Nyyh. Niin se tytär lähti taas ja nyt lähti mies kanssa. Mies lähti kuskaamaan tytön muuttokuormaa Pariisiin. Nyt on tytön matkalaukkuelämä päättynyt ja koti on ainakin toistaiseksi Pariisi. Mitä tulevaisuus tuo joskus tullessaan, niin sitähän ei kukaan voi tietää. Toistaiseksi on hyvä näin. Tosin tyttärellä ja poikaystävällä on ollut harmeja uusien asuntojensa kanssa. Ensimmäisen asunnon alakerrassa asui joku huumeveikko ja marin tuoksu pöllähteli heidän asuntoonsa kuulemma varsin vahvana ja lisäksi tämä pilviveikkonen aiheutti meluhaittoja koko rapun asukkaille. Poliiseja oli kutsuttu paikalle monenkin asukkaan toimesta, mutta meno ei lainkaan rauhoittunut.
Tytär ja poikaystävä ovat saaneet uuden vuokra-asunnon kohtalaisen mukavalta paikalta ja kuinka kävi. Kaksi kerrosta ylempänä asunut nainen teetti jotain kylpyhuoneremonttia. Työvoimana käytettiin ammattitaidottomia ja todennäköisesti pimeänä työtä tekeviä puolalaisia. Nämä puolalaiset "putkimiehet" aiheuttivat sellaisen vuodon, että väliasunnossa on vakavia vesivahinkoja ja vahinkoja aiheutui myös tyttären ja poikaystävän asunnolle. Nyt sitten asunnon vuokrannut välitysfirma ja vakuutusyhtiöt, sun muut tahot tutkailevat asuntojen remontointeja ja mitä kaikkea tarvitsee tehdä. Remonttikuluissa pihistellyt nainen voi joutua kamalan kovien maksujen maksajaksi. Toivottavasti naisen rahat riittävät, kun nyt hänen kotivakuutus tuskin korvaa vahinkoja.... Autsch. Toivon tietty, että joku vakuutus kattaa ne vahingot.
Tämä perussuomalaisten *linkki* autoveron poistolupaus ei potuta lainkaan, päinvastoin olen suorastaan riemastunut. Ensi vaalikaudella minullakin on sitten rahaa ostaa uusi auto. Olen ajatukseen todella ihastunut ja pidän tuon vaalilupauksen ehdottomasti mielessäni. Tosin en siltikään äänestä ainuttakaan perussuomalaista eduskuntaan, mutta olen aivan haltioissani tuosta autoverolupauksesta:) :)
Sitten ihan jokainen koiranomistaja pitää Mustinsa ja Murrensa kiinni, eikös joo?. Nyt saa jo taasen valitettavasti myydä ilotulitteita ja kielloista huolimatta monet paukapäät niitä ilotulitteita ihan kohta paukuttelevat. Pitäkää ne koiranne kiinni, ettei tarvitse turvautua *linkki* etsijäkoirien apuun. Eihän se mitään auta, mutta mainittakoon, että niitä raketteja saisi ihan aikuisten oikeasti ammuskella vasta uuden vuoden aattona....
Mutta, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!
lauantai 27. joulukuuta 2014
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Joulun odotusta Ossilasta.
Tuota ihanuutta sietää jo tuijotellakin. Kuivattu kanafile on Ossin suurta herkkua. Voi kelvata kyllä useammallekin mäyrikselle:)
Ihanaa joulun odotusta. Maten joulu alkoi jo 17. päivä, kun tytär saapui Pariisista. Poikaystävä jäi Pariisiin, koska tammikuussa hänen on jätettävä niin paljon yliopistoon tehtäviä ja tentitkin lähestyvät. Ranskan yliopistoissa ei tenttejä saa suorittaa kuin pari kertaa, muuten tulee kenkää yliopistosta. Meininki yliopistoissa on helposti sisään ja helposti ulos. Opiskelumotivaation pitää olla kohdillaan ja korkea.
Kaikille oikein hyvää joulua Ossilasta!!
lauantai 13. joulukuuta 2014
Potutuslauantai osa 73
Eilen oli melkoisen järkky päivä. Minun piti mennä Tilkan silmäsairaalaan ja viettää siellä melkoinen määrä tunteja, kun piti mitata silmänpaineita parin tunnin välein kolme kertaa, huoks. Ensimmäinen painetarkistus oli kello kahdeksan. Hei haloo, minä ja Ossi nukumme yleensä siihen aikaan. Ossikin oli aika pyörällä päästään, kun ilmoitin sille kello viisi, että huhuu, nyt on kuules aamupissan aika, herätys myös sinulle. Sitten kiirehdin kello 06.18 junaan ja kympin ratikkaan ja olinkin silmäsairaalassa 07.30 eli hieman liian aikaisin.
Ensimmäisen painetarkastuksen jälkeen ampaisin keskustaan todetakseni, että Stockmann ei ollut vielä auki. Stockmann avaa ovensa arkisin kello 09.00. Siinä sitten seisoskelin kellon alla ja tuijotin Tallbergin talon kolmanteen kerrokseen, vanhan työhuoneeni ikkunaan. Tosin, tämä upea työhuoneen paikka oli minulla vuodesta 1990-1997 miinus äitiysloma ja neljän kuukauden mittainen hoitovapaa. Sittemmin yhtiö muutti näistä upeista tiloista pois ja minä vaihdoin työpaikkaa, yritykseen, josta näkymät olivat ankeasti Keskuskadulle. Stockmann on muutoin aika hiljainen ihan arkiaamuna:).
Viimeisen painetarkistuksen ja silmänpohjan kuvauksen jälkeen säntäsin vielä keskustaan ja totesin, että Vanhan Ylioppilastalon perinteisiä joulumarkkinoita ei enää ollut. Hämmästykseni oli todella suuri ja olo tyhjä. Olen käynyt näillä ihanilla joulumarkkinoilla varmaan parinkymmenen vuoden ajan. No syy selvisi, kun löysin osan myyjistä Citykäytävän kakkos- ja kolmoskerroksesta, täysin vahingossa, siitä rautatieaseman puoleisesta päästä. Vanhan YO-talon kiinteistön omistaja oli jo viime vuonna irtisanonut näiden käsityöläisten 30 vuotisen perinteen ja ilmoittanut, että nämä joulumyyjäiset "eivät sovi heidän profiiliinsa". Voihan itkut. Nyt on osa myyjistä täällä Citykäytävässä ja osa myyjistä on *linkki* täällä Kaapelitehtaalla. ja osa myyjistä molemmissa paikoissa. Ostin itselleni joululahjaksi pienen käsityönä tehdyn saippuan. Olen ihan "palasaippuafriikki":) *linkki* Soapfactory. Täältä saa suomalaisena käsityönä tehtyjä palasaippuoita. Tosin ostamani saippua taitaa olla joku uutuustuote, koska sitä ei löydy tuolta tuotelistalta.
Voi pentele, kun minua ottaa pannuun anonyymit kommentoijat, joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Löysin tosi ilkeän kommentin yhdestä suosikkiblogeistani. Itse en ole saanut oikeastaan ainuttakaan ilkeää kommenttia, mutta yhden kommentin olen poistanut pari vuotta sitten. Se kommentti ei sinällänsä ollut ilkeä, mutta siinä oli jotain, joka häiritsi minua. Kun olin antanut sen kommentin ensin viikkotolkulla roikkua, niin sitten menin ja poistin sen. Mielestäni, jos ihmisellä ei ole mitään muuta kuin ilkeyksiä ladeltavana, niin ne hän voi kirjoittaa ihan vaikka omaan päiväkirjaansa ja siten purkaa omaa pahaa oloansa ja/(tai) tyhmyyttään.
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein mukavaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!
Ensimmäisen painetarkastuksen jälkeen ampaisin keskustaan todetakseni, että Stockmann ei ollut vielä auki. Stockmann avaa ovensa arkisin kello 09.00. Siinä sitten seisoskelin kellon alla ja tuijotin Tallbergin talon kolmanteen kerrokseen, vanhan työhuoneeni ikkunaan. Tosin, tämä upea työhuoneen paikka oli minulla vuodesta 1990-1997 miinus äitiysloma ja neljän kuukauden mittainen hoitovapaa. Sittemmin yhtiö muutti näistä upeista tiloista pois ja minä vaihdoin työpaikkaa, yritykseen, josta näkymät olivat ankeasti Keskuskadulle. Stockmann on muutoin aika hiljainen ihan arkiaamuna:).
Viimeisen painetarkistuksen ja silmänpohjan kuvauksen jälkeen säntäsin vielä keskustaan ja totesin, että Vanhan Ylioppilastalon perinteisiä joulumarkkinoita ei enää ollut. Hämmästykseni oli todella suuri ja olo tyhjä. Olen käynyt näillä ihanilla joulumarkkinoilla varmaan parinkymmenen vuoden ajan. No syy selvisi, kun löysin osan myyjistä Citykäytävän kakkos- ja kolmoskerroksesta, täysin vahingossa, siitä rautatieaseman puoleisesta päästä. Vanhan YO-talon kiinteistön omistaja oli jo viime vuonna irtisanonut näiden käsityöläisten 30 vuotisen perinteen ja ilmoittanut, että nämä joulumyyjäiset "eivät sovi heidän profiiliinsa". Voihan itkut. Nyt on osa myyjistä täällä Citykäytävässä ja osa myyjistä on *linkki* täällä Kaapelitehtaalla. ja osa myyjistä molemmissa paikoissa. Ostin itselleni joululahjaksi pienen käsityönä tehdyn saippuan. Olen ihan "palasaippuafriikki":) *linkki* Soapfactory. Täältä saa suomalaisena käsityönä tehtyjä palasaippuoita. Tosin ostamani saippua taitaa olla joku uutuustuote, koska sitä ei löydy tuolta tuotelistalta.
Voi pentele, kun minua ottaa pannuun anonyymit kommentoijat, joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Löysin tosi ilkeän kommentin yhdestä suosikkiblogeistani. Itse en ole saanut oikeastaan ainuttakaan ilkeää kommenttia, mutta yhden kommentin olen poistanut pari vuotta sitten. Se kommentti ei sinällänsä ollut ilkeä, mutta siinä oli jotain, joka häiritsi minua. Kun olin antanut sen kommentin ensin viikkotolkulla roikkua, niin sitten menin ja poistin sen. Mielestäni, jos ihmisellä ei ole mitään muuta kuin ilkeyksiä ladeltavana, niin ne hän voi kirjoittaa ihan vaikka omaan päiväkirjaansa ja siten purkaa omaa pahaa oloansa ja/(tai) tyhmyyttään.
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein mukavaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!
lauantai 6. joulukuuta 2014
Potutuslauantai osa 72
Itsenäisyyspäivästä huolimatta kirjoitan potutuslauantain, koska minua ottaa päähän muutama asia.
Soitin tädilleni, eli äitini siskolle. Hän on 81 vuotta vanha, mutta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tai alkaa tädilläni olla pieniä fyysisiä vaivoja. Eilen hänellä oli kännykkä pois päältä ja pistin tekstarin, että älä pidä sitä kännyäsi pois päältä! Yritin parhaan kykyni mukaan houkutella tätiäni äitini vanhainkodin puurojuhliin ensi tiistaina. No, ei onnistunut, kun on joulusiivous kesken, autsch. Tiedän, miten siistiä tätini asunnossa on. Ihan huomattavasti siistimpää, kuin täällä meillä.
Itse olen ajatellut ottaa vakiosiivoojan, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi. Tavaroiden laitto "paikoilleen" tuntuu olevan minulla suurempi asia, kuin itse pintojen puhdistus. Sitä paitsi sitä tavaraa alkaa olla yksinkertaisesti liikaa. Ensi viikolla koetan saada aikaiseksi sen, että vien käyttökelpoista tavaraa tuonne Olarissa sijaitsevaan, onkohan se nyt Fida:n kirpputorille.
Sitten koetin vielä saada tätiäni houkuteltua maanantaina kaupungille, kun tiedän, että hänen täytyisi hieman päivittää vaatevarastoaan. Hän on itse valittanut, ettei oikein kehtaa mennä lenkkeilemään, kun on niin vanhat ulkoiluvaatteet. No ei sekään onnistunut. Miten joillekin vanhoille ihmisille tulee sellaisia omituisia tekosyitä, kuten joulusiivous? Tätinikin voisi sen joulusiivouksen hyvin antaa olla, koska hänellä on niin siistiä muutenkin. Tätini olisi hyvin voinut sanoa, että kuule, ei huvita:)
Kohta alkaa Tuntematon sotilas. Eiköhän se ole se alkuperäisversio, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Nyt tarvitsee majoittautua sohvalle ja katsoa elokuva pitkästä aikaa. Sitten jatkuu televisiosessio presidentin linnan juhlilla. Linnan juhlien jälkeen potuttaa tietysti, koska siellä näkee joskus niin hirveitä asuvalintoja. Ei ihan etiketin mukaisia:) Erityisesti minua henkilökohtaisesti ottaa päähän kirkkaan punaiset iltapuvut. Minulle itselleni tietystä kirkkaanpunaisen sävystä tulee mieleen vanhan Neuvostoliiton lipun väri ja kyllä ne talvi- ja jatkosodassa menehtyneet aikoinaan ihan oikeasti taistelivat tämän maan itsenäisyyden puolesta. Niissä kahdessa sodassa se Suomen itsenäisyyden menetys oli todella lähellä.
Sytytelkäähän sitten kaksi kynttilää kello kuudelta.
Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein kaunista itsenäisyyspäivää Ossilasta.
Soitin tädilleni, eli äitini siskolle. Hän on 81 vuotta vanha, mutta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tai alkaa tädilläni olla pieniä fyysisiä vaivoja. Eilen hänellä oli kännykkä pois päältä ja pistin tekstarin, että älä pidä sitä kännyäsi pois päältä! Yritin parhaan kykyni mukaan houkutella tätiäni äitini vanhainkodin puurojuhliin ensi tiistaina. No, ei onnistunut, kun on joulusiivous kesken, autsch. Tiedän, miten siistiä tätini asunnossa on. Ihan huomattavasti siistimpää, kuin täällä meillä.
Itse olen ajatellut ottaa vakiosiivoojan, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi. Tavaroiden laitto "paikoilleen" tuntuu olevan minulla suurempi asia, kuin itse pintojen puhdistus. Sitä paitsi sitä tavaraa alkaa olla yksinkertaisesti liikaa. Ensi viikolla koetan saada aikaiseksi sen, että vien käyttökelpoista tavaraa tuonne Olarissa sijaitsevaan, onkohan se nyt Fida:n kirpputorille.
Sitten koetin vielä saada tätiäni houkuteltua maanantaina kaupungille, kun tiedän, että hänen täytyisi hieman päivittää vaatevarastoaan. Hän on itse valittanut, ettei oikein kehtaa mennä lenkkeilemään, kun on niin vanhat ulkoiluvaatteet. No ei sekään onnistunut. Miten joillekin vanhoille ihmisille tulee sellaisia omituisia tekosyitä, kuten joulusiivous? Tätinikin voisi sen joulusiivouksen hyvin antaa olla, koska hänellä on niin siistiä muutenkin. Tätini olisi hyvin voinut sanoa, että kuule, ei huvita:)
Kohta alkaa Tuntematon sotilas. Eiköhän se ole se alkuperäisversio, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Nyt tarvitsee majoittautua sohvalle ja katsoa elokuva pitkästä aikaa. Sitten jatkuu televisiosessio presidentin linnan juhlilla. Linnan juhlien jälkeen potuttaa tietysti, koska siellä näkee joskus niin hirveitä asuvalintoja. Ei ihan etiketin mukaisia:) Erityisesti minua henkilökohtaisesti ottaa päähän kirkkaan punaiset iltapuvut. Minulle itselleni tietystä kirkkaanpunaisen sävystä tulee mieleen vanhan Neuvostoliiton lipun väri ja kyllä ne talvi- ja jatkosodassa menehtyneet aikoinaan ihan oikeasti taistelivat tämän maan itsenäisyyden puolesta. Niissä kahdessa sodassa se Suomen itsenäisyyden menetys oli todella lähellä.
Sytytelkäähän sitten kaksi kynttilää kello kuudelta.
Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein kaunista itsenäisyyspäivää Ossilasta.
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Tötteröpää tervehtyy
Tänään olen luopunut Ossin tötteröstä ihan kokonaan. Eilenkin se oli päässä illalla vain pari tuntia. Sen jälkeen, kun olin kylvettänyt tassut ja ne tassut olivat kosteat. Hyvin väsynyt Ossi on, mutta onneksi pahan hajuista antibioottia ei ole enää kuin, huh, kymmenen päivää.
Ossi on vankasti sitä mieltä, että minä voisin painua huitsin tuuttaan kamerani kanssa. Ilmekin kertoo, että Kingi haluaa levätä:)
"Siinä onpi possusarja, jaaaalo, niin kuin naaaasukarja, voimalla kuuden possun, voimalla kuuden possun" Alkuperäisriimitys Seitsemästä Veljeksestä ja varmastikin Kivi kääntyilee haudassaan, kun häntä lorutellaan ihan miten sattuu. Kuvakin on otettu, gääg, vastavaloon, mutta tuota lasin ihanaa väriä ei oikein muutoin saa esiin. Paitsi, ehkä jossain studiossa:) :) Laitan nyt kuvan, koska lasihyllyni saaminen voi kestää keittiöön vaikka kuinka ja kauan.
Viisi possua olen ostanut ja ensimmäisen (lilan) noista somista Riihimäen lasin valmistamista potseista sain ihanalta kaveriltani jokunen vuosi sitten 50-vuotislahjaksi. Yhdellä ruskeista possuista on se alkuperäinen korkkikärsä, lopuille koetan itse askarrella sen tulpan. Vihertävä possu oli originaalilaatikossa ja tuli Retronomi Oy:stä juhannuksen jälkeen. Retronomissa on aivan ihastuttava liikkeenpitäjä ja kaikki on alkanut hänen omasta keräilystään, siis myynti. Kävin liikkeessä muutama viikko sitten kaverini kanssa ja siinä liikkeessä olisi viihtynyt koko päivän kuunnellen tämän naisen tietämystä lasi- ja porsliiniesineistä. Ostin kaverilleni tilauksesta 4 kpl Primavera-sarjan isoja kahvimukeja. Valkoinen pohja ja oranssi kukkanen. Varmaan ihan käyttämättömät. Sarja oli tuotannossa niin vähäsen aikaa vuonna 2005, että sitä alkaa olla jo vaikea löytää. Joskus näkee kirppareilla. Sarja on muutenkin sellainen, että siitä joko pitää tai ei pidä. Jos on kiinnostunut lasista, tai porsliinista, niin käynti Retronomissa kannattaa. Ossilasta terveisiä, ihanainen Ossini alkaa olla oma itsensä.
lauantai 29. marraskuuta 2014
Potutuslauantai osa 71
Suoraan lempiaiheeseeni, liikennekäyttäytymiseen. Tänään näin omin silmin taas niin törkeää käytöstä, että huh,huh. Olin tulossa äitiäni katsomasta, koska eilen en päässyt. Ajelin sellaista suoraa pitkin, jossa on 80 km/h. Mittarini näytti tasan tarkkaan sitä ja pidin kohtalaista välimatkaa edessäni ajavaan autoon. Takanani melkein puskurissa kiinni ajoi mersukuski. Autonihan on maasturi, joten se on mitoiltaan pikkusen isompi kuin henkilöauto ja korkeampi. No edessäni ajava henkilöauto alkoi kääntyä vasemmalle, joten hidastin hieman ja mitä tämä neropetteri takanani teki, lähti ohittamaan minua. Voi jösses, että oli se mersukuski lähellä ajaa tätä edelläni kääntyvää autoa kylkeen. Minähän näin tilanteen ja jarrutin aika tiukasti, mutta se pirun mersukuski joutui painamaan jarrupoljinta melkoisen paljon tiukemmin. Hyvä opetus sillekin älykääpiölle. Kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa auto liikkuu reilut 22 metriä sekunnissa ja reaktioaika siihen päälle, joten näin tosiaan, että läheltä liippasi...
Tötteröpää alkaa tervehtyä pikku hiljaa ja muutaman päivän päästä voimme varmaan heittää hyvästit sille muovikaulurille. Vähän vielä toista takatassua helposti jyrsitään, joten olkoon tötsä osan aikaa päivästä vielä käytössä.
Eilen hyvä kaverini kävi kylässä. Oli pakko ottaa muutama kuva hänestä ja Ossista. Kamuni ei nyt väistele kameraa, vaan
Ossin
supernopeaa
pussailevaa kieltä.
Samaa kiemurtelua minäkin joudun tekemään aika usein. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa ensimmäistä adventtia teille kaikille Ossilasta!
lauantai 22. marraskuuta 2014
Potutuslauantai osa 70
Ihan ensimmäinen potutus on tuon Ossi-rassun tassut. Ainoa ilo on se, että ne tassut ovat taas kunnossa muutaman viikon kuluttua. Viimeksi tassut olivat tulehtuneet vuosi sitten, joten ihan kohtalaisesti olemme säästyneet ainakin näin pahalta tulehdukselta. Toisaalta, minähän en huomaa sitä tulehdusta, ennenkuin se on sen verran paha, että Ossi alkaa nyppiä niitä tassujaan. Nyt on kaksi tassua terveet ja kaksi tassua tulehtuneet. Molemmat vasemman puolen tassut ovat kipeät. Oikean puolen sekä etutassu, että takatassu ovat terveet.
Sitten iäisyysketutukseen, koirien pentutehtailuun. *linkki* Pentutehdas tyhjennettiin Vantaalla. No, eikä tyhjennetty, koska sinne jäi vielä koiria. Eläinsuojeluviranomaiset menevät sinne uudestaan ensi viikolla. Minkä ihmeen takia sitä pentutehdasta ei tyhjennetty jo helmikuussa? Silloin viranomaiset kävivät siellä ensimmäistä kertaa. Luulevatkohan viranomaiset, että tuollainen ihminen varoituksella parantaa toimiaan? No ihan varmasti hän ei toimi näin. Miksi ihmeessä Suomen viranomaiset toimivat näin kehnosti? Laki varmastikin antaa paremmat valtuudet toimia. Jos viranomaiset yhtään käyttäisivät järkeänsä, niin moni ihminen ja eläin voisi paljon paremmin. Ihmistenkin ihan järjettömiltä kuolemilta olisi voitu välttyä. Viittaan tässä nyt siihen surulliseen ja kuuluisaan Erika-tytön tapaukseen.
Eilen oli ympäri Suomea taas 160 peltikolaria, kuulin uutisissa. Mitä ihmeen taukkeja me ihmiset oikein olemme? No, minä pysyin visusti neljän seinän sisällä, sen jälkeen, kun lunta alkoi sataa. Tai, kävin minä Ossin kanssa kävelemässä, mutta auto seisoi katoksessa. Lumipyrystä varoitettiin ihan joka puolella, joten ihan yllätyksenä se lumi nyt ei voinut tulla. Ihmiset kun pitäisivät vähän pidempiä turvavälejä autoilla, niin kolareita ei sattuisi. Tosin tiedän omasta kokemuksesta, että kun minä pidän turvaväliä esimerkiksi moottoritiellä, niin siihen saakutin väliin helposti kiilaa neljäkin autoa. Pidä siinä nyt sitten sitä noin sataa metriä väliä (joka olisi se 100 km tunnissa nopeuteen oikea turvaväli). Sallikaa minun ivallisesti ainakin hymähtää.
*linkki Hirvikolarien määrä lisääntynyt rajusti. Joopa joo. Minun mielestäni sekä sudet, että hirvet voitaisiin ampua lähestulkoon poies Suomesta. Tämä on nyt sitten vain ja ainoastaan minun mielipide. Susien suojelijat parahtaisivat ja metsästäjät parahtaisivat hirvistä. No, minun mielipide on se, että kumpikaan ei oikeastaan kuulu enää Suomen luontoon. Ainakaan niin suurina määrinä. Hirvet aiheuttavat vahinkoa maataloudelle ja kolareina, sudet taas syövät helposti metsästäviä koiria ja jossain vaiheessa alkavat häiriköidä ihmisiä, piste. Sitä paitsi, jossain vaiheessa susien lisääntyminen ylittää sellaisen rajan, että niiden lisääntyminen todennäköisesti räjähtää täällä Suomessa. Ajatelkaas, jos yksi susipari saa noin 3-5 pentua, sitten nämä pennut muodostavat lauman ja lisääntyvät, jne. Hirvikolareiden määrä saadaan ihan tarkkaan tilastoina jostain, jopa hirvikolareissa kuolleiden ihmisten määrä on varmasti tilastoitu, sekä loukkaantuneiden ihmisten määrä. Loukkaantuneiden vakavuutta ei ole varmaan tilastoitu missään. Sellainen neliraaja halvaantunut, joka on selviytynyt hengissä, ei varmasti ole tilastoituneena missään. Tai, no joo, loukkaantuneena.
Mutta, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta.
Sitten iäisyysketutukseen, koirien pentutehtailuun. *linkki* Pentutehdas tyhjennettiin Vantaalla. No, eikä tyhjennetty, koska sinne jäi vielä koiria. Eläinsuojeluviranomaiset menevät sinne uudestaan ensi viikolla. Minkä ihmeen takia sitä pentutehdasta ei tyhjennetty jo helmikuussa? Silloin viranomaiset kävivät siellä ensimmäistä kertaa. Luulevatkohan viranomaiset, että tuollainen ihminen varoituksella parantaa toimiaan? No ihan varmasti hän ei toimi näin. Miksi ihmeessä Suomen viranomaiset toimivat näin kehnosti? Laki varmastikin antaa paremmat valtuudet toimia. Jos viranomaiset yhtään käyttäisivät järkeänsä, niin moni ihminen ja eläin voisi paljon paremmin. Ihmistenkin ihan järjettömiltä kuolemilta olisi voitu välttyä. Viittaan tässä nyt siihen surulliseen ja kuuluisaan Erika-tytön tapaukseen.
Eilen oli ympäri Suomea taas 160 peltikolaria, kuulin uutisissa. Mitä ihmeen taukkeja me ihmiset oikein olemme? No, minä pysyin visusti neljän seinän sisällä, sen jälkeen, kun lunta alkoi sataa. Tai, kävin minä Ossin kanssa kävelemässä, mutta auto seisoi katoksessa. Lumipyrystä varoitettiin ihan joka puolella, joten ihan yllätyksenä se lumi nyt ei voinut tulla. Ihmiset kun pitäisivät vähän pidempiä turvavälejä autoilla, niin kolareita ei sattuisi. Tosin tiedän omasta kokemuksesta, että kun minä pidän turvaväliä esimerkiksi moottoritiellä, niin siihen saakutin väliin helposti kiilaa neljäkin autoa. Pidä siinä nyt sitten sitä noin sataa metriä väliä (joka olisi se 100 km tunnissa nopeuteen oikea turvaväli). Sallikaa minun ivallisesti ainakin hymähtää.
*linkki Hirvikolarien määrä lisääntynyt rajusti. Joopa joo. Minun mielestäni sekä sudet, että hirvet voitaisiin ampua lähestulkoon poies Suomesta. Tämä on nyt sitten vain ja ainoastaan minun mielipide. Susien suojelijat parahtaisivat ja metsästäjät parahtaisivat hirvistä. No, minun mielipide on se, että kumpikaan ei oikeastaan kuulu enää Suomen luontoon. Ainakaan niin suurina määrinä. Hirvet aiheuttavat vahinkoa maataloudelle ja kolareina, sudet taas syövät helposti metsästäviä koiria ja jossain vaiheessa alkavat häiriköidä ihmisiä, piste. Sitä paitsi, jossain vaiheessa susien lisääntyminen ylittää sellaisen rajan, että niiden lisääntyminen todennäköisesti räjähtää täällä Suomessa. Ajatelkaas, jos yksi susipari saa noin 3-5 pentua, sitten nämä pennut muodostavat lauman ja lisääntyvät, jne. Hirvikolareiden määrä saadaan ihan tarkkaan tilastoina jostain, jopa hirvikolareissa kuolleiden ihmisten määrä on varmasti tilastoitu, sekä loukkaantuneiden ihmisten määrä. Loukkaantuneiden vakavuutta ei ole varmaan tilastoitu missään. Sellainen neliraaja halvaantunut, joka on selviytynyt hengissä, ei varmasti ole tilastoituneena missään. Tai, no joo, loukkaantuneena.
Mutta, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta.
perjantai 21. marraskuuta 2014
Ossin aatoksia osa 34
Ei tarvitse olla mikään ajatustenlukija, että tietää, kun omaa koiraa harmittaa. Nyt Ossia harmittaa. Tassut ovat vain sen verran arat ja kutiavat, että kauluri on pidettävä yöllä ja osan päivästä. Varsinkin, kun emäntä laittoi yhteen tassuun jotain antiseptistä voidetta. Ai miksi vain yhteen tassuun? Illalla tassukylvyn jälkeen saan kuulemma lisää, mutta pitää olla valjaat päällä. Muutuin kuulemma hyvin luikertelevaksi ekan tassun käsittelyn jälkeen.
Nyt sataa täällä Porkkalan niemellä lunta. Varmaan kuitenkin sulaa pois. Ossilasta terveiset.
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
Aurinkoisia ajatuksia Ossilasta
Nyt on Riihimäen lasin possut saavuttaneet kuuden kappaleen rajan. Jos tämä viimeinen ostamani possu saapuu ehjänä, niin sitten voin alkaa toteuttaa sitä lasihyllystä tehtyä ideaani keittiöön. Se voi kyllä kestää:) Nämä aurinkoajatukset tulevat näistä Helena Tynellin aurinkopulloista Lasinkeräilijän blogissa. Aikaisemmin olen ajatellut niistä aurinkopulloista jotenkin, että voi ei... ja nyt olen aivan ihastunut niihin pieniin vihreisiin. Ne pienet 1/4 kokoiset ovat puristelasia ja noin kämmenen kokoisia. Niitä ajattelin toiselle lasihyllylle samalle ikkunalle. Siihen keittiön ikkunaan paistaa aurinko, siis silloin kun se paistaa, noin neljä-viisi tuntia. Niitä aurinkopulloja tarvitsisin kanssa kuusi kappaletta.
Tosin ennen kuin saan nämä pullot kerättyä, niin siihen menee varmaan pari, kolme vuotta. Yksi sellainen pieni pullo maksaa melko tarkalleen sata euroa. Niiden pullojen hinta on aika vakiintunut ja harvoin niitä näkee missään muualla, kuin antiikkimessuilla ja lasitavarain kaupoissa ja tietty huutokaupoissa. Ne isot pullot ovat sitten oikeasti rikkaiden keräilytavaraa.
Tämän ihanan possun sain jokunen viikko sitten ystävältäni, kun hän tuli poimimaan suppiloita. Saimmekin hänelle kohtalaisen saaliin näitä maukkaita sieniä. Murusista huomaatte, että possuja asuu meillä ihan elävinäkin.
Tosin ennen kuin saan nämä pullot kerättyä, niin siihen menee varmaan pari, kolme vuotta. Yksi sellainen pieni pullo maksaa melko tarkalleen sata euroa. Niiden pullojen hinta on aika vakiintunut ja harvoin niitä näkee missään muualla, kuin antiikkimessuilla ja lasitavarain kaupoissa ja tietty huutokaupoissa. Ne isot pullot ovat sitten oikeasti rikkaiden keräilytavaraa.
Tässä Napsu-raukka, jota en edes laske possukokoelmaani, koska se on tonkinut kärsällään sen verran, että kärsä meni poikki. En ole raatsinut heittää sitä poiskaan, koska sain sen parikymmentä vuotta sitten yhdeltä hyvältä työkaveriltani, joka silloin muutti Kööpenhaminaan. Tytär teki meillä jokunen vuosi sitten vähän railakkaasti joulusiivousta ja Napsu kärsi kärsävaurion.
Huomenna on rakkaan äitini 78-vuotis syntymäpäivät. Pienen lahjan olen hankkinut. Ihan tarpeellisia tavaroita. Ossilla on illalla eläinlääkäri. Sillä reppanalla on tassutulehdus, varmaan hiivaakin löytyy ja sitten Ossin pitäisi saada kennelyskärokote. Saapa muuten nähdä pistääkö ELL rokotetta, koska hän joutuu antamaan antibioottikuurin ja sitten Ossi saa tämän kolmen viikon Malaseb-shampoo kylvetyskuurin. Tänä vuonna tarvitsee sitten varovaisesti antaa ne antibiootit. En halua puremaa ranteeseeni.
Ossilasta terveisiä, lähdemme kävelylle ennenkuin pimeä tulee.
lauantai 15. marraskuuta 2014
Potutuslauantai osa 69
Tämän viikon yleisen potutuksen aihe on sitten ihmisten välinpitämättömyys. Itse en siihen välinpitämättömyyteen hirmuisen usein törmää, yksinkertaisesti siitä syystä, että liikun hirmuisen vähän tuolla niin sanotusti "ihmisten ilmoilla". Helsingissäkin käyn oikeasti aniharvoin. Lehdistä vain saa lukea tästä välinpitämättömyydestä ja radiosta kuulla. Monta aikuista oli kävellyt ojaan kaatuneen miehen ohitse ja sitten jotkut nuoret pojat auttoivat miehen palvelukotiin, jossa asui. Tästä oli artikkeli jokunen päivä sitten Iltalehdessä.
HelsinkiMissio teki oikein niin sanotun ihmiskokeen. Näyttelijä käveli varsin ohuissa vetimissä, olikohan ollut yöpuku, Hämeentietä pitkin. Paljon ihmisiä tuli vastaan eikä kukaan kysynyt, että tarvitsetko apua. Hei haloo! Tästä kuulin, kun kuuntelin toiminnanjohtaja Olli Valtosen haastattelua radiossa. Videokin on ilmeisesti kuvattuna HelsinkiMission kotisivuilla. Yhdellä kaverillani on asiasta oikein omakohtaista kokemusta. Hänen edesmennyt äitinsä oli jokunen vuosi sitten päässyt karkaamaan vanhainkodista, jossa asui. Äiti sairasti Alzheimerin tautia ja oli myös aika tiedottomassa tilassa ja joku verkkaripuku vain päällä. Arvatkaapas soittiko kukaan vastaantulija kadulla hätänumeroon, tai ilmoitti asiasta minnekään? Ei todellakaan. Poliisit sitten löysivät karkuteillä olleen äidin.
Itse kaaduin kolme vuotta sitten ollessamme Münchenissä. Miäs ja tytär olivat jo kadun toisella puolen, enkä huomannut jalkakäytävän korotuksen tippumista. No nurin menin, mutta siihen oli kyllä tulossa heti joitain paikallisia auttamaan minua pystyyn. Tosin mieheni taisi keretä ensimmäisenä paikalle, kun huusin kuin aropiru, että tulkaa nyt prkl auttamaan. Jalkani vääntyi jotenkin pahasti alleni, enkä kivultani sitten päässyt siitä vääntämään tätä ruhoani pystyyn. Onneksi silloinkaan ei sattunut mitään luiden murtumista tms. Hetken päästä jo kävelin ihan kunnolla.
Minun pitää ihan vähän kehua itseäni, kun olen tehnyt viikon hyvän työn. Autoin vähäsen tytön poikaystävää englannin kielen harjoituksissa, eli tein hänelle muutaman harjoitustehtävän, jotta hän sitten osaa tehdä varsinaiset kotitehtävänsä yliopiston kurssille. Jouduin vähän taas perehtymään näihin foneettisiin merkkeihin. En ole noita merkkejä tarvinnut lukion jälkeen:) Yksi harjoitustehtävä oli tosi kiva. Foneettisilla merkeillä kirjoitetut sanat piti kirjoittaa tekstikirjoituksella. Täytyy sanoa, että esimerkiksi unthinkable näyttää metkalta foneettisilla merkeillä. Opin yhden uuden verbinkin, jota en ole koskaan kuullut. Verbi "wither" tarkoittaa kuihtua, esimerkiksi siis kukasta. Tytöllä ja poikaystävällä on ollut järkyttävä kiire, koska he muuttavat asuntoa, että mielelläni autoin, sen minkä pystyin. Ehkäpä minä saan sitten vastavuoroisesti joskus apua ranskan tehtävissäni.
'linkki* Iso koira hyökkäsi pennun kimppuun. Taas sitten koiranpennun aivan turha kuolema. Siis mikä ihme joitakin koiranomistajia vaivaa? Olisi kiva tietää ilmoittautuiko tämä kadonnut ison koiran omistaja poliisille.
*linkki* Toinen vaaratilanne. Tiedättekös, minun mielestäni Suomessa pitäisi olla sellainen laki, tai kaupungissa järjestyssääntö, että ihmisen päälle hyökkäävältä isolta koiralta henki pois. Iso koira on niin paljon vaarallisempi, kuin esimerkiksi mäyräkoira, että sen purema tekee jo pahaa jälkeä. Tosin, jos tuota säännöstä sovellettaisiin mäyräkoiriin, niin Ossiltakin olisi jo nirri pois. Onhan se kerran purrut yhtä humalaista nuorta miestä polveen. Tässä tapauksessa oli kyllä niin paljon meidän kaikkien ihmisten tyhmyyttä mukana, ettei tosikaan. Tapahtuman jälkeen olen ollut täysin tietoinen, miten ihmisen pitää Ossiin tutustua, enkä takuulla päästä ketään vähän humalaista Ossin puruetäisyydelle.
*linkki* Jani Toivola ei pyri eduskuntaan. Mikäs tässä nyt potuttaa? Ei oikeastaan mikään. En vain voi olla ajattelematta, että herra saa kansanedustajan sopeutumiseläkkeen ja sillä summalla elelee varsin hyvin tekemättä yhtään mitään. Kahdella kaudella saisi jo täyden eläkkeen. Ovat nuo meidän kansanedustajat ainakin omat etunsa hoitaneet todella hyvin. En nyt jaksa kaivella netistä paljonko ne eläkkeet ovat, mutta ulkomuistista ihan kiitettävän suuruiset.
No mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!
HelsinkiMissio teki oikein niin sanotun ihmiskokeen. Näyttelijä käveli varsin ohuissa vetimissä, olikohan ollut yöpuku, Hämeentietä pitkin. Paljon ihmisiä tuli vastaan eikä kukaan kysynyt, että tarvitsetko apua. Hei haloo! Tästä kuulin, kun kuuntelin toiminnanjohtaja Olli Valtosen haastattelua radiossa. Videokin on ilmeisesti kuvattuna HelsinkiMission kotisivuilla. Yhdellä kaverillani on asiasta oikein omakohtaista kokemusta. Hänen edesmennyt äitinsä oli jokunen vuosi sitten päässyt karkaamaan vanhainkodista, jossa asui. Äiti sairasti Alzheimerin tautia ja oli myös aika tiedottomassa tilassa ja joku verkkaripuku vain päällä. Arvatkaapas soittiko kukaan vastaantulija kadulla hätänumeroon, tai ilmoitti asiasta minnekään? Ei todellakaan. Poliisit sitten löysivät karkuteillä olleen äidin.
Itse kaaduin kolme vuotta sitten ollessamme Münchenissä. Miäs ja tytär olivat jo kadun toisella puolen, enkä huomannut jalkakäytävän korotuksen tippumista. No nurin menin, mutta siihen oli kyllä tulossa heti joitain paikallisia auttamaan minua pystyyn. Tosin mieheni taisi keretä ensimmäisenä paikalle, kun huusin kuin aropiru, että tulkaa nyt prkl auttamaan. Jalkani vääntyi jotenkin pahasti alleni, enkä kivultani sitten päässyt siitä vääntämään tätä ruhoani pystyyn. Onneksi silloinkaan ei sattunut mitään luiden murtumista tms. Hetken päästä jo kävelin ihan kunnolla.
Minun pitää ihan vähän kehua itseäni, kun olen tehnyt viikon hyvän työn. Autoin vähäsen tytön poikaystävää englannin kielen harjoituksissa, eli tein hänelle muutaman harjoitustehtävän, jotta hän sitten osaa tehdä varsinaiset kotitehtävänsä yliopiston kurssille. Jouduin vähän taas perehtymään näihin foneettisiin merkkeihin. En ole noita merkkejä tarvinnut lukion jälkeen:) Yksi harjoitustehtävä oli tosi kiva. Foneettisilla merkeillä kirjoitetut sanat piti kirjoittaa tekstikirjoituksella. Täytyy sanoa, että esimerkiksi unthinkable näyttää metkalta foneettisilla merkeillä. Opin yhden uuden verbinkin, jota en ole koskaan kuullut. Verbi "wither" tarkoittaa kuihtua, esimerkiksi siis kukasta. Tytöllä ja poikaystävällä on ollut järkyttävä kiire, koska he muuttavat asuntoa, että mielelläni autoin, sen minkä pystyin. Ehkäpä minä saan sitten vastavuoroisesti joskus apua ranskan tehtävissäni.
'linkki* Iso koira hyökkäsi pennun kimppuun. Taas sitten koiranpennun aivan turha kuolema. Siis mikä ihme joitakin koiranomistajia vaivaa? Olisi kiva tietää ilmoittautuiko tämä kadonnut ison koiran omistaja poliisille.
*linkki* Toinen vaaratilanne. Tiedättekös, minun mielestäni Suomessa pitäisi olla sellainen laki, tai kaupungissa järjestyssääntö, että ihmisen päälle hyökkäävältä isolta koiralta henki pois. Iso koira on niin paljon vaarallisempi, kuin esimerkiksi mäyräkoira, että sen purema tekee jo pahaa jälkeä. Tosin, jos tuota säännöstä sovellettaisiin mäyräkoiriin, niin Ossiltakin olisi jo nirri pois. Onhan se kerran purrut yhtä humalaista nuorta miestä polveen. Tässä tapauksessa oli kyllä niin paljon meidän kaikkien ihmisten tyhmyyttä mukana, ettei tosikaan. Tapahtuman jälkeen olen ollut täysin tietoinen, miten ihmisen pitää Ossiin tutustua, enkä takuulla päästä ketään vähän humalaista Ossin puruetäisyydelle.
*linkki* Jani Toivola ei pyri eduskuntaan. Mikäs tässä nyt potuttaa? Ei oikeastaan mikään. En vain voi olla ajattelematta, että herra saa kansanedustajan sopeutumiseläkkeen ja sillä summalla elelee varsin hyvin tekemättä yhtään mitään. Kahdella kaudella saisi jo täyden eläkkeen. Ovat nuo meidän kansanedustajat ainakin omat etunsa hoitaneet todella hyvin. En nyt jaksa kaivella netistä paljonko ne eläkkeet ovat, mutta ulkomuistista ihan kiitettävän suuruiset.
No mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!
lauantai 8. marraskuuta 2014
Potutuslauantai osa 68
Voi ihmetys, kuinka osaakin ihmistä väsyttää? Sama juttu oli kuulkaas viime vuonna. Kun kellot käännettiin talviaikaan, niin minun aivot kääntyivät johonkin "väsymystilaan" ja heräsin joskus keväällä noin maaliskuun tienoilla. Tänä vuonna täytyy koettaa löytää joitakin piristyskeinoja tähän fyysiseen väsymykseen. Kaikki vinkit otetaan vastaan.
Miäs oli ihana. Lähti kauppaan, kun olin kirjoittanut listan. Ei nyt ihan vapaaehtoisesti, mutta lähti, kun kysyin, että voisiko mennä kauppaan. Hän soitti sitä ennen Kirkkonummen johonkin kodinkonekorjaamoon. Onneksi niitä liikkeitä on kaksi kappaletta, niin ei tule suoraan haukuttua ketään. No, juttu on näin, että meidän muutaman vuoden vanha yksi markkinoiden kalleimmista ja mukamas laadukas rumpukuivuri on ollut korjattavana kohta reilut pari kuukautta. Miäs vei sen kuivurin korjattavaksi syyskuussa ja sanoi korjaajalle, että saa maksaa noin 350. Jos maksaa enempi, niin sitten ostamme mieluummin uuden. No miäs kävi noin kuukausi sitten kyselemässä kuivurin perään. Kävi ilmi, että korjaaja oli hukannut "jonkin lapun". Eli mitään ei ollut tapahtunut. No tänään korjaaja selitti puhelimessa, että eivät ole varaosat tulleet. Haloo, ei missään päin Eurooppaa voi varaosien saanti kestää kuukautta. Sanoin miähelle, että korjaaja on siis unohtanut tilata ne varaosat. No, ehkä se eräänä kauniina päivänä tulee kuntoon se rumpukuivaaja, tai sitten ei. Enpä minä sitä kauheasti ole käyttänyt. Pussilakanat, pyyhkeet ja alushousut lähinnä kuivasin sillä. En silitä alushousujani. Tiedättekö, että Afrikassa silitetään myös alushousut ja sukat? Jossain päin Afrikkaa. Miäs selitti kerran, että märkään pyykkiin saattaa ulkosalla lennähtää joku kärpäslaji, joka sitten tekee munia ja nämä toukat pystyvät siirtymään ihmiseen. Gääks. Suuren luokan kuumuus tuhoaa nämä munat.
*linkki Mikä olisi riittävä rangaistus rattijuopoille? Pistin linkin Pia Kauman blogiin Uuden Suomen blogikirjoituksiin. Niin, jos joku ei tiedä, niin Niklas Herlin on kustantanut Uuden Suomen nettiversiota ihan sen alusta alkaen. Nyt en ihan täysin muista, milloin tämä nettiversio nostettiin ylös, mutta sen jälkeen, kun paperiversio lopetettiin. Ihan kunnioitettava kulttuuriteko. Niin, mikä olisi riittävä rangaistus rattijuopoille? En ihan heti löydä vastausta, koska sellaista ei olekaan. Niin pitkä rangaistus, että rattijuoppo ei pääse uusimaan tekoaan. Oikeusministerin mukaan ei ole näyttöä siitä, että pitkät rangaistukset tai niiden pelko vähentäisi rattijuoppojen määrää, mutta pitkä rangaistus pitäisi ainakin ne pirut siellä telkien takana, etteivät pääsisi uusimaan tekoaan. Murrkele. Juttuhan on niin, että rattijuoppo tutkitusti uusii tekonsa heräkästi. Tästä ainakin on Suomessa ihan tilastoitua tietoa.
*linkki* Lopuksi juttu 20:stä sankarikoirasta. Kennelliitto jakaa vuosittain Suomessa sankarikoirien titteleitä kunnostautuneille koirille, jotka ovat pelastaneet esimerkiksi ihmisiä. Mukava juttu. Tosin Vinskin ja Raipen sankarikoiran titteliä ollaan kait poistamassa, koska kyseessä taisi olla metsästysrikos, tai sillä nimikkeellä kait juttua tutkitaan. Isäntä oli ilmeisesti ollutkin menossa ampumaan karhua tarkoituksellisesti pesältä. Ei ihan laillista hommaa...
No mutta, nähin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein mukavaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!
Miäs oli ihana. Lähti kauppaan, kun olin kirjoittanut listan. Ei nyt ihan vapaaehtoisesti, mutta lähti, kun kysyin, että voisiko mennä kauppaan. Hän soitti sitä ennen Kirkkonummen johonkin kodinkonekorjaamoon. Onneksi niitä liikkeitä on kaksi kappaletta, niin ei tule suoraan haukuttua ketään. No, juttu on näin, että meidän muutaman vuoden vanha yksi markkinoiden kalleimmista ja mukamas laadukas rumpukuivuri on ollut korjattavana kohta reilut pari kuukautta. Miäs vei sen kuivurin korjattavaksi syyskuussa ja sanoi korjaajalle, että saa maksaa noin 350. Jos maksaa enempi, niin sitten ostamme mieluummin uuden. No miäs kävi noin kuukausi sitten kyselemässä kuivurin perään. Kävi ilmi, että korjaaja oli hukannut "jonkin lapun". Eli mitään ei ollut tapahtunut. No tänään korjaaja selitti puhelimessa, että eivät ole varaosat tulleet. Haloo, ei missään päin Eurooppaa voi varaosien saanti kestää kuukautta. Sanoin miähelle, että korjaaja on siis unohtanut tilata ne varaosat. No, ehkä se eräänä kauniina päivänä tulee kuntoon se rumpukuivaaja, tai sitten ei. Enpä minä sitä kauheasti ole käyttänyt. Pussilakanat, pyyhkeet ja alushousut lähinnä kuivasin sillä. En silitä alushousujani. Tiedättekö, että Afrikassa silitetään myös alushousut ja sukat? Jossain päin Afrikkaa. Miäs selitti kerran, että märkään pyykkiin saattaa ulkosalla lennähtää joku kärpäslaji, joka sitten tekee munia ja nämä toukat pystyvät siirtymään ihmiseen. Gääks. Suuren luokan kuumuus tuhoaa nämä munat.
*linkki Mikä olisi riittävä rangaistus rattijuopoille? Pistin linkin Pia Kauman blogiin Uuden Suomen blogikirjoituksiin. Niin, jos joku ei tiedä, niin Niklas Herlin on kustantanut Uuden Suomen nettiversiota ihan sen alusta alkaen. Nyt en ihan täysin muista, milloin tämä nettiversio nostettiin ylös, mutta sen jälkeen, kun paperiversio lopetettiin. Ihan kunnioitettava kulttuuriteko. Niin, mikä olisi riittävä rangaistus rattijuopoille? En ihan heti löydä vastausta, koska sellaista ei olekaan. Niin pitkä rangaistus, että rattijuoppo ei pääse uusimaan tekoaan. Oikeusministerin mukaan ei ole näyttöä siitä, että pitkät rangaistukset tai niiden pelko vähentäisi rattijuoppojen määrää, mutta pitkä rangaistus pitäisi ainakin ne pirut siellä telkien takana, etteivät pääsisi uusimaan tekoaan. Murrkele. Juttuhan on niin, että rattijuoppo tutkitusti uusii tekonsa heräkästi. Tästä ainakin on Suomessa ihan tilastoitua tietoa.
*linkki* Lopuksi juttu 20:stä sankarikoirasta. Kennelliitto jakaa vuosittain Suomessa sankarikoirien titteleitä kunnostautuneille koirille, jotka ovat pelastaneet esimerkiksi ihmisiä. Mukava juttu. Tosin Vinskin ja Raipen sankarikoiran titteliä ollaan kait poistamassa, koska kyseessä taisi olla metsästysrikos, tai sillä nimikkeellä kait juttua tutkitaan. Isäntä oli ilmeisesti ollutkin menossa ampumaan karhua tarkoituksellisesti pesältä. Ei ihan laillista hommaa...
No mutta, nähin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein mukavaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!
torstai 6. marraskuuta 2014
Eikä tassukaan värähtänyt
Tässä blogini rakas päätähtönen, rakkaitten riepujensa kera. Ossiinkin on tainnut iskeä kaamosväsymys, koska yleensä hemmo nousee välittömästi ylös, kun minä kaivan kameran esiin.
Nyt kuvien oton välillä ei tapahtunut ei sitten pienintäkään liikettä. Hohhoijaa. Tapahtukoon ihan mitä vaan, nyt minä poika vetelen sikeitä. Ei haittaa, vaikka joku hävytön eukko ottaa parit valokuvat.
näkyy sisällekin. Wuhuu.
Mies keksi hauskan paikan, tai oikeastaan asennon Ossi-ovikellolle. Samaan puuhun minäkin sitä asettelin, lämpömittarin viereen. Nyt tämä hauska ovikello
Minut leimattiin rasistiksi täällä blogissani, koska yhdessä kirjoituksessani olin kirjoittanut, että "melkein kaikki tuntemani Åbolaiset ovat outoja", tekstissä "Annamarin innoittamana". Kaiken kukkuraksi lauseessa on kirjoitusvirhe, olisi pitänyt käyttää keskellä lausetta pientä å:ta. Avataanpas nyt tätä asiaa vähäsen. Ensinnäkään, tuo lausahdus ei täytä rasismin määritelmää ei sitten lähellekään ja toiseksi, kyse on minun tuntemista, tai tuntemistani turkulaisista. Kolmanneksi sana "outo", voi olla sekä kielteinen, että aavistuksen verran myönteinen. Jos olisin suoraan väittänyt, että turkulaiset ovat outoja, niin sitten asia voisi olla hieman toisin.
Kummitätini ja -setäni ovat Turusta. He ovat myönteisellä tavalla outoja, silleen hupaisasti outoja, "hupsuja", eivät suinkaan hölmöjä. Molemmat ovat korkeasti koulutettuja. Kummisetäni väänsi oikein tohtorinväitöskirjan jossain vaiheessa. Mutta hupsuja he ovat. En osaa sitä paremmin selittää, mutta he ovat hassulla tavalla outoja.
Sitten äärimmäisen kielteisellä tavalla outo on vanha naapurini, joka katsoi oikeudekseen pitää omia koiriaan aina irti. Jo silloin, kun hänellä oli tämä narttu jack russel, kyselin häneltä, eikö olisi parempi pitää koira kiinni, koska se tuppasi aina karkailemaan. Sitten, kun hän hankki ne kaksi kääpiösnautseria, uroksia, niin silloinhan meidän välit tulehtuivat täysin. Toinen niistä hyökkäsi pahasti Ossin kimppuun, taisi olla kolme vuotta sitten. Onneksi tämä "outo lintu" on lennähtänyt Tapiolaan.
Eräs tuntemani outo nainen, hmm, kotoisin alunperin Turusta jaksoi aina kirjoitellessamme ja tavatessamme kääntää keskustelun rahaan, tai johonkin, mitä joku oli maksanut. Todella outoa. Tuttavuutemme päättyi muutama vuosi sitten, kun kysyin häneltä, että ettekö te todellakaan keksi mitään parempaa tekemistä jouluna, kuin riidellä perintöasioista? Koolla oli ollut hänen sukuaan vähän enempikin ja kyse oli ollut hänen serkkujensa perinnöstä, joista toinen sisar oli saanut vain lakiosuuden. Voi, voi. Minun mielestäni on surullista, suorastaan säälittävää, jos ihmisillä ei ole muuta tekemistä, kuin riidellä, tai yleensä edes keskustella raha-asioista jouluna päivällispöydässä.
Lisään outojen listaan tämän lukijan, jonka ainoa kommentti blogissani oli, että olet rasisti, enkä sitten tule enää lukemaan blogiasi, vaikka en häntä tunnekaan. Vai niin, mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi?
Autssccccchh, nyt on lähdettävä tuohon järkyttävään keliin tarpomaan herra unisen kanssa. Sadevermeet päälle ja takaisin tullessa teevesi kuumenemaan. Terveisiä Ossilasta!
lauantai 1. marraskuuta 2014
Potutuslauantai osa 67
*Linkki*. Poliisi neuvoo, toimi näin jos törmäät Sonkajärven röyhkeään suteen. Siis, Sonkajärvellä liikkuu susi, joka pyörii lähellä pihoja ja häiriköi ihmisiä ja mitä ilmeisimmin kotieläimiä. Rehellisesti sanottuna, olkoonkin vaikka kuinka suojeltu eläin, niin minun mielestäni ainakin pihapiirissä pyörivät sudet ja karhut on syytä ampua pois kuljeksimasta. Tottuessaan ihmisiin, nämä eläimet unohtavat niin sanotun luonnollisen käyttäytymismallinsa ja muuttuvat ihmisen kannalta röyhkeiksi ja sitä myöten vaarallisiksi. Jenkeissähän tälläiset "pihakarhut" muodostavat oikeasti ongelman tietyissä osissa maata. No eiväthän ne karhut Manhattanilla kulje, sehän nyt on selvä, mutta tietyissä osavaltioissa ja pohjoisemmassa karhut ovat oikea ongelma, silloin, kun ne tulevat hakemaan ravintoaan ihmisten jäteastioista. Tuollainen "Sonkajärven susi" olisi todellakin poistettava yksilö. Ainakin niin kauan, kun susi liikkuu alueella, olisi koirat ja kaikki muutkin kotieläimet pidettävä visusti sisätiloissa ja suojissa. Sitten ei tarvitse jälkikäteen voivotella, että susi vei perheen lemmikkikoiran.
Appiukkokin pääsi onneksi kotiin sairaalasta. Hänellä oli mitä ilmeisimmin tälläinen TIA, eli hetkellinen aivoverenkiertohäiriö. Kaikki ihan kunnossa. Kolmen kuukauden autolla ajokielto seurasi tapahtumaa, mutta se ei onneksi haittaa suuremmin hänen normaalia elämää. Kauppa on reilun sadan metrin päässä ja anoppia hän pääsee katsomaan joko kävellen, tai taksilla.
*linkki* Kuka nyppi kissan turkin Laukaassa? Niin ja jätti ulos, jotta kissa olisi suurella todennäköisyydellä kuollut pakkaseen. Siis en voi tajuta tätä ihmisten julmuutta. Hammurabin lait olisivat nyt paikallaan. Teon tehnyt ihminen ainakin yhdeksi pakkasyöksi ilman vaatteita ulos miettimään tekoaan...
Olen lukenut, että iso osa hätänumeroon soitetuista puheluista on turhia, aikataulukyselyitä, taksitilauksia, sun muita ihmeellisyyksiä.*linkki* Tämä pizzatilaus jenkkilässä, oli osoitus naisen ja hätäpäivystäjän nokkeluudesta. Kyseessä oli siis ihan aito ja oikea hätätilaus, vaan ei todellakaan pizzan.
Minua potuttaa, kun en kerkeä päivittää blogia läheskään yhtä usein, kuin monet muut. Käyn kyllä lukemassa blogeja ja niitä, jotka ovat suosikeissani, yritän aina kommentoida silloin, kun olen käynyt visiitillä. En vain ymmärrä, mihin oma aikani valuu:) No, kahtena iltana viikossa olen harrastuksieni parissa ja perjantaista menee iso osa, kun käyn äitiäni katsomassa. Sekin keljuttaa, etten mukamas kerkeä häntä useammin katsomaan. Täytyy yrittää siinäkin asiassa ryhdistäytyä.
*linkki* Tämä Rinteen huomio harmittaa. Varsinkin, kun se on niin, niin totta. Laskekaapas, kuinka paljon tonnin palkkaero tekee 40 vuoden työuralla. No yhden tonnin palkkaero kuukaudessa tekee 40 vuodessa noin 480 tuhatta. Tämä on tietysti ero bruttopalkassa, mutta on ihan täysin mahdollista. Suomalaisten mediaanipalkka on hieman päälle kolmetuhatta kuukaudessa. Keskiarvopalkka on sitten ihan hieman korkeampi. Jos oletetaan, että mies saa samasta työstä 3500 / kk ja nainen 2500 /kk, niin siitähän se tonnin ero kuukaudessa tuleekin. Naisten pitäisi hoidella nyt omat asiat kuntoon, niin, että samasta työstä maksetaan sama palkka!
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!
Appiukkokin pääsi onneksi kotiin sairaalasta. Hänellä oli mitä ilmeisimmin tälläinen TIA, eli hetkellinen aivoverenkiertohäiriö. Kaikki ihan kunnossa. Kolmen kuukauden autolla ajokielto seurasi tapahtumaa, mutta se ei onneksi haittaa suuremmin hänen normaalia elämää. Kauppa on reilun sadan metrin päässä ja anoppia hän pääsee katsomaan joko kävellen, tai taksilla.
*linkki* Kuka nyppi kissan turkin Laukaassa? Niin ja jätti ulos, jotta kissa olisi suurella todennäköisyydellä kuollut pakkaseen. Siis en voi tajuta tätä ihmisten julmuutta. Hammurabin lait olisivat nyt paikallaan. Teon tehnyt ihminen ainakin yhdeksi pakkasyöksi ilman vaatteita ulos miettimään tekoaan...
Olen lukenut, että iso osa hätänumeroon soitetuista puheluista on turhia, aikataulukyselyitä, taksitilauksia, sun muita ihmeellisyyksiä.*linkki* Tämä pizzatilaus jenkkilässä, oli osoitus naisen ja hätäpäivystäjän nokkeluudesta. Kyseessä oli siis ihan aito ja oikea hätätilaus, vaan ei todellakaan pizzan.
Minua potuttaa, kun en kerkeä päivittää blogia läheskään yhtä usein, kuin monet muut. Käyn kyllä lukemassa blogeja ja niitä, jotka ovat suosikeissani, yritän aina kommentoida silloin, kun olen käynyt visiitillä. En vain ymmärrä, mihin oma aikani valuu:) No, kahtena iltana viikossa olen harrastuksieni parissa ja perjantaista menee iso osa, kun käyn äitiäni katsomassa. Sekin keljuttaa, etten mukamas kerkeä häntä useammin katsomaan. Täytyy yrittää siinäkin asiassa ryhdistäytyä.
*linkki* Tämä Rinteen huomio harmittaa. Varsinkin, kun se on niin, niin totta. Laskekaapas, kuinka paljon tonnin palkkaero tekee 40 vuoden työuralla. No yhden tonnin palkkaero kuukaudessa tekee 40 vuodessa noin 480 tuhatta. Tämä on tietysti ero bruttopalkassa, mutta on ihan täysin mahdollista. Suomalaisten mediaanipalkka on hieman päälle kolmetuhatta kuukaudessa. Keskiarvopalkka on sitten ihan hieman korkeampi. Jos oletetaan, että mies saa samasta työstä 3500 / kk ja nainen 2500 /kk, niin siitähän se tonnin ero kuukaudessa tuleekin. Naisten pitäisi hoidella nyt omat asiat kuntoon, niin, että samasta työstä maksetaan sama palkka!
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!
lauantai 25. lokakuuta 2014
Potutuslauantai osa 66
Olen niin murheellinen, etten oikein osaa sanoiksi pukea tunteitani. En tiedä saanko tytärtä ja poikaystävää tänne jouluksi. Voi noita nuoria, kun he eivät tajua joittenkin juhlapäivien merkitystä. Ei joululla sinänsä ole minulle niin suurta merkitystä, mutta onhan se ihanaa kerääntyä yhteiseen ruokapöytään ja vain olla hetki yhdessä. Lapsena joululla oli tietty ihan eri merkitys ja uuden merkityksen se pyhä sai taas, kun itse sai perhettä.
Hei, otsikon numeroinnista tulee mieleen "Route sixty six". Wuhuu. Tuo tiehän on käytännöllisesti kuollut, kun viereen on rakennettu moottoritie koko matkalle, mutta on se tie edelleen olemassa. Kylät sen varrella ovat vaan vähän nuukahtaneet. Näin yhden dokkarin kyseisestä tiestä ja eräässäkin "kylässä" asui vain yksi nainen.
No asiaan, tai asian sivuun. Eilen kävin katsomassa appiukkoani Jorvissa ja ihan hän tässä maailmassa oli - onneksi. Eniten huolissaan hän oli ympäristöstä. Tyypillistä appeani. Ensin koko maailma ja sitten hän. Vähän liian kilttiä ajattelua. Harvoin muuten hymynkare tulee huulilleni, kun astun sairaalan ovesta sisään. Olen saanut oman annokseni sairaaloista ja vähän ehkä liikaakin. Nyt kuitenkin Jorvin sairaalan alakerrassa oli näyttely *linkki* Susanna Suikkarin töistä. Minulla on kyseisen taiteilijan viisi vedosta. Tosin kolme sellaista tulitikkuaskin kokoista vedosta ovat yksissä kehyksissä. Susannan töitä katsellessa tuli väkisinkin hyvälle tuulelle. Katselin niitä tarkkaan sekä mennessä, että tullessa.
*linkki* Kaikkeen sitä sairaanhoitopiirit rahaa tuhlaavatkin. Joku entinen kansanedustaja on teettämässä omaa muotokuvaansa Seinäjoen keskussairaalan seinään. No, mitä sitten? Hän on valinnut muotokuvaa tekemään Soile Yli-Mäyryn ja muotokuvan hinnaksi on sovittu 30 000. Voi hirvityksen kauhistus. Saman jutun mukaan Sauli Niinistön muotokuvan hinnaksi tuli 25 000. Pikkaisen pitäisi pitää rajaa. Eiköhän kyseisen kansanedustajan naamavärkistä riittäisi ihan valokuva. Tapana on ollut maalata muotokuva. No, jos se maalari on Soile, niin toivottavasti hän käyttää kirkkaita värejä ja kaunistelee herran piirteitä reippaalla kädellä. Minun puolestani saa maalata vaikka täysin tuntemattomaksi kyseisen herran pärstäkertoimen. Kansanedustajan nimi taisi olla Jukka Vihriälä ja hän tuli "kuuluisaksi" omilla taulukaupoillaan vaalirahoitussotkujen yhteyksissä. Mihin tämä maa on oikein menossa?
*linkki* Lisää oman edun tavoittelua ja politiikkaa. Finavian (entinen Ilmailulaitos) joku pomo järkkäsi töitä lähipiirilleen. No onneksi siitä on noussut kunnon kohu. Eikö tosiaan useamman kymmenen hakijan joukosta löytynyt muita päteviä ehdokkaita? Onneksi Liikenne- ja Viestintäministeriökin haluaa asiasta selvityksen. Kyllä näitä "kähmijöitä" näköjään riittää tähän maahan ja maailmaan.
*linkki* Lopuksi eläinaiheista söpöstelyä. On siinä miehellä riittänyt hommaa, kun hän on pikkuoravia syöttänyt tuttipullolla. Aika hienosti sai pikkuoravat pysymään hengissä. Toivottavasti oravat selviävät luonnossa. Jos tälläisiä eläinaiheisiä söpöstelyjuttuja alan löytää enempikin, niin Potutuslauantain otsikko pitää muuttaa "Lauantain lutusteluksi".
No mutta hei, näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa Ossilasta.
Hei, otsikon numeroinnista tulee mieleen "Route sixty six". Wuhuu. Tuo tiehän on käytännöllisesti kuollut, kun viereen on rakennettu moottoritie koko matkalle, mutta on se tie edelleen olemassa. Kylät sen varrella ovat vaan vähän nuukahtaneet. Näin yhden dokkarin kyseisestä tiestä ja eräässäkin "kylässä" asui vain yksi nainen.
No asiaan, tai asian sivuun. Eilen kävin katsomassa appiukkoani Jorvissa ja ihan hän tässä maailmassa oli - onneksi. Eniten huolissaan hän oli ympäristöstä. Tyypillistä appeani. Ensin koko maailma ja sitten hän. Vähän liian kilttiä ajattelua. Harvoin muuten hymynkare tulee huulilleni, kun astun sairaalan ovesta sisään. Olen saanut oman annokseni sairaaloista ja vähän ehkä liikaakin. Nyt kuitenkin Jorvin sairaalan alakerrassa oli näyttely *linkki* Susanna Suikkarin töistä. Minulla on kyseisen taiteilijan viisi vedosta. Tosin kolme sellaista tulitikkuaskin kokoista vedosta ovat yksissä kehyksissä. Susannan töitä katsellessa tuli väkisinkin hyvälle tuulelle. Katselin niitä tarkkaan sekä mennessä, että tullessa.
*linkki* Kaikkeen sitä sairaanhoitopiirit rahaa tuhlaavatkin. Joku entinen kansanedustaja on teettämässä omaa muotokuvaansa Seinäjoen keskussairaalan seinään. No, mitä sitten? Hän on valinnut muotokuvaa tekemään Soile Yli-Mäyryn ja muotokuvan hinnaksi on sovittu 30 000. Voi hirvityksen kauhistus. Saman jutun mukaan Sauli Niinistön muotokuvan hinnaksi tuli 25 000. Pikkaisen pitäisi pitää rajaa. Eiköhän kyseisen kansanedustajan naamavärkistä riittäisi ihan valokuva. Tapana on ollut maalata muotokuva. No, jos se maalari on Soile, niin toivottavasti hän käyttää kirkkaita värejä ja kaunistelee herran piirteitä reippaalla kädellä. Minun puolestani saa maalata vaikka täysin tuntemattomaksi kyseisen herran pärstäkertoimen. Kansanedustajan nimi taisi olla Jukka Vihriälä ja hän tuli "kuuluisaksi" omilla taulukaupoillaan vaalirahoitussotkujen yhteyksissä. Mihin tämä maa on oikein menossa?
*linkki* Lisää oman edun tavoittelua ja politiikkaa. Finavian (entinen Ilmailulaitos) joku pomo järkkäsi töitä lähipiirilleen. No onneksi siitä on noussut kunnon kohu. Eikö tosiaan useamman kymmenen hakijan joukosta löytynyt muita päteviä ehdokkaita? Onneksi Liikenne- ja Viestintäministeriökin haluaa asiasta selvityksen. Kyllä näitä "kähmijöitä" näköjään riittää tähän maahan ja maailmaan.
*linkki* Lopuksi eläinaiheista söpöstelyä. On siinä miehellä riittänyt hommaa, kun hän on pikkuoravia syöttänyt tuttipullolla. Aika hienosti sai pikkuoravat pysymään hengissä. Toivottavasti oravat selviävät luonnossa. Jos tälläisiä eläinaiheisiä söpöstelyjuttuja alan löytää enempikin, niin Potutuslauantain otsikko pitää muuttaa "Lauantain lutusteluksi".
No mutta hei, näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa Ossilasta.
torstai 23. lokakuuta 2014
Taasikkeen torstai
Minulle viikon mukavin päivä on torstai. Joka torstai klo 12.00 minulla on vakiohieronta-aika fysioterapeutilla. Totesin lääkärin määräämän fysioterapian jälkeen, että hieronta vähentää päänsärkyjäni, joten jatkoin hieronnalla omalla kustannuksellani.
Katsokaas mikä ihanuus on noissa kahdessa seuraavassa kuvassa. Niissä on se minun miäheni ostama ja istuttama kultasadepuu.
Kunhan puu tuosta kasvaa, (se on nyt noin kaksi metriä) niin varmaan tuon verkkoaidankin voi poistaa. Varsinkin, kun puu on kuulemma myrkyllinen. Mikään luonnoneläin ei syö myrkyllisiä kasveja, joten peurat, kauriit ja puput todennäköisesti antavat puuni olla rauhassa. Puun pitäisi kukkia parin vuoden kuluttua istutuksesta. Ensi keväänä tasoittelen tuota pengerrystä ja koetan istutella siihen jotain kaunista vihreää. Tai sitten annan luonnon hoitaa sen viherryksen:)
Aamulla appiukko soitti. Hän oli joutunut sairaalaan. Saanut jonkinlaisen kohtauksen ja jalat pettivät alta. Nyt sitten tutkitaan missä on vikaa. Toivottavasti ei mitään kovin vakavaa. No ikävä totuus on kuitenkin se, että appiukko täytti keväällä 82, joten melkein mitä vaan voi olla odotettavissa. Toivotaan nyt parasta ja sitä, että appiukko saadaan vielä kotiin. Pirteältä hän vaikutti kun äsken soitti. Päästä oli otettu magneettikuvaa ja eiköhän huomisen aikana asiat selviä. Taidankin ajaa Jorvin kautta, kun tulen Lohjalta äitiäni katsomasta. Terveisiä Ossilasta!
lauantai 18. lokakuuta 2014
Potutuslauantai osa 65
Voi mikä suru-uutinen läjähti päätteelle, kun minulla oli blogistania auki. Blogikamu Paavo oli lähtenyt sateenkaarisillalle haukkumaan ja vain kolme vuotiaana, sniis. Itse olen jo monta kertaa kerennyt vollottaa ajatukselle, että tulevaisuudessa Ossia ei enää ole, siis etukäteen. Voitteko kuvitella? No toisaalta yksi vanha työkaverini teki niin vanhan koiransa kanssa, että hän päätti etukäteen päivän, jolloin hän lopettaa koiransa ja sitten hän itki viikon etukäteen, siis suri etukäteen. Kun päivä koitti, niin se ei ollutkaan enää niin järjettömän surullinen. Koira ei ollut varsinaisesti sairas, mutta alkoi olla niin vanhuudenheikko, ettei juuri kyennyt paljoonkaan.
Voi kun minun tyttö kasvaisi henkisesti aikuiseksi. Hän oli ollut miesystävänsä kanssa syömässä ja ollut liian lähellä jotain isoa ja kuumaa grillivarrasta. Sillä seurauksella, että hänen silmänsä olivat kuivuneet ja turvonneet kuumuudesta niin pahasti, että hän joutui käymään lääkärissä, tai oikeastaan sairaalassa. No arvatkaapa soittiko hän asiasta? No eipä tietenkään, mutta miesystävä soitti ja käytti englanniksi sanaa injured, ei edes slightly injured, tai sanonut, että "do not worry". Arvatkaapas sainko melkein sydänhalvauksen, noin kuvaannollisesti ja kiljuin puhelimeen, että onko tyttö sairaalassa, vai mikä oikein on tilanne? Paljon helpommalla olisin päässyt, jos tyttö itse olisi soittanut ja kertonut, että ei suurempaa hätää.
*linkki* Opettaja tyrmistyi vanhemman viestistä. "En hyväksy jälki-istuntoa. Lapsellani on lupa tupakoida." Haloo. Kyseessä taisi olla kahdeksasluokkalainen. Siis onkohan kersa silloin 14-vuotias? Kyllä minä ainakin ehdottomasti kieltäisin 14-vuotiaan tupakoinnin. Teksti viestissä oli kyllä sen verran tönkköä, että olisikohan kersa itse lainannut vanhempansa kännyä.
*linkki* Whats app-viesti kylvää kauhua. Joopa joo. Kaikkea sitä saakin lukea ja samalla olla onnellinen, että kännyköitä ei ollut omassa nuoruudessa. Onneksi tyttökin oli jo aika vanha saadessaan ensimmäisen älypuhelimensa. Nyt niitä tuntuu olevan jo ihan alakoululaisia myöten. Tyttökin tokaisi Pariisissa metrossa, että tämä on jo onneksi sen verran vanha omppupuhelin, etteivät varkaat ole kiinnostuneita siitä ja voi metrossakin katsoa esimerkiksi karttaa, jos on tarvis. Kysyin, että mistä ne näpistelijät sen mallinkin erottavat ja tyttö vastasi, että ei ihan tarkkaan tiedä, mutta kuulemma erottavat onko uusin, vaiko vuoden vanha malli. Hieno homma, minun kuusi tai seitsemän vuotta vanha Nokia ei siis olisi kelvannut kenellekään. Eihän se ole edes älypuhelin. Pelittää kuitenkin, vaikka ikää löytyykin.
Wuhhahhaa. Sanaa viski ei saa mainita blogeissa samassa yhteydessä kuin Olut-expoa. *linkki* Viski nousi ihmisten huulille SOME:ssa. *toinen linkki* Olut-expo 2014. Minä nyt vastarannan kiiskenä uhmaan tuotakin kieltoa ja johdatan muutaman lukijan kenties paheiden teille. Minähän bloggaan vain lähes omaksi ilokseni ja joidenkin lukijoiden suureksi suruksi, enkä saa mainostuloja. Olut-expo kyllä jää minulta väliin. Olen näet tasapuolisesti sekä oluen, että viinin ystävä. Kumpaakin juon muutaman lasin vuodessa. Viinikiintiö melkein täyttyi Pariisin matkalla:) Ai niin lisäksi vielä: *linkki* Uusi alkoholilaki hämmentää. En nyt ole kauheasti perehtynyt vanhan ja uuden lain sisältöihin ja eroihin, mutta mielestäni on ainakin hyvä, ettei mainontaa saa kohdentaa nuoriin.
Hei voittekos kuvitella, Martat ovat kehittäneet niin sanotun "aikuispaketin", joita kotoaan pois muuttava nuori voi tilata Marttojen postimyynnistä. Periaatteessa idea on oikein hyvä, mutta ovatko kotoaan muuttavat nuoret nykyään niin urveloita, etteivät saa itse kerättyä noita kimpsuja ja kampsuja itselleen? *linkki* Marttojen aikuispakkaus. Ei sen puoleen minä tunnustan nyt avoimesti, että en osannut kotoa pois muuttaessani kutoa villasukkia, joten sen puoleen kaikkein ihanin asia tuossa paketissa on villasukat, tietty käsin kudotut.
Mutta hei, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloisempaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta, toivottelevat M-L ja Ossi.
Näin lopuksi, minun pitää kertoa minun viikon hyvä työ. Poimin äitini vanhainkodin keittäjälle ison ämpärillisen suppilovahveroita. Olin kysynyt etukäteen, että huoliiko hän ja hän lupasi ottaa. Vanhainkodin väellä on ensi viikolla syysjuhlat, johon keittäjä tekee sienikeiton minun poimimista suppiksista.
Voi kun minun tyttö kasvaisi henkisesti aikuiseksi. Hän oli ollut miesystävänsä kanssa syömässä ja ollut liian lähellä jotain isoa ja kuumaa grillivarrasta. Sillä seurauksella, että hänen silmänsä olivat kuivuneet ja turvonneet kuumuudesta niin pahasti, että hän joutui käymään lääkärissä, tai oikeastaan sairaalassa. No arvatkaapa soittiko hän asiasta? No eipä tietenkään, mutta miesystävä soitti ja käytti englanniksi sanaa injured, ei edes slightly injured, tai sanonut, että "do not worry". Arvatkaapas sainko melkein sydänhalvauksen, noin kuvaannollisesti ja kiljuin puhelimeen, että onko tyttö sairaalassa, vai mikä oikein on tilanne? Paljon helpommalla olisin päässyt, jos tyttö itse olisi soittanut ja kertonut, että ei suurempaa hätää.
*linkki* Opettaja tyrmistyi vanhemman viestistä. "En hyväksy jälki-istuntoa. Lapsellani on lupa tupakoida." Haloo. Kyseessä taisi olla kahdeksasluokkalainen. Siis onkohan kersa silloin 14-vuotias? Kyllä minä ainakin ehdottomasti kieltäisin 14-vuotiaan tupakoinnin. Teksti viestissä oli kyllä sen verran tönkköä, että olisikohan kersa itse lainannut vanhempansa kännyä.
*linkki* Whats app-viesti kylvää kauhua. Joopa joo. Kaikkea sitä saakin lukea ja samalla olla onnellinen, että kännyköitä ei ollut omassa nuoruudessa. Onneksi tyttökin oli jo aika vanha saadessaan ensimmäisen älypuhelimensa. Nyt niitä tuntuu olevan jo ihan alakoululaisia myöten. Tyttökin tokaisi Pariisissa metrossa, että tämä on jo onneksi sen verran vanha omppupuhelin, etteivät varkaat ole kiinnostuneita siitä ja voi metrossakin katsoa esimerkiksi karttaa, jos on tarvis. Kysyin, että mistä ne näpistelijät sen mallinkin erottavat ja tyttö vastasi, että ei ihan tarkkaan tiedä, mutta kuulemma erottavat onko uusin, vaiko vuoden vanha malli. Hieno homma, minun kuusi tai seitsemän vuotta vanha Nokia ei siis olisi kelvannut kenellekään. Eihän se ole edes älypuhelin. Pelittää kuitenkin, vaikka ikää löytyykin.
Wuhhahhaa. Sanaa viski ei saa mainita blogeissa samassa yhteydessä kuin Olut-expoa. *linkki* Viski nousi ihmisten huulille SOME:ssa. *toinen linkki* Olut-expo 2014. Minä nyt vastarannan kiiskenä uhmaan tuotakin kieltoa ja johdatan muutaman lukijan kenties paheiden teille. Minähän bloggaan vain lähes omaksi ilokseni ja joidenkin lukijoiden suureksi suruksi, enkä saa mainostuloja. Olut-expo kyllä jää minulta väliin. Olen näet tasapuolisesti sekä oluen, että viinin ystävä. Kumpaakin juon muutaman lasin vuodessa. Viinikiintiö melkein täyttyi Pariisin matkalla:) Ai niin lisäksi vielä: *linkki* Uusi alkoholilaki hämmentää. En nyt ole kauheasti perehtynyt vanhan ja uuden lain sisältöihin ja eroihin, mutta mielestäni on ainakin hyvä, ettei mainontaa saa kohdentaa nuoriin.
Hei voittekos kuvitella, Martat ovat kehittäneet niin sanotun "aikuispaketin", joita kotoaan pois muuttava nuori voi tilata Marttojen postimyynnistä. Periaatteessa idea on oikein hyvä, mutta ovatko kotoaan muuttavat nuoret nykyään niin urveloita, etteivät saa itse kerättyä noita kimpsuja ja kampsuja itselleen? *linkki* Marttojen aikuispakkaus. Ei sen puoleen minä tunnustan nyt avoimesti, että en osannut kotoa pois muuttaessani kutoa villasukkia, joten sen puoleen kaikkein ihanin asia tuossa paketissa on villasukat, tietty käsin kudotut.
Mutta hei, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloisempaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta, toivottelevat M-L ja Ossi.
Näin lopuksi, minun pitää kertoa minun viikon hyvä työ. Poimin äitini vanhainkodin keittäjälle ison ämpärillisen suppilovahveroita. Olin kysynyt etukäteen, että huoliiko hän ja hän lupasi ottaa. Vanhainkodin väellä on ensi viikolla syysjuhlat, johon keittäjä tekee sienikeiton minun poimimista suppiksista.
lauantai 11. lokakuuta 2014
Näkemiin Pariisi, nähdään taas
Pistän teille pienen kuvapläjäyksen Pariisin matkaltani. Voi, kun oli ihana tavata tytärtä ja muutenkin oli kivaa, kun oli hyvää matkaseuraa. Versaillesin kylän pääkatu. Junamatka Pariisista on noin 25 minuuttia (RER eli paikallisjuna) asemalta Bir-Hakeim.
Versaillesin linnan sisäänkäynti. Linnaa remontoidaan juuri alkuperäiseen loistoonsa 
Tämä on ollut kuninkaan vuode, mutta kuvauskohteeni oli enemmän tämä turistinainen, joka otti itsestään selfie-videota ja kiersi täyden ympyrän:) Wuhuu....
Aika hieno patsas. Hepat nousevat vedestä ja vasemmalla reunalla on jostain syystä myös kilpikonna.
Montparnassen alueen vanhin teatteri alkuperäisessä asussaan.
Sitten tuliaisosastolle: Olemme asuneet talossamme yli 20 vuotta ilman ovikelloa, mutta nyt korjasin asian. Varmaan tuon takorautaisen mäyriksen takia käsipakaasini pengottiin täydellisesti. Ehkä tuo sitten näytti joltain aseelta läpivalaisulaitteessa. Onneksi mäyris sai jatkaa matkaa kanssani. Kengätkin muuten oli pakko ottaa pois Orlyn kentällä. Nyt suoraan sanoen en muista joutuiko kengät ottamaan pois kesällä, kun tulimme miehen kanssa CDG:n kentältä. Muistelen ettei olisi tarvinnut.
Siinä minä ja Ossi tepsuttelemassa.
Emme saaneet kaverini kanssa lippuja oopperaan, koska näytös oli loppuunmyyty, mutta saimme liput iltakonserttiin Vivaldin "Neljä vuodenaikaa", orkesterina Les Violons de France. *linkki" kuviin Sainte-Chapellesta. Katsokaa mikä miljöö. Aivan mahtava ja orkesteri soitti aivan uskomattomasti.
tässä linkki Frédéric Moreaun taidon näytteeseeen Youtubessa. Paikkakin on ensimmäisessä videossa sama Saint-Chapelle. Ossilasta terveisiä.
lauantai 4. lokakuuta 2014
Potutuslauantai osa 64
Minua potuttaa, kun en mukamas kerkiä päivittää blogia kuin kerran viikossa. Kaiken lisäksi minä olen ihan täpinöissäni ja lähes flow-tilassa, kun maanantaina on lähtö Pariisiin oopperakaverin kanssa. Miäs jää Ossi-vahdiksi ja jos Ossin vahtiminen käy liian rankaksi, niin appiukko toivotteli Ossin jo viime viikonloppuna tervetulleeksi, vaikkapa päivähoitoon:) Siinä sitten kaksi vanhusta hoitavat toisiaan. Ei sen puoleen, harvat ihmiset muuten tajuavatkaan, kuinka paljon koirasta on iloa ja seuraa. Tietty me "koiralliset" tajuamme.
Ne pikkuiset koiranpennut, jotka löytyivät Hesasta kellarista heittivät sitten henkensä. Toinen itsestään ja toinen lopetettiin. Tässä olen koettanut keksiä sopivia rangaistuksia sille hirviölle, joka ne pennut jätti sinne kellarikomeroon. Ihan vielä en ole keksinyt sopivaa. Tai, oikeastaan montakin, mutta kaikista tulisi vankeustuomioita.
Semmoinen pieni informatiivinen pläjäys. Olen hukannut nyt KELA-korttini. En todellakaan tiedä, missä se mokoma kortti on. Kävin reilu viikko sitten hakemassa sen viikon antibioottilisäkuurin ja silloin kortti oli kyllä minulla. Nyt siitä kortista ei ole tietoakaan. No minun piti sitten ensi viikon matkaa varten käydä vähän täydentämässä lääkevarastoja ja olin jo valmistautunut puhumaan kuin Ruuneperi. Ei todellakaan tarvinnut, koska minulla on henkilökortissa kaikki KELA-tiedot. Se KELA-tiedot sisältävä henkilökortti taitaa maksaa ihan, ihan pikkuisen enemmän, mutta silloin kun ne tiedot ovat siinä henkilökortissa, niin KELA-korttia ei todellakaan tarvitse. Farmaseutti tämän oikein vahvisti, kun kysyin, että mihin sitä KELA-korttia sitten tarvitaan. No, ei mihinkään, jos ne tiedot on yhdistetty siihen henkilökorttiin, tai mikä se nyt on nimeltään, kuvallinen henkilötodistus. JEE. No, enpä taida vaivautua tilaamaan sitä uutta KELA-korttia.
Eilen, kun kuuntelin uutisia, niin ajattelin jälleen kerran, että "ei voi olla totta". Uutisissa kerrottiin joistain poliiseista, jotka ovat katselleet tietoja jostain rekisteristä, johon heillä ei olisi ollut mitään asiaa virkatehtävien hoidossa. Taisi olla tämä kuuluisa Putin-rekisteri, johon sitten Suomi ihan ylintä valtiojohtoa myöten totesi, että herra Pyytin on siellä ihan perusteetta. No, kaikkien ihmeellisten maailman tapahtumien jälkeen, minä ainakin pidän Pyytiniä melkoisena rosmona. Kohta kuulkaas voi olla, että monessakin maassa lahkeet ja hameenhelmat tutisevat, jos ei herran lääkitystä panna kohdilleen. Herra Pyytinillä on jonkinlaisia tsaarinaikaisia, tai minkä lie Tsingis-kaanin, tai jonkun muun maailmanvalloittajan aikaisia harhaluuloja.
No, tekevät ne poliisit hyviäkin töitä. Nämä *linkki* melekooset lastit alkoholia olisivat kyllä saaneet jäädä Viron puolelle. No, onneksi ainakin joistain lastista joutuvat tuojat kirjoittamaan lisäselvitykset.
*linkki* historiallinen synnytys, luovutetusta kohdusta. Tämä oli todella mielenkiintoinen juttu. Luovuttajakin oli ollut ihan elävä ja vissiin tuttavapiiristä, jos nyt oikein muistan. Näissä elinsiirtojutuissa ongelmaksi saattaa tulla vain kudostyyppien sopivuus. Minä voisin hyvin olla valmis luovuttamaan omani pois, koska mitään käyttöä sille ei enää tule olemaan. Juuri itse asiassa luin jutun hieman päälle parikymppisestä naisesta, joka ei voi tulla saamaan omia lapsia, koska häneltä puuttuu kohtu. Sijaissynnytyshän on nykyään Suomessa lailla kielletty. Ehkäpä saisivat lainlaatijat tarkistaa kyseistä lakia. Olen lukenut muutamasta sijaissynnytyksestä Suomessa ennen lain voimaan tuloa ja yksikin oli sellainen tapaus, jossa ensisynnytyksessä sekä lapsi kuoli, että äidin kohtu jouduttiin poistamaan. Olisikohan sitten sijaissynnyttäjänä toiminut kyseisen naisen oma äiti. Nyt en ihan tarkkaan muista.
*linkki* Suomen halvimmat ja kalleimmat koirarodut. No, pitääkö tuollainenkin lista nyt jostain syystä väsätä? Ihan mitättömänä yksityiskohtana voin mainita, että pienenä lapsena olin aivan hullaantunut tuollaisen pomerianin ulkonäköön. Nyt kun ajattelen sitä turkinhoidon määrää, niin huhhuh.
*linkki* Aasien parittelu pahoitti äitien mielen Puolassa. Voi ei! Täysin luonnollista käyttäytymistä urokselta ja naaraalta. Puolalaiset äidit saisivat tuossa oivallisen "aasinsillan" nähdessään tapahtuman lastensa kanssa ja voisivat kertoa, että suurin piirtein noin te pikkupiltitkin saatte alkunne. Onneksi aastit saivat jälleen toisensa!
Tänään vietetään sitten eläinten päivää, joten muistakaa lemmikkejänne erikoispaijauksella!
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta Ossilasta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa!
Ne pikkuiset koiranpennut, jotka löytyivät Hesasta kellarista heittivät sitten henkensä. Toinen itsestään ja toinen lopetettiin. Tässä olen koettanut keksiä sopivia rangaistuksia sille hirviölle, joka ne pennut jätti sinne kellarikomeroon. Ihan vielä en ole keksinyt sopivaa. Tai, oikeastaan montakin, mutta kaikista tulisi vankeustuomioita.
Semmoinen pieni informatiivinen pläjäys. Olen hukannut nyt KELA-korttini. En todellakaan tiedä, missä se mokoma kortti on. Kävin reilu viikko sitten hakemassa sen viikon antibioottilisäkuurin ja silloin kortti oli kyllä minulla. Nyt siitä kortista ei ole tietoakaan. No minun piti sitten ensi viikon matkaa varten käydä vähän täydentämässä lääkevarastoja ja olin jo valmistautunut puhumaan kuin Ruuneperi. Ei todellakaan tarvinnut, koska minulla on henkilökortissa kaikki KELA-tiedot. Se KELA-tiedot sisältävä henkilökortti taitaa maksaa ihan, ihan pikkuisen enemmän, mutta silloin kun ne tiedot ovat siinä henkilökortissa, niin KELA-korttia ei todellakaan tarvitse. Farmaseutti tämän oikein vahvisti, kun kysyin, että mihin sitä KELA-korttia sitten tarvitaan. No, ei mihinkään, jos ne tiedot on yhdistetty siihen henkilökorttiin, tai mikä se nyt on nimeltään, kuvallinen henkilötodistus. JEE. No, enpä taida vaivautua tilaamaan sitä uutta KELA-korttia.
Eilen, kun kuuntelin uutisia, niin ajattelin jälleen kerran, että "ei voi olla totta". Uutisissa kerrottiin joistain poliiseista, jotka ovat katselleet tietoja jostain rekisteristä, johon heillä ei olisi ollut mitään asiaa virkatehtävien hoidossa. Taisi olla tämä kuuluisa Putin-rekisteri, johon sitten Suomi ihan ylintä valtiojohtoa myöten totesi, että herra Pyytin on siellä ihan perusteetta. No, kaikkien ihmeellisten maailman tapahtumien jälkeen, minä ainakin pidän Pyytiniä melkoisena rosmona. Kohta kuulkaas voi olla, että monessakin maassa lahkeet ja hameenhelmat tutisevat, jos ei herran lääkitystä panna kohdilleen. Herra Pyytinillä on jonkinlaisia tsaarinaikaisia, tai minkä lie Tsingis-kaanin, tai jonkun muun maailmanvalloittajan aikaisia harhaluuloja.
No, tekevät ne poliisit hyviäkin töitä. Nämä *linkki* melekooset lastit alkoholia olisivat kyllä saaneet jäädä Viron puolelle. No, onneksi ainakin joistain lastista joutuvat tuojat kirjoittamaan lisäselvitykset.
*linkki* historiallinen synnytys, luovutetusta kohdusta. Tämä oli todella mielenkiintoinen juttu. Luovuttajakin oli ollut ihan elävä ja vissiin tuttavapiiristä, jos nyt oikein muistan. Näissä elinsiirtojutuissa ongelmaksi saattaa tulla vain kudostyyppien sopivuus. Minä voisin hyvin olla valmis luovuttamaan omani pois, koska mitään käyttöä sille ei enää tule olemaan. Juuri itse asiassa luin jutun hieman päälle parikymppisestä naisesta, joka ei voi tulla saamaan omia lapsia, koska häneltä puuttuu kohtu. Sijaissynnytyshän on nykyään Suomessa lailla kielletty. Ehkäpä saisivat lainlaatijat tarkistaa kyseistä lakia. Olen lukenut muutamasta sijaissynnytyksestä Suomessa ennen lain voimaan tuloa ja yksikin oli sellainen tapaus, jossa ensisynnytyksessä sekä lapsi kuoli, että äidin kohtu jouduttiin poistamaan. Olisikohan sitten sijaissynnyttäjänä toiminut kyseisen naisen oma äiti. Nyt en ihan tarkkaan muista.
*linkki* Suomen halvimmat ja kalleimmat koirarodut. No, pitääkö tuollainenkin lista nyt jostain syystä väsätä? Ihan mitättömänä yksityiskohtana voin mainita, että pienenä lapsena olin aivan hullaantunut tuollaisen pomerianin ulkonäköön. Nyt kun ajattelen sitä turkinhoidon määrää, niin huhhuh.
*linkki* Aasien parittelu pahoitti äitien mielen Puolassa. Voi ei! Täysin luonnollista käyttäytymistä urokselta ja naaraalta. Puolalaiset äidit saisivat tuossa oivallisen "aasinsillan" nähdessään tapahtuman lastensa kanssa ja voisivat kertoa, että suurin piirtein noin te pikkupiltitkin saatte alkunne. Onneksi aastit saivat jälleen toisensa!
Tänään vietetään sitten eläinten päivää, joten muistakaa lemmikkejänne erikoispaijauksella!
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta Ossilasta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa!
lauantai 27. syyskuuta 2014
Potutuslauantai osa 63
Ässch, lääkäri jatkoi minun antibioottikuuria vielä viikolla. Kohta alan laskea tunteja päivien sijasta. No ei vaineskaan. Ensi keskiviikkona tämä hirvitys on ohitse. Melkein voisin korkata skumppapullon. Onneksi on kaksi sellaista kääpiöpulloa jäänyt kesältä ja ne ovat jo valmiina kylmässä, jihuu. Tervetuloa keskiviikko!
Tuossa yksi ilta, taisi olla viime tai sitä edellisellä viikolla, katselin jotain ajankohtaisohjelmaa ennen uutisia. Näitä puolen tunnin pätkiä. En nyt muista oliko se MOT vai joku A-studion dokumenttipätkä. No, Suomessa joka tapauksessa on noin satatuhatta virolaista ihan vakihommissa. Siis tämä tarkoittaa joko sitä, että ne työssäkäyvät virolaiset ovat ihan huomattavasti parempia työntekijöitä kuin yksikään niistä vähän reilusta kolmestasadasta tuhannesta työttömästä suomalaisesta, tai sitten osa niistä työttömistä ei vain yksinkertaisesti viitsi tehdä niitä töitä, joita ne virolaiset ovat tulleet tänne tekemään. Oli rakennushommia ja siivoustöitä näin esimerkkeinä. Hmm, hyvä me suomalaiset!
Jokin aika sitten lueskelin Hesarista tämän alkuperäisen mielipidekirjoituksen: *linkki* Väsynyt YH-äiti 6000:lla ei pärjää. Voi vitsit, että sai väsynyt äiti kuraa niskaansa. Mikäli nyt muistan oikein, hän sanoi nimenomaan, että rahallisesti hän pärjää kohtalaisesti, mutta mies oli mieleltään sairas, eikä osallistunut lapsien hoitoon mitenkään. Hänen oma äitinsä taisi olla suureksi avuksi. Sitten hän kiinnitti huomiota verotukselliseen epäkohtaan. Pariskuntaa, joka yhdessä tienaa tuon 6000 bruttona kuussa, kohdellaan verotuksessa täysin erilailla. Hmm, jotenkin lasten vanhempia tulisi kohdella verotuksellisesti samalla tavalla, riippumatta siitä, kuka perheessä on se, joka tienaa. Sitä paitsi jo tuon jutun otsikointi oli pielessä, kun tämä yh-äiti ei valittanut muusta kuin verotuksesta, lasten hoidosta, ei suinkaan siitä, etteikö hän rahallisesti pärjäisi. Ja voi että, kun taisivat keskustelupalstat revetä liitoksistaan:) :)
*linkki* Sammakko"prinssi" säikäytti naisen. Ai vitsit, millaista yhteiskunnan rahan haaskausta. Pelastuslaitos kävi päästämässä rupisammakon naisen asunnosta vapauteen. Minun mielestä se kustannus pitäisi lähettää suoraan tuolle naiselle itselleen. Eihän nyt pelastuslaitoksen tehtävänä voi olla kuin pelastaminen. Juu, koskee kyllä eläimiä ja ihmisiä, mutta rupikonna ei nyt ehkä aiheuttanut tälle naiselle hengenvaaraa. Tai olikohan se rupikonna itse hengenvaarassa? Sitä nyt ei voi jälkikäteen tietää. Tästä talosta lähtee kyllä kaikki hirveä ja karhua pienemmät otukset ulos ihan omin voimin. Luultavasti elävinä myös. Tosin, jos joku elukka tulee tuolta meidän olohuoneen isoista ikkunoista sisälle, niin se voi kyllä olla jo siinä vaiheessa aika pahasti vammautunut.
*linkki* Rikotut pullot koituivat Brunon kohtaloksi. Voi meitä julmuri-ihmisiä. Mitä taukkeja monet ovatkaan! Itse koetan keräillä aina näkemäni lasinpalaset joka mahdollisesta paikasta maasta poies. (Hanne, ei sisällä mitään rääkkäyskuvia). Asumisemme alkuaikoina jopa täältä meidän tontilta löytyi yllättävän paljon lasia. Täällä oli käynyt jossain vaiheessa nuorisojoukkoja kesäisin telttailemassa.
Lopuksi laitan linkin yhteen koiravideoon. *linkki* Just Jumpy the dog. En tiedä, onko koiralla niin hauskaa, mutta iloisesti ja luottavaisesti tuo näyttää kaikki temput tekevän:)
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, Ossilasta parempaa viikonvaihteen jatkoa!
Tuossa yksi ilta, taisi olla viime tai sitä edellisellä viikolla, katselin jotain ajankohtaisohjelmaa ennen uutisia. Näitä puolen tunnin pätkiä. En nyt muista oliko se MOT vai joku A-studion dokumenttipätkä. No, Suomessa joka tapauksessa on noin satatuhatta virolaista ihan vakihommissa. Siis tämä tarkoittaa joko sitä, että ne työssäkäyvät virolaiset ovat ihan huomattavasti parempia työntekijöitä kuin yksikään niistä vähän reilusta kolmestasadasta tuhannesta työttömästä suomalaisesta, tai sitten osa niistä työttömistä ei vain yksinkertaisesti viitsi tehdä niitä töitä, joita ne virolaiset ovat tulleet tänne tekemään. Oli rakennushommia ja siivoustöitä näin esimerkkeinä. Hmm, hyvä me suomalaiset!
Jokin aika sitten lueskelin Hesarista tämän alkuperäisen mielipidekirjoituksen: *linkki* Väsynyt YH-äiti 6000:lla ei pärjää. Voi vitsit, että sai väsynyt äiti kuraa niskaansa. Mikäli nyt muistan oikein, hän sanoi nimenomaan, että rahallisesti hän pärjää kohtalaisesti, mutta mies oli mieleltään sairas, eikä osallistunut lapsien hoitoon mitenkään. Hänen oma äitinsä taisi olla suureksi avuksi. Sitten hän kiinnitti huomiota verotukselliseen epäkohtaan. Pariskuntaa, joka yhdessä tienaa tuon 6000 bruttona kuussa, kohdellaan verotuksessa täysin erilailla. Hmm, jotenkin lasten vanhempia tulisi kohdella verotuksellisesti samalla tavalla, riippumatta siitä, kuka perheessä on se, joka tienaa. Sitä paitsi jo tuon jutun otsikointi oli pielessä, kun tämä yh-äiti ei valittanut muusta kuin verotuksesta, lasten hoidosta, ei suinkaan siitä, etteikö hän rahallisesti pärjäisi. Ja voi että, kun taisivat keskustelupalstat revetä liitoksistaan:) :)
*linkki* Sammakko"prinssi" säikäytti naisen. Ai vitsit, millaista yhteiskunnan rahan haaskausta. Pelastuslaitos kävi päästämässä rupisammakon naisen asunnosta vapauteen. Minun mielestä se kustannus pitäisi lähettää suoraan tuolle naiselle itselleen. Eihän nyt pelastuslaitoksen tehtävänä voi olla kuin pelastaminen. Juu, koskee kyllä eläimiä ja ihmisiä, mutta rupikonna ei nyt ehkä aiheuttanut tälle naiselle hengenvaaraa. Tai olikohan se rupikonna itse hengenvaarassa? Sitä nyt ei voi jälkikäteen tietää. Tästä talosta lähtee kyllä kaikki hirveä ja karhua pienemmät otukset ulos ihan omin voimin. Luultavasti elävinä myös. Tosin, jos joku elukka tulee tuolta meidän olohuoneen isoista ikkunoista sisälle, niin se voi kyllä olla jo siinä vaiheessa aika pahasti vammautunut.
*linkki* Rikotut pullot koituivat Brunon kohtaloksi. Voi meitä julmuri-ihmisiä. Mitä taukkeja monet ovatkaan! Itse koetan keräillä aina näkemäni lasinpalaset joka mahdollisesta paikasta maasta poies. (Hanne, ei sisällä mitään rääkkäyskuvia). Asumisemme alkuaikoina jopa täältä meidän tontilta löytyi yllättävän paljon lasia. Täällä oli käynyt jossain vaiheessa nuorisojoukkoja kesäisin telttailemassa.
Lopuksi laitan linkin yhteen koiravideoon. *linkki* Just Jumpy the dog. En tiedä, onko koiralla niin hauskaa, mutta iloisesti ja luottavaisesti tuo näyttää kaikki temput tekevän:)
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, Ossilasta parempaa viikonvaihteen jatkoa!
torstai 25. syyskuuta 2014
Hormonihirviö ja imperiumin vastaisuku
Meille muutti viikoksi hormonihirviö. Imperiumin vastaiskusta taas ei ollut tietoakaan. Kiltisti nousin viideltä ja puoli kuudelta viemään Ossia ulos, kun se ulvoi naisen tuskaansa tuolla alakerrassa. Tuntuu, että kaikilla lähiseudun naaraskoirilla on ollut yhtä aikaa juoksuaika. Naapurinkin kuvankauniilla cairnterrierillä taisi olla justiinsa. Ensi keväänä Ossi taitaa saada samanlaisen kapselin, kuin mitä naapurin sillä ihanaisella uroskoiralla on. Ossia ei enää nukuteta, jollei ole hengenlähdöstä kyse. Se ihana uros on muistaakseni töpöhäntäinen australian karjakoira. Aivan mahtavan suloinen otus. Minulle koiran suloisuus korreloituu aina siihen, mitä paremmin se on koulutettu.
Kun minulla joskus on paljon rahaa, kerään tämän tyhjän seinän täyteen Kirsi Neuvosen grafiikkaa. Yhdellä kaverillani on tämä sama työ ja olen vuosikaudet ollut siihen hyvin ihastunut. Jostain kumman syystä teosta oli Kirsi Neuvosella vielä myynnissä ja ostin työn tytölle 18-vuotislahjaksi.
Nykyään en oikeasti kestä itseäni. Kuva puhukoon puolestaan...
 |
| Minäkö hormonihirviö? |
Miäheni on ollut aivan ihana. Hän on ollut viikon lomalla ja istutti minulle eilen kultasadepuun. Näin aivan fantastisen kuvan Párekin blogissa puusta ja ihastuin tähän pieneen puuhun niin paljon, että papatin siitä koko kesän miehelleni. Eilen hän sitten kaivoi pikku trakullan sellaisen ison kannon pois. Siinä oli ollut sellainen jättikokoinen vanha raita, joka kaatui pois ja siihen tuli minun kultasadepuulleni aivan ihana tila:) Pari pientä kuusta ja joku pieni leppä saivat mennä kanssa ja siihen tuli ihana valoinen pieni tila puulleni. Toivottavasti se puu viihtyy sille tehdyssä paikassa ja jonain kauniina päivänä kukkii iloisesti itsensä täyteen keltaisia kukkia. Ossilasta torstai terveiset!
lauantai 20. syyskuuta 2014
Potutuslauantai osa 62
Eilinen Max Raaben konsertti, jota odottelin puolittain kauhun sekaisin tuntein, olikin yllättävän hauska. En nyt leijunut sieltä kotiin, niinkuin joskus tullessani oopperasta, mutta aivan mukava kokemus se konsertti oli kuitenkin. Meillä oli kohtuullisen hyvät paikat, josta näki kivasti orkan kokonaisuutena. Finlandia-talon kuuluisan surkea akustiikka kyllä jotenkin muussasi orkan soiton. Yhtäkään soitinta ei erottanut kokonaisuudesta. Oli siellä flyygelinsoittajakin, mutta flyygeliä ei kylläkään kuullut, muuta kuin hiukkasen silloin, jos joku alkusoitto oli erikseen. Muutama vitsi meni valitettavasti täysin ohitse, eikä saksan kielen taitoni riittänyt ymmärtämään mikä tiputti pienen kaktuksen ikkunalaudalta naapurin päähän, vai oliko peräti kasvoille. Joku juttu siinä oli... Kappale kuitenkin oli Eine, kleine kaktus:)
*linkki* tyttönsä murhannut äiti ehdonalaisuuteen. Voihan itkut. Jos joku tekee tapon tai murhan, niin ei häntä pitäisi päästää vapaaksi ikinä. Tappohan on vähän "vähäisempi" rikos, murha edellyttää erittäin kamalaa tekotapaa, suunnitelmallisuutta jne. Jos, joku kuitenkin pystyy kännipäissäänkin tuollaisiin "äkkipikaisiin" tekoihin, niin kyllä se olisi ihan kaikkien turvallisuuden kannalta parempi, että olisi laitoshoidossa ihan oikeasti koko loppuelämänsä ajan.
*linkki* Mies ajoi punaisia päin ja 7-vuotiaan yli. Tämänkin kaltaisista rikkomuksista kunnon vankilatuomio ja niin miljoonasakot, että maksaisi niitä loppuikänsä. Tulisi ehkä vähän ajotapamuutosta tänne Suomeenkin. Ei sen puoleen, olen itsekin meinannut ajaa ihmisen päälle suojatiellä. Oli lähes tulkoon pimeää ja vastaantuleva auto antoi tietä suojatien ylittäjälle ja tämä kaksiulotteinen näköni teki tepposet, enkä siis tajunnut, että se vastaantuleva auto pysähtyi. Onneksi ajoin hiljaa ja selvisin sellaisella hitaasta vauhdista tehdyllä paniikkijarrutuksella. Kyllä muuten olisi mukavaa, jos ihmiset käyttäisivät heijastimia hämärällä. Silloin heidät huomattaisiin paljon, paljon helpommin. Minullahan on terävä näkökyky, mutta tuo moniulotteisuuden puuttuminen, tekee näöstäni hiukan rajoittuneen. En muuten aja hämärässä, jollei ole täysin pakko. Nyt olen lisäksi aivan super iloinen. Tämä mutkainen Hirsalantie on saanut valopylväät. JEE!
*linkki* Tämä Rocky-kissan rääkkääminen oli ihan järkyttävää. Se, että kissojen ei tulisi juosta vapaana luonnossa, ei kyllä oikeuta niiden rääkkäämiseen. Kyllä ihmisen luonto voi sitten olla kammottava. Mistä noita eläinvihaajia oikein sikiää? Kynsienkiskojilta voisi kyllä ihan itseltään kiskoa kynnet irti. Kynsi kynnestä. Arggh.
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, Ossilasta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa!
*linkki* tyttönsä murhannut äiti ehdonalaisuuteen. Voihan itkut. Jos joku tekee tapon tai murhan, niin ei häntä pitäisi päästää vapaaksi ikinä. Tappohan on vähän "vähäisempi" rikos, murha edellyttää erittäin kamalaa tekotapaa, suunnitelmallisuutta jne. Jos, joku kuitenkin pystyy kännipäissäänkin tuollaisiin "äkkipikaisiin" tekoihin, niin kyllä se olisi ihan kaikkien turvallisuuden kannalta parempi, että olisi laitoshoidossa ihan oikeasti koko loppuelämänsä ajan.
*linkki* Mies ajoi punaisia päin ja 7-vuotiaan yli. Tämänkin kaltaisista rikkomuksista kunnon vankilatuomio ja niin miljoonasakot, että maksaisi niitä loppuikänsä. Tulisi ehkä vähän ajotapamuutosta tänne Suomeenkin. Ei sen puoleen, olen itsekin meinannut ajaa ihmisen päälle suojatiellä. Oli lähes tulkoon pimeää ja vastaantuleva auto antoi tietä suojatien ylittäjälle ja tämä kaksiulotteinen näköni teki tepposet, enkä siis tajunnut, että se vastaantuleva auto pysähtyi. Onneksi ajoin hiljaa ja selvisin sellaisella hitaasta vauhdista tehdyllä paniikkijarrutuksella. Kyllä muuten olisi mukavaa, jos ihmiset käyttäisivät heijastimia hämärällä. Silloin heidät huomattaisiin paljon, paljon helpommin. Minullahan on terävä näkökyky, mutta tuo moniulotteisuuden puuttuminen, tekee näöstäni hiukan rajoittuneen. En muuten aja hämärässä, jollei ole täysin pakko. Nyt olen lisäksi aivan super iloinen. Tämä mutkainen Hirsalantie on saanut valopylväät. JEE!
*linkki* Tämä Rocky-kissan rääkkääminen oli ihan järkyttävää. Se, että kissojen ei tulisi juosta vapaana luonnossa, ei kyllä oikeuta niiden rääkkäämiseen. Kyllä ihmisen luonto voi sitten olla kammottava. Mistä noita eläinvihaajia oikein sikiää? Kynsienkiskojilta voisi kyllä ihan itseltään kiskoa kynnet irti. Kynsi kynnestä. Arggh.
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, Ossilasta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)