajaan 50 metrin päästä ja sai melkoisen hepulin:)

Minä koetan jostain metsästää identtiset valjaat vanhoille. Toivottavasti löytyy, on nimittäin ihan ehkä vain viisi-kuusi-seitsemän vuotta ne edelliset. Nyt taidan tarttua sukankutimeen ja siirtyä telkkarin ääreen. Miäskin tuli iltapäivällä reissusta ja lähtee taas huomenna. Se on se metsästysaika nääs. Laskin, että miäs on lokakuun aikana enempi reissussa kuin kotona. No täällä me pidämme torppaa pystyssä, Ossi ja minä. Mukavaa viikonjatkoa kaikille, syksystä huolimatta!